seuraava »

[Marke Myyrä]

Toivottelen foorumilaisille hyvää alkanutta vuotta! Samalla jaan iloni suhteellisen hyvin menneestä vuodenvaihteesta. Viime uusivuosihan oli ihan hirveä, kun Retu oli paniikissa DAP-pannasta huolimatta. Ei edes tarpeitaan toimittanut 17 tuntiin! Pelolla tätä "juhlaa" odoteltiin. Mindi-pennunkin käyttäytyminen huolestutti, ja ennen kaikkea se, miten se imee itseensä Retun paukkupelon.

Retu on ollut pari viikkoa valeriaanakuurilla. Alkuillasta se täristen etsi huoneesta suojapaikkaa, mutta rauhoittui vähitellen makoilemaan jalkoihimme tai jonnekin pöydän alle. Yön se nukkui vieressäni kuono olkapäälläni. Vain joskus nousi istumaan, kun lähellä pamahti. Sitten haki taas uuden nukkumapaikan rapsutteluetäisyydeltä. Yhdeksän aikaan illasta onnistui pissalla käynti, kun se itse pyysi päästä ulos. Metsästä kyllä rupesi paniikissa kiskomaan kotiin, mutta en antanut periksi. Sitten tulikin Mindi apuun! Se riekkui ja leikki Retun kimpussa tavalliseen tapaansa, ja siitä luulen Retun rohkaistuneen niin, että koipi nousi ja pissat tuli puun juureen. Sitten lähdettiin kotiin nukkumaan.

Entäpä Mindi? Tuo rohkea-Reeta kävellä taapersi lenkillä kylää ja paukuttelun keskusta kohti kuin kertoakseen, että näistä pippaloista se ei paitsi jää! Alkuun se häntä alhaalla kuulosteli mekkalaa, mutta sitten ei ollut moinaankaan. Vältin kuitenkin menemistä pahimpaan mylläkkään, joten tulimme kotiin hyvän sään aikana. Yön se nukkui tavalliseen tapaansa jalkopäässäni. Aamulla herättiin sitten ihan normaaliin rutiiniin kuin vuosi ei olisikaan vaihtunut! 

Että näin meillä tällä kertaa. Miten teillä? 

[Satu Suominen]

Meilläkin vuoden vaihtuminen meni harvinaisen hyvin. Tänä vuonna Keravalla paukuteltiin selvästi vähemmän kuin viime vuona. Ferro ei juurikaan reakoinut raketteihin sen jälkeen kun oli hetken niintä kuunnellut. Suostui jopa syömään ruokansa normaalisti ja nukkui yönsä ihan tavallisesti. Ulkona tosin ei suostunut käymään iltapäivä kolmen jälkeen ja aamulla vasta kahdeksan jälkeen halus aamupissalle.

Saga ei juuri paukkuihin rakoinut. Illalla kävin Immun ja Sagan kanssa lyhyellä lenkillä puoli kahdeksan kieppeissä. Saga kyllä ihmetteli pauketta, mutta häntä oli lähes koko ajan pystyssä:). Sen verran jännää kuitenkin oli, että Immu sai koko lenkin olla rauhassa . Immu ei koskaan ole paukuista piitannut, nuorempana oli napannut kiinni jos olis saanut .

Aamulenkki oli kyllä siinä mielessä haastava, että Saga yritti napata koko ajan raketin jämiä suuhunsa

[Tuulikki Kostylev]

Hei!
Meillä Espoon Leppävaarassa uudenvuodenaaton illan pamautukset loppuivat aika hyvin jo puoli yhteen mennessä. Aiemmin pamautuksia ja raketteja on riittänyt pitkälle aamuyöhön asti. Mies vei koirat iltakahdeksan maissa puolen tunnin lenkille täällä Perkkaalla, joka on aika rauhallinen asuinalue: raketteja näkyi mutta koirat eivät olleet moksiskaan. Meilläkin nuorempi koira on tosi reipas ja vanhempi on aina saanut rohkeutta joukkovoimasta 

Ennen puoltayötä, kun alueella meteli koveni ja raketit välkkyivät taivaalla, Roni vähän säpsähteli ja istuskeli sohvalla äidin ja isän välissä  . Rico ei onneksi välitä paukkeista ja raketeista, se nukkua pötkötti olkkarin lattialla. Koskaan emme ole ulos "pahimpaan aikaan" koiria vieneet.

