seuraava »

[Kaisa Karppinen]

Hei kaikki agilityn parissa pyörivät lagottoihmiset!

Nyt tarvitsisin kultaakin kalliimpia neuvoja.. Nimittäin minulla on lagottoni Taavin kanssa agilitykentällä yksi YLITSEPÄÄSEMÄTÖN ongelma, nimittäin kentältä karkailu  Ollan treenattu agia nyt reilu puoli vuotta. Alusta asti Taavi on tykännyt lajista tosi paljon, mutta usein kentän ulkopuoliset häiriöt (muut ihmiset, koirat, pusikoiden hajut..) vievät mielenkiinnon. Kovan työn tuloksena luulin jo, että ongelmasta on päästy eroon(käytiin jopa möllikisoissa kesän aikana, jossa pysyi hyvin radalla), mutta nyt tuntuu että ollaan palattu alkupisteeseen. Viime aikoina treenaamisesta ei ole tullut yhtään mitään, kun koira lähtee huitelemaan kentältä kolmen esteen jälkeen. Ennen suurin ongelma ja häiriötekijät oli muut koirat, joiden luokse karkaaminen saatiinkin loppumaan karkoittamalla Taavi muiden koirien luota (siis samassa ryhmässä treenaavat ajoivat sen pois luotaan). Nyt ongelmana on ennemminkin kentän ympärillä olevaan metsikköön karkaaminen, lähtee siis vain juoksentelemaan, haistelemaan ja merkkaamaan (ei kuuntele luoksetulokäskyja ollenkaan,eikä anna ottaa kunnolla kiinni) Olen yrittänyt pitää treenit kiinnostavina palkkaamalla tiheään ja paljon. Taavi tosiaan tykkää kyllä lajista ja kaikista esteistä, saattaa hyppiä mielellään niitä omin päinkin, mutta ei jaksa keskittyä yhtään ohjaamiseen. Tuntuu, ettei mikään auta, ja että ehkä on parasta lopettaa koko laji..

Mitä mieltä olette, onko meillä mitään toivoa? Ollaan aloitettu treenaus tosiaan vasta taavin ollessa 2,5v. Onko kellään vastaavia kokemuksia? Miten niistä olette päässeet yli? Olisi mukava kuulla teidän lagottoihmisten mielipiteitä asiasta

[Annukka Kuha]

Hei Kaisa!
Kuulostipa tutulta touhulta. Meillä Aapon kanssa on ollut aivan samoja ongelmia. Aapoa ei niinkään kiinnostanut toiset koirat vaan tien toisella puolella olevat hevoset ja sen lisäksi yleinen lällättely. Aapo siis juoksi kenttää ihan vauhkona ympäri eikä ihan vängälläkään antanut kiinni saati sitten olisi uskonut joitain käskyjä.

Minä myös yritin palkata todella tiheään, ettei koira olisi "saanut" mahdollisuutta karkailuun, mutta kun sillä teki mieli lähteä, ei siinä nakit auttanut :/ Päätettiin sitten meidän agikouluttajan kanssa niin, että tehdään hänestä "paha akka". Kun Aapo yritti karata, kouluttaja huusi ja tömisti jalkoja yms. Tällöin Aapo hämmästyi/säikähti ja minä siinä samassa kutsuin sitä iloisesti luokseni ja palkkasin tulemisen. Tätä tarvitsi tehdä kaksi kertaa. Sen jälkeen ei Aapo ole yrittänyt karata vaikka kouluttajakin on vaihtunut

Tämä siis toimi meillä, mutta riippuu tietysti koirasta, mitä kestää tai reagoiko tällaiseen ollenkaan.

