seuraava »

[Tuija Salminen]

Kiitos Riitta vastauksestasi, meistä todellakin tuntuu että koira tarkkailee takanatulevaa liikennettä siinä missä kuski edestä tulevaa

Tietääkö kukaan, saako takakonttiin jotain valmista seinämäviritelmää, jolloin koiralle tulisi ihan oma karsina takakontin toiselle puolelle? Näin tavarat ja koira voisivat turvallisesti matkustaa samassa tilassa.

[elina aula]

Omistin lapsena tiibetinspanielin, joka oksensi kaikki automatkat. Kauhein pelko oli sen jälkeen se, että seuraava koira tekee samaa. Niin ei onneksi käynyt . Pentuna Pipsalla tuli kerran yrjöt autoon kun oli syönyt just ennen lähtöä ja matka oli mutkainen. Meillä pennut totutetaan jo pienenä autossa matkustamiseen. Pipsa ja penskat sai ajelutusta jo meillä ollessaan. Koko konkkaronkka vaan autoon isoon kevythäkkiin ja kun mamma koira vaan nukkuu autossa niin eipä pennutkaan keksiny muuta ja kenelläkään niistä ei ole mitään autoiluongelmia. Pipsa on niin hyvä matkustaja, että kun ollaan ajettu Rovaniemelle täältä etelästä niin on välillä unohtanut koko koiran olemassaolon . Renzo vanha konkari tuli meille aikuisena niin sillä on villit bileet aina autossa. Jos se on kerran käynyt jossain paikassa niin sata varmaan muistaa sen seuraavalla kerralla ja alkaa ulvomaan ennen perillepääsyä. Ongelmanhan sais ratkaistua sillä, että auto pysähtyy aina kun ulvominen alkaa, mutta arjen kuvioissa se ei meillä ole onnistunut jostain syystä:-). Onneksi nyt asutaan maalla ja autoillaan aika vähän koirien kans niin ei tarvii kestää Renzon autobileitä. Pipsa on jännä, että se ei lähde siihen ollenkaan mukaan.

[Irma Ahonen]

Hei!
Meillä Iitallakin on samaa ongelmaa, lähtee autoon mielellään, mutta ilme on sen näköinen että ei ole mukavaa. Ei voi pitää irti autossa sisällä, ahtautuu penkkien ja polkimien alle, mahdollisimman ahtaaseen paikkaan. Ostimme autoon kuljetus häkin ja pidämme siinä yksin tai snautserin kanssa, siinäkin on ihan snautserissa kiinni tai nojaa häkkiin ja täytyy olla tosi väsynyt jos nukkuu, mutta on aivan selvästi rauhallisempi häkissä.

[Tarja Vihanti]

Minäkin luin tuon Canis-lehden jutun HYVÄÄ MATKAA-autokammoisen koiran siedättäminen. Vinkit vaikuttivat käyttökelpoisilta.
Meillä toinen koirista (Bella) makaisi ja matkustaisi vaikka kuinka häkissä ja aina tuntuu olevan yhtä rauhallinen.
Nelli taas ei mennyt kertaakaan pitkäkseen 2000 km reissulla ja silmänvalkuaiset punoittivat. Nojaa häkkiä vasten ja koko ajan pitää olla valppaana.
Meillä ainakin tuo oma häkki on ehdoton, koska siinä Nelli on kuitenkin rauhallisesti paikallaan. Matkalla pysähdyimme useasti ja annoimme nameja autossa häkissä ollessa, jonka jälkeen pääsi ulkoilemaan.
Sama palatessa häkkiin..pari lihapullan palaa. Nelli täyttää ensi viikolla 3v. ja
nykyään on paljon rauhallisempi, kun aiemmin autossa. Mutta pitkäjänteistä hommaa
tämäkin, niinkuin tietysti moni muukin asia koiran kanssa touhutessa!

[Elina Dunder]

Osku reissaa alle tunnin matkoilla yleensä pelkääjän paikan jaloissa, pidemmillä matkoilla aina farkun takakontissa. Ostimme heti Oskun tultua perheeseen kiinteän ja kovan kopan, joka on juuri sopivan kokoinen koiralle ja mahtuu just takakonttiin.

Muutamilla ensimmäisillä matkoilla Osku ulisi koko ajan, siis silloin, kun matkusti takakontissa. "Tapa" on saatu pois kehumalla, kun pysyy hiljaa. Makupaloja ei ole koskaan huolinut matkan aikana, ei esim. koskaan järsi luuta, jos olemme sille sellaisen antaneet, eikä leiki koskaan leluilla...
Mutta niinpä väheni äänteleminen, nykyään matkustelee hiljaa, joskus nukkuu, joskus seurailee takana olevaa liikennettä, joskus vaan on.

