seuraava »

[Heidi Lehtinen]

Olemme mieheni kanssa hieman eri mieltä siitä,kuinka meidän tulisi suhtautua lagotto uroksemme (2,5v)
käytökseen.    Aapo on tottelevainen ja kiltti koira, mutta ulkoillessa on tullut tilanteita joihin kaipaisin kokeneempien lagotto-ihmisten neuvoja.
Ensimmäinen tilanne sattui noin kuukausi sitten. Olimme iltalenkillä tiellä,jossa ei ollut kunnollista katuvalaistusta. En siis huomannut takaamme tulevaa juoksijaa joka ohitti meidät noin puolentoista metrin päästä. Miehen ollessa kohdallamme Aapo ärähti hampaat irvessä ja teki hyökkäysliikkeen juoksijaa kohti. En tiedä olisiko näykkäissyt jos hihnan pituus olisi antanut myöten, mutta säikähdimme juoksijan kanssa molemmat yllättävää tilannetta. Sanoin koiralle rauhallisesti "riittää" ja jatkoimme matkaa. Aapo on aiemminkin suhtautunut juoksijoihin epäilevästi,mutta antanut olla kunhan vain viestin koiralle huomanneeni juoksijan itsekin.
Lasten kanssa sama juttu. Aapo ei ole tottunut lapsiin ja varoittaa niistä mikäli en ehdi ensin ilmoittaa sille huomanneeni lapset jo.

Tänään olimme taas pimeällä liikenteessä kun samoihin liikennevaloihin tuli takaapäin tyttö huppu päässä. Aapo pyörähti nopeasti ympäri ja ärähti ennenkuin ehdin itse huomata tyttöä tai lukea koiran elekieltä. Sanoin taas napakasti "riittää" ja Aapo alkoi häntä heiluen hangata itseään tytön jalkoihin  Tyttö silitti koiraa ja jatkoimme ,matkaa.

Tilanteet ovat siis vältettävissä mikäli itse ehdin lukea koiraa tarpeeksi nopesti ja ilmoittaa kaiken olevan ok. Ongelma on vain ettei aina voi olla silmat selässä ja katse herpaantumatta koiran elekieltä lukemassa. Päivisin valoisan aikaan ongelmia esiintyy todella harvoin,pimeällä enemmän.
Itse olen sitä mieltä,että koska Aapo on tottelevainen ja sopivassa suhteessa alistuvainen koira en usko ongelmien johtuvan johtajuusongelmista  Mielestäni varoittaminen on lagottomaista käytöstä,josta ei pidä rangaista mutta jonka täytyy olla omistajan hallinassa. Täytyy siis itse terästäytyä tuon pimeällä ulkoilun suhteen huomioimaan ympäristöä paremmin.
Mieheni taas uskoo ratkaisuksi kovempaa kuria koiran muristessa/äristessä em tilanteissa. Pitäisi kuulemma selvästi kieltää sanomalla jyrkkä "ei" ja tuijottaa koiraa silmiin.
Itse uskon pehmeämpiin keinoihin,koska aapo ei esim. ärise muille koirille eikä päivisin ole epäluuloinen vieraille ihmisille. Miksi rangaista kovemmin kun pelkkä "riittää" saa koiran lopettamaan heti ja käytös muuttuu ystävälliseksi?

Onko kellään vastaavia kokemuksia tai neuvoja kuinka tulisi toimia?

[Heidi Lehtinen]

Vielä lisäyksenä: Lapsille Aapo siis EI ÄRISE mutta kulkee ohitse selkä jäykkänä,häntä pystyssä ja katse valppaasti lapseen suunnattuna. Lopettaa kyräilemisen kun koiraa kutsuu nimeltä iloisesti. Alkaa heilutta häntää ja unohtaa lapset 

[Hanna Salovuori]

Minusta tuo kuulostaa enemmän epävarmuudelta... Johtajuusongelma on nykyajan muotisana, jolla ei useinkaan kuitenkaan ole mitään käyttöä ongelmatilanteessa. Minä en missään tapauksessa lähtisi tuijottelemaan koiraa silmiin, lähinnä sen takia että siitä ei ole mitään hyötyä.  Lagotto ei rotuna ole vaarallinen, mutta jos yleistetään ja kokeillaan tuijottaa hieman tiukempirotuista koiraa silmiin, niin huomaa äkkiä jääneensä alakynteen. Epävarmuuteen tuijottaminen ei auta, koira ei siitä ymmärrä että tilanne on vaaraton.

