seuraava »

[Marke Myyrä]

Tällä foorumilla oli aikaa sitten ketju, jossa keskusteltiin koiran "peitsaamisesta". En löydä sitä enää. Silloin ihmettelin, mitä se semmonen peitsaaminen lieneekään, mutta enää en ihmettele! Mindi nimittäin on malliesimerkki peitsaavasta koirasta! Olin kiinnittänyt aikaisemminkin huomiota sen hupaisaan lyllertämiskävelyyn, mutta en sen enempää siitä ajatellut. Lenkkikaveri vain totesi, että Mindihän peitsaa. Rupesin tarkkailemaan sen jalkojen liikettä ja - totta tosiaan: se kävelee kuin kameli! Molemmat saman puolen jalat astuvat samaan suuntaan samanaikaisesti.

Voisiko nyt saada tiivistetyn ja päivitetyn paketin lagoton peitsaamisesta: Mistä se johtuu? (Mindi on l-ä-s-k-i, nyt laihiksella!) Mikä merkitys sillä on koiralle: onko se vahingollista esim. selän rakenteelle? Voiko siitä kouluttaa koiransa ulos ja jos, niin miten? Haittaako peitsaaminen näyttelykehässä? Siellähän tutkitaan koiria eikä koiralta näyttäviä kameleita!!! Nyt olisi tähän valistukseen henkilökohtaista intressiä. Liekö kovinkin yleistä lagotoilla moinen tapa liikkua?

Ihmettelee Mindi-lyllertäjän emäntä Marke

[Tiina Saarela]

Meilläkin on peitsaamista pohdittu, koska indy peitsasi aiemmin aika paljon. Sittemmin siltä leikattiin oikea polvi ja peitsaaminen on vähentynyt reippaasti. Eli meillä peitsasus vapaana liittyi varmaan johonkin jalan "säästelyyn" ja lihaskipuihin.

Olen kyllä huomannut, että todella moni koira peitsaa hihnassa. Ravissa on vaikea pysyä ihmisen vieressä ja peitsaten pääsee kävelemään tavallaan hitaammin. Onhan se hyvä tutkia sitten, onko koiralla kipuja, hieroa sitä tms, mutta en kyllä huolestuisi, jos peitsaamista tapahtuisi vaan hihnassa.
Mutta sitten jos koira valitsee mieluummin peitsaamisen kuin ravin vapaana, eikä ravaa käytännössä koskaan, niin jotain on vialla.

Kun olen lagotoita katsellut, niin kyllä varmaan kahdeksan kymmenestä lagotosta peitsaa hitaasti liikkuessaan. Eli esim. tokossa seuraamisliikkeessä, hihnalenkillä, kun kuono on maassa ja koira menee rauhassa eteenpäin tms. Moni sitten siirtyy takaisin raviin aika nopeasti.

Näyttelyissä peitaamisesta rokotetaan. Mutta jos lähtee vauhdikkaasti liikkeelle, niin ei sen koiran pitäis alkaa peitsaamaan, jos on terve.

[Terhi Heikkinen]

Syitä peitsaamiseen on paljon. Mainitsen muutamia mahdollisia:

-liian hidas kävely lenkillä, kun koira on kytkettynä; lagotolla on maatavoittava liike, joka vaatii vauhtia
-koiran kropan jännittyneisyys, esim. hihnassa vetämisen seurauksena
-yksipuolinen liikunta (esim hihnalenkkeily vrt. vapaana juokseminen)
-lihasmuisti -> peitsaamisesta tulee tapa
-vain ravi ylläpitää selkälihaksia, joten ravin puute johtaa selkälihasten heikkenemiseen pitkällä aikavälillä -> ravista tulee koiralle hankalin askellaji -> peitsaaminen lisääntyy (kunnon oravanpyörä)
-lihasjumit, jotka ovat usein sekundaarinen ongelma, kun koiralla on jokin kiputila tai liikunta on vääränlaista
-liikalihavuuskin näyttäisi ainakin pienen otannan perusteella lisäävän peitsaamista, joskaan tämä mekanismi ei ole minulle tuttu, onkohan ravi sitten yksinkertaisesti liian lennokas askellaji ja siksi työläs painavalle koiralle?
-kiputilat ja jäykkyydet, eritoten takaosassa, esimerkiksi lonkkanivelissä tai rangassa, joko primaariset tai sekundaariset (sekundaariset ovat sellaisia, jotka aiheutuvat primaarisesta ongelmasta, tällöin täytyy löytää ja hoitaa alkuperäinen syy jolloin sekundaarinenkin yleensä korjautuu)

Yhteenvetona sanoisin, että yleensä peitsaaminen on koiran tapa liikkua säästöliekillä, syystä tai toisesta. Peitsausta ei kannata pitkään katsella, vaan yrittää löytää ja hoitaa sen syy pois päiväjärjestyksestä.

