seuraava »

[Terhi Heikkinen]

Minua kiinnostaa tosi kovasti, mitä iäkkäimmille lagotoille kuuluu. Siis jos pitää ikärajana vaikka 8 vuotta, eli näyttelyiden veteraani-ikää. Rotu on Suomessa sen verran uusi, että noita vanhempia lienee aika vähän, mutta jos vanhemman lagoton omistavat/omistaneet voisivat kertoa, kuinka ne vanhuusvuodet ovat sujuneet; muuttuuko luonne kovasti iän myötä, mitkä ovat yleisimpiä terveysongelmia tai jos koira on jo kuollut, niin mikä on ollut syynä. Jäykistyykö lihakset vanhemmiten helpommin, tarvitaanko jotain eritystoimentpiteitä peruskunnon ylläpitämiseksi, miten turkki jaksaa, onko rasvapatteja tai muita kasvaimia, nartuilla kohtutulehduksia tms mainittavaa ongelmaa. Onko ollut sairaskohtauksia tai halvauksia tai mitään vakavampaa odottamatonta?

Kerääkö joku taho (jalostustoimikunta esim) tietoa vanhenevista koirista, ja jos ei, niin pitäisikö? Kannattaisiko kerätä tilastoja siis sellaisista tekijöistä, jotka vaikeuttavat koiran elämää vanhemmiten? Siis esimerkiksi jotain kaavakkeita yleisimmistä lääkärikäyntien syistä. Esim lonkat eivät välttämättä koskaan hankaloita elämää niin paljon, että niitä pitäisi lääkräillä hoitaa, mutta voi tulla paljon muuta sellaista, mikä olisi ehkä jalostusvalinnoilla minimoitavissa, jos osattaisiin ennalta etsiä pitkäikäisiä ja terveitä sukuja. 

Itselle tuli mieleen myös sellainen ajatus, että voisiko klubi sponsoroida pienellä summalla esim. yli 10-vuotiaiden koirien rutiinitarkastusta, josta tieto tulisi suoraan jalostustoimikunnan tai klubin käyttöön. Jos tällaisessa tutkittaisiin koiralta sydän, keuhkot, nivelten liikkuvuus, hampaat ja muut elinvoiman kannalta olenaiset asiat ja koiran yleiskunto ja virkeys, niin saataisiin tallennettua minun mielestä tosi tärkeitä juttuja tulevaisuuden kannalta. Vai onko ihan tyhmä ajatus?

[Riitta Häyrynen]

Minullahan on kotona tämä lagottojen "vanhainkoti"
Ariet 10v, Ruta 11v ja Tresi kohta 9 v.
Kaikki voivat todella hyvin ja ovat pirteitä elämänhaluisia lagottoja.
Ja minulla on käynyt hyvä tuuri, eläinlääkärillä ei ole tarvinnut käydä kuin rokotuksissa (koputtaa kolmasti päätään).
Ariet on yhä se samainen ilopilleri mikä se on aina ollut ja kaikki luulevatkin että se on vielä ihan nuorukainen.  Turkki sillä on tullut tosi huonokuntoiseksi ja pehmeäksi. Se onkin pidettävä kokoajan tosi lyhkäisenä, muuten se on heti yksi huopakasa. Hampaat sillä on pysyneet hyvin suussa, mutta tuon turkin takia ei näyttelyihin ole menemistä.

Ruta on mukavuudenhaluisuuden huipentuma. Pihalla se ei viihdy yhtään, käy äkkiä pikapissalla ja äkkiä takaisin sohvalle makoilemaan.  Mutta lenkillä se kyllä menee sitten tosi reippaasti. Turkki sillä on tosi hyväkuntoinen, vaikka onkin valkoinen väriltään, ei ollenkaan samanlainen takkukasa kuin Arietin. Rutalla on yksi nisäkasvain ollut jo pari vuotta, mutta toistaiseksi sitä ei ole vielä alettu leikkaamaan kun se ei ole kasvanut ja muuttunut yhtään. Valitettavasti sillä ei ole enää yhtään etuhammasta jäljellä, tekohampaat raukka tarvitsisi eli senkin näyttelyura on sen vuoksi loppunut.