Minä totuttaisin koiraa mahdollisimman paljon kaikenlaiseen kummalliseen, siis sellaiseen mikä koiran mielestä voi olla kummallista kuten pimeässä kulkeva huppupäinen ihminen tai lapsi, joka koiran mielestä liikkuu ja käyttäytyy erikoisesti. Sen lisäksi pysyisin itse valppaana ja pyrkisin ennakoimaan tilanteita ja toisaalta yrittäisin näyttää koiralle ettei tilanteissa ole mitään omituista. Eli juuri niinkuin olet tehnyt!

Toiset koirat ovat luonnostaan herkempiä (terävyys) reagoimaan uusiin ja erilaisiin tilanteisiin kuin toiset, eikä tuolle perusominaisuudelle voi mitään. Kun siihen lisätään elinympäristö, jossa ei ole vaikkapa niitä lapsia (itsellä tm.), niin perustyötä joutuu tekemään hieman enemmän. Iän ja kokemuksen myötä itsevarmuus kasvaa, ja reaktiotkin todennäköisesti pienenevät.

[Julia Åivo]

Hanna viestiin ei juurikaan lisättävää. Kulostaa että koira on noissa tilanteissa pelästynyt, jolloin en lähtisi kyllä rankaisemaan sitä. Terävän koiran kanssa täytyy olla silmät selässäkin, ettei vaaratilanteita pääse syntymään. Ja nimenomaan harjoitella oudompienkin tyyppien ohittamista Vaikka pyytää joku kaveri huppu päässä auttamaan, mutta tialnteiden pitää olla sellaisia että koiraa siedätetään vähitellen, ja päästään palkkaamaan hyvästä käytöksestä.

[Tuulikki Kostylev]

Lagoton rotuominaisuuksissa lukee "erinomainen varoittaja". Lagotot ovat herkästi ympäristöön reagoivia ja pimeässä monet niistä käyttäytyvät "hieman" yliampuvasti ja teatraalisesti:). Aapohan tuli teille vasta pari kuukautta sitten, eikös vaan? Lagotot tosiaan oppivat asioita nopeasti, sekä hyvässä että myös huonossa mielessä. Aapolle on voinut sattua joku ikävä kokemus ennen teille tuloa. On siinä nyt pieni savotta edessä, mutta hienoa kuulla, että olet tarttunut härkää sarvista!

Olen samaa mieltä, että pelästyminen sekä epävarmuus aiheuttavat tuon ärähtämisen pimeässä lähestyvälle tai ohi suhahtavalle hahmolle jne. mitä kuvasit tosi hyvin.Vaaransa siinä toki on, vaikeaa on sanoa että kävisikö tuo jalkaan kiinni vai ei, jos et olisi ollut tilanteessa tarkkana. Eihän tuota kokeilemaankaan voi ruveta. Tuntuu, että Aapolla on tällä hetkellä alart-nappi vähän liian helposti pärähtämässä päälle. Koirien kanssa kyllä joutuu olemaan "silmät selässä", helppojenkin koirien. Tilanteita voi tulla mitä vaan vastaan.

Hyvä, ettet ole heittänyt kirvestä kaivoon! Harjoitella ohitustilanteita kannattaa aluksi niissä tilanteissa, joissa on melkein 100% onnistumismahdollisuus. Palkkaaminen kruunaa sen, että Aapo kääntäisi kelkkansa ja ohitustilanteista tulisikin mukavia. Sitten porrastaen vaikeuttaa haasteita ja eiköhän Aapo ehdollistu, niin että teillä arki sujuu mukavammin:)

Mulle tulee Heidi sun tekstiä lukiessa sellainen olo, että Aapo on alkamassa luottaa sinuun ja sinäkin siihen.

