seuraava »

[Kirsi Hostikka]

Heip!

Nyt kysyisin tällaista viisaalta raadilta 
Mitä aineita ja välineitä käytätte lagoton turkin hoitamiseen? Kuinka usein niitä käytätte? Laittakaa vaikka kuvia jos on jokin ihan ehdottoman hyvä kapistus, niin muutkin halukkaat osaavat niitä hankkia. Kai täällä on joku muukin aloittelija minun lisäkseni, joka kaipaa aina vaan lisää vinkkejä?

[Maria Freudenthal]

Jeps, täällä kanssa yksi aloittelija joka kaipaa myös vinkkejä turkin hoitoon.
Sitten olisi vielä oikein kysymyskin. Onko jotain tärkeämpääkin tarkoitusta Lagoton turkin alasajoon noin vuoden iässä? Riittääkö pelkkä saksiminen vai onko alasajo välttämätön, henkilökohtaisesti kun en pidä "lammasmallista".

[Johanna Heiskanen]

Ciao,
pesuaineista yksinkertaisin ja halvin on Teepol. Tylsän näköinen purkki, ihan kuin Sinol purkki, usein autotarvikkeiden (huoltikset, rautakaupat) luona. Litran pönikkä maksaa n. 5€. Ei tuoksu, voi lantrata reilusti. Sopii elukkapesujen lisäksi kaikenlaiseen käsinpesuun. Hoitoaineeksi tuoksuton Erioil käsirasva, voi jättää tai huuhtoa enimmät pois. Nämä ovat toimivat ja edulliset aineet, eläinkaupasta sitten voipi hakea miljoona erilaista ja maksaa itsensä niin kipeäksi kuin jaksaa. Lopputulos ei kuitenkaan ole välttämättä sen parempi.

Karvatarvikkeista tärkeimmät on karsta (kokeile käteen, ettei ole liian kova, pehmein minkä löydät) ja metallikampa, sekä pitkät, hyvät sakset. Hyvät eivät ole halvat, alle 50€ saat vain huonoja trimmaussaksia (sanoo ex-parturi). Voit myös hankkia takunavauskamman ja pohjavillakarstan (se on se rautaharavan näköinen). Takunavauskampoja on paljon erilaisia, itselläni on viisiteräinen - siinä on kuin pienet veitset, jotka raastaa paakkuja auki.

Sitten vaan töihin. Viimeksi avasin meidän Hertan karvat, homma olisi pitänyt tehdä aikaa sitten, on vaan jäänyt. Rouva rötkötti jalkojeni välissä yli 2 tuntia lattialla, kun kiskoin takut ja pohjavillamöhnän pois. Sitten pestiin ja tänään trimmattiin. Kyllä kelpaa taas katsella!

Takkuuntuminen ja takkujen avaaminen on monelle ongelma. Ne takut voi leikellä saksilla halki ja vetää ensin karstalla ja sitten kammalla selväksi. Ei todellakaan ole mikään puolen tunnin juttu.

Alasajo ei minun mielestäni ole ollenkaan välttämätöntä - se on vaan nopeaa ja helppoa!
Myös saksilla saa hyvin lyhyttä jälkeä.

Tärkeintä on että karvaa hoidetaan heti alusta alkaen!!! Koiran karva on uusiutuva luonnonvara ja sitä et pysty saksilla pilaamaan kuin ehkä juuri ennen näyttelyä! Jotkut uudet kasvattajat ovat kuulemma antaneet pentujen ostajille ohjeeksi, että katsellaan sitä karvaa sitten, kun se koira on n. puolen vuoden ikäinen... Näitä takkukasoja on pompsahdellut eteen puhelimessa ja puskaradiossa. Voi rassuja. On se aika shokki, jos ekat puoli vuotta saa olla ilman, että karvoihin kosketaankaan ja sitten se vaan hurautetaan koneella alas. Ei tule kovin yhteistyöhaluisia pöydällä seisojia niistä lagotoista.