[Kaisa Karppinen]

Annukka, meillä on käytetty kouluttajan kanssa tuota ihan samaa tekniikkaa, eli hän ja myös muut ryhmäläiset alkavat ajaa Taavia heti pois kun se karkaa ja minä kutsun puolestani Taavia iloisesti luokse. Tämä toimikin silloin hyvin, kun Taavin karkailu kohdistui muiden koirien ja ihmisten luo. Nyt kun poitsu on keksinyt karata toiselle puolella kenttää pusikoihin merkkailemaan ja juoksentelemaan, jolloin muiden tekemästä pois ajamisesta ei ole hyötyä  Taavi on luonteeltaan myös aika "kovapäinen", eikä kauhean paljon nuista pois ajamisista hätkähdä, niitä on saanut toistaa hyvin monta kertaa  Tuntuu että nyt tuo touhu on jonkunlaista uhmaa minua kohtaan...

mutta onneksi kohta alkaa hallikausi, jossa toivon parannusta tapahtuvan, kun ei ole mahdollisuutta lähteä mihinkään pusikoihin nuuhkuttelemaan ja pissimään

[Kirsi Kateisto]

Hei
Voipi olla,että koirallasi on murkkuikä ja kokeilee rajoja. Toinen tavallinen syy on, että koirasi tarvitsisi nopeampaa ja sujuvampaa ohjausta, jotta sen kiinnostus säilyisi.Siis max 5 estettä ja heti palkkaus.Tällaisia lyhyitä pätkiä muutamia ja sitten autoon  tauolle heti jotta kiinnostus säilyisi. Ympäristön pusikoissa tuoksuvien narttujen ja urosten hajujen nuuhkiminen voivat olla nuorelle koiralle ´sijaistoimintoja´ kun se on epävarma tai agiohjaus tulee myöhässä.Lisäksi ennen treeniä ei varmaan saa mitään ruokaa, koska koiran pitää olla treeneissä nälkäinen .Palkan pitää olla ihana lelu tai erityinen herkku ja se pitää antaa nopeasti oikean suorituksen jälkeen. Eräs tuttavani teki kaltaisessasi tilanteessa seuraavasti: juoksi koiraa karkuun ja piiloon treenipaikan ympäristössä yhden koko treeniajan, jonka jälkeen koira ei enää häippässyt mihinkän.Arkitokosta on myös kaikille koirille hyötyä.Lisäksi normaali riittävä arkiliikunta koiran kanssa tärkeää.
 Oma koirani tsempaloi aluksi, kun yksilötreenauksesta siirryttiin ryhmään ja juoksujen lähestyessä ja niiden jälkeen on keskittyminen  usein  ;)huonompaa.Oikean sorittamisen jälkeen kehuminen on koiralleni ollut paras palkinto.Jotkut kastroivat uroksen jotta narttujen tuoksut eivät sekoita päätä, mutta itse en lähti suin päin niin tekemään ennen kuin muut keinot on kokeiltu.
Toivottavasti tästä oli apua.

[Kaisa Karppinen]

Kiitos neuvoista  En usko että kyseessä on murkkuikä, kun koira on jo 3v. Varmaan tuohon karkailuun tosiaan vaikuttaa moni asia. Ja joskus Taavi on tosi hyvin treeneissä, ei karkaile yhtään, sitten välillä on tällaisia kausia että sitä vain kiinnostaa kaikki muu enemmän.. Varmasti on omassa ohjauksessa vielä paljonkin vikaa, vasta-alkaja kun lajissa olen. Taavi on nimenomaan erittäin nopea ja jos ohjaus on yhtään myöhässä, on koira jo kerennyt valita paremman reitin  Olen koittanut kehua valtavan paljon oikeista suorituksista ja palkata useasti, mutta kai sitä voi vieläkin lisätä.. Uskon että Taavi reagoi myös hyvin herkästi siihen, jos olen itse yhtään hermostunut, se siirtyy myös koiraan, jolloin tilanne ei ole enää koirasta miellyttävä ja siksi lähtee lätkimään.. (Ei nimittäin yleensä karkaile muualla, esim. metsässä vapaana pysyy hyvin lähettyvillä ja kuulolla.)