[Aino Melasniemi]

Öö.. mitä tuo "erinomainen varoittaja" teidän mielestä tarkoittaa? Mä kun olen antanut itseni ymmärtää, että se tarkoittaa haukkuherkkyyttä. Siis sitä, että lagotto herkästi esim. jotain outoa kuullessaan haukahtaa muutaman kerran. Hampaat irvessä ärähtäminen ja hyökkäysliikkeet ei kyllä mun mielestä mitenkään pitäisi kuulua tuohon kategoriaan eikä ole lagottomaista käytöstä.

Jos mun koirat käyttäytyisivät noin, niin saisivat kyllä samantien huomautuksen asiasta. Mutta muuten kyllä muiden kanssa samaa mieltä, että totuttelu erilaisiin ihmisiin ja tilanteisiin on varmasti paras apu

[Tuulikki Kostylev]

Aino on oikeassa, ei hyökkiminen kimppuun ole erinomaista varoittamista. Aapo on  nyt valkannut tosi huonon tavan reagoida ympäristön yllättäviin tilanteisiin.
Vitsi kun sitä joskus kirjoittaa niin rönsyillen asiasta kukkaruukkuun! ( hih, vain siis joskus  ). 

[Heidi Lehtinen]

Kiitos hyvistä neuvoista  Täytyy pyytää sukulaisia ja tuttavia mukaan harjoittelemaan erilaisten ihmishahmojen kohtaamista,varsinkin iltaisin ulkoillessa. Edestä lähestyviin "kummajaisiin" Aapo suhtautuu varauksella,mutta lopettaa kyttäämisen heti kun sanon jotain. Takaa tulevat sen sijaan saavat joskus aikaan ärähdyksen,joten kyse lienee juuri pelosta ja epävarmuudesta.

Asia on toisaalta monimutkainen koska olemme käyneet koiran kanssa paljon kaupungilla eikä se esim. ihmisvilinässä vaikuta pelokkaalta/stressaantuneelta. Joulukadun avajaisissa paikalla oli rooliasuun pukeutuneita hahmoja joita koira ei huomioinut mitenkään. Vieraat ihmiset silittivät Aapoa ja se seisoi kiltisti paikallaan häntä heiluen. Myös tuttuni lapset saivat silloin silittää Aapoa eikä koira ollut yhtään varuillaan kuten yleensä  Luulisi että siellä ruuhkassa olisi ollut myös epävarma tai stressaantunut.

Käymme myös usein läheisessä citymarketissa ja Aapo odottaa rauhallisena kanssani pääovien luona jossa liikkuu paljon ihmisiä kun mieheni käy kaupassa. Usein vieraat tulevat juttelemaan ja silittämään. Aapo heiluttaa häntää ja antaa silittää muttei kiinnitä vieraisiin enemmälti huomiota vaan odottaa koska "iskä" tulee kaupasta ulos 

Harjoittelemme siis pimeän aikaan kohtaamisia ja takaapäin lähestymistä.
Aluksi meille tullessaan Aapo myös murisi kylään tuleville vieraille mutta kun emme noteeranneet asiaa tai koiraa tilanteessa mitenkään niin murina jäi parin kerran jälkeen pois. Nykyään Aapo ei mene edes ovelle vastaan kellon soidessa vaan odottelee rauhassa omalla pedillään. Kun vieraat asettuvat sohvalle niin silloin Aapo tulee kerjäämään rapsutuksia 

[Julia Åivo]

Samaa mieltä Ainon kanssa, että tuollainen "varoittaminen" ei ole mitenkään toivottavaa tai tyypillistä käyttäytymistä lagotolle, lagoton ei kuulu kodin ulkopuolella juuri varotella tai vahtia. Lagotot ovat usein vähän pehmeitä ja epävarmoja, ja silloin liika terävyys on myös ongelmallisempaa.

