seuraava »

[Gitta Karikorpi]

Moikka kaikille.
Mulla on 31.10. syntynyt lagotto uros kotona, mutta on joitakin asioita joihin kaipaan kipeästi vastauksia ja apua.
1)Remu ei halua pantaa kaulaan, ei millään. Saan sen nuuskimaan sitä, mutta heti kun yritän ujuttaa sitä kaulaan, ottaa hän sata askelta takavasemmalle.
2)aamulla ja päivällä hän on maailman ihanin, tottelevaisin ja sulosin pentu, mutta jahka ilta koittaa ja klo 20.00. Sitten on virtaa kuin pienessä kylässä. Kaikki komennot menee kuuroille korville: mun sormet maistuu tosi hyvälle, jalassa olevat sukat on maailman parhaat, kaulaa näykitään. Vaikka sanon EI komennot ja totellessa saa herkun, iltaisin ei mene jakeluun ollenkaan.
3)kapsuttaa korvia tosi usein, varsinkin aamuisin. En tajua kuinka niitä korvia nypitään. Minulla on korvien puhdistus ainetta, mutta silti kapsuttaa. Samoin kapsuttaa leukaa, pureskelee takajalkojaan ja päätä. Suihkutin kirppukarkotetta, mutta sai pahoja hengitysvaikeuksia, kun tietenkin meni illalla vielä nuolemaan itseään..
4) vetää peppua pitkin pihaa ja mattoja. Matokuuri on annettu 5 päivää sitten. Anaalirauhasetko pitäs tyhjentää vai mitä mitä mitä??
Tällä hetkellä koen olevani täysin tietämätön, taitamaton ja tyhmä hoitamaan ja kouluttamaan 8 viikon ikäistä pentua!!
Meillä oli koira, kun olin pikkutyttö, mutta nyt ekaa kertaa oma haukku.
Tilaa täällä on vaikka kuinka leikkiä ja temmeltää, pihaakin on reilusti, 6000m2 ja jokikin virtaa sitten kesällä pihan editse, missä polskutella.Täällä voisi vaikka järjestää lagotto kekkerit kesällä, mutta...

Kaikki puitteet siis pitäisi olla kunnossa, mutta on pieni uskonpuute omiin kykyihin ja älyyn.
Kaikille kiitos etukäteen ohjeista ja neuvoista.

[Maija Mattila]

Missäpäin Suomea asustelet, jos lähistöllä sattuisi olemaan aktiivisia lagoton omistajia voisit saada neuvoja ihan kotosalla esim. korvien suhteen. Pentu on niin pieni että että ei vielä mitään hätää ole  , pantaan olen itse totuttanut pennut siten että se vaan laitetaan kaulaan eikä kysellä sen kummenpia esim. pennun ollessa sylissä, pieniä aikoja aluksi ja jotain ekstra herkkua, hetken päästä pyydetään pantaa kaulaan että sais sitä namia taas.
Pentu saattaa peppua vetää pitkin lattiaa tosiaan noiden anaalirauhastenkin vuoksi mutta pyllyssä saattaa olla kuivia kakkaroita joita et ole huomannut, varsinkin jos on ruskeasta pennusta kyse. Voit rokotusten yhteydessä kysäistä asiasta myös eläinlääkäriltä, samoin noista korvista voit kysellä jos sattuisi olemaan sellainen el.lääk. joka osaa opastaa nyppimisessä, nyppiminen on kyllä hyvä opettaa jo noin pienelle pennulle vaikka siellä ei välttämättä vielä paljoa nypittävää olisikaan.