Mutta en sitten tällaisissa karkaamistilanteissa olen miettinyt mikä on paras toimintatapa, kehutaanko ja palkataanko kun viimein kuuntelee luoksetulokäskyä vai jätetäänkö huomioitta, torutaanko? Itse en ainakaan pidä torumista järkevänä, kun kerran käskyä on totellut. Mutta toisaalta jos kovasti kehuu ja jatkaa suoraan rataa, tuleeko koiralle luulo että voi milloin vain käydä vähän kentän laidalla hääräämässä ja tulla sitten takaisin jatkamaan kun itseä huvittaa? 

[Julia Åivo]

Älä ihmeessä tuon takia lopeta agilityä! Nyt on hallikausi alkamassa, ja se varmaan parantaa tilannetta. Ei-toivottu käytös tuppaa vahvistamaan itseään, aina kun koira pääsee karkaamaan ja palkkaamaan itseään riekkumalla ja nuuskuttelemalla ympäriinsä, käytös vahvistuu.  Kun hallin seinät estää tämän, pääsette keskittymään agilityyn itseensä, ja koira ehkä ehtii syttyä agilityyn niin  että kun hallikausi on ohi se taas viihtyykin kentällä

Jos koira on kovin nopea ja menevä, se voi tietty turhautua jos ohjaaja ei heti alussa pysy vauhdissa mukana. silloin tekisin suht helppoja lyhyitä pätkiä, joista tulee nopeasti palkka, ja sitten jatketaan heti ilman taukoa jonka aikana voisi häippäistä kentän ulkopuolelle. Jos pitää välissä katsoa ohjausta tai jutella valmentajan kanssa, ota koira käskyn alle ja laita vaikka paikallamakuuseen, tai sitten ihan fyysisesti kiinni.

Jos koira pääsee kuitenkin karkaamaan, lopettaisin treenit siltä erää siihen. Kun koiran saa kiinni, se pistetään mitään sanomatta autoon ja ajellaan kotiin. Näin se oppii että karkaamisesta seuraa vain tylsiä juttuja. Tietty tätä on ikävä toteuttaa, jos treenaamaan pääsee harvoin, tai treenit on kovin kalliit. Mutta lagotto oppii toisaalta aika nopeasti, joten jos muutaman kerran raaskii näin tehdä, voi sillä jatkoa ajatellen pelastaa paljon!

[Senja Mäkinen]

Tämä nyt ei suoranaisesti ole lagoton kanssa koettua, mutta kuitenkin! Itse olen treenannut agia tosi villin springeri narttuni Tildan kanssa ja hakannut päätä seinään kerran jos toisen, kun neiti käy radalla niin kuumana että se on hyvin vaikea hallita ja lähtee usein omille teilleen. Meille neuvottiin, lisäämään tokon treenaamista ja se auttoi ainakin meille. Mitä enemmän jaksoin jankata sen kanssa tokoliikkeitä ja opettaa uusia juttuja, sitä kuuliaisempi se olis myös agi treeneissä. Toko sulkeisia otin siis kotipihalla, lenkillä, agikentän laidalla ennen treenejä ja treenien aikana odotellessa. Ja tosiaan noi lyhyet pätkät ja oikeanlainen palkkaminen olivat meillä oleellisia. Samoin meillä auttoi myös treeniajankohdan muuttaminen. Alkuun kun joudun suoraan töistä lähtemään treeneihin, siitä ei tullut yhtään mitään kun neito vaan purki energioitansa ja pisti mua kuus-nolla, kuin kostoksi kotoan vietettyä päivää. Kun treenit olivatkin myöhemmin ja sain Tildan lenkitettyä sitä ennen kunnolla, se myös auttoi. Nyt olen pitänyt vuoden mammalomaa tässä itse, pitäisi taasen palata treeneihin ja katsoa, että olisiko myös iän karttuminenkin tehnyt tehtävänsä!