[Hanna Salovuori]

Minustakaan tuo ei mene tuon "erinomaisen varoittajan" piiriin. Myös minä kieltäisin rähähtelyistä ja hyökkäyksistä, mutta siinä tilanteessa pitää silti erottaa selkeä hyökkäys normaalista ilmoittamisesta. Lagoton ei minusta pidä varsinaisesti vahtia edes kotona (se kun ei ole vahti), mutta toisaalta lagotto alkaa ottaa helposti minkä tahansa paikan "omakseen" ja kertoo jos siellä tapahtuu jotain epänormaalia. Nuo kauppojen edustat ja muut ihmisvilinät ovat koiran kannalta eri juttu kuin yksittäinen omituinen hahmo, koska vilinässä tapahtumia on koko ajan eikä yksittäiseen juttuun kiinnitä samalla tavalla huomiota.

Se sitten, miten lagoton "kuuluu" käyttäytyä, on minusta aika mielenkiintoista. Kuka määrittelee, mikä on "oikea" käytös? Jokaisella on varmasti tähän oma näkemyksensä, mutta mikä on oikea? Yhden mielestä oikeanlainen lagotto on pehmolelu, joka alistuu kaikkeen, toisen mielestä paras on toimintakykyinen ja välillä ehkä hieman haastavakin koira. Terävyyskin on sopivassa määrin ok ominaisuus, kunhan sitä ei ole liikaa.

[Tuulikki Kostylev]

Kiva, jos Heidi sai hyötyä neuvoista joita tuli. Mukava oli kuulla, että Aapo on ihmisvilinässä kaupungin joulukadun avajaisissa ollut ihan okey ja moni muukin asia on sujunut mukavasti. Pehmeys ja terävät reaktiot samassa keitoksessa,  se ei ole helppoa varmaan ja vaatii omistajalta paneutumista. Joka tapauksessa onnea ja kaikkea hyvää teidän arkeen ja oikein hyvää joulunaikaa!

Kun rotumääritelmässä lukee ... on erittäin hyvä seuralainen ja erinomainen varoittaja. Minä olen jotenkin onnistunut liittämään tuon tilanteen metsään, missä koira on seuralaisena  ja jos jostakin kuuluu ääniä, joku tulossa, koira valpastuu ja varoittaa ajoissa. Tietääkö kukaan, onko tryffelit Italiassa jokamiehenoikeuden alaisia, että saako niitä mistä hakea? Onkohan niillä seuduilla yhteisiä valtion maita vai ihanko maanomistajalta kysytään lupa? Vai pitää itse omistaa maat, jossa poimii tryffeleitä? Mistä eläin voi varoittaa -  vaikkapa luonnonmullistuksen tulosta?

No, jos nyt palaan pois mielikuvitusmatkalta Italian metsistä... Kotona meillä jos kuulevat jotakin tavallisuudesta poikkeavaa ääntä, niin varmasti "varoittavat". Mutta jos esim. omainen  on alaovella - ja tutut askeleet koira kuulee paljon ennen ihmisiä - myös valpastuvat:D. Toisaalta monet äänet, tavanomaisen metelin porraskäytävästä jättävät noteeraamatta, koska me emme itse niihin reagoi eli niiden äänien johdosta ei tapahdu mitään ihmeellistä, niin koirat eivät niistä välitä. Mutta omaisen askelien tms. tunnistaminen aina sytyttää...  Se varmaankaan ei ole varoittamista vaan opittua käytöstä (meidän kotiväen omasta käytöksestä johtuvaa).