Olehan keväällä varovainen sen joen kanssa ettei virta vie pientä pentua mennessään, meillä toinen koirista on ihan hullu menemään veteen eikä oikeen tajua pois tulla 
Tsemppiä pienen kanssa, kyllä kaikki siitä sitten alkaa vähitellen sujumaan 

[Mari Hiltunen]

Hei,

1. Kyllä se siihen pantaan tottuu kun vaan laitat sen kaulaan. Sinä päätät.
2. Sinulla on pentukoira, se todellakin riehuu, joskus aamuisin, joskus iltaisin tai vaikka joka ilta ja vielä pitkään. Keksi sille aktiviteetteja ja leiki sen kanssa. Kiellä sitä kielletyistä asioista mitä et halua sen tekevän ja pysy päätöksissäsi.
3. Korvat pitää nyppiä, varsinkin jos vielä niitä rapsuttaa. Jos näyttää tulehdukselta vie pentu lääkäriin. Pentu ja koira yleensä kapsuttelee itseään muutoinkin, en ihan heti lähtisi suihkuttelmaan mitään aineita (voivat olla myrkyllisiä) jos rapsuttelu ei ole normaalista poikkeavaa. Jos on niin vie se lääkäriin.
4. Pennulla on anaalirauhaset tukossa tai likaa pehvassa. Moni raahaa takapuoltaan jo sen takia että sinne on jäänyt pieni kakkakikkare. Pese pennun pehva ja lyhennä karvoja pyllystä jos on kovin pitkät. Jos tekee sitä jatkuvasti vie lääkäriin, anaalit voi olla tukossa, jos et itse osaa tyhjentää.

Olitko miettinyt ennalta mitä koiranpennun ottaminen tuo tullessaan? Etkö saanut kasvattajalta mitään tukea ja neuvoja? Kysyn siksi että viestissäsi kuulostat aika epätoivoiselta.

Samaa mieltä Maijan kanssa, olisin varovainen joen kanssa, varsinkin jos se on virtaava eikä jäädy. Joki vie pennun mennessään nopeasti jos ei ole tarkkana.

Toivottavasti saat apua ja uskoa itseesi ja pentuun.

[Heidi Lehtinen]

Ensiksikin onnea uudesta perheenjäsenestä joka tulee toivottavasti ilahduttamaan sinua vuosien ajan 
Olen samaa mieltä edellä vastanneiden kanssa. Lagotolle, pennullekkin  täytyy tehdä jo pienenä selväksi kuka päättää pannan laittamisesta ja hoitotoimenpiteistä. Enkä tarkoita,että pentua saa kurittaa tai satuttaa vaan pitää olla itse päättäväinen ja rauhallinen. Näin vältytään yleensä suuremmilta ongelmilta koiran kasvaessa ja saadessa lisää omaa tahtoa. Pennulla on luottavainen ja turvallinen olo kun se tietää sinun pitävän siitä huolta ja asettavan tarpeelliset rajat.

Pennuilla tuntuu ensimmäisen vuoden parin aikana olevan valtavasti energiaa! Sinun tehtäväsi on auttaa pentua kanavoimaan energisyytensä sallittuun tekemiseen. Leiki ja vietä aikaasi pennun kanssa sen valveillaoloaikana runsaasti. Voit myös alkaa leikin varjolla opettaa sille perustottelevaisuutta, kuten sen omaa nimeä ja luoksetuloa. Suosittelisin teitä osallistumaan johonkin alueenne pentukoulutukseen. 

Voisit myös rohkeasti ottaa yhteyttä koirasi kasvattajaan,hän varmasti mielellään neuvoo sinua pentusi hoidossa etkä ole ensimmäinen joka kysyy neuvoja koiran hoitoon ja kasvatukseen.

ps. en tiedä saako tämän mainita,mutta kennel punatassulan sivuilla on hyödyllistä tietoa rodusta ja
pennun kasvatuksesta/hoidosta 

[Marke Myyrä]