Pöydästä puheen ollen. Tukeva, trimmaajalle sopivan korkuinen pöytä, jossa ehdottomasti luistamaton, pöydässä kiinni oleva matto. Omani on työpukki, johon olen laittanut liimauspuristimilla levyn, johon on liimattu muovimatto. Todella tukeva ja jälleen kerran halpa. Tein pöydästä vielä monikäyttöisen; laitoin pöytälevyn toiselle puolelle mosaiikkilaattaa ja saumasin - oikein kiva parvekepöytä! (mikkää oo nii viisas ku persaukinen ihminen)

tämmösiä tuli mieleen
Johannalle, joka tänään trimmasi kolme koiraa, jonka seurauksena meni niska jumiin (no, mitäs puhuin kännykässä samalla, pää kenossa, hölmö)

[Tarja Työläjärvi]

Ei tässä kokemusta vielä kummemmin ole, mutta kommentoin nyt kumminkin. Minulla on nimittäin juuri se kokemus, että mitä kalliimpi aine, sen parempi ja vaikutus kestää pitempään! No ei nyt ihan näin kärjistäen, mutta kuitenkin. Ostin eläinkaupasta melko halpaa hoitoainetta ja olin siihen tyytyväinen, kunnes ostin näyttelystä Findogsilta yhtä tosi kallista ja se oli kyllä tuplasti parempaa. Karkeasti voisi sanoa, että shampoolla ei ole niin kovasti väliä, mutta hyvä hoitoaine kannattaa minun mielestäni hankkia. Kyllä tulee koiralle ostettua kalliimpia purtiloita kuin itselle...

[Johanna Heiskanen]

Vielä...
muistan aikoinani kävin aina Stokkalta ostamassa kerrylleni Kanebon shampoota, kun kasvattaja sitä suositteli - ai vähän kallista. Sittemmin siirryin Helläpesuun ja se oli yhtä ok.

Liian tehokas hoitoaine voi helpottaa avaamista, mutta "löpsäyttää" karvan, ihan kuin ihmisilläkin.

Meidän Ciro ja sen karva oli kamalassa kunnossa pojan tultua Suomeen. Niin vaan se yleiskunto ja koiran syömä ruoka on se, joka siihen karvanlaatuun eniten vaikuttaa heti perimän jälkeen. Ei arvaisi Ciron karvaa samaksi nyt, kuin 1,5 vuotta sitten. En myöskään käytä muuta hoitoainetta kuin sitä Erioilia, emme tarvitse (ja en jaksa odottaa mitään vaikutusaikoja - koira pestään ja sitten se vaan kuivuu...). Myös jatkuva karvan hoito eli avaaminen ja leikkaaminen vaikuttaa siihen, ettei pääse tumppuuntumaan ja sitä kautta menemään huonoksi.

Järvi- tai vielä mieluummin suovesi ovat kesällä parasta hoitoainetta lagotonkarvalle. Hertta pulahti kerran ruskeaan suokuoppaan uimaan ja sen karva ei koskaan ole ollut niin kaunis, kuin sen uintireissun jälkeen. En tiedä, olisiko blondit värjäytyneet siinä kylvyssä, tokkopa.

Nyt uidaan vaan lumessa.
Terkut Lahdesta!

[Terhi Heikkinen]

Pari asiaa tulee itselle mieleen. Minusta lagotto ei ole puunattava hienostokoira, kuten joku lhasa apso, jonka turkkia on kammattu ja vaalittu kautta aikain, eikä karvan ole tarkoituskaan olla mikään vettä- ja likaahylkivä tai helppo. Minusta lagoton turkin kuuluu olla helposti hoidettava ja käytännöllinen työ-ja pihaoloissa; suht tiivis kihara, josta pohjavilla erottuu, mutta ei ole häiritsevä. Että sikäli en tahtoisi meidän ahkerien ihmisten muuttavan tätä rotua vähitellen sellaiseksi "turkkiroduksi", jonka karvapeite se pysyy näyttelykelpoisena vain miljoonaluokan aineilla ja parhailla trimmivälineillä. Näistä on esimerkkejä entiset työ- ja pihakoirat, jotka ovat nykyään lähinnä ihmisten kampausvimmojen kohteita, esimerkiksi isovillakoira ja afgaaninvinttikoira.

Se tiivis kikkara karva, joka näyttää vaatimattomalta, on minusta se oikein. Sitten tuo yleistyvä "ruotsalaiskampaus", eli loivia paksuja korkkiruuveja, se on kyllä hieno silmälle, mutta ei minusta vastaa enää kirjoitettua rotumääritelmää eikä Il Lagotto Romagnolo-kirjassa olevia kuvia oikealaatuisesta karvasta. Enkä ihan jaksa uskoa, että sellainen on mikään nopeasti kuivuva ja likaa hylkivä. Helgalla on sellainen villainen loiva kihara, ja se on ihan hirveä hoitaa. 