 

[Julia Åivo]

Käytännön elämän kannalta toivoisin mahdollisimman korkeaa kynnystä varoittamisen suhteen. Luca on suht herkkähaukkuinen ja kotona ilmoittaa oudoista äänistä. Luca tuntuu reagoivan lähinnä ääniin joiden lähde ei ole näkyvissä, ja "varoittaa" myös vieraissa paikoissa, jos esim. metsässä pysähdytään nuotiopaikalle jne. Leirintäalueella viime kesänä Luca onnistuneesti varoitti meidän leirinuotiolle hiippailevan humalikon tiehensä   Ohi yllättäenkin juoksevat ihmiset, pyöräilijät jne eivät onneksi saa juuri mitään reaktiota aikaan. Viimeksi kiittelin tätä ominaisuutta kun kadulla kulkenut pikkupoika yhtäkkiä hyppäsi suoraan Lucan päälle   Onneksi ei ollut pari astetta terävämpi Lilo-manssi kyseessä, siltä olisi tullut hammasta.

[Päivi Sandberg]

Tuulikille;

Mun ymmärtääkseni Italiassa ei ole jokamiehen oikeutta ollenkaan samalla tavoin, kuin täällä koto-Suomessa. Lupamenettelystä en tarkemmin tiedä, mutta kun on kyse Italiasta, niin varmaankin ainakin muutamalla "virallisella lupaluukulla" pitää käydä ja todennäköisesti muutamaankin kertaan, ennenkuin on lupa mennä metsään tryffeleitä kaivelemaan  Tää on siis vaan mun oma päätelmä sen perusteella, mitä on vuosien varrella oppinut Pohjois-Italiasta ja byrokratian tasosta  Joka tapauksessa tryffeliapajat ovat vain harvojen ja valittujen saavutettavissa. Sen olen myös kuullut, että ainakin Piemonten/Alban alueella parhaita tryffelikoiria jopa myrkytetään, kun kilpailu tryffelikimpaleista on niin kovaa.... järkyttävää, mutta kuulemma ihan totta!

Olis joskus kiva mennä Alban valkoisen tryffelin perään koirankin kanssa. Tähän mennessä siellä on tullut käytyä vain ruoan & viinin merkeissä. Viime reissulta kuukausi sitten tuotiin Alban tryffelimarkkinoilta tuliaisina valkoista tryffeliä ja Carlolla oli sisäsulkeiset muutaman viikon ajan tuoksun opetuksen merkeissä. Joskus olis kyllä kiva päästä niille apajille Carlon kanssa, mutta se taitaa olla aika mahdotonta.... vai onko kellään tästä kokemuksia?

Meni vähän aiheesta sivuun, sorry... 

- Päivi & Carlo -

[maija karjalainen]

Meillä lisäntyy myös varoivaisuus hämärän tullen. Hyvänä puolena tuossa on se, että Suomessa on helppo harjoittella juuri nyt noita pimeästä tulevia kummajaisia, jotka voivat sitten olla kivojakin juttuja. Avustajan pyytäminen hämärään kuulostaa fiksulta samoin tavallisten hyvin sujuvien ohitusten palkkaaminen. Meillä oli jossain vaiheessa ongelmana nenän kääntyminen AINA väärään suuntaan, kun joku kulki ohi. Ahneen koiran nenän kääntäminen onnistui aina namilla. Hetken päästä se jo tarjosi itse kontaktia ja kaunista ohitusta periaattella "tästä saa namia!". Namien vähentämisen jälkeen asia on ajoittain hyvin ja ajoittain ei...

Meillä varoitettaan kyllä ajoissa, usein myös asioista, joita en itse ole vielä havainnut. Äänet ovat usein varoittelun aihe. Vieressä sijaitseva musiikkikoulu ja siellä pidettävät rumputunnit ovat kertakaikkisen kamalia. Pupu on varma, että taivas tippuu niskaan.  Se ei varoita haukkumalla vaan nenällä tökkimällä. Rumpujen kanssa se lhes halvaantuu paikalleen - ei voi tietää mihin suuntaan on turvallista liikkua. Ja minä en pysty sitä suoranaisesti äänilähteeseen tutustuttamaan, joten siitä vaan koetetaan painella ohi hiukan kikkailemalla.

