seuraava »

[stina suominen]

Elikkä kuten otsikko kertoo, haluaisimme lagoton. Perheessämme on 2 lasta, 13v ja 6v. Tuo 13v tyttö olisi valmis käymään agilityssä ja näyttelyissä koiran kanssa. Meillä on kokemusta Bichon Friseistä. Hakisimme nyt siis vähän bichonia aktiivisempaa ja suurempaa koiraa, joka olisi valmis lähtemään lenkille säällä kuin säällä, mutta pystyisi myös rauhoittumaan. Minkälaista kokemusta teillä ammattilaisilla on Lagotoista? Ja kumpi olisi parempi ensimmäiseksi lagotoksi, uros vai narttu? Meille on tulossa pian testille koira läheisestä kennelistä, nuorin poika kun on allerginen. Meillä on keskisuuri omakotitalo ja suuri piha, ja aivan kotimme vieressä pururata, jossa voisi koiran kanssa juosta.

[Julia Åivo]

Kyllä teidän perheeseen varmasti lagotto sopisi Turkinhoidostakin on siis kokemusta bichonien kanssa, vaikka lagoton turkki erilainen onkin, samalla tavalla vaatii säännöllistä leikkaamista ja huoltoa.

Monesti narttukoiraa pidetään helpompana kuin urosta, jos koira tulisi nuorelle ensimmäiseksi harrastuskoiraksi harkitsisin itse ensisijaisesti narttua. Toisaalta urokset voivat olla suoraviivaisempia ja nartut vähän kierompia.. Lagotot keskimäärin ovat aika pehmeitä, joten siinä mielessä sukupuolella ei kuitenkaan ole niin suurta väliä kuin jossain muussa rodussa.

 Jos agilityä haluaa harrastaa tavoitteellisemmin, pitää tietty miettiä myös koiran kokoa. Pieni narttu voi mennä mediluokkaan, isompi voi taas olla juuri ja juuri maxi-kokoinen. Silloin esteet ovat koiraan suhteessa aika korkeita- esim. 45cm korkea lagotto ja 65cm korkeat hypyt.  Eli agilityyn etsisin joko pientä narttua pienistä vanhemmista tai sitten vähän isompaa urosta isommista vanhemmista

[Hanna Salovuori]

Mullekin on tullut lagotto bichonin jälkeen... Lagotto on keskimäärin miellyttämisenhaluisempi ja turkin kanssa pääsee aika paljon helpommalla.

Valitettavasti tuo pienet vanhemmat -> pieni koira, suuret vanhemmat -> suuri koira ei välttämättä pidä paikkaansa. Koiran koko kun voi hyppiä yli useammankin sukupolven... Eli lagoton kanssa kaikkeen kannattaa varautua, mutta varmimmin (agilityn kannalta) tietää etukäteen mitä saa, jos ottaa uroksen. Se on mitä suurimmalla todennäköisyydellä maksikokoinen... 

[Julia Åivo]

Ei tietenkään koko periydy suoraan, se on monitekijäinen ominaisuus. Meidän Luca esim. on suht suurikokoinen, 51cm, pienistä/keskikokoisista vanhemmista. Että toki hajontaa on.  Mutta todennäköisyys saada pieni koira pienistä vanhemmista on tietty suurempi.  Pienikokoinen lagottouros voi olla myös turhan pieni maxi, mutta etukäteen sellaista on tietty turha hirveästi murehtia Kunhan vähän tietää mitä voi olla odotettavissa jos tosissaan haluaakin kilpailla joskus.

[Hanna Salovuori]

Kokemusta pienikokoisesta maksi-uroksesta on ihan omasta takaa, Mio on vajaat 44cm... Onneksi se menee siitä huolimatta sen verran lujaa, että vielä kakkosissa aika ei ole ongelma. Toki isommalla koiralla olisi helpompaa, mutta ei muutama sentti tuossa vielä autuaaksi tee. Enemmän on merkitystä koiran fyysisellä kunnolla ja hyvillä lihaksilla.

Tuohon koon periytyvyyteen, siitäkin on omakohtaista kokemusta, miten normaaleista vanhemmista voi tulla myös jotain aivan muuta. 

[Ossi Närvänen]

Lagotto on kyllä hyvä koira perheeseen, jossa on allergikoita tms.
Esim. meillä kaikki ovat joko allergisia koiralle tai sitten on astma, eikä olla reagoitu mitenkään, vaikka Lagotto on ollutkin jo reilut 5kk meidän perheessä!
Ja siitä ei edes lähde karvaakaan, muuten kuin trimmaamalla!