Siis erittäin helppo matkustaja. 

Mutta hyvää joulua!
toivottelee Osku&emäntänsä

[Marika Alanen]

Meillä on kaksi lagottoa, Muska 1v 8kk ja Åsa reilut 7kk. Muska on luonteeltaan erittäin pehmeä ja herkkä. Kun olen oppinut tuntemaan koiraani, niin nyt vasta ymmärrän mitä "signaaliherkkyydellä" tarkoitetaan. Muskalla tämä ominaisuus on hyvin voimakkaana. Tuntuu, että se osaa lukea aikeeni ajatuksistani...

Åsa taas on huoleton höpsö ja varsin "kova" lagotoksi. Kovalla tarkoitan sitä, että se unohtaa kaiken ikävän nopeasti. Samalla se on myös hitaampi oppimaan asioita kun Muska. Hyvät ja huonot puolensa kummassakin.

Ja sitten siihen aiheeseen, eli autoiluun. Muska pelkäsi autoilua ja tärisi sekä läähätti takapenkillä turvavöissä. Ajattelin, että se johtuu siitä kun sitä pienenä vietiin autolla lähinnä eläinlääkäriin, mistä sille jäi erittäin ikäviä kokemuksia. Huomasin kyllä, että se rauhoittui kun sen pään ympärille kietoi pyyhkeen tai viltin.

Sitten meille tuli Åsa, joka istui takapenkillä muutamat ajomatkat ihan kiltisti. Päätimme kuitenkin hankkia takaluukkuun häkin, jotta lapsetkin mahtuisivat autoon  . Pidin häkkiä meillä kotona ja laitoin sinne aina joskus makupaloja, jotta koirat tottuivat siihen. Sitten häkki autoon ja koirat sisään. Ensin pieniä matkoja ja sitten pidempiä.

Ihmeellistä tässä on kuitenkin se, että herkkä Muska viihtyy häkissä ja makaa rauhallisesti automatkat. Kovapäisempi ja mitään pelkäämätön Åsa taas läähättää, kuolaa, tärisee ja seisoo tai istuu koko ajomatkan. Lisäksi se myös vinkuu, ulvoo ja haukkuu. Olen kokeillut ottaa sen valjaisiin takapenkille tai etupenkille, mutta ihan sama homma. Hirveä kuolaus ja uikutus.

En ole keksiny tälle Åsan käytökselle muuta selitystä kuin matkapahoinvoinnin. Perille kun päästään, niin se on heti oma iloinen itsensä. Muska taas selvästikin tuntee olonsa turvallisemmaksi häkissä ja pystyy siellä rauhoittumaan.

[Heidi Lehtinen]

Meilläkin parin tunnin reissu henkilöautolla edessä ja Aapolla ollut matkapahoinvointia aiemmin. Se ei ole autoillut kovinkaan paljon emmekä voi harjoitella,koska meillä ei ole omaa autoa  Häkki autoon mukaan toimisi varmasti,mutta ei mitenkään mahdu jo ihmisiä täynnä olevaan autoon eikä ole muuta vaihtoehtoa kuin pitää koiraa sylissä makaamassa koko matkan ajan.
Pahoinvointi lääkkeet annan tietysti,mutta kuinka matkasta saisi Aapolle muuten mukavan? Mukaan tulevat ihmiset ovat koiralle ennestään tuttuja ja sylissä Aapo varmasti viihtyy,turvavöissä tietenkin!  Onko parempi etten huomioi tai silittele sitä paljoa matkan aikana vaikka se vaikuttaisi rauhalliselta? Mikäli se alkaa läähättää tai vikistä niin pidänkö sen sylissä,mutta en muuten voivottele ja lietso sen epämukavaa oloa Ajattelin että mikäli olen itse rauhallinen ja muut ihmiset myös niin aapo huomaa voivansa rentoutua.
Olisiko muuten hyvä olla ruokkimatta ennen matkaa aamulla ja antaa ruoka vasta perillä? Tosin aapo tuskin syö muuta kuin herkkuja vieraassa paikassa eikä varmaan haittaa vaikka olisi ilman nappuloita kunnes palaamme illalla kotiin? Se on muutenkin huono syömään kuivaruokaa enkä viitsisi lihoja kanniskella mukaan kyläreissulle ja syöttää toisten pesuhuoneissa  Varsinkin kun kyläpaikan emäntä ei erityisesti pidä koirista... Koirahoitola olisi ainut vaihtoehto aapolle joten sain suostuteltua emännän kun kerroin miten siisti rotu lagotto on...ei lähde karvaa,ja muusta sotkuisuudesta ei kerrota