seuraava »

[Tiina Kuukasjärvi]

Meidän Artsi on nyt 10 kk ikäinen ihan tottelevainen lagotto-poika. Vieraat on välillä haukuttava ja samaten omaakin väkeä silloin tällöin. Haukkuminen ei ole mitenkään häiritsevää, muutama haukahdus kunnes Artsi on todennut kuka on tullut ovesta.

Enemmän minua häiritsee Artsin murina. Lapsillani voi olla kavereita kylässä, jotka on tervehditty normaalein rituaalein ja viipyneet jo pitempään meillä kyläreissulla. Lapset ovat vierailleet meillä usein, mutta silti saattaa käydä niin, että vieraiden tullessa huoneeseen missä Artsi on ja lähestyessä koiraa Artsi alkaa murista. Ei auta kiellot ei mitkään. Mitään muuta ei onneksi ole tapahtunut eli aggressiivisuutta ei ole esiintynyt, mutta hieman arveluttaa antaa lapsen lähestyä murisevaa koiraa.

Osaisiko joku esittää jonkinlaista arviota mistä voi olla kyse. Murina on joskus kohdistunut myös perheenjäseneen, lähinnä mieheeni.

[Marke Myyrä]

Meillä on myös varsinainen murisijakoira, tuo Mindi (narttupentu 8 kk). Jo meille tullessa se murisi älyttömästi Retun kanssa leikkiessä, ja enimmäkseen sen murina on rajuissa leikeissä sen tehokeino, luulisin. Kun Mindi tiellä ihmisiä kohdatessa, tai joskus harvoin, vieraita tullessa murisee, me ignooraamme sen totaalisesti. Retukin murisee joskus, kun ilmaisee inhonsa jostakin tilanteesta, mutta tilanteesta riippuen joko emme ole huomaavinammekaan tai komennan äkäisesti. Kielto on tilanteissa, joissa se murisee minulle, kun leikkaan sen kynsiä, tai kun komennan sen sisälle haukkumasta ulkona olevia kummituksia. Se on tyyliin "minulle et ärise"!

Neuvotonhan tuon murisemisen kanssa on. Tuo lapsille muriseminen on kyllä arveluttavaa... ellei se ole jonkinlaista leikkiin haastamista? Kokeneemmat, tulkaa apuun tässä murina-asiassa! 

[Tuulikki Kostylev]

Koiran näkökulmasta koira varoittaa, ettei nyt sovi tulla lähelle. Olisiko nuori koira uudessa kodissa epävarma itsestään, omasta asemastaan? Toisaalta, voisiko se pyrkiä hieman dominoimaankin? Ainakin se on murrosikäinen. Koirahan ilman muuta tarvitsee myös omaa rauhaa. Nyt kun ei tiedä lasten ikää ja lukemattomia muita muuttujia, on pikkuisen vaikeaa neuvoa. Hyvä, että hälytyskellot soi sulla ajoissa, jotain koira nyt pyrkii teille viestimään, mutta neuvokoon mua kokeneemmat mitä pitäisi tehdä.

Meillä ei pikkulapsia ole ollut koirien aikana kotijoukoissa ja kumpikaan meidän koira ei ole murissut muille lapsille. Kerran meillä oli mummon luona kylässä minun makuun kovakourainen parivuotias lapsi, koko ajan halaamassa koiraa, melkein tukahduttamassa ja vetämässä hännästä - inhottavaa! Roni luikki sitä pikkulikkaa pakoon ja onneksi se lapsi kyllästyi pian jahtaamaan koiraa. Rico antoi tosi paljon halata ja rutistella itseään eikä niin kärsinytkään tilanteessa. Onneksi ne vieraat eivät olleet kovin pitkää aikaa meidän kanssa  , koska ei se tilanne kuitenkaan mukava ollut. Tämä asia mun mielestä toimii kumpaankin suuntaan: koiralle on myös opetettava, että sen on oltava nätisti lapsen kanssa ja toteltava myös lasta. No - kyllä meidän Annakin joskus parahti mulle, että "Äiti, Roni pitää mua ihan pikkutyttönä", johon me vaistomaisesti yhdestä suusta miehen kanssa vastattiin "No sähän ootkin pikkutyttö"  ( oli varhaisteini). Eli koiran silmissä lapsi on lapsi ja mikä lapsem "arvo" koiran silmissä on, ai kunpa voisi koirulilta kysäistä 

