seuraava »

[Marke Myyrä]

Aikuiseksi varttuvaa Mindiä (viikon päästä vuosikas) seuratessani olen pannut merkille, että se ei näe kunnolla. Se ei tosin törmäile nurkkiin eikä huonekaluihin, mutta se haukkuu omiakin ihmisiä vielä kahden metrin päähän. Sitten tunnistaa jo varmaan hajunkin perusteella - heh! ainakin omat ihmisensä! On käynyt niinkin, että jo tutuksi tullut ihminen on kävellyt poispäin pari metriä ja kääntynyt takaisin Mindiä päin. Koira on nostanut karmean haukunnan ikään kuin joku uusi ja outo ihminen olisi lähestymässä.

Ovatko lagotot keskimääräistä likinäköisempiä? Vien Mindin kohtapuoliin silmäpeilaukseen samalla kun lonkat kuvataan, mutta mitä muuta silmävikaa siinä näkee kuin silmäpohjat? Voiko koiran näkökykyä mitenkään tutkia, sitähän ei voi istuttaa tuoliin ja pyytää osoittamaan, mihin päin E:n sakarat kulloinkin sojottavat? Olen ajatellut, että Mindin epävarmuuskin johtuisi huonosta näöstä. Monestihan ainakin huono kuulo aiheuttaa kummallista käyttäytymistä ihmislapsille, niin miksei mikä tahansa aistivamma myös koirille.
 

[Emma Anttonen]

En osaa sanoa ovatko likinäköisiä, mutta mulla eka lagotto haukkui pimeessä kaikki tututkin postilaatikot ja kivenmurikat tms, joten oletin että se ei ainakaan pimeässä kovin hyvin näe. Sama jos jäädyin jonkin puun viereen (en siis näköesteen taakse) ja Tuffe, eka lagottoni, juoksi ohi, ei se tajunnut minua ennenkuin haistoi.

Nykyinen lagottoni Lucas kyllä näkeekin, ja seuraa mm. frisbeetä sen lentäessä korkeallakin ilmassa, ottaen kopin lennosta, joten siinä ei kyllä voi olla kyse likinäköisyydestä
Lucaskin kyllä toisinaan haukkuu ihmiset, sitten lähtee poispäin ja haukkuu uusiksi, mutta siinä olen huomannut, että Lucas on lukenut vartalonkielestäni ko. henkilön "uhkaavan"; esimerkiksi olen kääntynyt lähtevää ihmistä kohti ja hän on kääntynytkin takaisinpäin ja silloin on Lucas päättänyt "varoittaa" henkilöä uudestaan tms

[Satu Puupponen]

Meidän puolivuotiaan Lucan kohdalla on myös ihmetelty tätä näköasiaa, että eikö se näe kunnolla kaikissa tilanteissa. Karvatkin on yritetty leikata pois silmiltä, ettei ole ainakaan siitä kiinni.

Joskus Luca menee monta kertaa ihan vierestä ohi etsien, kun heittää keppiä tai lelua. Tai jos herkkupala putoaa maahan, niin ei löydä sitä. Tänään ei esim. huomannut kissaa kiven päällä, vaikka itse seisoi lopulta viereisellä kivellä metrin päässä, kun kissa seisoin hipihiljaa omalla kivellään selkä köyryssä

[Kirsi Mertala]

Minä olen kiinnittänyt koiramme Pepen käytökseen viime aikoina myös huomiota. Esim. leluja tai herkkupaloja Pepe saattaa kiertää ympäri hetken aikaa ennen kuin huomaa ottaa sen suuhunsa. Välillä myös ulkona olen miettinyt mahtaako Pepen näössä vikaa. Jotenkin vain on sellainen tunne. Mutta eipä tuota varmaan pysty testaamaan - ja jos pystyy, mitä hyötyä siitä olisi? Laseja kun ei koiralle oikein pysty hommailemaan

[Maarit Ijäs]

Hei!
Huomasitteko, että Lagotto-lehdessä 3/10 oli asiaa silmistä; silmätutkimuksista ja sairauksia, sekä Pipi-palstalla juuri likinäköisyydestä ja sen tutkimuksesta.
T.Maarit

[Riitta Häyrynen]

Muistattehan, että teillä on lagotto.  Lagoton työtä on etsiminen nenällä, eli sen vahvin aisti on hajuaisti ja tämän vuoksi se ei käytä silmiään yhtä tehokkaasti.

Siihen aikaan kun minulla oli myös ausseja niin heitin usein pihalle tai metsään ruokanappulat "aktiiviruokintana".  Rotujen välillä oli aivan selvä ero, aussi joka on silmillään etsivä koira etsi nappulatkin silmillään, lagotto taas "nenäkoirana" etsi ne aina hajuaistillaan.

Kun Asterix tuli meille niin metsässä kulkiessaan se usein törmäsi puihin ja risihin.
Olin satavarma, että se oli sokea
Vein sen silmäspecialistille joka tutki sen silmät.  Ei niissä mitään vikaa ollut vaan se näki aivan hyvin.

[Marke Myyrä]

Riitta, sinun näkemyksesi on varmaan oikea! Mindin silmiä ei ole vielä tutkittu, mutta vaikka se käyttäytyy ulkona puolisokon tavoin, se ihka ilmiselvästi katsoo ja seuraa televisio-ohjelmia kanssani samalta sohvalta! Tuijotuksen kiinteyden asteista voi päätellä, että se todella näkee kuvat ja erottaa kohteet. Toisaalta maassa saattaa olla namipala sen pään edessä, mutta se ei löydä sitä ennen kuin on aikansa huiskinut kuononsa kanssa sen ympäri. Valikoivasta kuulosta olen kuullut; näyttää meidän lagottoneidillä olevan myös valikoiva näkö!

[Minna Porkola]

Kun nenä vie, ei näköhavainnoille ole enää tilaa.  Meidän Tottihan on kerran törmännyt parkissa olleeseen katumaasturiin kun tiellä oli aivan liian mielenkiintoinen hajujälki.  En kyllä sitä erityisen sokeanakaan pidä; se kyllä saa koppeja heitetyistä leluista. 

[Helena Väisänen]

Lenni törmäsi kerran iltalenkillä suoraan puuhun niin että kuului oikein kova kolaus. Hämmästyneitä oltiin molemmat ja Lennillä varmaan pää kipeänä.   Veljeni tyttö valitti ettei Lenni näe heitettyjä keppejä kun sen "tukka" on silmillä. Saksittiin turkkia reippaasti silmien edestä ja heti parani näkö!  Lagoton "hiustötterö" ei ole paras mahdollinen näkemisen kannalta.  Uidessa ja sukeltaessa pitkät karvat roikkuvat silmien päällä häiriten esim vesilelujen etsintää.
t. Helena

[Tuulikki Kostylev]

Aku Ankassa oli muistaakseni joskus piirros, jossa Aku törmää liikennemerkkiin katsoessaan kadun toisella puolella kulkevaa Iinestä 

Vähän samantapaista on sattunut Ricolle, joka erään kerran käveli päin bussipysäkin seinää kun kaula pitkänä katseli toisella puolella katua kulkevaa tyttökoiraa. Eli hormonaalinen syy