seuraava »

[Laura Kokkonen]

Hei!

Olen ensikertalainen koiran"ottaja" ja haluaisin tiedustella teiltä kokeneemmilta seuraavaa: Onko järjetöntä ajatella ottavansa samalla kertaa kaksi pentua? Vai olisiko kuitenkin järkevämpää keskittyä ensin yhteen ja ottaa toinen vaikka myöhemmin?

Minulla ja miehelläni ei ole kokemusta koiran kasvattamisesta/kouluttamisesta, mutta ollaan kyllä kovia oppimaan. Ollaan molemmat todella motivoituneita, koska koiran ottaminen on molempien pitkäaikainen haave, jota emme ole voineet/halunneet toteuttaa asuessamme kerrostalossa.

Eli laittakaas nyt ihan suoraan mitä mieltä olette asiasta. Unohdanko kahdesta koirasta höpöttämisen ja keskityn vain yhden ajatteluun? Kiitos jo etukäteen avusta


Ps. Koiran ottaminen ajankohtaista vasta 2011-2012, kun talomme valmistuu.
Pps. Niin siis olemme jo päättäneet ottaa lagoton, siksi tälle foorumille kirjoittelen

[Tuulikki Kostylev]

Juu, sun kannattaa haudata toi sun ideas johonkin maakuoppaan 

Koiranpennut 2 kpl samanaikaisesti laumottuu toisiinsa. Niiden pitää saada kuitenkin luoda ensisijaisesti suhde omiin ihmisiin. Meillä on kaksi lagottoa, joiden ikäero on  2 vuotta ja 10 kuukautta. Joka tapauksessa lagotot laumottuu ja kiintyy toisiinsa myöhemmälläkin iällä hankittuna, semmoisia ne vain ovat. Jos ne on pennusta asti aina vaan yhdessä, en kyllä tiedä mimmoinen Paita et Peppu -pari niistä muodostuisi

Mä en usko, että kukaan lagottokasvattaja suostuisi myymään teille samanaikaisesti kaksi pentua Kun Ricoa pentuna kävimme katsomassa, meidän Sinikka -kasvattaja sanoi, ettei kaksi pentua kyllä kerralla onnistu. Me siis itse asiassa laskettiin asiasta leikkiä, koska pennut oli niin somia ja ihania, että oltais voitu ottaa niinkuin kaksikin:). Mutta on tämmöinen ajatus joskus jollekin ihan tosissaankin tullut. 

Antakaa teidän tulevalle koiralle ihana pentuikä ja lapsuus ja se saa teidän jakamattoman huomion ja samalla harjoittelette koiranomistajana oloa, on siinäkin aina omat kuvionsa.

Tänään aamulla heitin vanhoja hesareita uuteen syväsäiliö-roskikseen pihalla ja muistelin,  kuinka helppoa oli aamuhämärissä dyykata vanhasta lehtiroskiksesta lisää lehtiä pennun pissapaperiksi; kaksi talvipentua meillä ollut ja kerrostalossa asuttu.
Pentuvaihe on aika raskas ja olishan se kätevää, kun menisi kaksi samalla rysäytyksellä sen läpi. Mutta ei se käytännössä vaan onnistu. Tyttären kanssa tänä aamuna lulluteltiin meidän koiria lattialla ja mietittiin, kuinka ihana kun ne nyt on aikuisia. Ei se varmaan ihan sattuman kauppaa ole, että meillä on nyt ihanat lagottopojat, kyllä niiden hoitoon on pentuaikana ja sen jälkeenkin tietenkin kovasti panostettu. Eli silloin tehty hyvä pohjatyö on nyt se sato, mistä saadaan nauttia. Hosumalla tulee vain huonoja asioita!

[Satu Suominen]

Komppaan täysin Tuulikkia! Varmaan teillä halu saada kummallekin oma koira koulutettavaksi, mutta kaksi pentua yhtä aikaa on silti aika haastava tilanne. Lagotto on hyvä harrastus koira ja sen kanssa voi harrastaa monia asioita. Voitte jakaa harrastuksia esim. toinen kouluttaa tottelevaisuutta ja toinen esim. agilityä tai maastolajeja. Pennussa riittää kyllä puuhaa kahdelle ihmiselle.