Minäpä tässä joutessani vastailen myös kyselyihisi, vaikka paljoakaan uutta et tästä saa. Remu vaikuttaa kovin samanlaiselta kuin Retu pentuna. Se on nyt 4 v., ja on vaikea uskoa ja muistaa, miten työläs yhteinen alku meillä oli. Kohta kohdalta:
1) Sinullahan on hentoinen pentupanta, eikö? Sellaisen kanssa totuttelin molemmat koirat pantaan, myös hihna oli alkuun ohut ja kevyt. Kun aikaa myöten oli tarve vaihtaa kunnon vermeisiin, ei se ollutkaan hankalaa. Kiemurtelut oli kiemurreltu "harjoituskaluston" kanssa. Kun kerran saat pikkupannan kaulaan, anna sen olla. Mitä tuota aina tappelemaan sen ottamisen ja laittamisen kanssa. Kun se on tottunut kaulassa olevaan jutskaan, ei sen kanssa ole ongelmia.
2) Hah! Iltahepulit siis käyvät kimppuun! Pentukoiran kanssa hyvin tavallista arkea, tuokin. Yhteisellä leikkimisellä ja juoksuttamisella sen voi väsyttää niin, että virta iltaa kohden vähenee. Pentuhan se vasta on... ja taitaapa olla riehakkaammasta päästä lagottoyksilöitä! Retusta vaikutti kyllä pentuna siltä, että mitä enemmän se liikkui, sitä enemmän se latautui! Meni siis ylikierroksille ja piti oppia rauhoittamaan. Ei ole ongelma enää.
3) Korvia kannattaa näyttää lekurille ja pyytää kädestä pitäen opettamaan niiden oikea nyhtäminen. Se ainakin antaa itselle varmuutta ja rohkeutta korvien käsittelyyn.
4) Retu pyyhki pyllyään pentuna - pyyhkii vieläkin! - jos on pienikin kakkakikkura jäänyt hännänaluskarvoihin. Eläinlääkärille siitä sanottiin rokotusten yhteydessä, ja hän sanoi, että harvoin noin pienellä koiralla anaalien kanssa on ongelmaa. Koska niiden tyhjentäminen on epämiellyttävää niin tekijälle kuin kohteellekin, jätettiin ne tyhjentämättä. Kotiin mentyäni tutkin pyllykarvat tarkkaan ja leikkasin saksilla lyhykäisiksi. Löytyihän sieltä kakkaraisia kiharoiden alta! Nyt pidän hännänalusen lyhyeksi leikattuna molemmilta koirilta.

Mainitsit pennun näykkäilystä. Retu oli niin kamala purija pentuna, että luulin sille jo madonluvut luetun jossakin vaiheessa. Pahuuttaan se ei purrut, vaan innostumistaan ja rakkauttaan! Aika on korjannut tuon vian. Nykyään se "puree" vain minua: se ottaa käteni hampaisiinsa ja pitelee kiinni. Kun tuon tervehtimisen olen kieltänyt, se hakee kenkäni, jota pitelee suussaan.  

Ohjeeksi: hankkiudu todellakin porukoihin muiden lagottoihmisten kanssa. Kaikista parhainta vertaistukea ja tietämystä saat muilta itseäsi kokeneemmilta koiraihmisiltä. Jonkun sigussa täällä lukee, että "lagotto ei ole koira. Se on - lagotto."   Siksi toinen lagoton omistaja on paras neuvoja. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin minäkin sanoa, että tulevaisuutesi on toivoa täynnä!

[Terhi Heikkinen]

Suomen Lagottoklubi ry:n hallituksen puolesta kerron, että monen lagottokasvattajan kotisivuilla on hyödyllistä tietoa rodusta ja sen erityisvaatimuksista. Kannattaa siis tutkailla eri lähteitä ja valita niistä itselle sopivimmat neuvot. Rotutietoa löytyy myös Suomen Lagottoklubi ry:n kotisivuilta osoitteesta www.lagottoromagnolo.fi.
Yleisesti ottaen ongelmatilanteissa kannattaa tietysti aina ensin ottaa yhteyttä oman pennun kasvattajaan.

