seuraava »

[Tuija Salminen]

Haluaisn kuulla kokemuksia, millaista elämää vietätte useamman kuin yhden koiran kanssa. Miten olette päätyneet ottamaan juuri ko sukupuolta olevat koirat? Mikä toimii? Mikä ei?

Terveisin,

...jossain vaiheessa toisesta koirasta haaveileva ja jo yhden uroksen omistava

[Hanna Salovuori]

3 narttua (joista 2 lagottoa) ja yksi uros.

Vanhin koira asuu käytännössä äitini luona, joten varsinaiseen laumaan kuuluvat nykyään vaan nuo lagsut. Ensimmäinen niistä on narttu, halusin silloin nartun koska omasta mielestäni se sopi minulle paremmin... Toinen narttu tuli "vahingossa", aika ex tempore-päätöksellä. Ikäeroa noilla on suunnilleen 1,5 vuotta. Nuorimman piti olla myös narttu, siihen olin "saanut luvan". No, kotiin tulin kuitenkin uroksen kanssa ja päivääkään en ole katunut. Uros on tietyllä tavalla niin paljon helpompi ja yksinkertaisempi kouluttaa...   

Pääsääntöisesti kaikki toimii hyvin. Nartuilla on silloin tällöin kireämmät välit, mikä käytännössä tarkoittaa että ne eivät nuku vierekkäin.    Muuten homma toimii sangen mukavasti. Juniori (uros) on lauman häntä, sillä ei juuri ole sananvaltaa. Yhtään koiraa ei ole leikattu, eli juoksujen aikaan joku (yleensä nartut) menee hoitoon.

[Aino Melasniemi]

Meillä on kolme koiraa: Koira-lagotto (narttu) 10v, Elmo-lapinkoira (uros) 5v ja Luigi-lagotto (uros) 4v. Erinomaisesti tulevat kaikki juttuun keskenään, eniten yhdessä leikkivät ja painivat sekä Koira&Luigi ja Luigi&Elmo  Lauman pomo on ehdottomasti Koira.

Koiraa ottaessani asuin vielä kotona vanhempien luona, jolloin meillä oli myös vehnäterrieri uros. Terrieriuroksen kaveriksi sopi luontevasti narttu ja muutoinkin haaveilin mahdollisesta pennuttamisesta, joten narttu oli sopiva valinta silloin. Juoksujen aikaan jompi kumpi oli hoidossa tai joskus hyvässä eristyksessä toisella puolen taloa.

Seuraavaksi laumaan liittyi Koiran kanssa kaksin asuessani oma kasvattini Luigi, Koiran pentu siis. Urokseen päädyin hieman isomman koon vuoksi, koska en halunnut enää toista pientä maksia agilitykoiraksi. Toinen syy oli se, että yleensä rodussa kuin rodussa uroksilla on monesti luonnetta vähän enemmän ja myös siksi halusin uroksen. Luigi jäi kuitenkin kivesvikaiseksi ja kastroitiin 1v iässä.

Viimeisimpänä laumaan on liittynyt Elmo, tavallaan vahingossa, mieheni matkassa. Luigilla ja Elmolla on ikäeroa vain 8kk ja kokokin käytännössä samaa luokkaa. Mitään suurempia ongelmia ei ole kuitenkaan koskaan niiden välillä ollut, asiaa on varmasti helpottanut kyllä sekin että Luigi oli jo kastroitu silloin kun ensimmäistä kertaa tapasivat.

Pari vuotta sitten Koira steriloitiin, juurikin siksi että elämä olisi jatkossa helpompaa eikä olisi juoksut enää sotkemassa. Tämän jälkeen tosin vielä Elmokin joutui leikkauspöydälle, koska vaikka muuten olikin paras kaveri Luigin kanssa, erehtyi pari kertaa kunnolla ärhentelemään Luigille ja meidän mielestä se parikin kertaa oli liikaa emmekä halunneet vaarantaa lauman yhteiseloa. Elmon kastroinnin jälkeen pojat ovat olleet taas parhaita kavereita

Yleensähän neuvotaan, että samaa sukupuolta olevilla olisi hyvä olla ikäeroa ainakin noin pari vuotta. En minäkään kahta urosta olisi ottanut noin pienellä ikäerolla ilman sattumaa..

[Hanna Salovuori]

Toinen syy oli se, että yleensä rodussa kuin rodussa uroksilla on monesti luonnetta vähän enemmän

Tähän voisin todeta, että nimenomaan yleensä.    Meillä en olisi tuosta ihan varma. En silti valita, nuo ovat loistavia juuri tuollaisena kuin ovat, sillä mitään luonteetonta koiraa en edes haluaisi (pehmolelut ovat asia erikseen  ).

[Marke Myyrä]

Meillä eka otos lagotoista oli uros, Retu, nyt 4v. Uros otettiin siksi, kun koiramme ovat aina olleet uroksia ja ennakkoluulot narttujen juoksujen vaikeudesta ja mielialan vaihteluista olivat isot. Kun Retulla osoittautui olevan sitä kuulua uroksen luonnetta enemmän kuin tarpeeksi (!), se kastroitiin vuosikkaana. Sittenpä olikin vain ajan kysymys (käytännössä pari vuotta), kun pentukuume iski taas, ja silloin otettiin narttu. Mindin kanssa eläessä olen ihmetellyt, miksen aikaisemmin ole ottanut narttua! On se niin helppo! Retun jälkeen tuntuu ihan bimbo blondilta, mitä se ei suinkaan ole. Luonnetta siltäkin löytyy. Kaikki Retun nurkathan se on vallannut - paitsi päikkärijärjestystä: Retu ei luovuta olkapäätäni tyynynään, Mindin on tyytyminen jalkopäähän - tai toiseen kainaloon! Jos vielä olisin uutta koiraa ottamassa, se olisi ehdottomasti narttu.