Toisen koiran hankkimista suosittelen vasta kun ensimmäinen on aikuinen. Tuttavapiirissäni on pariskunta joilla on kaksi kultaisennoutajan pentua joiden ikäero on puolivuotta, aikamoinen show on pentuvaiheessa!
t. Satu, Ferro ja Saga

[Aino Krohn]

Minäkin sekoitan lusikkani tähän, koska tuttavapiirissäni on kaksi perhettä, joissa syystä tai toisesta on ollut yhtä aikaa kasvamassa kaksi pentua samasta pentueesta. Takuuvarmasti tietää ongelmia - etenkin, jos ei ole pitkää kokemusta koirista entuudestaan. (Voisin kuvitella, että joku ammattikouluttaja kykenisi panostamaan kahdenkin pennun koulutukseen, jos keskittyisi vain siihen. Ja sillonkin koulutus pitäisi tehdä yksi pentu kerrallaan.)

Laumadynamiikan kannalta on olennaista, että pentu leimaantuu omaan ihmiseensä alusta lähtien - se tietää, kenen koira se on. Kahden pennun tilanteessa pennut leimaantuvat ensisijaisesti toisiinsa, niistä tulee "koiran koiria". Siinä on sitten koirankorjauskursseja käytävä koko perheen voimin myöhemmin, että niitä saa yhtään ymmärtämään käytöstapoja

Oman kokemukseni mukaan noin kaksi vuotta on hyvä ikäero niin koirille kuin ihmislapsillekin. Kaksosten kanssa ei ole helppoa, mutta ne sentään kasvavat iän myötä ihmisiksi, koira pysyy aina koirana

[Laura Kokkonen]

Jeps, kuopattu on

Ideahan ei alunperin ole omasta päästäni, vaan eräs koiraharrastaja ehdotti kahta koiraa. Kuulemma yksinoleminen mukavampaa, kun ei olekaan yksin (olipas hassusti sanottu). Ja sitten vielä, että talon tuhoamista tapahtuu vähemmän, kun on toisistaan seuraa yms. No minähän tietenkin innostuin tästä ajatuksesta. Ymmärsin kyllä täysin kaiken sen työnmäärän ja vastuun, mut ajattelin vielä kysyä neuvoa täältä....onneks

Eihän mulle tulle mieleenkään tuo lauma-asia, joten ihanaa, että tämä foorumi on olemassa! Toisaalta ei mulle tullu kyllä mieleenkään tehdä lopullista päätöstä kahdesta koirasta, ennenku kysyn enemmän tietäviltä/osaavilta

Kiitoskiitoskiitos!

[Tere Jääskeläinen]

Tämäkin asia on varmasti tapauskohtainen ja riippuu myös omistajaperheen aktiivisuudesta ja viitseliäisyydestä. Aivan varmasti kaksi pientä pentua teettää tuplasti töitä sosiaalistamisen ja koulutuksen kanssa.
Meille tuli aikoinaan (1979)samana päivänä kultainennoutaja, 7 vk ja tiibetinterrieri, 8 vk. Asuimme omakotitalossa ja minä juoksin pentu kummassakin kainalossa sisään ja ulos vähän väliä saadakseni ne nopeasti  sisäsiisteiksi. Lapset olivat 10 ja 7 v. Koirat olivat toistensa parhaita leikkikavereita mutta kyllä ne leimautuivat täysin ja kokonaan ihmiseen.
Kävimme yhdessä noutajien sunnuntaisissa koulutuksissa. Aloimme harrastaa tokoa (agilityä ei silloin Suomessa vielä ollutkaan). Ja kummastakin koirasta tuli FIN TVA.

Ne tosin olivat eri rotua ja siten tietenkin myös eri pentueesta. Jos se sitten vaikutti asiaan, en tiedä. Mutta hauskaa meillä oli - yleensä ainakin!
t. Tere

[Hannele Törmänen]

Tuskinpa minäkään suosittelisin kahta pentua ensikertalaiselle, mutta muuten idea ei ole välttämättä huono. Jonkin verran täytyy olla aikaa joka päivä kummallekin erikseen ja perusasiat on päntättävä päähän. Myös se, miten asuu, vaikuttaa asiaan. Kuin myös se, käykö työssä pitkää päivää vai onko kenties eläkkeellä tms. Kerrostaloon kaksi pentua? Huh, kahdesta pikku lagotosta lähtee paljon ääntä! Entäpä juokseminen rapuissa vessa-asiolla?