 Koira on siitä aivan aivan ainutlaatuinen eläin, että se todella pyrkii kommunikoimaan ihmisen kanssa. Kunpa sitten aina vaan eri lajin edustajat ( ihminen - koira) toisiaan oikein ymmärtäisivät. Joskus lapset lähettää signaaleja, jotka koira kokee uhkaaviksi: esimerkiksi kumartuu koiran päälle ja käsi suoraan koiran päälle, tekee äkkiliikkeitä, myös joskus pelottelevat ja kiusaavatkin koiria. En minäkään tykkäisi, jos joku tukasta tulisi repimään eikä koira ei ole pehmolelu, sehän on selvä.  En Tiina tosiaankaan tarkoita, että teillä lapset ja heidän kaverit eivät osaisi olla nätisti koiran kanssa, mutta on ihan illuusio ajatella, että kaikki ihmiset olisi reiluja koiraa kohtaan.


Olin justiinsa eilen kuuntelemassa luentoa koiran ja ihmisen vuorovaikutuksesta, luennoitsijana Sanni Heinonen, Koiran sosiaalinen kognitio. Hyvä luento oli! Ei myöskään oppi ojaan kaada

[Tiina Kuukasjärvi]

Siinäpä se onkin, että on mahdotonta mennä arvaamaan koiran ajatuksenjuoksua. Jos sen osaisi tehdä niin ei tarvitsisi arvuutella. Lapset ovat käyttäytyneet Artsia kohtaan hyvin nätisti eli kyse ei ole siitä, että olisi liian kovakouraiseksi heittäydytty. Mielellään tietysti niin lutuista koiraa kun Artsi halailisivat.

Ekan kerran kunnon ärähdys tuli veljeni 4-vuotiaalle tytölle ja sittemmin myös veljeni 6-vuotias poika ja 8-vuotias tyttö ovat joutuneet murinan kohteeksi. Muutaman kerran Artsi on säikähtänyt heitä kun ovat tulleet "yllättäen" näkymättömistä. Eli Artsi on lepäillyt omissa oloissaan ja lapsikatras on tullut paikalle. Omien lasten kohdalla vastaavaa on joskus käynyt silloin kun lapsi on pukeutunut omituisesti, kantanut jotain päänsä päällä tms. Voisiko tästä päätellä, että kyse on "luonnollisesta" varovaisuudesta ja valppaudesta.

Mielelläni tietysti löytäisin asiaan ratkaisun. Ei ole kiva kun koira murisee. Artsi on hyvin kiltti koira, ei ole koskaan purrut tai mitään, mutta jotenkin valppausasteeni kohoaa heti kun Artsi alkaa murisemaan. Kiellot ei siinä juuri auta, ehkä hieman murina hiljenee, mutta ei lopu kokonaan ennen kuin tosissani asiaan puutun. Kunnon nuhteet Artsi saa murinasta palkaksi.


Olen pyrkinyt opettamaan lapsille, että koira tarvitsee myös omaa rauhaa ja paikan. Omat lapseni kun välillä ryntäävät hoitamaan Artsia sen ollessa lepäämässä. Silloin ei kylläkään ole tullut mitään hankaluuksia, mutta ihan periaatteesta pyrin opettamaan kuinka koiran kanssa pitää olla.

[Päivi Solmula]

Olen jostain lukenut: On parempi, jos koira murisemalla varoittaa, että se on esim. vähän epävarma tai haluaa omaa tilaa. Jos sen muriseminen kitketään kokonaan  pois, voi se myöhemmin varoittamatta mennä suoraan toimintaan, esim. puree.

Piti "muokata", kun unohtui painaa tuota ilmoita vastauksista...

[Tiina Kuukasjärvi]

Tuo on hyvä pointti, Päivi. Ehkäpä vika ei olekaan koirassa vaan emännässä joka ei ymmärrä mitä koira yrittää sanoa. Pitää nyt vaan seurata asiaa ja pyrkiä pitämään muriseminen aisoissa. Voihan se olla, että kaikki tämä on vain ohimenevää ja menee ohi itsestään kunhan Artsi löytää paikkansa laumassa murrosiän kiemuroiden laantuessa.

[Julia Åivo]

Vaikea näkemättä sanoa onko kyseessä dominanssi vai kokeeko se lapset uhkaavana ja joutuu puolustautumaan niiltä? Enemmän kuvauksesi perustella kuulostaa että se olisi epävarma noissa tilateissa ja kokisi tarvetta puolustautua. Varmuuden vuoksi kannattaa eristää koira kokonaan eri tilaan silloin kun kotona on vieraita lapsia. Omaan Lilo-koiraani en luota lasten kanssa koska sillä ei ole juuri kokemusta pieistä lapsista. Vaikkei se ole koskaan yrittänyt purra ketään se on aina eri huoneessa silloin harvoin kun lapsia on kylässä.

