seuraava »

[Hannele Törmänen]

Hei!

Olen Artsi-lagotto. Ikää minulla on 9kk. Asun tyttökoirien keskellä ja se on aivan ihanaa. Mutta meillä alkaa pian näillä tytöillä juoksujat ja silloin minulla ei ole helppoa. Alan olla jo iso poika ja takajalkakin nousee hienosti horjumatta. Emäntäni Hannele on tuuminut, että olisi hyvä jos minulle löytyisi sijoituskoti.

Luonteeltani olen herttainen, viihdyn kovasti kainalossa ja kaverina joka asiassa. Olen pentumaisen energinen ja vilkas. Kävelen kuitenkin hihnassa nätisti, vaikka parasta on kirmata vapaana luonnon helmassa. Olemme vähän kokeilleet vetokoirahommia ja minulla on siihen kykyjä. Nenän käyttö on myös mieluista, metsässä nuuskin ja kaivelen koko ajan ja löydän aarteita.  Vanhempani ovatkin tryffelikoiria, joten nuuskinta on verissä. Minä olen italialaisen ja sveitsiläisen rajanyli-rakkauden tulos.

Toivoisin sijoitusperheeltä, että heillä olisi joku kotona suurimman osan päivää ettei minun tarvitsisi olla paljon yksinään, sekä aikaa ja halua touhuta kaikenlaista kanssani. Toinen koirakin kaveriksi olisi kiva juttu. Jos minulla ei ole mitään tekemistä, keksin kyllä itse huvia, tykkään syödä kengistä nauhat pois ja muuta pientä. Pennun vinkeitä vielä on. Minusta saisi mukavan kaverin monenlaisiin harrastuksiin, vaikka pk- ...sohvapotuksi en ole ollenkaan sopiva.  Haluaisin myös asua kohtuullisen lähellä nykyistä kotiani, max 100km, jossain Oulun läänin alueella.

Minua on helppo ja mukava hoitaa, osaan seistä kauniisti trimmauspöydällä ja annan tehdä kaikki hoitotoimet mukisematta ja annanpa vielä suukon palkaksi. Niin väriltäni minä olen valkoinen, ruskeilla läiskillä ja pilkuilla. Minua voi kysellä laittamalla viestiä emännälleni.

[Hannele Törmänen]

Sijaiskoti löytyi minulle, on oikein kotoisan tuntuinen!
t. Artsi

[Tiina Kuukasjärvi]

Artsi on nyt asustellut meillä muutaman viikon ja kotiutunut vallan mainiosti. Pikku hiljaa alkaa "koiruudet" palailemaan mieleen ja isännän työkengistä söi jo tarranauhat. Lankakerät ovat erittäin mielenkiintoisia ja niitä Artsi kuljettaa salaa, jos meiltä ihmisiltä silmä vaan välttää. Muutakin pientä pureskeltavaa on löytynyt, lyijykynät maistuvat oikein herkullisille.

Artsi on valloittanut koko perheen sydämet. Samoin tuttavien ja sukulaisten. Suurin osa ihmisistä ihmettelee kuinka 9 kk ikäinen koiranpentu voi olla niin rauhallinen. Sitä Artsi kyllä on, mutta kunhan pääsee irti juoksemaan, niin riemu on rajaton. Korvat heiluen painaa menemään lumihangessa, välillä pysähtyy tarkistamaan että emäntä tulee perässä. Ympäristön jänikset jättävät Artsille oivia makupaloja, papanat maistuvat herkullisilta ja niitä on pakko syödä jos vain tilaisuus koittaa.

Eka trimmaus on vielä edessä ja lähimmän parin viikon aikana suunnistamme katsomaan Hannele tätiä ja kennelin tytyjä. Saa nähdä millainen on jälleennäkemisen riemu.

Jos alkuun epäröin sopiiko koira meidän perheeseemme niin epäilykset ovat nyt haihtuneet. Täytyy sanoa, että näin jälkikäteen harmittaa, että elimme niin pitkään ilman koiraseuraa.


Terkkuja kaikille t. Tiina ja Artsi

[Tuulikki Kostylev]

Kivoja kuulumisia, näitä on mukava kenen tahansa lukea. Hyvää koiraelämän jatkoa teille!!