Terveisin,
Ylläpito

[Laura Nissinen]

Heit Gitta,

täällä meillä kasvaa kohta 8 kk ikäinen lagottouros, joka on ihanan aktiivinen ja sosiaalinen. Pikkukoirana (ja edelleen) harjoiteltiin paljon kaikenlaista, joista yksi tärkemmistä oli rauhoittuminen.
Pentu syliin tai lattialle viereen istumaan/makaamaan, ja sitten vain ollaan ja rauhoitutaan. Silitellään, jutellaan, mikä nyt milloinkin tuntui parhaalta. Varsinkin iltaisin kun pentu oli selvästi ylivedossa tätä harjoitusta tehtiin usein.

Panta ja muut uudet jutut kyllä pikkuhiljaa oppii jokainen pentu, lempeää harjoittelua ja palkkausta nameilla, äänellä ja leikillä vaan.
Meillä hihnakävely tuotti alussa vaikeuksia, mutta kyllä se sitten ajan kanssa alkoi sujumaan. 

Mukavia hetkiä pikkuisen kanssa!

[Hanna Salovuori]

Tuo "lagotto ei ole koira, lagotto on lagotto" -lausahdus on vaarallinen väärin ymmärrettynä. Lagotto kun pohjimmiltaan on aivan yhtä koira kuin muutkin koirat, rodulla vain on omat erityispiirteensä (kuten kaikilla roduilla). Jos tuo unohdetaan, ollaan jossain vaiheessa vaikeuksissa.

Pennulle on alusta asti laitettava selkeät rajat, joista pidetään kiinni. Vaikka lagotto on söpö ja suloinen, sitä ei silti saa kohdella kuin vauvaa tai rikki menevää otusta. Se kostautuu aivan varmasti myöhemmin ongelmakäytöksenä ja pahimmassa tapauksessa kodinvaihtoina... Eli vaikka lagotto näyttäisi kuinka pehmoiselta ja kiltiltä palleroiselta hyvänsä, se on pidettävä ruodussa alusta alkaen. Silloin molempien - omistajan ja koiran - elämä on mukavaa, kun koirakin voi luottaa siihen, että omistaja tietää miten asiat tehdään.

[Maija Mattila]

Hanna kirjoitti hyvin kun muistutti että lagotto on ihan normi koira omine ominaisuuksineen. Olen kokenut lagoton ehkä helpommaksi kuin mitä meidän aiemmat sekarotuiset koirat ovat olleet, mutta paikassaan lagotto vaatii kovan komennon, rauha vain laskeutuu taloon helpommin kuin monella muulla (itse kokemallani) rodulla, tietysti nämäkin on yksilöllisiä kokemuksia eikä mitään voi yleistää.

Uuden pennun omistajan olisikin hyvä osata ajatella että vuoden tai parin päästä sillä on (uros)koira jonka pitäisi osata käyttäytyä halutulla tavalla, pikkuista on melko helppo kuitenkin opettaa kun sen pennusta asti saa itselleen.

Nuo iltahepulit on ainakin meille ihan tuttuja, kunnon riehuminen auttaa kyllä rauhoittumaan hetken kuluttua, sekin pitää kyllä opettaa.... ainakin meillä piti..

[Tuija Salminen]

Kuten aikaisemminkin kirjoitettu pientäkin pentua tulee ohjata jämäkästi, mutta samalla kannustaen ja valtavasti kehuen. Jos joskus tuntuu, että "EI" menee kuuroille korville niin kokeile konkreettisesti siirtää tai nostaa pentu pois pahanteosta.

Myös pennun kasvatuksessa voi kokeilla "sammuttamista" eli jätät huomiotta väärän toimintamallin ja kehut hurjasti heti kun pentu toimii oikein. Näin ei toivottu käytös jää pikkuhiljaa pois ja haluttu käyttäytyminen tulee tilalle. Kenellekkään ei ole kivaa, jos arki menee pelkäksi kieltämiseksi ja varsinkaan jos kiellot menevät kuuroille korville.