Tresi on aina ollut laiskuuden huippu, siksi lisänimi Tresi reipas. Viisi metriä kävelyä ja puolen tunnin tirsat, viisi metriä kävelyä....jne Tällainen se on koko meillä oloajan ollut.
Mutta kyllä silläkin virtaa riittää kun lähdemme metsälenkille. Turkki silläkin on tosi hyvä kuntoinen ja kunhan saan sitä vähän laihdutettua voisi näyttelyuraakin vielä jatkaa. Yksi etuhammas siltäkin on kyllä kadonnut matkan varrella.

Kenelläkään näistä kolmesta en ole vielä huomannut lihasten jäykistymistä.
Mitään erityistoimenpiteitä ei ole tarvittu, ihan normaalia lagottomaista elämää täällä vietetään.

Nyt en ole Dasysta (13v) vähään aikaan kuullut mitään (täytyisikin soittaa), mutta viimeksi puhuessamme se vielä lenkitti Hilkkaa täysillä. Kuuden kilometrin lenkki ei ollut Dasyn mielestä mitään.

[Terhi Heikkinen]

Kiitos Riitta vastuksesta!
Ariet onkin oman koirani mummo, joten sikälikin oli kiva kuulla, että siellä vielä elellään. Ja muutenkin mukavaa, ettei pahempia vanhuudenvaivoja ole ilmennyt, toivotaan ettei niitä tulekaan. Koska noiden sydämiä on viimeksi kuunneltu, kuuluuko vielä mitään ylimääräistä? Mitenkäs Asterix, onko se elossa vielä? Tai muut 90-luvun tuontikoirat?

Tänne foorumille on tosi helppo lisätä kuvia, olisi kiva ihan nähdä niitä vanhuksia, että miltä se olemus nyt näyttää, ja mikä omaa koiraa odottaa tuossa 8-10 vuoden päästä, jos/kun sinne asti päästään. Minä olen nähnyt ensimmäsisistä koirista vain nuoruusvuosien poseerauskuvia, enkä Ruotsinkaan koirista ole nähnyt sellaisia vanhoja mammoja/pappoja.  Missä eläkeläiset??

[Aino Melasniemi]

Koira ei ihan vielä 8 vuoteen yllä, mutta ensi viikolla tulee 7,5v mittariin. Koira jakselee varsin hyvin eikä ikä näy ainakaan vielä missään. Turkkikin on yhtä hyvässä kunnossa kuin ennenkin. Suusta on tippunut yksi etuhammas noin vuosi sitten, en tiedä onko tippunut itsestään vai onko Luigilla osuutta asiaan kun aika rajunnäköisesti monesti Koiraa haastaa painimaan. Ylimääräisiä eläinlääkärissä käyntejä ei ole tarvinnut tehdä.

Luonnetta Koiralle on tullut iän myötä lisää, sen uskon tosin olevan lähinnä Luigin ansiota. Koira on oppinut Luigin myötä että on pakko osata pitää puoliaan. Aiemmin Koira oli peruskiltti lagotto joka ei sanonut mitään jos vaikka uros hyppäsi selkään, tyynesti vaan kesti kaiken. Nykyään taas urokset saavat aika nopeasti vähän hammasta jos samaa yrittävät.

Minuakin kiinnostaisi kovasti kuulla miten muut vanhemmat lagotot jakselevat 

[Johanna Heiskanen]

Kun ei noita vanhoja löydy, niin kerron, että meidän Hertta 7 v painaa täysillä niinkuin aina, ei vaan enää hötkyile niin kuin ennen.
Maa suli tässä vastikään ja mamma alkoi taas kaivaa maahisia - siis niitä maasieniä, voi sitä riemua!

Viikonloppuna tuli Italiasta kaksi pentua Suomeen ja kasvattajan tytär, joka toi pennut, kertoi, että niiden mummo elää yhä, se on nyt 17-vuotias, entinen tryffelimestari. Muuten kunnossa, mutta näkö heikentynyt kovasti!

Toivottavasti saadaan paljon lagottovuosia omallakin porukalla!

[Terhi Heikkinen]

Ohhoh! Siis pentujen mummo olisi jo 17-vuotias? Ilmeisesti kahden polven nartut ovat saaneet pentuja vanhoina, 8- ja 9-vuotiaina, tai esimerkiksi 10- ja 7..
Sekin on jännä tietää, kuinka vanhoina lagotot ovat saaneet "kaikki hyvin"-pentueita sekä Suomessa että muualla. Miten vanhemman koiran jalostuskäyttö poikkeaa nuoresta ja hoitaako se ne eri tavalla tms..?