[Elina Dunder]

Meilläkin on ainakin yksi allerginen kotona, eikä lagotosta ole mitään tullut (muista koirista kyllä on, esim. silloin kun olemme olleet koiraperheessä vieraisilla).
Ja karvojen takia meidän ei ole ollenkaan tarvinnut siivota, imuroida, yms. 

[Hanna Salovuori]

Mä olen myös allerginen koirille, eikä lagotosta ole koskaan oireita tullut. MUTTA: mikään koira ei ole täysin allergiavapaa, eli jos perheessä on taipumusta allergiaan, niin aina koiran ottaessaan ottaa myös riskin sairastumisesta. Minä vastaan aikuisena vain omasta terveydestäni, mutta varsinkin lapsiperheissä tämä on minusta mietittävä tosi tarkkaan.

Lagotto ei siis ole missään määrin allergiavapaa rotu!

[Mari Riissanen]

Oma kokemukseni lagotoista on hyvin lyhyt, mutta reilu puolivuotiaan lagottouroksen omistajana olen sitä mieltä, että ihastuttavampaa rotua on vaikea löytää. Todella positiivisesti olen yllättynyt rodusta; ihana luonne koiralla (toki riippuu myös vanhemmista), turkki vaatii hoitoa silloin tällöin mutta sitä hoitaa mielellään, kun karvaa ei muuten lähde. Meidän Niilo on oppivainen, innokas lähtemään mukaan minne vain ja milloin vain, suht pehmeä luonne, mutta kovapäisyyttä ja itsepäisyyttäkin löytyy. Määrätietoinen koulutuksessa on oltava, muuten koira vie omistajaansa kyllä ihan kuus nolla - tämän taidon lagotot ilmeisesti osaavat hyvin Viihtyy hyvin sohvakoirana, mutta arkisin täytyy olla aktiviteettia illoiksi, kun päivät on yksin kotona. Meidän yksilö ei ole siis mitenkään vaativa liikunnan tai aivotyön suhteen - toki se saa olla aina vapaana ulkona ja temmeltää omia juttujaan. Meillä on yksi astmaatikko kotona ja oireita ei juurikaan ole ollut. Niitä on kuitenkin joskus jos on väsynyt, stressaantunut yms. jolloin keho altistuu ärsytyksille helpommin. Aiemmin kirjoittaneiden kanssa olen samaa mieltä, että allergiat ja astmat ovat niin yksillöllisiä, että kannattaa miettiä tarkkaan, onko valmis ottamaan tietoisen riskin. Meillä riski otettiin, mutta ei olla kaduttu hetkeäkään

[Marke Myyrä]

Allergiat ovat konstikas ilmiö. Meillä ei reagoida lagotoille, vaikka muille koirille kyllä, ja varsinkin kissoille. Joku allergikkokin kestää yhden koiran, mutta kaksi on liikaa. Astmaatikkoystäväni (on allerginen myös koirille) pitää kahta koiraa ja lääkitsee itsensä oireiden mukaan. Lääkärin mielestä koirilla on niin suuri psykologinen merkitys hänelle, että edut voittavat haitat. Itse kuuntelimme aikoinaan korvat punaisina allergialääkärin haukkuja: "Teillä on noin allerginen lapsi ja pidätte koiraa!" Perhelääkäri oli sitä mieltä, että koira on tärkeä lapsen psyykelle, joten turhaan sitä hävittää. Joka tapauksessa tyttö joutui vuosikausia kestäneelle piikitykselle, eikä koirasta luopuminen olisi sitä tarvetta vähentänyt.

Nämä jutskat ovat nyt vain sellaisia, että itsekukin omana tykönänsä priorisoi asiat ja ratkaisee sen mukaan! Tsemppiä!

[Maini Schildt]

Komppaan yllä olevia kirjoituksia minäkin kun nuo allergia-asiat tuntuu tosiaankin olevan melko yksiköllisiä. Meillä tuttavapiirissä paljon allergiasta ja astmasta 'kärsiviä' ja suurimmalle osalle ei kyllä tule meillä vieraillessa lagotostamme oireita. Yhdellä ystävällä kuitenkin oireet alkavat kutakuinkin saman tien kun ovesta astuu sisään: mm. nenä menee tukkoon ja silmät alkavat kutiamaan ja vuotamaan. Allergialääkkeen avulla nämäkin vierailut onneksi kuitenkin onnistuvat. Eli tuo testaaminen ja riskien tarkka harkinta on kyllä paikallaan...

