seuraava »

[Aino Melasniemi]

Koira (pian 10v) joutui tänään isompaan hammasremonttiin. Ensimmäinen hammas sillä muistaakseni katkesi noin 6-vuotiaana (ilman mitään tiedossa olevaa syytä) ja siinä lähin tahti tuntuu vain kiihtyneen. Esim. alaetuhampaista sillä on jo pitkän aikaa ollut jäljellä vain yksi ja myös useampia hampaita taaempaa on katkennut. Muutama vuosi sitten näytin katkennutta etuhammasta silloiselle eläinlääkärillemme Oulussa, mutta hän oli sitä mieltä ettei asialle tarvitse tehdä mitään, kun ei se tuntunut Koiraa mitenkään häiritsevän  eikä suu näyttänyt tulehtuneelta.

Toissapäivänä sitten huomasin, että oikealta takaa iso poskihammas on haljennut pitkittäissunnassa. Varattiin aika täällä Jyväskylässä hammas- ja suusairauksiin perehtyneelle eläinlääkärille ja Koira pääsi tänään hoitoon.

Lopputuloksena tänään poistettiin hammaskiven lisäksi oikean yläleuan murtunut P4-hammas, sekä oik. alaleuasta katkenneiden etuhampaiden (2 kpl) sekä P3-hampaan ikenen läpi pilkottavat juuret. Eläinlääkärin mukaan Koiran suu on valitettavasti hammaslääkärille kuin aarrearkku ja vielä muutaman viikon päähän pitää varata uusi toimenpideaika, sillä suussa on vielä useita poistettavia hampaita. Tästä eteenpäin kovat lelut, kepit ja luut on Koiralta kiellettyjä. Tavallista nappulaa saa kuulemma jatkossakin syödä kuivana, kunhan kahden viikon kriittinen varoaika sulavien ompeleiden suhteen on ohitettu.

Ilmeisestikin Koiralla on jostain syystä kiille tai hammasluu tavallista hauraampaa ja tämän vuoksi hammasmurtumille on erityisen suuri riski.

Tietenkin nyt harmittaa, etten tajunnut viedä Koiraa jo aiemmin hoitoon. Mutta parempi nyt kuin ei silloinkaan.. Luotin kai liikaa sen toisen eläinlääkärin mielipiteeseen, vaikka toisaalta hampaita ei vielä silloin ollut katkennut niin paljon. Ja tyhmänä myös luulin, että moni hammas on lähtenyt kokonaisena, sillä juuret olivat niin hyvin piiloutuneet suuhun etten niitä erottanut. Toisaalta en usko Koiran tilanteesta kärsineen, sillä ainakaan se ei ole näyttänyt pätkääkään kipeältä tai muutenkaan tavallisuudesta poikkeavalta.

Onko muilla vastaavia kokemuksia? Onko lagotoiltanne katkennut hampaita ja jos, niin kuinka paljon ja minkä ikäisenä?

[Salla-Mari Kuusinen]

Roosalta 9,5 v. on poistettu kaksi hammasta keväällä. Molemmat P4-hampaat ei ne suurimmat yläposkihampaat. Hampaat olivat lohjenneet ja eläinlääkäri suositteli niiden poistoa tulehdusvaaran takia. Pyydettiin samalla toimenpiteestä Kennelliitosta eläinlääkärintodistus. Itse ei huomattu hampaiden lohkeamista kun ei mitenkään oireillut.

Roosa toipui leikkauksesta tosi nopeasti. Kotona käveli suoraan keittiöön ruokaa kerjäämään. Samanlainen syöppö se on kuin ennen hampaiden poistoa

[Heli Herna]

Totolta ei ole hampaita katkennut, mutta kulunut kyllä selvästi. Toto ei ole koskaan kanneskellut kiviä tai vastaavia, mutta muuten toki käyttänyt hampaitaan paljon ja jatkuvasti. Kaikki hampaat ovat kuluneet ja erityisesti kulmahampaat ovat lyhentyneet selvästi.

Eläinlääkäri ihmetteli asiaa myös keväällä, eihän Toto ole kuin 7-vuotias. Hammasluu ei liene vahvimmasta päästä. Eivät sen hampaat ole koskaan olleetkaan mitään verrattuna Miina-snakun kunnioitusta herättävään purukalustoon. Koirien syödessä esim. siankorvia tai -saparoita huomaa myös selvän eron - Miinalla homma hoituu hetkessä ja kovalla rutinalla, mutta Toto nakertaa aarteitaan paljon pidempään. Tosin se kyllä ensin myös "tappaa" etenkin siankorvat ja leikkii niillä ennen syömistä, joten meneehän siihenkin oma aikansa.

Heli, Toto ja Miina

[Aino Melasniemi]

Hmm.. Jo näiden kirjoitusten perusteella herää ajatus, että voisiko lagotoille olla rotuna tyypillistä, että hammasluu ei ole kaikista vahvimmasta päästä?! Kuulostaa erikoiselta kun löytyy muitakin joilta hampaita lohkeillut ilman sen kummempaa syytä.

Meidänkin Hapsi-vehnä eli 16v eikä sillä koskaan ollut hampaissa mitään ongelmia.

[Ritva Kanerva]

Ikinuorekas 7-vuotias läski-Allu on myös saanut alaetu hampaansa kulumaan pahasti. Ell kysyikin syökö se kiviä. Ei kiviä mutta kaikkea muuta suurella antaumuksella. Esim. ydinluun jyrsii kokonaan, eiköhän siitä kuuluisi jättää jotain jäljelle. Hammaskiveä muodostuu ylä kulmureihin reilusti. kolikolla rapsuttelen ne pois.