T: Kyselyikäinen

[Johanna Heiskanen]

Joo,
pentujen vanhemmat on 10 vee...
Katotaan, mitä pojista tuleman pitää.
Työlinjaisia ovat.

[Salla-Mari Kuusinen]

Roosa täytti maaliskuussa seitsemän, eikä ole siis ihan vielä "veteraani". Turkissa ei Roosalla ole tapahtunut muutoksia ja hampaatkin ovat kaikki tallella. Ikää ei huomaa mistään muusta kuin luonteesta. Pikku hiljaa on Roosallekin tullut vanhojen narttukoirien piirteitä. Esimerkiksi vieraille koirille on tehtävä arvojärjestys selväksi aika nopeasti. Roosa on pysynyt myöskin terveenä ja eläinlääkärissä on tullut käytyä vain rokotuksilla. Painokin on pysynyt koko ajan samana, lukuunottamatta pennutusaikoja.

Kunto on pysynyt ennallaan. Roosan kanssa lenkkeily metsässä noudattaa pääsääntöisesti tiettyä kaavaa: näkee kiven, hyppää kivelle, pyytää kiitosta, näkee seuraavan kiven, hyppää kivelle jne jne. Tällä tavalla Roosa pitää kuntoaan yllä

Harrastuksia on myöskin jatkettu aktiivisesti. Riia on tietysti myöskin antanut Roosalle lisävauhtia.

[Kristiina Kallio]

Meidän Peppi 8v on ollut koko ikänsä samanlainen. Ikää ei arvaisi päällepäin, mitä nyt ehkä suoristuneista otsakutreista voisi veikata, ettei ihan teini-iässä ole... Alaetuhampaat on hiukkasen kärsineet, Pepillä on nimittäin tapana kalastella kiviä järvestä kesäisin... Toistaiseksi hampaat on pysyneet paikoillaan, vaikka ienraja on hiukan vetäytynyt.

Pepillä oli ihan pentuna korvatulehdus kerran ja viime vuonna haettiin lääkitys valeraskausoireisiin, muuten Peppi on ollut terve. Kaksi pentuetta Peppi on saattanut maailmaan, ja näyttelyissä on "juostu" tasaisen epäsäännöllisesti vuosittain. Näyttelyt onkin aina olleet Pepin rakkain harrastus, jostain ihmeen syystä mikään ei ole niin ihanaa kuin näyttelyihin matkustaminen ja kehässä poseeraaminen!

Tällä hetkellä Peppi on ehkäpä parhaimmassa kunnossa mitä se koskaan on ollut, ehkäpä tuo toinen "sarja" lapsenlapsia sai häneen uutta eloa, kuka tietää?

Kyllä Peppiä katsellessa on helppo kuvitella vaikka vielä toiset 8 vuotta menoa ja meininkiä! 

[Senja Mäkinen]

Meidän Toffe (Toffe) ja Torny (Tornado Dishifrasa) täyttivät alku kesästä 10 vuotta. Ja ikä ei näitä vanhuksia kyllä todellakaan paina!
Toffella on ollut neljät pennut ja se on ollut aina huippu emo niille. Sillä on edelleen kohtu tallella, eikä minkäänlaisia tulehduksia tms. ole ollut. Hampaita on pudonnut jonkinverran. Viime kesänä Toffen takapää halvaantui yhtäkkisesti, todennäköisesti toinen koira törmäsi siihen huonosta kulmasta kovalla vauhdilla. Emme saaneet kovin suuria toiveita siitä että se enää kävelee, mutta kaikkien yllätykseksi jo muutaman viikon päästä se oli täysi vauhti päällä jaloillaan. Toffe liikkuu hieman horjuen välillä, mutta se ei todellakaan mummia haittaa, vaan se hyppii sohvalle ja ties minne. Mietittiin tässä jopa, että jos sen ilmoittaisi näyttelyynkin. Kepposia se toteuttaa ihan niinkuin pentu edelleenkin! Empäs ole edes laskenut, että kuinka monen suomalaisen lagoton sukutaulussa tämä super mummimme oikea muumi mammojen mamma Toffe onkaan!
Torny on siis Toffen veli. Samoin muutama hammas on pudonnut, mutta muuten ihan elämänsä kunnossa. Karva on hieman suoristunut, mutta muuten käyttäytyy kuin nuori pojan koltiainen! Torny ei ole tainnut koskaan käydä eläinlääkärillä muuta kun rokotuksella.
Yritän liittää nyt kesällä otetun kuvan tähän mukaan, Torny vasemmalla ja Toffe oikealla.