Koiralla olisi hyvä myös olla paikka jossa se saa aina olla rauhassa ja jossa lapset eivät koskaan lähestysitä.

Moni on sitä mieltä että koiraa ei saisi kieltää murisemasta jos se esim. puolustaa ruokaansa tai pelkää jotain. EHkä näin jossain tilanteissa onkin, koiran rankaiseminen pelkomurinasta voi vain vahvistaa pelkoa.  Minusta on kuitenkin helpompi ja johdonmukaisempi kieltää kaikki murinat, ja meillä se on toiminut. Tosin Luca on suht kova koira ja tilanteet joissa se on murissut ovat minusta enemmän dominanssiin liittyviä.

[Tiina Kuukasjärvi]

Kait sitä on tuon murinankin kanssa mentävä perstuntumalla niinkuin monen muunkin asian kanssa kun on koirasta puhe. Lievän murinan minä vielä siedän, mutta jos murinavaihde jää päälle niin silloin puutun siihen.

Tänään vierailtiin veljen porukoilla ja siellä ei ollut minkäänlaista huonoa käytöstä lapsia kohtaan. Jopa nuorempi nöffi-pentu sai pyöriä ja hyöriä kimpussa melkein miten vain ennenkuin tuli ensimmäiset murahdukset kehiin. Eli käytös on ainakin tällä hetkellä kotona erilaista kuin kylässä.

[Kirsi Blummé]

Hei!

Eilen kirjoitin pitkän sepustuksen meidän vastaavanlaisesta tilanteesta mutta sitten onnistuin painamaan yhtä nappia ja kaikki teksti hävisi Joten yritetään nyt uudestaan.

Meillä Elli alkoi murahdella vauvalle kun tämä opetteli liikkeelle lähtöä. Yleensä tilanteet oli sängyssä, missä kaikki nukuimme sulassa sovussa. Elli jalkopäässä ja kun pikkainen lähti katsomaan, että mikä se tuolla on niin silloin murahti, mielestäni lähinnä niin että "minä nukun nyt, älä tule lähelle".

Painimme samojen asioiden kanssa, että voiko koiraa rankaista/torua siitä, että se varoittaa/murahtaa? Onko vaarana, että se rangaistuksen pelossa on sitä tekemättä ja joku kaunis päivä lapsen liian lähelle mentyä nappaa vaan.

Tulimme siihen tulokseen, että emme hyväksy murinaa lapselle. Ja näin ollen aina kun koira murahti joutui se torujen kera WC:n jäähylle. Tätä tapahtui ehkä 5-10 kertaa ja sen jälkeen koira oppi että jos lapsi on tulossa hänen  mielestä liian lähelle, hän väistää. Ja niin se on toiminut ainakin tähän päivään asti.

Meillä on myös lapselle(2V)opetettu pienestä asti, että koirasta ei pidä välittää. Sen annetaan olla rauhassa ja sitä ei mennä silittämään (ellei tule itse lähelle). Tällä hetkellä ovat ylimmät ystävät ja mitään ongelmia ei ole. Toivottavasti näin on jatkossakin.

T:Kirsi ja ElliVelli

[Julia Åivo]

Eristäminen ja koiran ajaminen tilanteesta pois toimii näissä tilanteissa varmasti paremmin kuin fyysinen rankaisu.

Meillä Lilo yritää määräillä saako Luca tulla sängylle tai sohvalle ja murisee vällillä kuin hyeena sille. Ihmiselle se ei tosin ole ikinä murahtanutkaan.  Koira ei kuitenkaan saa näistä asioista päättää joten yrittäessään puolustaa sohvapaikkaansa Lilo joutuu vaan itse lattialle ja jos oikein mahdottomaksi rupeaa, oven taakse kokonaan eristyksiin. Sen verran kovapäinen terrieri se on että ihan parista kerrasta ei ole vielä oppinut.. Ehkä lagotto tajuaa nopeammnin

[Emma Anttonen]

Mun eka lagottoni Tuffe tuli mulle 4,5kk ja oli koko ikänsä aggressiivinen jne.
Sillä nimenomaan oli tuota murinaa myöskin, ja se oli luettavissa aina silloin kun se koki, että sen rauhaa tullaan häiritsemään kun se oli tosi väsynyt.