En voi yhtyä tuohon, että leimaantuvat vain toisiin koiriin jne jne. Jätän usein 2 saman ikäistä pentua kasvamaan. Kertaakaan niistä ei ole tullut koirien koiria vaikka on isompi lauma näitä karvakavereita. Emäntä on kaikki kaikessa jokaiselle. Saman ikäisillä on todella hauskat leikit ja aika kuluu rattoisasti (näkisittepä nytkin miten lelut saavat kyytiä). Hyvät ystävykset saattaa kasvinkummpaneista tulla tai sitten aina ei. Niilläkin on henkilökemiat olemassa. Aivan hyvin voin viedä yhdessä kasvaneista pennuista toisen erilleen, enkä ole huomannut eroahdistusta tai että käytöstavat olisivat normaalia huonommat. Tunnen myös useampia perheitä, jotka ovat ottaneet kaksi samanikäistä koiraa kasvamaan (kellään heistä ei ole ensikoira kyseessä), ei heillä ole ongelmia sen kummemmin kuin niillä,jotka antavat koira ykkösen aikuistua ennen toisen ottamista. Pennut vaativat sosiaalistamista aivan yhtä lailla olipa niitä yksi tai kaksi. Yhdessä ja erikseen lähdetään tutustumaan uusiin asioihin. Ei riitä, että pennuilla on toisensa, muita koirakavereita on hankittava ja kokemuksia kerättävä.

Koirakokemusta on minulla 36 vuotta. Koko tuona aikana on vain yksi kokemus koiran leimaantumisesta koiriin. Yhden sammarin pennun olen ottanut 4kk iässä, joka oli kasvanut erillisissä ulkotiloissa suuressa vetokoiralaumassa. Se oli koirien koira, millään työllä ei siihen saanut katsekontaktia eikä mitään opetettua, yritin vuoden. Se oli leimaantunut vain koiriin. Tällainen tila voi syntyä, jos leimaantumisvaihe kuluu erillään ihmisistä eikä riittävää päivittäistä yksilöllistä huomiota saa.

Mutta varmasti ensimmäisen koiran ollessa kyseessä on niin paljon uutta opeteltavaa koiran hoidossa ja kasvatuksessa että on parasta keskittyä vain yhteen. Mikäli sen saa mallikkaaksi koirakansalaiseksi kasvatettua, on seuraavan koiran kanssa todennäköisesti helpompaa, kun pentu ottaa mallia vanhemmasta koirasta. Myös lagoton kauneuden- ja terveydenhoito sekä kodin ylimääräinen siivous saattaa vaatia oletettua enemmän vaivannäköä. (Usein perheen äiti joutuu niistä yksin vastaamaan, vaikka alkuun lapset ja mieskin saattavat muuta lupailla).

Jääkö riittävästi aikaa toiselle koiralle? Jos siltä tuntuu, kun ensimmäinen on 1,5-2-vuotias, niin silloin voisi olla hyvä aika ottaa toinen. Pennut ovat söpöjä, mutta myös paljon vaivaa niistä on. Omasta jaksamisesta ja kyvyistä muodostuu jonkinlainen kuva tuon 1,5-2 vuoden aikana, samoin siitä, miten paljon muut perheenjäsenet ovat valmiita viettämään aikaa koirien kanssa. Riippuu, mitä aikoo koirien kanssa tehdä. Täytyy olla tosi aktiivi jaksaakseen esim. jotain vaativaa palveluskoiralajia harrastaa useamman koiran kanssa. Metsissä rämpijän mukana kulkee mukavasti useampikin koira kerralla.

Myös sellainen tilanne minulla on ollut että oli vain kaksi koiraa, sisarukset. Ei silloinkaan mitään ongelmia leimaantumisen kanssa. Seurasivat 10-vuotisen elämänsä emäntää silmät tapilla, kuin hait laivaa. Ensimmäiset koirani ne eivät olleet.