seuraava »

[Margit Murtonen]

Huoh, onko vika koirassa vai omistajassa? Emma 1v. on alkanut hihnalenkillä "temppuilemaan". Alkumatka menee vetäen, ja kun vetäminen rauhoittuu, alkaa makaaminen. Eli koira jää maahan makaamaan eikä lähtisi siitä mihinkään. Tätä tapahtuu useampi kerta lenkillä. Olen kääntänyt koiralle selän (kuten pentuaikana), houkutellut nameilla, maanitellut kauniisti, ollut huomaamatta koiraa ja välillä komentanut liikkeelle topakasti, kenunut kun kävelee hyvin. Mutta aina sama tulos, koira voisi maata tien poskessa vaikka yöhön asti. Ainoa keino on kengän kärellä hieman nostaa mahan alta, sittenkin lähdetään liikkeellee nihkeesti ja jarru päällä. Enpä viitsi enää Emman kanssa kylän raitille lähteä kävelemään. Jos on rauhallisempi tienpätkä, eikä autoja tai muita ihmisiä näy, olen jättänyt koiran makaamaan ja itse jatkanut matkaa, en ehdi viittä metriä pidemmälle kun koira sinkoaa luokseni ja sitten matka jatkuu hyvin. Tänään sitten "meni hermot" ja kannoin koiran kun ei suostunut mihinkään lähtemään.

Metsälenkillä ja vapaana juostessa tätä ongelmaa ei ole. Flexiä emme käytä, vaan perinteistä hihnaa. Onko makaaminen ohi menevää, entä miten koiran saisi taas "iloisesti" kävelemään KOKO lenkin. Makaamisten välit kävellään mallikkaasti, mutta muutama sata metri ja stop "minä en lähde mihinkään".

Tätä ongelmaa ollut toukokuusta alkaen. Sitä ennen lenkit menivät mallikkaasti ja Emma käveli nätisti sivulla "hihna löysällä".

Myös agility esteillä joskus pysätelyä ja mietiskelyä, tulisiko vaiko en.

[Terhi Heikkinen]

Onhan fyysisen sairauden mahdollisuus poissujettu lääkärin kanssa? Yleensä silloin, kun eläin muuttaa pienen ajan sisällä käytöstään normaalista poikkeavaksi, kannattaa viedä se lääkäriin ja tarkistaa, ettei sillä ole kiputiloja tai muita ongelmia, jotka selittävät käytöksen.

Jos fyysistä vikaa ei ole, niin sitten kannattaa miettiä, mitä hyötyä koira siitä pysähtelystään saa/on joskus saanut. Sitten yksinkertaisesti omistaja vaan ottaa sen hyödyn pois. Yleensähän koira ei tee mitään, ellei siitä seuraa mahdollisesti jotain mieleistä. Toisaalta sitä eteenpäin liikkumista kannattaa myös vahvistaa ja antaa koiralle nimenomaan sillä htkelä huomiota ja palautetta, kun se on tekemässä oikein.

[Marke Myyrä]

  Hehheh! Ei tämä naurun asia ole, mutta ei voi olla huvittumatta, kun muistelee Retun lenkkikäyttäymistä n. vuoden ikäisenä. Kun isäntä talutti sitä, se sai aika ajoin päähänpinttymän heittäytyä makaamaan vain kun ei halunnut sillä hetkellä jatkaa matkaa. Kyläläiset kutsuivatkin sitä joskus "jalattomaksi koiraksi"! Oikkupukkeja ovat nämä lagotot, joskus. Rohkaisuksi voin sanoa, että se tapa on jäänyt ihan ilman erityisiä vippaskonsteja. Sitä vastoin Retu osoittaa kyllä muuten selvästi mihin suuntaan se haluaa lenkillä mentävän. Esim. jokaisessa linturantaan johtavan pistotien risteyksessä se vetää kaikilla ketaroillaan rantaan päin. Minä tietysti pidän pääni pukittamisesta huolimatta (vaikka joskus itselläkin tekisi mieli mennä sinne, mutta minuahan ei koira määrää! hekoheko!). Kulku jatkuu hienosti taas kun nuo viettelevät tienhaarat on ohitettu.

Mindi - huom: vuosikas! - taas on ruvennut istahtamaan tielle, kun ei halua tai jaksa (niin tulkitsen) kävellä eteenpäin. Toisaalta ei se ole vähääkään väsynyt sitten, kun tuleekin tilaisuus omaehtoiselle räikämiselle. Sillä on nyt eka juoksunsa. Voisiko se merkitä kulkureittiään tuolla tavalla? Muutenhan se ei ole ainakaan vielä alkanut merkkailla pissimällä.