Aamulenkille nousimme jo ennen kuutta ja liikkeellä oli vain citykaneja, tilatakseja, pakkasta oli -12 astetta ja rauha maassa! Oli satanut lunta eikä nyt ollut juuri lainkaan roskia raketeista niinkuin aina ennen, samoin puuttui ikävä ruudinkäry tai mikä lie pistävä katku raketeista ja uudenvuoden pommeista.

Oikein hyvää ja onnellista uutta vuotta 2010 kaikille!

T. Tuulikki, Roni ja Rico + muu poppoo

[Minna Porkola]

Meidänkin nurkilla taidettiin paukutella aikaisempaa vähemmän. Totti otti perinteiseen tapaansa raketit rauhallisesti. Sisällä ollessaan se alkuillasta kyllä käänsi päätänsä ulkoa kuulunutta melua kohti muttei reagoinut sen enempää. Sen verran varauduttiin, että annettiin uusi ajanvieteluu. Mies kävi kävelyttämässä koiraa illalla kahdeksan aikaan, eikä Totti ollut välittänyt paukkeesta vaan hajut kiinnostivat enemmän. Eniten koiraa taisi kummastuttaa se, että me valvoimme puolille öin leffoja katsellen.  

Tämä oli nyt kolmas uusivuosi. Ensimmäisenä uutenavuonna meillä oli dap-panta varmuuden vuoksi mutta mielestäni se vaikutti koiran muuhun käytökseen -Totti ei ollut oma itsensä. Ei se kyllä raketteihin reagoinut silloinkaan.

[Päivi Solmula]

Meillä käytiin eilen aamupäivällä kunnon lenkki ja ennen klo 16 toinen. Sitten seuraavan kerran ulkona tarvitsi käydä vasta tänä aamuna. (Oli kuulemma naapurusto aivan hiljainen ja unelias.) Taralla D.A.P.-panta ja keittiössä haihdutin. Ollut huomattavasti rauhallisempi. Mutta kun paukuttelu alkoi, piti turvapaikkaa etsiä ympäri taloa. Tämä asuntoalue on aina vuoden vaihtuessa kuin mikäkin sotatantere.  Paras paikka oli sitten lopulta minua lähellä. Eli istuin melkein koko illan tietokoneen ääressä. Tara pöydän alla, kuono minun jalan päällä. Pienikin liikahdus, niin hätääntyneenä perään. Rauhottui sängyn alle vasta, kun mentiin itse nukkumaan joskus 23 jälkeen. Tungin sille illalla pumpulia korviin, jotka oli osittain yöllä kaapinut sieltä pois, kun paukuttelu loppui. Lasten kuulosujaimet eivät olleet koirasta kivat.

Nyt rauha maassa ja häntäkin heiluu taas normaalisti. Varmuuden vuoksi teemme kaikki lenkit valoisan aikaan vielä monta viikkoa, sillä jos vanhat merkit paikkansa pitää, niin täällä paukutellaan vielä tammikuun puoleen väliin jotakin.

[Helena Väisänen]

Meidän uusi vuosi meni hyvin! Lennillä oli toinen ja Dealla vasta ensimmäinen kerta.  Ulkoilimme illalla normaalisti ainoastaan lenkit olivat lyhyemmät enkä päästänyt koiria vapaaksi. Aluksi koirat kuuntelivat pauketta mutta sitten Dea aloitti riehumisen ja Lennikin unohti kuuntelun. Haukkua räksyttivät ja kieppuivat toistensa kimpussa ja minä selvittelin remmejä. Eipä koirat sitten muistaneet reagoida paukkeeseen.  Ikkunasta katseltiin yhdessä raketteja ja lupasin aina namin raketista mikä oli koirulien mielestä tosi hyvä diili. Yö meni nukkuen ainoastaan poikani kotiin saapuminen joskus aamuyöllä aiheutti "vartija" koirissa normaalin säpinän.  Aamulla tehtiin lenkit kauniissa lumisessa metsässä ja koirat saivat telmiä hangessa vapaana. Äsken tehtiin uusi metsälenkki auringon paistaessa kauniisti lumipeitteisten puiden takaan. Nyt koirat nukkuvat tyytyväisinä!