Toinen asia, niin täytyy muistaa nuo Suomen Kennelliiton antidoping-määräykset. Koiran turkissa ei saa olla mitän jäämiä käytetyistä kemikaaleista näyttely- tai muissa virallisissa kilpailukehissä. Kaikki pitää huuhdella pois.

Itse pesen Seran jollain ihan noname-kilotavara-sampoolla ja hoitoaineiden käytön olen jättänyt kokonaan. Jos turkki huopaantuu kelvottomaksi, niin näkeepähän kaikki, että tässä on vaikeahoitoinen turkki (ei-rodunomainen?) tai tosi laiska emäntä (tämä on tosiasia).  Huonolaatuinen turkki on minusta vika siinä missä huono selkälinja tai vääränmallinen kallo, että kyllä se saa näkyä ulkomuototuomarille, kun kuitenkin tahdon totuudenmukaisen arvostelun koirasta. Eli en tahdo tieten tahtoen peitellä mitään puutteita. Tähän asti koputellaan puuta, kun turkki on ollut helppo, mutta vielä se ehtii pöhöttyä vaikka minkälaiseksi syheröksi iän, ruokinnan, ympäristön ja hormonien vaikutuksesta. 

[Senja Mäkinen]

Erittäin hyvä pointti Johanna tuo ruokavalion merkitys ja yleisen koiran hyvin voinnin merkitys myös siinä, että miltä karva näyttää! Italiassa asuessani kaikki näyttelyttettävänämme olleet koirat söivät tuoreruokaa, eli pää aine oli raakaliha. Sen huomasi silmissä, että kun koirat tulivat "sisään" eli muuttivat asumaan meille eri pituisiksi ajoiksi, niin koirasta näki muutoksen kaikinpuolin jo muutamassa viikossa. Luonnollisesti hoidimme myös turkkeja, mutta ruuan ja ulkoilun määrä oli ehdottomasti yksi oleellisimmista elementeistä!

Lagoton turkkia ei kuulu hoitaa liioitellusti, mutta se että käyttää esimerkiksi hoitoainetta, ei todellakaan tuhoa oikealaatuista karvaa, vaan helpottaa sen hoitoa. Hoitoainetta pitää vain käytää järkevästi ja oikein, eikä "uittaa" turkkia siinä. Itse en koskaan jätä turkkiin mitään, vaan huuhtelen kaiken pois. Joten näkisin kaikenmoisten rasvojen jättämiseen turkkiin pahempana dopingina...... ?? Oikeanlaatuisen lagoton karvan voi vaikka avata karstalla kokonaan viikkoa ennen näyttelyä, kunhan sen muistaa kastella täysin sen jälkeen ja palauttaa näin kiharan takaisin tai vaikka uittaa juuri siellä meressä suolavedessä tai suonsilmässä...
Jos koiran turkki sattuu olemaan huonomman laatuinen, niin miksi antaisin koirani kärsiä huopaantuneesta karvasta, jos turkin pienellä hoidolla saa normaaliksi? Yksikään täysin huopaantunut karvainen lagotto ei varmasti ole onnellinen?! Voihan asian jalostuksessa ottaa huomioon muutenkin, kuin esittelemällä koiran huopaantunutta karvaa turuilla ja toreilla...

Mitä tulee noihin pieniin tiiviisiin kikkaroihin, niin muuten hyvä ja näyttävän näköinen ja on kihara, mutta sepä ei ole sitä mitä rotumääritelmä pyytää..... Kiharan olisi tarkoitus olla paksuja ja rengasmaisia, siten että pohjavilla myös näkyy. Kiharan tulee sii olla isoa, eikä mitään afropermistä. Tarkalleen ottaen suoraan rotumääritelmästä näin:

"KARVA: Villavaa ja hieman karhean tuntuista; muodostaa hyvin paksuja rengasmaisia kiharoita, joissa pohjavilla on näkyvissä. Kiharoita tulee olla tasaisesti joka puolella runkoa paitsi päässä, jossa kiharat eivät ole niin tiiviit ja ne muodostavat runsaat kulmakarat, viikset ja parran. Myös posket ovat tuuheakarvaiset. Peitinkarvat ja pohjavilla ovat vedenpitävät. Mikäli karvaa ei leikata, se saattaa huopaantua, siksi se tulisi leikata kauttaaltaan lyhyeksi ainakin kerran vuodessa. Huopaantuneet karva ja pohjavilla tulee poistaa säännöllisesti."

