seuraava »

[Päivi Solmula]

Onko teillä kokemusta, miten saada "vuotava" koira vähentämään ja mielellään lopettamaan ääntely tokoillessa? Meillä kentällä tokoillessa koira on niin ylitsepursuavan innokas, että se sitten "vuotaa" eli ääntelee, kun tekeminen onkin vähän tylsää esim. paikalla makuussa. Harjoituksissa sille voi kääntää selän, jolloin se hiljenee. Mutta kisassa ei kehässä voi kääntyä... Toruminen ei auta, alkaa vain mielistellä enemmän. Kentällä touhuaminen minun kanssa on koiran mielestä muutenkin tosi kivaa, joten välillä piippaamista on sitten myös liikkeitten välissä. Siirrytäänkö tekemään harkoissa aina vain tylsiä asioita, vai mikä vinkiksi?

~Epätoivoinen ohjaaja ja yli-innokas Tara-tokoilija ~

[Terhi Heikkinen]

Siirrytäänkö tekemään harkoissa aina vain tylsiä asioita

Näin kannattaa tehdä vain, jos haluatte lopettaa tokouranne lyhyeen. 

Auttaisivatkohan malttiharjoitukset, ts. hiljaa olemalla koira saa omalla pihalla treenatessa sen, mitä se sillä hetkellä eniten haluaa, esimerkiksi lelun. Ensin helppoja harjoituksia, joissa koira tajuaa idean, ja pikkuhiljaa vaativampiin ja innostavampiin asioihin sekä myös siihen paikallamakuuseen. Jos koiralta vaaditaan aina hiljaisuutta ja keskittymistä, niin siitä alkaa tulla sen keino saada haluamansa asiat. Ja tietenkin kaikki vinkumiset ym. jätetään täysin noteeraamatta.

Vaikea näkemättä sanoa, mutta nyrkkisääntö on, että koira toimii yleensä juuri niin, minkä on kaikkein tehokkaimmaksi keinoksi oppinut. Toki myös huonoista hermoista johtuvaa vuotamista on, jolloin koira ei pysty patoamaan viettiään, vaan tunnetila aiheuttaa ääntelyä ja sijaistoimintoja. Kummastakohan on mielestäsi kyse, opitusta käytösmallista vai sisäsyntyisestä?

[Tuija Salminen]

Tuota Terhin neuvoa kannattaa kokeilla.

Meillä alkaa nuo "hiljaa olemisen" treenit urakalla, nimittäin eilisessä pentutokossa ei luoksetuloharjoituksista meinannut tulla mitään. Piposta oli maailman kamalinta kun joutui odottamaan ennenkuin annoin luvan tulla luokseni. Ongelma ei ollut varsinaisesti luoksetulossa (tuli sataprosenttisesti kunhan lupa annettiin) vaan odottamisessa. Aika kauan piti odottaa hiljaista hetkeä, mutta se kannatti. Muutaman harjoituksen jälkeen mölyaika lyheni huomattavasti ja sain kutsua koiran luokseni yhä nopeammin. Nyt sitten kokeilemaan samaa lyhtypylväiden ja puiden kanssa

Mukavia treenihetkiä ja (toivottavasti) aurinkoista viikonloppua!

[Päivi Solmula]

Kummastakohan on mielestäsi kyse, opitusta käytösmallista vai sisäsyntyisestä?

Veikkaisin vähän molempia... Lisäys: ehkä enemmän kuitenkin opittua... Takapihatreeneissä en ole huomannut piippausta. Mutta kentällä se on hyvin yleistä. Siksi sen boksi on peitetty silloin, kun ei ole oma vuoro. Jos joku muu tekee jotain kivaa, haluaisi myös tehdä samaa. "Kamalalinta" koiralle on, jos minä juoksen siitä poispäin ja joku pitää sitä pannasta kiinni. Onneksi se toimii sitten nykyään myös karkailuun hyvin. Jos koira lähtee haistelemaan jotain esim. kentällä, ei muuta kuin kääntää selän ja huutaa: "Hei!" Niin jo on koira vieressä, kuin kysyen: "Mitäs meidän pitikään tehdä?" Tarkkuutta ja keskittymistä vaativat jutut, kuten esim. kaukot onnistuu sisällä ilman ääntelyä vain jos on jo syönyt. Jatkuva ruuan miettiminen saa sen vain ääntelemään enemmän ja yrittämään vaikka mitä, jos ei kelpaa. Tänään tehtiin istumaan nousuja ihan edestä (itse kyykyssä) ja joka onnistuneen toiston jälkeen pieni nami. Kun nameja ei alkanut ääntelystä johtuen tulemaan, heittäytyi selälleen lattialle ja leikki kuollutta. Kannattiko opettaa kyseinen temppu koiralle tammikuussa.?. Onhan se hauska, mutta ei tokoillessa... No otettiin kaukot uudelleen ruokailun jälkeen ja jo piippaus oli poissa tai en sitä kuullut. Ja malttiharjoituksia pitäisi alkaa taas tekemään... Jostain kumman syystä ne ovat johonkin unohtuneet.