t. Helena, Lenni ja Dea

[Aino Krohn]

Hyvää Uutta Vuotta kaikille meiltäkin! Täällä Katumajärven rannalla paukkuu perinteisesti ympäri vuoden, koska vastarannan tuntumassa on (paljon kiistelyäkin herättänyt) armeijan ampumaharjoitusalue. Kun siellä on koulutukset käynnissä, meillä talo tärisee ja ikkunat helisee. En tiedä johtuuko siitä, vai mistä, mutta meillä eivät koirat ole ikinä juuri korvaansa lotkauttaneet uuden vuoden paukuille. Jos isommin tärähtää, Toto saattaa rynnätä ovelle haukkumaan "tervetulohaukkujaan", ikäänkuin meille olisi vieraita tulossa

Kun koko kaupunki järven kahta puolta ilotulittaa, naapurit ampuvat raketteja omista pihoistaan ja Vanajanlinnakin juhlii äänekkäästi pommittaen, olemme liittyneet ilonpitoon lastenlasten kanssa ampumalla aina myös muutaman raketin omasta rannasta sillä ehdolla, että lapset seuraavana aamuna käyvät muovikassien kanssa keräämässä roskat pois. Tänä vuonna ilotulitukseen osallistuivat Toto-lagotto ja Essi-dreeveri, joilla ei ollut siihen mitään huomauttamista Illan ainoa erimielisyys liittyi lampaan luuhun, jonka Toto kävi varastamassa roskiksesta eikä luovuttanut ilman pikku neuvottelua

[Terhi Heikkinen]

Hyvää tätä vuotta kaikille! 

Meillä vuosi vaihtui mukavasti. Vaikka pauke kuului hyvin myös sisälle, ei koirat tuntuneet sitä noteeraavan mitenkään. Olivat ihan rauhallisesti ilman mitään lisätoimenpiteitä, söivät normaalisti ja nukkuivat aika paljon. Käytiin niiden kanssa jo iltapäivällä pitkä metsälenkki ja seuraava tehtiinkin vasta 21.30. Pauketta oli silloin aika paljon, mutta kumpikin koira kesti sen hyvin. Otettiin Seran kanssa pienet tottistreenitkin lelupalkalla, lopuksi Helgakin sai leikkiä mukana.

Pari kertaa ulkona kulkiessamme raketti paukahti aivan vieressämme, niistä koirat seisahtuivat hetkeksi mutta jatkoivat hyvin nopeasti touhujaan. Helgalla laski häntä välillä, mutta Seralla ei kertaakaan, päin vastoin se vaikutti oikeinkin riehakkaalta koko matkan ajan. Oma käytökseni selvästi vaikutti Helgaan, sille tuntui olevan tärkeää, että minä käyttäydyn normaalisti ja rohkaisen sitä omalla esimerkilläni. Nukkumaan mentiin aivan normaalisti, koirat eivät olleet hermostuneita eivätkä tuntuneet välittävän pitkälle yöhön jatkuneista paukkeista. 

[Tiina Saarela]

Tämä oli meidän toinen uusi vuosi ja taas lähdettiin täältä Helsingin Itäkeskuksesta pakoon paukkuja. Mentiin Tuusulaan anoppilaan, jossa seurana on rauhallinen ja paukkuvarma kultainen noutaja.
Tuusulassa Indy ei paukuista hätkähtänyt. Se reagoi, jos iso paukku kuului läheltä, mutta ei vaikuttanut pelokkaalta tai stessaantuneelta. Kahdeltatoista mentiin porukalla pihalle katsomaan suurin show ja koirat vaan temmelsivät lumessa ja pistivät leikiksi. Indy liittyi mekkalointiin vinguttelemalla rakasta vinkupossuaan innoissaan.

