seuraava »

[Maija Turunen]

Kuten otsikosta on päätteleminen, koirani Bruna 1v. pelkää miehiä, ja joskus muitakin. Bruna oli jo pentuna arka koira, mutta on hankalaa jos tulee miehiä (tai jotain muita jotka selvästi ovat Brunan mielestä kammottavia) kylään ja Bruna pelkää voimakkaasti. Koira vetäytyy omaan turvapaikkaansa ja murisee, kyseessä on selvää pelkomurinaa. Harmillista on, että myös näyttelyissä käynti on vaikeutunut sen myötä.

onko kellään ideoita tai vastaavan kaltaisia koiruuksia?

[Terhi Heikkinen]

Muutamia tarkentavia, asiaan liittyviä kysymyksiä tulee mieleeni:
Mitä olette tähän mennessä Brunan kanssa tehneet saadaksenne rakennettua sille luottamusta miehiä kohtaan? Minkä verran se on tavannut miehiä kasvattajakodissaan ja minkä verran teillä ollessaan? Onko sille jossain vaiheessa sattunut vieraan ihmisen kanssa jotain ikävää, jonka takia se on nyt peloissaan vai onko kyse esimerkiksi tottumattomuudesta? Ja viimeiseksi, onko tilanne mielestäsi muuttunut pikkupentuajoista paremmaksi, pahemmaksi vai pysynyt ennallaan?

[Hannele Törmänen]

Tie koiran sydämeen käy vatsan kautta. Olen joskus parantanut koiran ja jonkun ihmisen välit seuraavalla tavalla. Vieras tulee kylään lihapullalaatikon tai pikkunakkipussin kanssa. Eka lihapullan vaikka heittää ja koira saa hakea. Toista pitelee kädessään mutta ei katso koiraan vaan istuu kaikessa rauhassa. Ei puhu mitään eikä pyri koskemaan koiraan. Esim. meidän vanhempi chihu arkaili erästä miestä, mutta lihapullien jälkeen hän on todellinen suosikki. Syliin heti ja tarkastamaan olisiko jossain niitä herkkupaloja. Jos on paha pelko niin joutuu ehkä useamman kerran toistamaan. Eipä siitä mitään haittaa kai ole, jos tätä kokeilet auttaako teidän tapauksessanne.

[Maija Turunen]

Bruna on kasvattajan kertoman mukaan saanut mahdollisuuksien mukaan mieskontakteja jo aikaisessa pentuvaiheessa. Meillä kotona on isä ja kaksi poikaa, ja Bruna tulee heidän kanssaan tosi hyvin toimeen. Meillä käy paljon myös vieraita. Pappani kävi sitä komentamassa kun se oikein melusi huoneessaan.  Mutta  Bruna ei kyllä pappaani pelkää ollenkaan, eli luulisi että pelon aiheuttaajaakin Bruna pelkäisi? Eikai se voi johtua siitä? Mutta kyllä mielestäni pitäisi koiraa pystyä komentamaankin?...

Hannele,kiitos vinkistä, tosin eräs sanoi että herkuilla "palkitessa" voi myös pahentaa pelkoa?

[Tiina Saarela]

Mun mielestä myös nuo Hannelen neuvot kuulostaa hyviltä. Mutta jos se mieskammo on oikein pahana, niin ei välttämättä toimi tuo herkun tarjoaminen sisällä. Koira voi mennä niin "lukkoon", ettei edes tajua sitä herkkua. Jos siis kammo on tosi paha, kannattaa tuo harjoitus aloittaa pihalla/lenkillä.
Tuntematon mies voi istua penkillä ja te kävelette koiran kanssa ohi. Mies nakkelee maahan lihapullaa tms. Ja ei tosiaan mitään kontaktia koiraan tai mitään lepertelyjä keneltäkään. Jos koira on herkuille perso niin sen pitäis aika nopeasti yhdistää se penkin mies herkkuihin. Näitä tuntemattomia miehiä kannattais olla paljon ja erilaisissa tilanteissa.
Antakaa koiran tehdä kaikki aloitteet miehiin tutustumiseen. Koira voi kokea kaikki miespuolisten lähestymisyritykset tosi uhkaavina, vaikka kuinka ois tarkoitus vain paijata, jutella, koskea, antaa herkku kädestä jne. Kaikki liikkeet, joissa mennään koiraa kohti tai kumarrutaan sen ylle, tuijotetaan siihen päin tms. voi olla koiralle ahdistavia.