[Hanna Salovuori]

Usein iso syy koiran turhaantumiseen (haukkumiseen, karkaamiseen ym.) on sen saaman ohjeistuksen/ohjauksen hitaus. Enkä tarkoita nyt ohjaajan juoksuvauhtia, vaan sitä että koiralle jää liikaa aikaa jäädä miettimään, mitä seuraavaksi. Tähän auttaa oman ohjaamisen miettiminen sellaiseksi, ettei tyhjiä hetkiä tule -> oma sijoittuminen, koiran irtoaminen tarpeeksi kauas, itsenäiset esteiden suoritukset... Kun nuo mainitut ovat kunnossa, ohjaajan ei tarvitse päästä satasta alle 10 sekunnin...

[Tere Jääskeläinen]

En ole itse kisannut koirieni kanssa, mutta ollaan kyllä agiesteitä ja rataa menty huvin vuoksi. Uskoisin, että myös ihan tavallinen tottelevaisuuskoulutus auttaa tässä(kin) asiassa.
Tere, Nette, Bella ja Hönö Heppuli Misty

[Kaisa Karppinen]

Kiitos paljon vastauksista ja neuvoista Eiköhän tämä tästä ajan kanssa ala paremmin sujumaan. Nyt pitempään pohdittuani en kyllä millään raaskisikaan agia lopettaa, on se vaan niin hauskaa silloin kun koira toimii (ja itse toimii ). Eli aika lailla olen lajiin itseni koukuttanut.  Tokojuttuja ollaankin treenailtu jonkin verran, ja taidetaan nyt sitä alkaa ihan säännöllisesti treenaamaan, koska siitä on varmasti apua

[maija karjalainen]

Hei!

Meillä mennääntakaperoista kehitystä agin kanssa....muutama kyssäri siis. Meidän ongelmia on tällä hetkellä 1) murkkuikäinen "kuka sanelee mitä tehdään agikentällä/saako vaatia rällätä koko ajan" Se nyt on vielä jokseenkin ok. Rasittavaa, mutta menee varmaan ohi ajan kanssa. Odotellessa vaadin suhteellisen kaunista käytöstä tai kanavoin energiaa temputteluun ja tokoiluun (miinuksena on se, että 100% keskittymistä vaativa työskentely väsyttää ja lopputreenit agiradalla on sitten hiukan löysää lompsuttelua) 2) Lähdöt - meillä vaihdellaan kahden ei toivottavan välillä. Joko "paikka" käsky vuotaa pahasti tai sitten koira istuu paikallaan ja tulee nuuskimaan epävarmasti ensimmäistä estettä (huolimatta remputusleikeistä ja siitä, ettei sitä ole koskaan kielletty esteistä, agissa mennään kehulla ja run-for-fun menolla...) tai jopa rauhoittelevasti ja hämmentyneesti maata! En ymmärrä  Olen myös yrittänyt suoraan juoksusta lähtemistä, mutta sekään ei aina onnistu. Nami ei auta, lelulla saattaa saada liikettä aikaan. Treenattu ollaan lähtöjä todella helpoilla lyhyillä pätkillä (pari hyppyä ja putki tms.)  Ekan esteen jälkeen koneisto käynnistyy ja sitten mennään kivasti. Ekaa estettä on vaan pakko jäädä tuijottamaan Aasi-Ihaa- ilmeellä  Ja kuitenkin agi on parasta, mitä tuo koira tietää.

Pupu on agiraketti, jos on hyvä päivä. Meidän treenit on olleet erittäin sekalaisessa seurueessa jo jonkin aikaa ja treenitaso välillä aloittelijoiden ryhmässä kontakteja tai "kauko-ohjausta" ja toisinaan pidempää ja vaativampaa rataa jatkoryhmässä. Koira osaa, mutta epäröi - minä olen liian hidas koiralle ja hämmennän sitä usein omalla huolimattomalla ohjauksellani ja tahattomilla kehoviesteillä. Suulliset viestit olen jo oppinut antamaan erittäin ajoissa, jotta koira irtoaa oikealle esteelle. Vähitellen opin kuitenkin agia minäkin. Ehkä ja toivottavasti. Nyt me ollaan kuitenkin omituisesti jumissa, enkä tajua missä mättää ja miten ratkoa asiaa. Tuo epäröinti on jotakin ihan kummaa.