Helsinkiin tultiin takaisin kahden maissa yöllä. Täällä Indy sitten haukkuikin niitä paukkuja ja kävi ovella vahtimassa. Täällä se paukuttelu kuului paljon lähempänä (taisivat tossa parkkiksella lähetellä ja papatteja heitellä) ja jatkuin jonnekkin neljään asti yöllä. Mutta ei se Indyn reagointi Helsinginkään päässä kummempaa ollut, onneksi.

Kaiken kaikkiaan meni yllättävän hyvin paremmin kuin odotettiin!
Onhan tässä toisaalta ollut jo toista viikkoa totuttelua, kun se rakettien lähettely alkoi täällä hyvissä ajoin. Monena päivänä on ilmassa haissut reilusti ruuti ja muksut on leikkineet pienemmillä paukuilla. Siedätyshoitoa siis..

[Tarja Ukkonen]

Meillä ei onneksi ole kummallakaan paukku pelkoja. Osaavat nukkua ja rentoutua eivätkä välitä ulkona kuuluvasta  paukkeesta.   Aikoinaan sain kaveriltani hyvän vinkin, että kannattaa mennä koiran ensimmäisenä uutena vuotena ulos paukkeeseen herkkujen kera. Niinpä menen vieläkin uutena vuotena perinteisesti ulkoilemaan HK:n siniset taskussa. Heittelen makkaranpalasia hangelle ja karvakuonoilla on hauskaa ja keskittyvät makkaran etsintään paukkeesta huolimatta.
Tosin yritän aina tietoisesti hakea paikkoja, missä olisi mahdollisimman vähän ampujia, mutta kyllä niitä näyttää olevan harmikseni joka nurkilla.... Joka vuoden vaihde myös toivon kaikesta sydämestäni, ettei kukaan sattuisi pamauttamaan suoraan koirien jalkojen juureen. Paukkupelon synty voi olla yhdestä huonosta kokemuksesta kiinni. 
Carlo sai myös pentuna ensimmäisen kesän aikana hyvää siedätyshoitoa, kun rakensimme kesämökkiä ja rakennusmiehet ampuivat naulapyssyillä huopakattoa kiinni. Oltiin keskellä "taistelukenttää" treenaamassa pauketta.... 

[Elina Järvi]

Meillä koira ei alkuillasta paukuista välittänyt, mutta lenkkeillessä menikin pupu pöksyyn. Katseli taivaalle kyyryssä, haukkui ja murisi.. Koko loppu illan tärisi ja katseli kattoa ja yön nukkui peiton alla ihan mun kyljessä kiinni mitä ei normaalisti tee. Ehkä ensvuonna menee paremmin

Ensimmäinen uusivuosi kyseessä siis.

[Jutta Kallio]

Sammatissa vietti ensimmäistä vuodenvaihdettaan Sagan sisko Etta. Totuttuun tapaan vietämme uuttavuotta mökillä, jossa pauketta kyllä kuuluu mutta ei kovin paljon, eikä kukaan paukuttele ihan lähellä. Meillä koirat viettivät aivan tavallisen illan, ulkoilivat normaalisti ja olivat keskenäänkin pihalla leikkimässä. 

[Kiia Montonen]

Meidän Viivi koki 4 vuotta sitten niin karmean uudenvuodenkokemuksen kun vaan voi olla, sai raketin pari päivää ennen uuttavuotta kylkeensä niin että turkkikin kärysi. Tästä lähtien ollaan tehty asian eteen hirveesti töitä. Viivi ei pelkää kovia ääniä, kuten se että laudanpätkä tippuu korkealta sen viereen ja pamahtaa...mutta kaikki mihin liityy ruutia...eli myös aseen laukaukset pelottavat.
Koirat ja teinitytöt (ihmis sellaiset) olivat mökillä mun äidin kanssa taas kerran uutenavuotena, ja nyt ei Viivi ollut reagoinut mitenkään raketteihin. Oli jopa mennut ulos pissille, mutta varmuden vuoksi kytkettynä.
Minä olin valvomassa uudenvuoden yön...ja kyllä niitä koiria taas päästettiin ulos ja karkailivat peloissaan...useita soittoja 112:een...