[Julia Åivo]

No edellisissä vastauksissa olikin jo paljon asiaa, mutta lisään vielä omia kokemuksia Luca peitsaa myös hitaassa vauhdissa remmikävelyllä, mutta siirtyy raviin kun nostan vauhtia.  Luustoltaan se on kuvattu terveeksi ja fyssarin mukaan pahempia jumeja ei ole. Koska peitsaaminen tapahtuu vain remmissä hitaassa vauhdissa, ja Luca on tehnyt niin pennusta asti, en  ole asiasta huolissani.  Luca ulkoilee kuitenkin 80% lenkeistä vapaana, joten en myöskään pelkää että satunnainen remmissä peitsaaminen jumiuttaisi sen. Vapaana se liikkuu vauhdikasta ja hyvää ravia.

Mutta jos koira peitsaa kovassakin vauhdissa ja vapaana, sitten miettisin pitääkö tutkia tarkemmin. Onko Mindiltä kuvattu luustoa, entä tutkittu polvet? Ja jos enimmäkseen lenkkeillään remmissä, sitten peitsaamisesta pitäisi päästä eroon. Lilo peitsasi polvioperaatiosta toipuessaan, ja sen kanssa sai tosi tarkkaan hakea vauhtia missä ravi on puhdasta. Kehuin aina ravista, mutta tiettyä askellajia on kyllä aika vaikea opettaa koiralle. Eli oikea askellus on melkein haettava vauhtia säätelemällä.

Saanko Tiina kysy mikä Indyn polvessa oli? Sattuneesta syystä polvijutut kiinnostaa kovastikin Meillä on onneksi toivuttu niin että agilityäkin on päästy jo aloittamaan uudestaan.

[Tiina Saarela]

Julia,
Indyllä oli joskus 6kk iässä ontumista, jonka vuoksi vietiin se eläinlääkäriin. Siellä oikea polvi todettiin löysäksi (mediaalinen patella luksaatio). Siinä vaiheessa ei kuitenkaan suositeltu vielä leikkausta, vaan sanottiin, että kun koira kasvaa ja lihakset vankistuu niin polvi ei ehkä enää vaivaa.
Vuoden iässä Indylle tehtiin viralliset terveystutkimukset, joissa polvet oli 0/1. Muuten koira on rakenteeltaan terve. Polvi edelleen vaivasi välillä ja käytiin muutamalla ortopedillä keskustelemassa asiasta.
Tammikuussa polvi sitten leikattiin ja toipuminen alkoi. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että Indy saa juosta ja temmeltää vapaasti ja elää normaalia koiran elämää. Toki sitä pitää tarkkailla jatkuvasti.
Indy oli tottunut peitsaamaan ennen leikkausta, enkä ollut edes huomannut sitä lainkaan, kun olen aika noviisi koirien suhteen. Muut ihmiset sitten huomauttivat asiasta esim. koirapuistossa ja näyttelyssä.
Indyä piti leikkauksen jälkeen sitten kannustaa raviin, koska peitsaus oli jäänyt tavaksi. Ja peitsaa siis edelleen hihnassa jos kävellään hitaasti - mitä pidän ihan normaalina, enkä ole huolissani. Indykin saa juosta kuitenkin päivittäin vapaana, eikä peitsaa silloin.

Onko Liloltakin leikattu patella luksaatio? 