Hauskoja ovat nämä veijarit! 

[Margit Murtonen]

Toivottavasti se on tuota Marken kuvaamaa ja ohi menevää kiukkuilua. Liekö koira potee pientä uhmaikää. Toisaalta välillä on usko meinannut loppua, mutta niin on taakse jäänyttä elämää purukumien, kakkakasojen ja nenäliinojenkin syönti... onneksi  !

Täytyy myös tarkkailla ettei tosiaan ole mitään fyysistä vaivaa.

Ja kyllä nauru on välillä kaukana, kun suojatielle koira päättäää jäädä pötköttelemään, siinä on omistaja ihmeissään kun autot lähestyvät vauhdilla. Vesi totta vieköön vetää puoleensa kuin magneetti, tuo mokoma tietää kaikki reitit uimapaikoille.

[Mari Hiltunen]

Jos sinua Margit yhtään lohduttaa niin meidän Banjo päätti nuorena poikana käydä astumaan minua suojatiellä...  minkä lie kimmokkeen saanut valkoisista raidoista ja aloitti pumputtelun aina keskellä tietä. Ei siinä voinut neuvotteluja alkaa käymään ja raahasin koiran pois kadulta.

Tämäkin "oire" jäi iän myötä. Kyllä se vieläkin välillä haluaa muuten vaan "rakastaa" minua ja kuvittelee pomottavansa, yleensä silloin kun kuljen mökillä saunalle (on niin innoissaan mahdollisista saunamakkaroista että ei pysy nahoissaan).

Tsemppiä vaan, kuulostaa vähän siltä että Emmalla on vähän omat kujeet mielessä ja kokeilee suostutko niihin  Sinä olet kuitenkin pomo ja määräät tahdin ja suunnan

[Johanna Heiskanen]

Justiinsa,
joskus pitää vaan sanoa, kuka käskee ja määrää.. Ei aina tarvitse maanitella nameilla. Mitäs sitten jos olisi koira makaamassa autotiellä ja auto tulisi. Pysäyttäisitkö auton vai sanoisitko koiralle, että "nyt vaan mennään"?
Sinä olet laumanjohtaja ja kerrot kulkusuunnan ja vauhdin - toivottavasti!
t. j& lauma

[Julia Åivo]

Juoksenteleeko koira siis vapaana pitkiä matkoja väsymättä ja pysähtelemättä?  Jos näin on, ja tuota tapahtuu vain remmilenkillä, on kyse varmaan vaan murkkuikäisen temppuilusta.  Mutta jos koira muutenkin lyö maihin kesken lenkin, tekisin kyllä visiitin eläinlääkärille nivelongelmien ja esim. sydänvian poissulkua varten.

[Henna Karra]

Nyt on myös ollut tosi kuuma. Tassun halu jäädä lenkillä makailemaan ainakin korreloi suoraan lämpötilaan. Lähtee kyllä aina liikkeelle, kun minä käsken. Avomiehen kanssa puolestaan kääntyy vaan kyljelleen makamaan kun yrittää kiskoa liikkeelle. Voisi kuulemma hinata nurmikkoa pitkin perässä ja koira vaan makaa velttona... mahtaa olla hauska näky. Avokin mielestä jostain syystä ei niin hauskaa Vapaana juostessa on kivempaa ja saa pyrähdellä omaan tahtiin ja omistajaakaan ei saa päästää silmistä, joten silloin pysyy Tassukin paremmin jaloillaan.

[Margit Murtonen]

Kyllä täällä päässä hihnaa määrätään hyvinkin tarkkaan kulkureitit ym. asiat, liekö tosiaan uhmaikä vaivaa? Johtajuusluennoilla on käyty, samoin kovasti muutenkin opiskeltu asiaa... onneksi.

Metsälenkillä Emma kyllä jaksaa touhuta ja juosta, toki välillä maataan ja syödään kantoja ja käpyjä, välillä odotelee minua mättäällä maaten.

Hyvä kuulla, että muillakin samoja ongelmia ja toivotaan että on (nopeasti) ohimenevää.

[Satu Puupponen]

Meillä oli myös tämmöinen makoiluvaihe. Tietyissä polun risteyksissä Luca jäi makaamaan eikä hievahtanutkaan. Kun meni lähemmäksi nykimään hihnassa eteenpäin, niin heitti kyljelleen ja laittoi vielä silmätkin kiinni  mutta jos vaihdettiin suuntaa niin hyppäsikin kärppänä ylös. Tätä oli tuossa 5kk:n ikäisenä, mutta pikkuhiljaa tuo tapa unohtui ja keksi uudet koiruudet tilalle.