Alkuun meilläkin turvauduttiin yksinomaan kasvattaja-Jaanan ja "saksikäsi-Johannan" asiantuntevaan trimmaukseen. Mutta eri paikkakunnilla asuminen vaati kuitenkin niin paljon kalenterin kanssa sopimista ja jatkuva avun tarpeessa olo aiheutti itselleni hankalia tunteita - ystävinä kun kumpikaan ei suostunut ottamaan maksua avustaan - että eräänä päivänä päätin ottaa sakset kauniiseen käteen ja opetella trimmaamaan koirani itse.
Vieläkin käymme välillä "kritiikkikatselmuksessa" pyytämässä palautetta, mutta kerta kerralta trimmaaminen on alkanut luontua paremmin. Saipa Toto ekan sertinsäkin ihan kotitrimmissä
Suosittelen lämpimästi trimmaamisen opettelua kaikille, se on yksi tapa hienosäätää suhdettaan omaan koiraan: läheisyyttä, auktoriteettia, malttia ja tottelevaisuutta tulee samalla ihan luonnostaan harjoiteltua sopivassa suhteessa. Sitäpaitsi käden ja silmän koordinaatio on kyky, jota ei koskaan voi kehittää liian hyväksi
Tosi paljon voi trimmaamisesta oppia ihan katsomalla tarkkaan näyttelyvoittajia ja tutkimalla valokuvia, joissa lagotto näyttää omasta mielestä hyvältä. Analysoimalla sitä, miksi joku näyttää hyvältä, voi löytää helppoja tapoja trimmauksella korostaa oman koiransa rakenteen vahvuuksia - tai vastaavasti häivytttää heikkouksia.
Aloittelijalle oman kokemuksen kautta tullut oivallus vinkiksi: Kannattaa EHDOTTOMASTI hankkia tukeva, riittävän iso ja oikean korkuinen trimmauspöytä ja hyvät sakset. (Ne sakset eivät voi koskaan olla liian hyvät ja kun niihin kerran on investoinut, niitä EI sitten anneta lapsille askartelukäyttöön tai ukolle keittiöön, vaan ne pidetään visusti salaisessa tallessa vain trimmausta varten!)