seuraava »

[Julia Åivo]

Miten lagottonne reagoivat kipuun? Yrittävätkö peitellä vai ovatko selvästi kipuherkkiä?

Lucalla ei onneksi ole koskaan ollut isompia vammoja eikä mitään operaatioita olla tarvittu. Kannuskynnet ovat lohjenneet useampaan otteeseen, ja se on aina ollut suurta draamaa, mutta esim.lenkkeillessä kynsikipu on sitten unohtunut.

Nyt Luca sai pari puremahaavaa,joista yksi ulottuu lihakseen. Eläinlääkäri puhdisti haavat ja Luca sai tietty ab:n ja kipulääkkeen,joka vielä menee aika isolla annoksella. Tapaturmasta on nyt neljä päivää,mutta edelleen Luca on ihan reppana. Se hiippailee häntä alhaalla pitkin nurkkia, ja mulkoilee murheellisen näköisenä otsatukan alta. Ruoka maistuu, mutta mikään tekeminen ei kiinnosta. 10min remmikävelyjä ollaan tehty, mutta vähän väliä Luca kääntyy ihmeissään nuuhkimaan haavaa kun jalkaan sattuu. Ell kyllä sanoi että lapa voi olla viikon-pari tosi kipeä, kun lihassyitä meni poikki. Mutta vähän suhteettomalta tuntuu tuo oireilu haavaan nähden. Ehkä Luca on vainn superkipuherkkä, vaikka muuten onkin vähän kovis.Tai sitten tuollainen vamma oikeasti sattuu. En tiedä, itse en ole onneksi saanut syvempiä koiranpuremia niin on vaikea vertailla.

[Maarit Saren]

Tervehdys!

Meillä Ransu on todella kipuherkkä. Vähänkin kun johonkin sattuu niin on kamalaa ja esim jos vatsakarvoissa on jotain roskaa kiinni ja niitä täytyy nyppiä niin kyllä heti näytetään että nyt sattuu. Elmeri on taas aivan toisenlainen. Välillä tuntuu että sillä ei ole kipukynnystä ollenkaan. Voi tapahtua ihan mitä vaan ja meno jatkuu, mikä toisaalta ei ole hyvä asia sekään.

Paranemisia Lucalle!

[Terhi Heikkinen]

Meillä sinkoilee Ransun sisko Sera, joka on taas näitä en-tunne-kipua-enkä-ainakaan-näytä-sitä -tyyppejä. Täytyy sanoa, että tällainen ominaisuus ei ole helppo silloin, kun jotain isompaa sattuu. Meillä tämä asia tuli eteen silloin, kun Sera sai ison luunsirun suolistoonsa. Lääkäri ei meinannut suostua ottamaan edes röntgenkuvaa, kun koira oli niin reipas ja hyvävointinen. Onneksi olin nähnyt tapahtuman ja osasin varmaksi sanoa, että suolistossa menee 3x4 cm teräväreunainen liuska. Ainoa asia, mistä kivun siinä vaiheessa olisi voinut arvata, oli koiran hymyilevä ilme. Liikkuminen ja hännänheilutus olivat ihan normaalit. Sitten kun Seran kipu kävi ilmeisen sietämättömäksi, alkoi vinkuna ja levoton liikuskelu, ja tuohon kipuun ei auttanut enää pistoksena saatu kipulääkekään.

[Emma Anttonen]

Sama meillä tuo en-näytä-kipua. Lucas sai vesihännän helmikuun paikkeilla Hyvinkään koirauimalassa enkä olisi huomannut koko juttua muusta kuin parista seikasta; se nousi ylös ja syöksyi makuulle toiseen kohtaan. Toiseksi kävelin sen perässä ylös portaita ja osuin sen häntään ja se kiljahtaen syöksyi eteenpäin. Kun otin hännän käteen ja painelin se vain sulkeutui itseensä. Sama nyt kaksi kertaa kun on purtu; se nuolee niitä itse mutta jos mä katson mitä siinä on niin se sulkeutuu, ei niinkään kilju tms.

[Marke Myyrä]

Minulle onkin sitten sattunut kaksi kiljukaulaa! Syystä tai toisesta eläinlääkärin pöydällä ei lääkärin aina tarvitse kuin liikuttaa kättään kohti koiraa, kun alkaa hirmuinen "oijoijoijoi"-ulina! Siis varmasti ei voi vielä siinä vaiheessa sattua. Vesihäntänsäkin Retu on potenut niin, että taatusti kukaan tai mikään ei pääse häntään koskemaan. Toisaalta taas tosi vaiva, kuten kastraatio, on mennyt vain yhden yön itkemisellä. Sen koommin ainoa kiusa siitä oli vain joka paikassa haitolla ollut tötterö. Mindi ei anna minulle anteeksi edes sitä, että leikkasin sen yhden kynnen verille. Se vetää käpälät piiloon jo kynsisakset nähdessään. Olenkin nyt leikkauttanut sen kynnet M&M:ssä. Siellä se "kidutus" onnistuu useamman pitelijän voimin. Kovin on alhainen näiden koirien kipukynnys.

[Tiina Saarela]

Indyn jalkaa on operoitu pari kertaa, sillä on ollut tikkejä, se on tippunut pöydältä ja se on telonut itseään touhottaessa. Koskaan se ei ole kummemmin kipuilua näyttänyt. Jos kipeää paikkaa koskettaa, se kyllä köyristää selkää, eikä peittele kipua. Mutta ei se kyllä turhaankaan koskaan ulise. Oikeastaan olen aina miettinyt, että jos Indystä huomaa että sillä on kipuja, sitä varmaan sattuu jo kovasti.
Hyvä puoli tossa kovakalloisuudessa on se, että Indy ei sitten myöhemmin arista niitä kipeitä paikkoja. Eli vaikka olen astunut hännälle, saan taas pian koskea siihen. Ja vaikka tassuun on joskus tullut haava, sitä saa silti kopeloida ja harjata.
Itse osaan kyllä lukea Indyä hyvin, eikä minulta mene sen mahdolliset kipumerkit ohi. Mutta ei se ole mikään kaikkein helpoin koira lukea kivun suhteen.