Sanoit "Mielellään tietysti niin lutuista koiraa kun Artsi halailisivat.
Ekan kerran kunnon ärähdys tuli veljeni 4-vuotiaalle tytölle ja sittemmin myös veljeni 6-vuotias poika ja 8-vuotias tyttö ovat joutuneet murinan kohteeksi."
Oletko huomannut koirasi tekevän mm. seuraavia eleitä:
-etäisyyden ottaminen sinuun
-"hymyily" - eli hammasrivi näkyy
-läähättäminen
-katsekontaktin tahallinen välttäminen, koiran odottava asenne, se "mulkoilee" seiniä
-pään/selän/kyljen kääntäminen, hidas/tahmea liikkuminen/hiippailu/jähmettyminen
-pään laskeminen alas selän tasolle, hännän riiputtaminen
-haukottelu, huulien/nenän lipominen
-korvat päätä myöten
-silmien räpyttely

Siinä on rauhoittavia ja uhkaavia eleitä, mutta kun koira tekee erittäin selkeitä eleitä kuten jähmettyy, mulkoilee, niin ei pitäisi uhata silloin koiraa koska tällainen ajaa koiran käyttäytymään vieläkin radikaalimmin.

Oletko varma että lapsesi ja heidän kaverit ovat noudattaneet sitä ettei nukkuvaa pentua saa häiritä? Kysyn koska itse en uskonut pienenä sen haittaavan vaan olevan vaan jotain aikuisten helinää, ja häiritsin koiraani alussa. Jos pentuna koira joutuu opettelemaan nukkumaan ns.toinen silmä auki, se stressaa siitä ihan älyttömästi.
Siis todella, koirasta voi tulla herkkähermoinen (ei ihan mustavalkoinen juttu), riippuen tietysti kuinka suurta tämä häirintä (mikä on tarkoitettu vain söpön pennun hellimiseksi) on. Onko se jokapäiväistä, yhdistääkö koira lapset aina siihen stressiin, jota se kokee kun ei saa nukkua rauhassa?
Lisäksi koira saattaa "selviytyäkseen" yhdistää, että kaikki lapset häiritsevät sitä sen nukkuessa. Jos koiralla ei ole sellaista paikkaa, jossa se tietää varmasti saavansa nukkua rauhassa, se voi kokea viimeiseksi ratkaisukseen murinan, koska se ei löydä rauhaa muuten. Ennen murinaa koiralla on hyvin monia tapoja kertoa haluavansa olla rauhassa, mutta ikävä kyllä murina on niistä ihmisille ensimmäinen jonka yleensä vasta huomaamme. Koiralle se, että ihminen jättää huomiotta kaikki ne aiemmat, koiran mielestä jopa huudetut signaalit, voi olla todella turhauttavaa, sillä se on yksin outojen eläinten -ihmisten- maailmassa. Murina on erittäin turhautuneen koiran toiseksi viimeinen tapa kertoa että jokin on vialla, joten upeeta että otat sen heti vakavasti. Viimeiset keinot ovat pureminen kun viet esim. käden koiran lähelle, ja vika olisi että koira itse hyökkää sinua kohti.

Ylläolevat neuvot sain aikanaan todella monelta koirankouluttajalta. Kannattaa yrittää tarkastella näitä tilanteita todella monelta kannalta ennenkuin rupeat koiraa rankaisemaan murinasta, sillä jos se todellakin on koiran viimeinen tapa kertoa sinulle jotain ja rankaiset sitä siitä, se voi menettää luottamuksen -ja kunnioituksen- myös sinuun.
En itse ole mikään ammattilainen vaan vain tutustunut koiran luonnolliseen käytökseen, mutta pari kokeiltavaa ideaa jotka eivät toimimattominakaan ainakaan pahenna asiaa:

kokeile viedä koiranne sen väsyessä nukkumaan jonnekin aidattuun/saarrettuun/rajattuun olohuoneen nurkkaan tms rauhalliseen paikkaan, jossa koira ei koe olevansa eristyksissä muusta laumasta (rankaisu), ja opeta se rauhoittumaan sinne. Älä vie koiraa pannasta, vaan näytä sille että tämä "rauhanurkka" on sen oma paikka jossa sitä ei häiritä. Alussa voit vaikka sitoa sen löysään remmiin ja rajata alueen vaikka vain tyynyillä, jotta se alussa ei pääse nurkasta niihin ei-soveltuviin nukkumapaikkoihin jossa sitä pakoltakin joutuu häiritsemään(kuten eteinen). Kyllä se pian oppii että tuo alue on sen oma turva.