  - Maini

[Helena Väisänen]

Allergiasta on valitettavasti mahdoton sanoa mitään varmaa! Olen itse allerginen siitepölyille ja joillekin ruuille. Onneksi en koiralle kuten isäni ja veljeni. Meillä oli lapsena spanieli ja allergiat ilmenivät perheessämme muutama vuosi koiramme kuoleman jälkeen. Hankin myöhemmin oman perheeni kanssa cockerin ja yhteisen mökin käytössä oli otettava huomioon allergiset sukulaiset.  Kun cockerin jälkeen mietin uutta koiraa oli lagoton yhtenä valintasyynä ettei ole kovin allergisoiva rotu.  Meillä tämä valinta toimi hyvin eivätkä sukulaiset ole saaneet oireita lagotoistamme. Syynä on varmaan se että lagoton hilse on erilaista kuin spanielin. Meidän lagottojen iho hilseilee hyvin vähän ja hilseen vähäinen määrä saattaa olla myös yksi syy.  Koiran hankkiminen perheeseen, jossa on allerginen henkilö erityisesti lapsi on kuitenkin sellainen riski jota kannattaa miettiä tarkoin. Koirasta luopuminen on vaikeaa kaikille! Itse tein aikoinaan tuon ratkaisun kolmen pienen lapsen kanssa ja onneksi emme joutuneet missään vaiheessa miettimään koirasta luopumista. 

[Krista Wallasvaara]

Hei

Laitan oman kommenttini tähän ja tuohon allergia-asiaan. Meillä pojalla on astma ja allergia koirille (ei kissoille) vahvana. Meillä on Lagotto eikä siitä ole tullut pojalle mitään oireita, muita rotuja joista ei ole tullut myöskään oireita: vehnäterrieri, Coton Tuleaur ja tiibetinterrieri. Muista koirista, lähinnä karvaa lähettävistä tulee selkeät allergiaoireet.

Itselläni ollut "aina" koiria. Tutuksi ovat lähemmin tulleet collie ja sakemanni ja kyllä lagotto on aivan ehdoton perheenjäsen. Mieletön persoona ainakin tämä meidän 2,5 vuotias Gemma-tyttö. Sen verran on tuonut meidän perheeseen koiraintoa että ollaan suunniteltu toita lagottoa kotiin.

t.Lagottofani

[Maija Mattila]

Meillä on kyllä lagotto joka tuli pennun ostajalta kasvattajalle takaisin juuri voimakkaiden astmaoireiden vuoksi, perheessä ei käsittääkseni pitänyt olla allergiaa, että silleen... Älkää hyvät ihmiset suositelko mitään rotua allergiseen perheeseen, jotain kokeiluja tms on tehtävä ennen kuin sitä voi mielestäni ajatellakkaan. Pennun palautuessa kasvattajalle ja sitä kautta uuteen kotiin on mielestäni sen pennun toisen uuden kodin osattava montaa asiaa jotta asiat hoituvat koiran eduksi. Tällä tarkoitan ihan arkisia asioita joita pentu oppii varsin nopeasti, niiden kitkeminen onkin sitten jo melkoista työtä ja vaatii ymmärrystä vähän enemmän kuin jos pentu olisi tullut suoraan kasvattajalta pienenä.
Tämä lagotto on perheemme kuudes koira mikä lienee helpottaneen montaa pikku-asiaa...(kolme noista edellä mainitusta on jo kylläkin pilvenreunalla..) Tiesin siis mihin olin ryhtymässä ottaessani pennun, päivääkään en silti ole tätä ilopilleriä ole katunut

[Tytti Sievinen]

Meidän Alpo-lagotto on menossa ketjun aloittajan luokse "kokeiluun" päiväksi tai vaikka useammaksi tai useamman kerran. Jos haluamme lisätä "vaikeuskerrointa" voi myös meidän sileäkarvainen Elmo-lagottomme mukaan mennä (Elmosta lähtee karvaa), joten asiaa hoidetaan tällä tavoin eteenpäin eikä koiran hankintaan ymmärtääkseni olla mitenkään rynnimässä suinpäin. Katsotaan miten käy!

Iloista joulun odotusta kaikille karvaisille ja karvattomille!