seuraava »

[Ossi Närvänen]

En tiedä oliko tämä oikea "osio" tälle aiheelle, mutta kirjoitanpa nyt kuitenkin!

Asiani koskee Lagottoani Hilja, 13 viikkoa ja sukulaiseni koiraa Lempiä (Amerikanstaffordshirenterrieri=amstafi).

Oletan, että suurin osa foorumilla tuntee Lagotot ja niiden tavat ja minkälaisia ne koirina (Lagottoina  ) ovat.

Amstaffit ovat ihmis- ja lapsirakkaita koiria. Ne suojelvat ihmistä ja varoittavat "tunkeiljoista".
Amstaffit eivät tosin (ilmeisesti) pidä toisista koirista ja ovat varautuneita niitä kohtaan.
Hilja on minulle ensimmäinen koira ja huomioni on kiinnittynyt aina Lempiin (siis ennen).
Lempi on siis huomionkipeä ja varautunut.
Lempi kun näkee Hiljan, hän yltäpäätä ryntäisi Hiljan kimppuun.
Hilja yrittää päästä pakoon, mutta Lempi on nopeampi.
Näin siis silloin kun minä olen läsnä
Kun pidimme LEmpi yläkerrassa lukinttuna, Hilja kiipesi yls rappuset lempin luokse. Kun Lempin omistaja meni katsomaan, niin siellä ne olla töröttivät ja ihmettelivät toisaan.

Mitä siis tehdä tämmöisessä tapahtumassa? 

Terv. Ossi

[Hanna Salovuori]

Amstaffit tulevat kyllä juttuun toisten koirien kanssa, mutta niiden kanssa täytyy tutustumisvaihe ottaa ihan erikseen. Suin päin ei siis kannata yhdistää amstaffia muuhun porukkaan. Me kävimme jokin aika sitten useinkin ulkoilemassa sellaisella porukalla, john kuuluivat minun lagottoni (2+1 kpl), 2 amstaffiurosta (samaa laumaa) ja yksi labradorinarttu (asuu samassa talossa noiden amstaffien kanssa). Toimi ihan hyvin!

Vaikka en mikään Cesar Millan-fani olekaan, niin siinä hän on oikeassa, että usein tuollaisessa tilanteessa on hyvä lähteä yhdessä kävelylle. Koirat siis remmissä, molemmilla vaikka oma taluttaja. Aluksi vain kävelette eteenpäin ja annatte koirien olla (ei tietysti saa sallia rähinöintiä). Todennäköisesti vähän ajan päästä koirat ovat jo sen verran väleissä (tuo "tutustuminen" tapahtuu siinä kävellessä, usein niin etteivät ihmiset sitä edes huomaa), että ne tulevat toimeen muissakin oloissa (lue: vapaana). Myöhemminkin on silti hyvä huomioida tilanteet, joissa jotain keskustelua voi tulla: ruokailut, muiden/vieraiden koirien tulo paikalle yms.

[Julia Åivo]

Kuulostaa ihan hyvältä idealta totuttaa koiria toisiinsa juuri lenkillä. Varsinkin toisen kotona ollessa tai paikalla pyöriessä kärhämää tulee helpommin. Kuitenkin monet amstaffit ovat käsittääkseni aika koiraepäsosiaalisia, ja voi olla ettei narttu- amstaffi tule ikinä toimeen toisen nartun kanssa. Tärkeintä on kuitenkin suojella omaa pentua. Sellaista tilannetta että toinen koira jahtaa pentua ei saa päästä  tapahtumaan! LAgotot  ovat kuitenkin yleensä ottaen aika pehmeitä, ja ikävät tapahtumat voivat vaikuttaa suuresti myöhempään käyttäytymiseen.

Lisäksi amstaffin kokoisen koiran yksikin purema voi olla pennulle kohtalokas, joten koppa päässä staffille toisi tilanteisiin aika paljon lisäturvaa. Meillä juuri kävi ikävästi, kymmenen sekunnin rähähdys sakemannin kanssa ja syvä purema lavassa. Tässä tilanteessa Luca oli kuitenkin se aloittava osapuoli Mutta siis onnettomuudet tapahtuvat tosi nopeasti, ja muutama sekunti voi olla pennulle liikaa.

[Ossi Närvänen]

Lenkillä käymistä pitää kokeilla!
Amstaffi ja Lagotto eivät kumminkaan tule juttuun sisätiloissa, koska periaatteessa on tultu Amstaffin reviirille...
Koirat ovat nähneet toisensa lasioven takaa, mutta siinäkin kävi lopulta niin, että Amstaffi alkoi räyhäämään Hiljalle...
Pitänee vaan vähitellen totuttaa niitä.
Olisi se kyllä hankalaa jos ne eivät koskaan tulisi juttuun keskenään (tai Amstaffi ei hyväksyisi Hiljaa, mitä suresti pelkään tapahtuvan!) 

Kiitos kumminkin ohjeistuksesta!

[Terhi Heikkinen]

Omakohtainen kokemus minulla on jotakuinkin vastaavasta tilanteesta. Omistin koira-aggressiivisen pystykorvauroksenn 1990-luvulla. Koirani oli 9-vuotias, kun kaverilleni tuli irlanninsetterin urospentu. Oma koirani olisi mielellään pistänyt pennun kanveesiin, kun ensimmäisen kerran tapasivat. Aloimme lenkkeillä yhdessä niin, että kuljimme ensin eri puolilla tietä, koirien välissä oli useita metrejä. Asiasta ei tehty minkäänlaista numeroa, koirille ei hössötetty eikä niiden tekemisiä huomioitu. Kunhan kävelimme vaan.

Kävelimme lähes päivittäin samalla tavalla, kunnes kumpikaan koira ei ollut toisesta millään tavalla kiinnostunut. Oppivat kyllä tulkitsemaan toistensa ilmeitä ja eleitä ja pentukin vanheni samalla parilla kuukaudella. Sitten siirryimme samalle puolelle niin, että vanha koirani kulki muutaman metrin edellä muutaman viikon ajan, sitten pentu pääsi satunnaisesti edelle. Lyhensimme koirien välimatkaa vähitellen, kunnes pääsivät kosketusetäisyydelle. Eivät ne siinäkään vaiheessa toisistaan piitanneet. Lopuksi kuljimme koirien kanssa niin, että päästimme pennun vapaaksi metsätielle, se sai tulla kiinni olevan vanhuksen luo halutessaan. Koirista tuli tällä tavoin oikeinkin hyviä kavereita. Itse asiassa setteristä tuli oman koirani ainoa urospuolinen kaveri, siihen asti se ei ollut tullut minkään uroksen kanssa toimeen, narttujen tokikin. 

Lempi on siis huomionkipeä ja varautunut. Lempi kun näkee Hiljan, hän yltäpäätä ryntäisi Hiljan kimppuun.

Koirat ovat vain koiria, eikä välttämättä mitkään ihmisten yritykset tee niistä keskenään ystäviä. Joskus toki aika ja hyvä pohjatyö tuottavat tulosta niin, että koirat ovat toistensa seurassa rentoja ja hyväntuulisia. Näin kävi meille, mutta kukaan ei tätä tiedä varmaksi. Siihen ikävämpäänkin lopputulokseen kannattaa siis varautua.