Indyllä oli samanlaisia ongelmia pentuna, ja silloin ainakin oletin että kyseessä oli eroahdistus. Ihan varmaksi en osaa kuitenkaan sanoa, koska en ole mikään koiraexpertti - voihan se olla että sillä oli vaan tylsää
Luonteeltaan Indy on muutenkin niin energinen ja häslä, että se kotona yksin tuhoaminen ei edes ollut kovin yllättävää. Mutta se oli todella, t o d e l l a ärsyttävää. Oli inhottavaa pelätä mitä löytää kotoa ja miettiä unohtuikohan jotain tärkeää esille.. Ei Indy koskaan ihan mahdoton ollut, eikä kertaakaan hajottanut mitään kallista, mutta oli se aika hankalaa silti.
Mutta meillä se ongelma sitten kuitenkin vain hiipui pois joskus siinä 1v tienoilla. Nyt Indy ei hajota mitään, vaikka rojua täällä ois tarjolla vaikka kuinka. Mun kenkiä se saattaa kyllä kuljettaa ympäriinsä, muttei sentään pilaa niitä mitenkään.
Ja sitten niitä asioita joiden huomasin aikanaan auttavan: DAP-haihdutin tuntui oikeasti tuovan jotain helpotusta koiralle (tai sitten vaan kuvittelen).
Rajattiin alue pienemmäksi kun ollaan poissa - Indy saa edelleen olla vain eteisen ja olohuoneen alueella, eikä pääse keittiöön tai makkariin.
Ei jätetty niitä revittäviä maitopurkkeja tms.
aktivointileluja koiralle, koska se innostui ne revittyään repimään muutakin.
Jätin jotain pitkään tuoksuvaa hyvää ruokaa kongiin tms, jotta koira saa nuolla pitkään. Kun aattelin että nuoleminen, ruoka ja keskittyminen rauhoittaa.
Kokeiltiin aamulla pitkää tai lyhyttä lenkkiä, ja parempi oli se lyhyt. Koira ei ollut sen jälkeen niin aktiivinen.
Treenattiin yksinoloa PALJON! Siis ihan 1sek, 2sek. Ja treenattiin vaikka se tuntui ihan urpolta, koska eihän se koira ikinä just treenihetkellä vaikuttanut hermostuneelta
Ja tuntui jotenkin turhalta treenata jotain minuutin yksinoloja monta kertaa päivässä.. Mutta silti! Sovittiin että kumpikin (siis minä ja avokki) treenaa erikseen kolme kertaa päivässä edes sen 1sek. Eli meillä rampattiin ihan koko ajan aamusta iltaan pari kuukautta sisään ja ulos.
Suljettiin sisällä kaikki ovet perässä. Ja jos koira jäi taakse vinkumaan niin ei avattu vaan odotettiin että se hiljenee (ja tietty oli mukavaa jos oli lukinnut itsensä vessaan ja koira päättää vinkua 20min siinä ulkopuollella
siinähän istuttiin sitte vaan ja putsattiin vaikka peilikaappi..)
Ohoh nyt kun muistelee tota aikaa niin mehän muuten treenattiin ihan hirveesti! Huh. Ja kyllä autto. Tais mennä joku 2 kuukautta vaan ennenkuin Indy oppi talon uudet tavat
Varmasti noiden mun mainitsemien juttujen lisäksi todella iso rooli oli aivojumpalla, harrastuksilla ja pitkillä lenkeillä. Sekä sillä että koira sai vähän enemmän ikää..
(ja pakko myöntää lopuks, että Indy-rakas-mussukkani ei ihan pentuna saanut meiltä tarpeeks hyvää yksinolo-opetusta ja oli vähän liikaakin siinä mussukan asemassa. Mutta se onkin mun eka koira ja siihen nähden kyllä erinomainen kaikin puolin
)
Lagotto romagnoloista yleisesti