[Terhi Heikkinen]

Nyt taisi mennä pointti vähän ohi. 

[Senja Mäkinen]

Asian voi nähdä juuri siitä näkökulmasta mistä haluaa. Voihan tämän keskustelun taas aloittaa uudeksikin aiheeksi, jos aiheuttaa ongelmia...

[Maija Mattila]

Tein viime kesänä juuri kuin Senja tuossa sanoi; n. viikkoa ennen näyttelyä turkista kaikki huopaantumat huolella pois, käytin karstaa, sitten koira mereen! Niilo taisi käydä muutaman kerran silläkin viikolla uimassa ja turkki oli mitä parhaimmassa kunnossa näyttelypäivänä!

[Niina Auvinen]

Moikka vaan!
Tässä viimeiset päivät eri lagottojen (omien ja vieraiden) karvoja puunattaessa,
tuli vaan mieleen, että että.....
niin monta hoitoa kuin on koiraa

Jokaisella erilainen karvanlaatu ja kihartumisaste jne.
Esim. Emi on ollut pentujen jälkeen "ikuisuulaikkarilla" ja sen huomaa turkista,
osaksi varmaan hormooneilla on oma vaikutuksensa, karva on karkeahkoa, kihara suht
kivaa... mutta karva kuivaa ja elotonta ja sitä kaunista väriä ei ole, koira on kauttaaltaan vaalean harmaa. (joskus Emissä oli ruskean vivahde)

Artun karva on pienempää kiharaa, karvaa on... mutta se menee helposti takkuun ja kohtalona tänäkin keväänä emännän laiskuudesta johtuen oli turkin alasajo. Heh, siellä karvan alla asuikin rimpula

Jiira taasen on nuori tyssikkä, ihme kyllä karva on pysynyt takuttomana, leikkelen kyllä kaikilta koirilta karvaa aika usein, joten pitkäksi ei karva pääse kasvamaan.

Eräällä nuorella lagotolla karva on vielä kovin suoraa ja sitä olen leikannut suhteellisen lyhyeksi, jospas se sieltä vielä jaksasi kihartua. Tämä karva on karkeahkoa, eikä mene niin helposti takkuun.

Trimmasukonetta käytän erittäin harvoin lagoton turkkiin, alasajonkin suoritan saksilla.

Minä käytän hoitoainetta, mitä nyt sattuu talossa olemaan.
Ennen näyttelyitä, hermot meinaa mennä karvojen kanssa , mutta se kai kuuluu asiaan
Ja edelleen muistuttaisin, että lagotto on turkkirotu!!!!!!!!!
Jos haluat, että lagottosi viettää takutonta ja tervettä elämää, hoidat turkkia säännöllisesti! Jos sitä ei itse hallitse, sen kyllä hoitaa joku asiaan perehtynyt
trimmaaja/oman koirasi kasvattaja jne....

Niina

[Senja Mäkinen]

Hyvä Nina! Lagotolla on turkki tosiaan!  Eikä rotumääritelmäkään oleta, että se voisi jossain tapauksessa olla niin hyvänlaatuinen, että ei tarvitse hoitoa. Vaan ihan rotumääritelmässäkin lukee, että hoitamaton turkki huopaantu!

[Päivi Peittola]

Olen välillä miettinyt, että kuinkahan yleistä on se, että lagotolla on rotumääritelmän mukaisesti on paksuja, rengasmaisia kiharoita joka puolella runkoa? Omilla koirillani kun karvan laatu vaihtelee rungon osista toiseen. Molemmilla parhaat kiharat ovat kaulalla ja huonoimmat mahassa ja kyljissä. Eikä jalkojenkaan kikkurat niin tiivitä ole. Tosin Nada on vasta pentu. Mutta Ninolla ainakin tämä laatuero säilyi vaikka ikää karttui (tosin laatuero loiveni, kun turkki aikuistui, mutta edelleen hienoimmat kiharat ovat kaulalla)

[Terhi Heikkinen]

Toivottavasti kukaan ei saanut käsitystä, että jos koirani turkki olisi hankala, jättäisin sen hoitamatta (ja veisin ihan vaan esittelyn ilosta vielä näyttelyyn).    Ilmeisesti kirjoitin vähän epäymmärrettävästi, mutta selitän sen migreenillä, joka tosin on edelleen päällä. En siis voi mennä takuuseen tämänkään selväsanaisuudesta. 