[Julia Åivo]

Lilohan on siis manssi, ja Suomen ainut sellainen jolla patellaluksaatio toistaiseksi todettu Meillä gr I-II, toinen polvi 0, ja päätettiin sitten leikata.  Eka leikkaus epäonnistui ja leikattiin uudestaan, alkuun näytti että ei se toivu millään mutta nyt kesän aikana tilanne on selvästi parantunut ja tällä hetkellä polvi vaikuttaa aivan normaalilta. Myös lihakset on nyt saatu takaisin ja symmetrisiksi, ja nyt eläinlääkärin luvalla aloitellaan siis myös aglityä. Se voi tietty jonkun verran lisätä nivelrikon kehittymisen riskiä, mutta koska Lilo rakastaa sitä yli kaiken aion sen pienen riskin ottaa. Toki treenit tehdään varovasti ja koiran vointia koko ajan seuraten. Ja sori OT, vielä vääränrotuisestakin

[Marke Myyrä]

Olen nyt tarkkaillut silmä kovana Mindin kävelyä. Voi kyllä sanoa, että enimmäkseen se hihnassakin kävelee normaalia ravia, mutta peitsaa kyllä. Joskus näyttää, että se itse ottaisi ihme väliaskeleen, jolla korjaa peitsaamisen raviksi. Irrallaan ei peitsaa. Siitähän Mindi on ihana, että sitä voi pitää irti lenkeillä (taajamassa ei tietenkään saisi  ), se kun pysyy liki ja tulee mallikkaasti kutsusta luokse, jos etäisyyttä on päässyt tulemaan liikaa. Autoteiden lähellä pidän sen hihnassa. Entistäkin enemmän aion antaa sen nyt kulkea vapaana, että oikea liikerata kävelyyn vahvistuisi.

Mindin lonkkia ei ole vielä kuvattu. Odottelemme Jyväslagottojen porukkakuvauksia, kun mitään akuuttia hätää ei kuitenkaan ole. Tosi kiinnostunut olen sen lonkista. Eihän minulla muuta vertailukohdetta ole kuin Retu, mutta Mindi ei ole koskaan, ei pentunakaan, maannut mahallaan sammakkoasennossa kuten Retu. Ja joskus, kun se istuu sohvalla kuin ihminen selkä pystyssä ja jalat edessä, sen toinen reisi kramppaa. Se on surkeaa katseltavaa. Retukin siitä kiusaantuu kuin ainakin koira, joka vaistoaa, että nyt ei lajitoverilla mene hyvin. Tutkimuksiin en aikaisemmin ole vienyt, kun se on vasta toiselle vuodelle päässyt ja kun muuta oireilua (esim. ontumista) ei ole ollut.

[Maarit Saren]

Terve!
Kävimme reilu viikko sitten nuoremman koiramme Elmerin (2,5 v) kanssa eläinfysioterapeutti Leena Piiran luona, koska Elmeri oli kova peitsaamaan. Vaikka kuinka yritti niin väkisin peitsasi hihnassa ja välillä myös vapaana olleessaan. Kun Elmeri tutkittiin niin sillä oli si-nivel aivan lukossa ja sen takia oikean puolen selkälihakset hieman kehittymättömämmät kuin vasemman puolen. Elmerillä ja Ransulla on välillä ollut (enää emme ole antaneet) aika rajua jahtausleikkiä ulkona (mm kun Elmeri oli pieni). Tämän seurauksena Elmerin taaimmaiset kylkiluut ovat hieman kääntyneet pystyyn. Näissä jahtausleikeissä se on tietenkin saanut iskuja kun se on kaatuillut ja kierinyt.
Piira teki jotain (olisikohan jotain manipulointia tai jotain, ei hierontaa) Elmerille ja sen jälkeen Elmeri on ravannut hihnassa todella hiljaisellakin nopeudella. Kauaa se ei vielä jaksa, koska toinen puoli ei ole niin vahva mutta päivä päivältä kauemmin.
Eli tästä oppineena, näissä asioissa en odottelisi kovin kauaa jos koirani alkaa oirehtia.
Tietenkin peitsaaminen voi johtua monesta muustakin syystä mutta tässä yksi esimerkki.

[Maarit Ijäs]

Hei!
Mäkin olen kiinnittänyt huomiota siihen että aika monet koirat peitsaa. Omilla koirilla yhdistän sen "liian" hitaaseen vauhtiin hihnassa ollessa. Kun vauhti reipastuu ja aina vapaana ollessa askel on puhdas. 
Hevosilla sanotaan että passi-käynti eli peitsaaminen liittyy jännityneisyyteen ja syntyy siitä että etujalat on kiireisemmät kuin takajalat(!) ja rytmi rikkoutuu.
Pohtii Maarit