Mitä tulee terävyyteen, niin Pupu tekee toisinaan "hyökkäyksiä". Koskaan ne eivät ole agressiivisia vaan enemmänkin erittäin nopeita hajun tai jonkun tietyn ihmisen perään pongahteluja.Pupu on erittäin avoin ja luoksepäästävä. kaikki ihmiset ovat sen mielestä ihania ja ansaitsevat halipusuryöpyn. Sitä piirrettä olisikin sitten hiukan mukava saada hillittyä. Toisaalta se ihan aidosti yrittää parhaansa. Se ketkuu paikallaan sivulla, moukuu outoa emotionaalista vuotoääntä ja tepsuttaa etutassuillaan epätoivoisesti. Joskus ei vaan pysty intoaan pitämään. Kärsivällisyyttä meillä harjoitellaan paljon, mutta se ei silti tunnu olevan tuon otuksen vahvimpia puolia.

Miten muilla on? Energisyden ymmärrän ja leikkisyyden, mutta tuo innon määrä kaikkea kohtaan on ihan käsittämätöntä. Ja toisaalta - ei voi kuitenkaan mitään tehdä, jos ÄÄNI yllättää. Miten te olette saaneet nuo hommat hanskaan ja minkä ikäisenä? Me opetellaan päivittin eri aikoina vilkkaalla kadulla, jossa on ratikoita, busseja, polkupyöriä, ihania roskia, kauppoja ja paljon jalankulkijoita hyvin kapealla jalkakäytävällä. Se vaatii siis sen, että se todella kävelee ihan vieressä kääntämättä edes päätään ohikulkijoiden kohdalla, koska silloin sen nenä on jo toisten kulkulinjalla.  Pupu on nyt 1,5 v ja pääasiallisesti käytän positiivisia keinoja sen kanssa. Ne tuntuvat toimivan parhaiten. Mikään ei Pupun kohdalla toimi, jos sen pitää minua palvella. Sen sijaan se tekee kaikkensa, jos me tehdään yhdessä. Siinä on iso ero ajautksen tasolla ja toisaalta käytännössä ei aina kovin suuri.

Usein jaksan vieläkin äimistellä tuon ajatuksenjuoksua tai toisinaan asioita, jotka motivoivat (kanien perässä juokseminen ei ole kivaa vaikka ne olisivat näkyvissä, mutta niiden jälkien nuuskuttelu on ehkä ihan parasta, heti papanoiden syönnin jälkeen), järkyttävät tai innostavat.  Alan tulla samaan tulokseen kuin poikaystäväni jo aikaa sitten: ei tuo ole koira, se on Pupu. 

[Terhi Heikkinen]

En lukenut kaikkia vastauksia, mutta eikös ollut niin, että Aapo on vasta aikuisiällää muuttanut teille? Tiedättekö sen historiasta minkä verran?

Käytös tuntuisi äkkiseltään olevan lähinnä terävyyttä; koira reagoi saamaansa ärsykkeeseen salamannopeasti käyttämättä lainkaan harkintaa. Lagotothan ovat usein melko teräviä, siis syttyvät ärsykkeille kuin kuiva ruuti, mutta aggressiivisuuteen ei terävyys välttämättä liity mitenkään. Reaktiohan voi olla esimerkiksi nopea väistäminenkin.

Olen kyllä kuullut lagottojen purematapauksistakin, mutta enimmäkseen nämä tuntuvat olevan tällaisia äkillisiä säntäyksiä, jotka loppuvat ennen kohteen saavuttamista. Tällaisia säntäilyjä tekee ainakin oma lagottoni, mutta se ei kyllä purisi ketään/mitään. Itse lähtisin enemmänkin seurantalinjalle ja pitäisi oman pään kylmänä näissä äkillisissä tilanteissa. Kannattaa pysyä itse valppaana, ettei vahinkoja koiran kanssa pääse syntymään. En kuitenkaan usko kovemmalla kurilla olevan vaikutusta koiran perusluonteeseen ja näihin terävyyden oireisiin. Koiraa rankaisemalla saa ehkä vain lisää epävarmuutta, mikä ei tee ainakaan hyvää näissä uhkaavissa tilanteissa terävän koiran kanssa.