Maija

[Julia Åivo]

Sanoit että koira joskus myös karkaa lähdössä. Onko sitä jouduttu usein kieltämään siitä tai palauttamaan esteen taakse? Niin että se ei ole ihan varma mitä pitää tehdä, eikä uskalla siksi lähteä ekalle hypylle?

Palkkaatko heti ekan esteen jälkeen? Harjoittelisin itse paljon sitä ekaa hyppyä, ja palkka heti sen jälkeen. Jos palkka tulee vasta esteen 2-5 jälkeen, ei koira tietty yhdistä sitä enää onnistuneeseen lähtöön. Kannattaa myös opettaa koiralle vapaa-käsky, ja vapauttaa se ensin ja sitten vasta antaa hyppykäsky ekalle estelle. Vapautusta tietenkin kannattaa ensin kuivaharjoitella ilman esteitä. Lilolle, joka tuppaa karkailemaan lähdössä, olen alkanut käyttää tuota vapaa-käskyä. Silloin koiralle tulee vielä selvemmäksi että NYT saa mennä.

Agilityssä tulee kehityspyrähdyksiä ja sitten taas välillä pitkiäkin jaksoja että tuntuu ettei mitään edistystä tule. Kyllä se siitä taas lähtee

[maija karjalainen]

Pupu ei varsinaisesti karkaa lähdössä. Se vuotaa ts. hiipii hiljalleen eteenpäin ja sitten merkin saatuaan sipaisee hanat auki. Tuo vuotaminen kuitenkin olisi saatava kuriin ja ollaan kovasti harjoiteltu yhden esteen kanssa myös pelkkää lähtöä, odottamista ja palkannut välillä paikallaan pysymisestä, kun olen itse kiertäny estettä tai sitten esteestä, kun olen antanut luvan hypätä. Treenataan myös melko paljon lenkeillä ja kotona ts. useita kertoja päivässä lyhyitä settejä. Vapaa-käsky on käytössä. Tuon kanssa ei muuten tule mistään mitään, se on sen veran terävä ja energinen paketti. Nyt ei vaan jaksa ymmärtää mikä teinimetku tuo on...toisaalta se sai pienet muistutukset yhdeltä bortsulta agikentällä - ei mitään ääntä ja tönimistä kummempaa, mutta kuitenkin. Ehkäpä se on liitoksissa siihen jotenkin (jos bortsu on näköpiirissä, tuntee hajun, pitää juosta bortsua kohden tms.) keskittyminen hajoaa eikä se luota siihen, että minä suojelen sitä. Kärsimänsä pahat se muistaa reilun aikaa. Hyvänä esimerkkinä on kepit: ne oli sen suosikkihomma koko radalla. Se säntäsi aina rälläämään keppejä edestakaisin jos silmä vältti. Yhden kerran joku oli unohtanut tarkistaa keppien ohjureiden kiinnikkeet ja kiinnike tarttui Pupun viiksiin. Nyt mennään keppejä ryömintävauhtia useimmiten - ellei satu vahingossa unohtamaan, että siellä voi tosiaan olla kiinnike, joka tarttuu viikseen.

Ja nyt teiniuhmaisena en jaksa mitään kovin tavoitteellista kentällä edes tehdä. Me mennään agiin rälläämään, pitämään hauskaa ja yritetään opetella käytöstapoja ja malttia siinä samalla. Tiukille vetää välillä sekä koiran, että emännän ymmärryksen, kärsivällisyyden ja rakentavan kommunikoinnin. Vaan siksipä kai siellä käydään. Ehkä se taas hetken päästä helpottaa ja yhteisyökin on taas vähemmän hämmentävää.