Mutta tosiaan, kyllä sillä herkulla pääsee tosi pitkälle ja vanhakin koira oppii uusia temppuja. Tsemppiä teille!

muoks: niin ja varmasti saa herkuilla myös pahennettua tilannetta, jos koiraa paapoo ja sille lässyttää. Pelottavassa tilanteessa koiraa ei tarvitse hoivata ja lohduttaa, eikä namia tarjota sille lohduksi. Toiminta lähtee siinä tilanteessa koirasta, kun se rohkaisee mielensä ja menee hakemaan maassa olevan namin. Tällöin se ei saa palkintoa pelkäämisestä (=lohduttelu), vaan rohdeudesta (=namin hakeminen, vaikka on jännää).

[Hannele Törmänen]

Olisi pitänyt tarkentaa...en ajatellutkaan että sisällä. Vaikka pihalla ja koira irti, että se voi päättää itse miten nopeasti haluaa lähestyä ihmistä. Istukoon vaikka selin koiraan. KYllä alkaa uteliaisuus "lihapullasetää" kohtaan pian vaivata kun pihalle lentelee lihapullan paloja.

[Tiina Saarela]

No sitten Hannele kyllä komppaan sua täysin
Hämäsi vain lause "vieras tulee kylään--" ja sen takia luulin, että meinaat sisällä kotona.
Toivottavasti Hannelen ohjeet (jotka turhaan sitten toistin heti perään ;P ) lähtevät teillä toimimaan!

[elina aula]

Bruna on vasta 1 v ja sillä saattaa olla hyvin voimakas mörkökausi menossa. Meillä toimitaan mörkökaudella niin, että koiran käytöstä ei huomioida ollenkaan. Ts. ei vahvisteta mitään eikä arkailusta tehdä mitään numeroa. Mörkökausi menee ohi, meillä se vaan yhtenä päivänä oli ohi. Pentu oli tosi epäluuloinen vieraita ihmisiä kohtaan eikä lähestynyt. Kaikki jätettiin huomiotta ja vieraat neuvottiin olemaan ottamatta kontaktia siihen "puoliväkisin" ja myöskin se, että sitä ei saa pelästyttää millään tavalla. Nyt koiran ollessa reilut puolitoista niin se on todella sosiaalinen ja rakastaa ihmisiä samalla tavalla kuin koko lauma. Nyt etenkin saadessaan olla yksin (ilman dominoivaa äitiä) vieraiden kanssa sen parhaat puolet tulee esille ja pussailee vieraat ja on iloinen, tyytyväinen pikkukoira

[Julia Åivo]

Onko tilanne hankalin siis kotona? MEillä Lilo-manssilla on hieman samantyyppistä ongelmaa. Pentuna se oli kyllä hurjan reipas ja sosiaalinen, ja raahasinkin sitä joka paikkaan mukana. Valitettavasti taisin tehdä liian suuren osan sosiaalistamisesta koirahalleilla  esim. treeneissä, olisi vielä enemmän pitänyt viedä sitä muuallekin.

Nyt Lilo on treeneissä, näyttelyissä, kisoissa ym tapahtumissa menossa pussaamaan ja moikkaamaan kaikkia ihmisiä. Mutta kotona se räyhää ja haukkuu uusille ihmisille aikansa. Tätä ei yrityksistä huolimatta olla saatu kokonaan pois. Asiaa vielä hankaloittaa se, että Luca haukkuu ovikellolle. Vaikka se lakkaa heti kun ihmiset tulevat sisään, Lilo vetää tästä kierroksia ja räyske jatkuu.

Onko teillä toista koiraa, vai onko Bruna ainokainen? Jos taloudesta löytyy toinenkin koira, miten se toimii?

Mansseissa on jonkinverran epäluuloisuutta luonteissa, Lilo on joissain tilanteissa hyvinkin reipas ja itsevarma ja joissaan taas epäluuloisempi. Miellä siis nimenomaan kotiin tulevat vieraat ovat suurin ongelma, ja tämä käytös on alkanut vasta ensimmäisten juoksujen jälkeen. Täysi huomioimattomuus aluksi on meillä toiminut parhaiten, eli vieraat ovat kuin koiraa ei olisikaan ja se saa sitten itse tulla tutustumaan. Aika usein Lilo jossain vauheessa meneekin nukkumaan ihan vieraan kylkeen kiinni Joskus annan myös luun pureskeltavaksi ennen kuin vieraat tulevat, silloin Lilo ei jouda räksyttelemään ja huono käytös ei vahvistu. En tiedä onko tämä huono idea, mutta Lilo ei ole ikinä murissut luistaan kenellekään, eikä kukaan vieraista tietty mene käsiksi koiraan kun sillä on luu, niin meillä se on toiminut.