Asiaan: Jos jollakulla on tuo Morsianin kirja, niin siellä on sivulla 121 aika hälyttävässä kunnossa oleva lagotto, vastaavat huovat jalkojen välissä ja kainaloissa varmasti kiristäisivät ihoa ja keräisivät bakteereja. Eli totta kai koiran turkki pitää pitää kunnossa, oli se minkälaatuinen oli, se toivottavasti on kaikille palstalaisille itsestäänselvyys! Vaan jos karva on liian villarikasta ja höttöistä, niin ei minua kiinnostaisi kuluttaa aikaa korjailuun erikoisvälineillä vain näyttelyitä varten. Jos turkki on vääränlainen, niin sitten se on.

Jatkuva pohjavillan poistaminen takkuuntumisen estämiseksi (tätä näkee monissa roduissa), tosikalliiden erikoisaineiden ja -välineiden käyttö ja koiran "säästely" ulkona kaikelta eivät ole minusta lagottomaisia juttuja. Hyvät sakset, kampa, karsta, kynsisakset ja perusaineet ovat meillä ainoa välineet. Kyseessä on kuitenkin edelleen säänkestävä työkoira. Jos omieni turkit olisivat mahdottomat pitää tavallisella säännöllisellä hoidolla kunnossa, niin koirat saisivat kivat, helppohoitoiset ja lyhkäiset turkit.

Perustoimenpiteet meillä on kuolleen pohjavillan poisto pari-kolme kertaa vuodessa auki karstaamalla ja heti päälle pesu, sitten trimmaus muutaman kerran vuodessa tarpeen mukaan ja jos joku kohta takkuuntuu niin sitten leikataan pituussuunnassa ja kammataan auki, päälle se suonsilmä.  Pestään silloin kun koira on likainen. Saunotaan kerran kuussa.

Nyt olisi näemmä tarvetta turkinhoidolle, mutta minun kyynärpään nivelsiteet on tapaturman jäljiltä siinä kunnossa, että taidan vaan suosiolla lyhentää turkin saksilla, niin aukominen on helpompaa. Että kyllä tämä vaivaa vaatii (ja toiset enemmänkin), mutta minusta ei pitäisi mennä siihen, mihin monien tositurkkikoirien kanssa on menty. Ja niillä suurilla lainekarvoilla en tarkoittanut, etteikö kiharat saisi olla paksuja (koska niiden pitääkin olla). Mutta se, että ne eivät kiharru tiiviisti, oli se pointti.

Tässä on kuva viime syyskuulta Tampereen ryhmiksessä, jossa Sera oli minusta tosi kivassa karvassa. Se saikin maininnan "Utmärka pälskvalitet". Karva on etenkin rungossa tiiviille kiharalle vetäytynyttä, mutta päässä sitten tuollaista suorempaa vanua. Nyt päänkin karva on parempaa, kun se leikattiin lyhyeksi, niin lähti kihartumaan kivasti. Tosin rotumääritelmässä sanotaan että karva on päässä avoimempaa, että ehkä mä nyt pilasin hyvän hötön. 

[Tere Jääskeläinen]

Hei!
On olemassa sellaisetkin pesuaineet kuin Eucerin (hajustamaton, saa ainakin apteekista)ja Teepol (saa huoltoasemilta ja rautakaupasta), jotka pesevät turkin puhtaaksi ja auttavat turkkia vetäytymään kiharaksi. Eikä tarvita hoitoaineita.
Näillä minä olen pessyt Neten ja Bellan ja hoitooni tulleet kasvattini, Eucerinilla nyt viimeksi ennen Tampereen näyttelyä.

Ja muistakaa leikata karvat lyhyiksi nivusista ja kainaloista!

Iloisia "epätoivon" hetkiä lagottojenne karvojen parissa!
Tere