[Päivi Solmula]

APUVA! 
Nostinpa tämän ylemmäksi, kun vuotaminen on vain kasvanut... Ei se enää kotona piippaa tai uutta asiaa tehdessä, mutta treeneissä kyllä ja vanhaa toistettaessa. Eilen maneesissa melkein koko ajan... Mitä enemmän hermostuin ja olin kireä, sitä enemmän koira äänteli ja yritti miellyttää/tehdä paremmin... Joka taas lisää omaa kireyttäni, joka taas lisää koiran ääntelyä... Kierre ei siis katkea millään. Saatiin seuraaminen kuntoon noin viikossa lyhyellä seuraamisella, ennen vapautusta remmilenkillä. Ajattelin tänään kokeilla samaa uudella tavalla: vapautus vain, kun koira on hiljaa seuratessa. Lopun voittekin sitten arvata. Ei oppinut koira toistoista. Niitä pitäisi olla varmaan yli 100 ennen kuin yhdistää asiat: Vapautus vaatii hiljaa seuraamista! Miten siinä seuraat hiljaa, kun näet, että emännältä jo savu nousee korvista. Haaveeksi vain jääkö se ensimmäinen ykköstulos.?. Heittää kohta pyyhkeen kehään...

[Päivi Solmula]

Vastaan itse omaan juttuuni: En ole heittämässä pyyhettä kehään. Kun itse miettii vain viimeisiä pitempiä treenejä, ei näe sitä mistä on lähdetty. Kun katselin vuoden takaisia videoita huomasin itsekin, kuinka paljon ollaan edetty. Ystäväni katsoi kolme viimeistä videota ja hämmästeli sitä, miten yhteistyömme on parantunut ihan hurjasti sitten viime kesän. Nyt me tokoilemme yhdessä. Olen myös huomaamattani ihan selkeästi palkinnut ääntelystä. Nyt onkin sitten hidas tie kitkeä sitä pois. Eli mitään ei tapahdu, jos ääntelee, vaan asiat/tekeminen loppuu siihen. Kehut, kun hiljenee ja vasta sitten homma jatkuu...

[Aino Krohn]

Päivi, tuo videointi on varmasti ihan oiva keino huomata asioita - koirista ja itsestään :)Olispa aika hienoa, kun voisi epäilyksen hetkellä aina kelata filmiä taaksepäin ja tarkistaa, mistä on lähtenyt ja kuinka on kehittynyt!

[Oona Häikiö]

Hei,
en lukenut aivan tarkasti koko tätä keskustelua, mutta vastaampa nyt kuitenkin omasta kokemuksestani.

Hilda on seuratessa hyvin innoissaan ja piippaa toisinaan, onneksi enää vahingossa. Hyvä seuraaminen on sille mukavaa ja se haluaa tehdä sitä, osaksi miellyttämisenhalusta ja osaksi palkan takia. Niimpä Hildalta siis kielletään itse seuraaminen, jos äänitaso ei pysy riittävän matalana. Tylsien asioitten tekemistä en suosittele.

Käytän siis ns. häpeätolppaa, eli sidon koiran tolppaan kiinni ja menen hetkeksi pois sen näkyviltä, jos alkaa kuulua Hildan omia äänitehosteita kesken treenin. Tolpan toimintaperiaate on suunnilleen tämä:
Oikea käytös = saa seurata (ja siitä palkan) + ei joudu tolppaan
Väärä käytös = ei saa seurata (=ei palkkaa) + koira joutuu tolppaan.

Alussa Hilda tietenkin oli niin innoissaan kun menin edes hakemaan sitä tolpalta pois, että piippaaminen alkoi heti, mutta piti vain opettaa sille, että piippaamalla ei pääse pois. Pian se huomasi itsekin oman yli-innokkaan äänenkäyttönsä ja odotteli aina ihan hiljaa että haen pois tolpalta. Heti jos vinkuminen alkoi uudelleen niin koira uudelleen hetkeksi tolpalle istumaan (mutta ei käskyn alle, koska sekin olisi ollut Hildan mielestä sairaan hauskaa ja vähintään piippaamisen arvoinen asia).
Laumavietin avulla Hildan miellyttämisenhalu nousi ja se huomasi pian, että se saa seurata jos pysyy innosta huolimatta hiljaisena.

Samaa olen käyttänyt haukkuherkän parsonini kanssa. Jos se komentaa minua poksumalla, palkkaa ei tule ja joutuu tolpalle, kun taas poksumatta saa jatkaa harjoituksen loppuun asti ja vielä palkan kanssa.

En tiedä varmaksi tehoaako tämä kaikille, mutta meillä ainakin toimii molemmille hyvin liikaan äänenkäyttöön.