[ylläpito on poistanut liitteen]

[Johanna Heiskanen]

No,
eipä noiden ikää heti arvaisi, kun kuvaa katsoo!
Reippaan näköisiä vanhuksia, hyvän näköisessä kunnossa!
Onnea ja pitkää ikää heille 

[Salla-Mari Kuusinen]

Kepposia se toteuttaa ihan niinkuin pentu edelleenkin!

Toffelta se Roosa on vauhtinsa saanut. Juuri viimeksi tokotreeneissä ohjaaja ihmetteli muorin touhotusta. Se nimittäin koheltaa enemmän kuin Riia. Kouluttaja sitten kysyi Roosan ikää ja kun sanoin että 7,5 niin hän nauroi, että olisi juuri sanonut että kyllä se ajan mittaan rauhoittuu, mutta ei ehkä sitten.

Sen jälkeen kun aloitimme jälleen agilityn 3,5 vuoden tauon jälkeen, on Roosa saanut uutta virtaa. Muorin meno on niin vauhdikasta, että en meinaa pysyä perässä

[Senja Mäkinen]

Joo, Roosa kuulostaa hyvin Toffe maiselta. Yksi sen bravuuri on määrätä pennut luovuttamaan kaikki purutikut hänelle. Meillä on keittiössä sellainen iso syvennys, jossa pennut aina ovat ja verkko siinä edessä. Aina kun pennuille antaa purutikkuja alkaa sellainen ihme kapeli Toffen osalta. Se kiukuttelee verkontakana ja kurnuttaa ja tekee ties mitä ääniä, jotta pennut antaisivat sille purutikkunsa. Ja mikä uskomattominta, pennut yleensä tulevat verkon viereen ja luovuttavat tikut verkon läpi mummille!  Auktoriteetti ja vanhemman koiran arvostus siis jo pienestä!
Päänvaivaa Toffelle on aiheuttanut, kun nyt heinäkuussa siinä pentuaitauksessa onkin asunun springeri Meela ja Meela kun ei mummin kutsuhuutoja noudatakkaan!
Alla kuva joka kuvastaa mielestäni niin hyvin sitä pilkettä, joka mummilla on aina silmäkulmassaan! 

[ylläpito on poistanut liitteen]

[Maija Mattila]

Sieltäkö lienee peruja myös Niilon kohellus agilityssä ja muissa harrastuksissakin.  Agilityssä radan päätteeksi muut koirat ottavat kiitollisena makupalat ohjaajilta mutta Niilo tekee lähes aina sen että käy ehkä nopsaan ottamassa makupalan mutta sitten tulee hirveä kohelluskohtaus joka pitää sisällään ison ympyrän jonka se vetää takapuoli maassa, hullun kiilto silmissä, parit esteet ehkä ohimennen. Pysähdys on näyttävä, jalat harallaan minun viereeni ja tuo villi ilme silmissä saa kaikki nauramaan  .

Koomista on että ennen lähtöä se niin kuuliaisesti istuu esteen edessä kun itse menen kauemmas sitä lähettämään, luvan saatuaan tuo ilme muuttuu totaalisesti. Moni ihmettelee myös sitä että miten koira voi koheltaa ihan täydet ja sitten palata ohjaajan luokse kuin mitään ei olisi tapahtunut ja tämä sama toistuu myös tokossa.

Tosi hyvältä tuo Toffe näyttää, toivottavasti jälkeläiset pysyvät yhtä virkeänä noin pitkään

[Terhi Heikkinen]

Ajattelinpa nostaa tätä aihetta, jos jollakulla olisi nykytietoa Suomen vanhimmista lagotoista? Vuonna 2000 tai aiemmin syntyneitä tuontikoiria, joita ei ole merkitty kuolleeksi, on KoiraNetin mukaan 25 kpl. Vuonna 2000 tai aiemmin Suomessa syntyneitä koiria, joita ei ole merkitty kuolleeksi, on 31 kpl.

Yhteensä näitä yli 10-v. koiria pitäisi siis olla yli 50 kpl. Lagottofoorumilla on pian 500 jäsentä. Kai jollakulla on näistä vanhuksista jotain tietoa?