Lisäksi kun koira nukkuu, sitä ei saa häiritä lainkaan. Jos sitä joutuu häiritsemään, esim. sen vieressä on soiva puhelin, niin ei kiinnitä koiraan lainkaan huomiota eikä etenkään katso koiraan päinkään.

Tietysti asian taustalla voi olla tosi monta muutakin juttua mutta kuulostaisi todella samalta kuin mitä Tuffella esiintyi juuri noiden ikäkuukausien aikana.
Muualle katsominen on koiralle selkein ele siitä ettei ihminen aio häiritä sitä.

[Emma Anttonen]

hehee, en todellakaan osaa lopetttaa lyhyeen, pahoitteluni. Kannattaa myös soittaa jollekin ammattikouluttajalle ja konsultoida alkuun puhelimitse, mahdollisesti myös tavata. Hyvä hoitaa ristiriitatilanteet heti ettei pahene

[Terhi Heikkinen]

Varoituksen sananen; niitä koirankouluttajia on sitten ihan joka lähtöön. Räikeimmät tapaukset mainostavat itseään oikeina ongelmakoirakouluttajina, mutta tarkempi tutkiskelu paljastaa, ettei heillä ole taustallaan mitään koulutusta tai virallista näyttöä osaamisesta. He ovat vain alkaneet rahastaa ongelmakoiranomistajien kustannuksella ja kehittäneet omat teoriansa ja menetelmänsä vailla kunnon osaamispohjaa.

Vaarallisin yhdistelmä on mielestäni kokematon koiranomistaja ongelmineen ja tällainen omasta mielestään kaikkivoipa "ongelmakoirakouluttaja". Pahaa-aavistamaton ja kokematon koiranomistaja ei osaa kyseenalaistaa kouluttajan metodeja ja neuvoja. Menetelmät voivat olla koiralle psyykkisesti liian raskaita ja tarpeettoman voimakkaita. Silloin voidaan mennä todella ojasta allikkoon etenkin herkempien koirien kohdalla. Varmasti niitä oikeasti osaaviakin kouluttajia on olemassa, mutta varovaisuus ei näissä asioissa ole koskaan pahasta.

[Emma Anttonen]

Yhdyn kyllä Terhiin, mulla oli onneksi yksi tosi suosittu ja kokenut eläkeläiskoirankouluttajavetsku meidän naapurustossa ja neuvot toimi meillä, mutta kannattaa ehdottomasti tarkastaa taustat ennenkun ohjeita rupeaa ottamaan/noudattamaan!
Eikä kaikki sovi kaikille, esim yks tuttu saanut tuolta Vilanderin Pertiltä huimasti apua mutta kaikkea en sieltäkään lagoton kohdalla allekirjoittaisi.
Toivottavasti löydätte ratkaisun!

[Tiina Kuukasjärvi]

Kiitos kaikille vastauksista. Hyvin samansuuntaisia ovat ajatuksenne olleet kuin omani. Artsilla on oma häkki, joka on sen oma paikka. Olen kaikille sanonut, että kun Artsi sinne vetäytyy, sitä ei saa häiritä. Omat lapset kyllä joskus kielloista huolimatta menevät silittelemään, mutta Artsi ei ole siitä moksiskaan.

Olen seuraillut Artsia silloin kun meillä on vieraita lapsia kylässä. Selvästikin kova hälinä ja äkkinäiset liikkeet saavat Artsin sietokynnyksen ylittymään. Viime kerralla kun veljen poika oli käymässä Artsi murisi hänelle pariin otteeseen. Molemmilla kerroilla juttu jäi murinaan ja Artsi siirtyi jalkojeni juureen. Kaikesta tästä päättelisin, että kyse on jonkinlaisesta epävarmuudesta tai pelosta.

Noista erilaisista elkeistä ennen murinaa - en ole ainakaan sellaisia huomannut. Tilanteet ovat lähinnä tapahtuneet silloin kun Artsi on ollut omissa oloissaan lepäilemässä. Seurailen kuitenkin tulevaisuudessa edeltääkö murinatilanteita mitään Emman kirjoittamia "oireita".

Koirankouluttajista sen verran: kun katsoo tv-ohjelmia niin niistä saa kuvan että koiran kouluttaminen on piece of cake. Tuskin näkin kuitenkaan on, vaan paljon muutakin tehdään kuin mitä ohjelmissa näytetään. Ja niistäkin huomaa, että koulutustapoja on useita. Mikä sitten sopii kullekin koiralle onkin eri juttu.