[Johanna Heiskanen]

Meidän Hertta 9 vee ja Ässä 7 vee kantaa hampaitaan kunnialla, itse olen rapsutellut hammaskivet heti alkuunsa, joten hammaslääkäriä emme ole tarvinneet!

[Maarit Ijäs]

Hei!
Hampaan anatomiassa on ytimen eli "hermon" ympärillä hammasluukerros eli dentiini ja päällimmäisenä kerroksena kiille, joka peittää ikenen ulkopuolella olevan hammaskruunun. Ihmisellä kiille on noin 1mm paksuinen, mutta erittäin kovaa, säännöllisesti tiuhaan järjestäytynyttä kiteistöä. Se on kaikilla yhtä vahvaa (vaikka usein kuulee sanottavan että "minulla on niin heikko hammasluu"), mutta toki sen kestämiseen ja kulumiseen vaikuttaa suun olosuhteet; syljen eritys nopeus ja määrä, pH, hampaiden käyttövoima ja pureskeltavat asiat.
Kiille ei uusiudu, ja jos sen pinta rikkoutuu tai kuluu "puhki", alla oleva dentiini  on paljon hauraampaa ja kuluu ja rikkoutuu hyvin nopeasti syvemmälle.
Ihmisillä on harvoin synnynnäisesti laajoja kokosuun kiillevauriota, jotka heikentäisivät hampaiston kestävyyttä oleellisesti. Joihinkin syndroomiin tälläistä liittyy, mutta ne on selkeästi nähtävissä. Paikallisia "läikkiä" toki voi olla johtuen esim. sikiöaikaisista lääkekuureista, liiasta dioksiinstä, hammastapaturmista tai (harvoin) liiasta fluorista, mutta useinmiten heikot kohdat tulevat "itse aiheutetusti".
Eli kaiken kaikkiaan hampaiden kehitykseen ei ihan hevin tule suuria muutoksia, niiden syntymekanismi on hyvin selkeä ja alkukantainen jo varhaisessa sikiön kehitysvaiheessa, eikä "hienosäätö" ongelmia usein esiinny. Hammaspuutoksia aiheuttavia geenejä on olemassa (ja Suomessa asian tutkimustyö on maailman huippuluokkaa!)

Tämä siis ihmishammaslääkärin näkökulmasta!!! Mutta samalla logiikalla ajatellen lagottojen hammasanatomia ja kestävyys olisi ihan normaalia. Kohtuullinen pureskelu on hampaiston kannalta nimenomaan hyväksi, ja myös ikenet pysyvät silloin terveempinä ja puhtaampina. Purennalla/purentavirheillä ja puruvoimilla on myös vaikutusta kiilteen kulumiseen. Onneksi koirilla ei sentään tule reikiä hampaisiin (jos ei ihminen pussailulla tartuta streptococcus mutansia ei reikien aiheuttja bakteeria sille!)enkä ole toistaiseksi kuullut että kukaan koira narkuttelisi öisin hampaitaankaan!?? Hammaskivi on hampaiden kiinnityskudosta tuhoavaa, ja hoitamattomana sen seurauksena hampaat irtoavat ajan kuluessa yleensä kokonaisena juurinensa.

Mystistä! Täytyypä kulkea korvat ja silmät auki, jos laajoille lohkeamisille löytyisi muitakin kuin liian kovan pureskeluun liittyviä syitä!?
T.Öinen pohdiskelija Maarit

[Heli Herna]

Olipa kiva lukea Maaritin kirjoitus. Juridiikassa kun ei noita asiota opita ja hammaslääkärin tuolissa ei tee mieli paljon kysellä...

Mutta olisi tosiaankin kiva saada jostain lisää tietoa noista hammasjutuista, sillä useamman lagoton hampaista olen kuullut samanlaisia juttuja kuin meidän Totolla. Itse en pitkäaikaiselle lääkärillemme asiasta ole puhunutkaan, mutta hän itse huomautti keväällä asiasta. Purukalusto oli hänenkin mielestään erilainen kuin ennen.

Heli, Toto ja Miina

[Aino Melasniemi]

Kiitos Maarit kirjoituksestasi. Minäkin olen ihmislääkäri, mutta en hammaslääkäri, joten hampaista en edes kuvittele sen enempää tietäväni. Tuo mainintani, että Koiralla kiille tai hammasluu olisi tavallista hauraampaa ei ollut mun oma keksintö vaan tuo lause oli suoraan Koiraa hoitaneen eläinlääkärin suusta. Mene ja tiedä sitten.

Koiralta ei ole koskaan tarvinnut hammaskiveä poistaa (tai siis nyt poistettiin ekan kerran) joten se tuskin liittyy tähän asiaan. Ja kuten Maarit mainitsi, hoitamattoman hammaskiven seurauksena hampaat irtoaisivat yleensä kokonaisina juurinensa, joten tämäkään ei oikein ainakaan Koiraan passaa, jolla siis hampaista kuitenkin juuret jääneet jäljelle.

Meilläkin eläinlääkäri kyseli että kantaako Koira kiviä suussaan. Mutta ei kanna. Tuo liian kova pureskelu voisi kyllä hyvinkin olla Koiran hammasongelmien syynä, koska sillä ei jää oikeista luistakaan (ydinluista) mitään jäljelle vaan se oikeasti syö ne käytännössä kokonaan. Eläinlääkärikin sanoi, että ydinluista tulee yleisestikin ottaen koirille suht helposti hammasvaurioita ja jäin siihen käsitykseen, että eläinlääkäri ei niitä siitä syystä oikein millekään koiralle suosittelisi. Meillä ainakin taitaa nyt muillakin koirilla loppua ydinluiden syönti tähän.