seuraava »

[Elina Dunder]

Moi! Aloitanpa nyt tällaisen aiheen, kuin koirat ja musiikki. Mitä teidän lemmikkinne sanovat musiikista, kuulivat sitä missä tahansa? Etenkin perheissä, joissa soitetaan jotain instrumenttia. Meillä kuulee laulua, pianon, sellon, viulun ja klarinetin soittoa oikeastaan päivittäin.
Pikkuveljeni soittaessa viulua Osku ulvoo, ulisee, haukahtelee ja "mouruaa"  (kuten kissat), ja vaihtelee hieman äänenkorkeuttaan sen mukaan, soitetaanko viulua korkealta vai matalalta (siis äänenkorkeus). Kyllä on hymy herkässä kun kuulee tuon duon yhteisesitystä .
Kun Osku kuuli ensimmäisen kerran klarinetinsoittoani (joka kuulostaa mielestäni ihan hyvältä), se kummasteli ääntä kauempaa, ja meni mielellään toiseen huoneeseen, mutta enää se ei sano siihen mitään.
Kun pikkusiskoni soittaa selloa, Osku saattaa vähän haukahtaa, muttei sen kummemmin siihen reagoi. Eikä se laulustakaan niin paljon välitä, lauloi perheessämme kuka tahansa, kääntelee vaan hieman päätään.
Mutta entäs kun soitan pianoa. Hetken haukkuu, että "hei, mäkin oon täällä, tuu jo leikkimään", mutta sitten se suunnistaa pianotuolin alle, painaa päänsä puolipehmeälle, hieman karvaiselle matolle ja sulkee silmänsä. Ja nukkuu autuaasti niin kauan kuin istun tuolilla ja musiikkia kuuluu<3<3<3. Mikähän vaikutus pianon äänellä koiraan on, kun ainoastaan sen instrumentin kuuluessa laskeutuu lattianrajaan pää sopivasti muun kehon jatkeena.   

Mites teidän lemmikkinne? Olisi hauska kuulla muidenkin reaktioita, miten musiikkiin suhtautuvat...

Terkuin Elina et Osku, maailman suloisin nuori herra<3

[Marke Myyrä]

Koirieni suhtautumisesta live-musiikkiin ei juurikaan ole kokemusta. Piano on enimmäkseen kantensa alla vaitonaisena, kun lapset lapsineen kovin harvoin sitä soittelevat. Musiikin tunnistustaidossa Retu on kyllä lyömätön. Se tuntee tiettyjen tv-sarjojen tunnusmusiikin ohjelman alussa ja lopussa. Ohjelman alkaessa se köntsähtää makaamaan sohvalle pää sylissäni. Loppumusiikin alkaessa soida Retuun tulee elämää ja silloin pitää osallistua sen ohjelmaan: ruveta leikkimään tai lähteä antamaan ruokaa tai viedä ulos. LIVin mainoskatkot se erottaa. Se nostaa päätään kuin kysyäkseen "joko?". Kun minä sanon, että vasta seuraavalla katkolla huomioin sitä, se painaa päänsä takaisin syliini ja jatkaa uniaan. Mindi ei ole vielä oppinut erottamaan ja ehdollistumaan musiikkikappaleille. Basenji-vainaamme lauloi oopperaa, kun joku soitti huuliharppua. Se oli varsinainen mezzosopraano!

[maija karjalainen]

Pupu keksi ihan pentuna, että musiikki on tanssimista varten. Minä en tanssi en siis todellakaan, joten minulta se ei sitä ole oppinut. Lähes aina kun stereoista tulee jotakin rytmikästä ja kivaa musaa (lattari, funk, jazz yms.) alkaa Pupu oman veivauksensa. Se tulee herrasmiehenä hakemaan mua tanssimaan myös. Joskus me sitten ketkutetaan yhdessä. Hetken jo kauhuissani ajattelin, että onko mulla ihan oikeasti sellainen koira, että mun on ihan pakko aloittaa doggiedancing, kun taipukset menee sinne suuntaan. Onneksi myös agility maittaa ja siinä meillä molemmilla on intressit kohdallaan.

Mun lauluharrastukseen se ei ole koskaan sanonut mitään, mutta lähellä se ei sillon halua olla. Se valahtaa omille lempipaikoilleen torkumaan. Toisaalta oudoissa tilanteissa tai epämukavissa tilanteissa usein laulan sille. Laulaminen rauhoittaa mua ja toisaalta nyt Pupukin tietää jo, että vaikka emäntä oliskin hiukan kireänä, mutta lauleskelee outoja, niin homma on jees. Silloin me vältetään negatiivinen kehä: mun kireys ja koiran hermostuneisuus, koiran kummalliset sijaistoiminnot joiden tarkoituksena on rauhoittaa joko sitä itseään tai minua. Sijaistoimintojen aiheuttama ärsytys minussa "kun se ei tee mitään niinkuin pitäis" Näin meille on siis muotoutunut koiranpesulaulu, odotuslaulu, hyvänmielenlaulu, korvienputsauslaulu ja kynsienleikkauslaulu 

Ja hyvänä äimistyksenä toimii koiralle Mikko Perkoilan Terveisiä Kennelistä-levy. Siinä on ihan loistava erilaisista haukuista ja koiran äänistä tehty intro.

[Ossi Närvänen]

Meillä Hilja saa kuulla klarinetin, saxofonin ja pia
Hilja ei juurikaan välitä puhallinsoittimista, eikä reagoi niiden ääniin juuri mitenkään.
Mutta aina kun alkaa soittamaan pianolla, se tulee jalkoihin, tai menee omaan punkkaansa nukkumaan (joka on aivan pianon vieressä). Pianonsoitto on Hiljasta oikein rentouttavaa!