Onko Tuire Kaimion Pennun kasvatus -kirja tuttu? Suosittelen lainaamaan tai hankkimaan, lupaan että saat siitä monta hyvää vinkkiä pennun kasvatukseen.

Muistathan myös käsitellä pentua paljon eli seisotat pöydällä, otat tassuja käsiin ja alatte pikkuhiljaa harjoitella kynsien leikkuuta. Harjaile, tutki korvia ja nypi korvakarvoja, katsele hampaita ja pyydä muitakin tekemään niin. Kun toimit näin, koirasi todennäköisimmin toimii myöhemminkin kuin unelma hoitotilanteissa. Saimme tällä viikolla hienoa palautetta eläinlääkäriltä koiramme käytöksestä, siitä kuinka helppo sitä on hoitaa ja kuinka luottavaisin mielin suhtautuu vieraaseen paikkaan, tutkimusvälineisiin ym. On ilo omistaa hyvän itsetunnon omaava koira

Mukavaa ja antoisaa pentuaikaa

[Gitta Karikorpi]

Kiitos kaikille vastauksista vielä kertaalleen. 
Olen surffannut netissä katsomassa ja lukemassa eri tarinoita ja juttuja lagotoista ja koulutustarpeesta.
Kiinnostuin tuosta vesipelastushommasta..
Asun Itä-Uudellamaalla Pornaisissa, joten jos joku on näiltä nurkilta, olisi kiva kyllä jakaa juttuja ja keskustella enemmänkin. Kyllä mulla on maalaisjärkeä päässä, mutta kun on niin malttamaton!!

Voinen varmaan purkaa joskus itseäni tänne kun ja jos tuo rakas lapsi aiheuttaa ennenaikaisia harmaita hiuksia...

Kiitos vielä kaikille ja ylläpidolle. Tutkiskelen lisää kirjallisuutta.

Gitta

[Maria Ylönen]

Yksi kiva puuha on piilotella kourallinen nappuloita, jotka koira etsii nenäänsä käyttäen. Jos tätä harrastaa enemmän, täytyy annetut nappulat tietysti ottaa huomioon ruuan kokonaismäärässä. Etsiminen vie mukavasti energiaa riehaannuttamatta koiraa entisestään. Käytän tätä esim. kun teen ruokaa ja koira on riehakkaalla päällä, enkä  ehdi koko ajan vahtimaan, että otus pysyy poissa pahanteosta.

Myös oikeat luut ovat koirille hyvää ajanvietettä, usein ovat Okolla myös iltahepuloinnin kohteena. Eläinkaupan naudan nilkat ovat toimineet meillä hyvin, ovat kiinnostavuudessaan aivan eri luokkaa kuin puruluut.

Lumessa (erityisesti vapaana) peuhaaminen on tietysti myös oiva tapa kuluttaa energiaa. Okko tykkää kaivella kuoppia, hypellä myyrähyppyjä kuviteltujen saaliiden kimppuun jne. Ainakin sisällä riehumisaika lyhenee tällä tavoin.

Hauskoja hetkiä pennun kanssa, kyllä se siitä lähtee sujumaan, kun koirasi alkaa vähän hahmottaa ihmismaailman sääntöjä! Ja kuten muutkin ovat sanoneet, muista että sinä olet pomo.

Maria (& Okko 14 viikkoa)

[Elina Dunder]

Kun Osku oli vauva, meillä oli ihan ohut pentupanta ja -hihna. Annettiin olla pannan sen kaulassa usein ja hyvän aikaa, ja vähitellen tottui, eikä enää yrittänyt poistaa sitä rapsuttamalla kaulaansa, jossa "ärsyttävä" panta on.

Mekin olemme piilotelleet Oskulle nameja, siihen pisteeseen ollaan tultu, että löytää makupalan keskeltä suht. suurta mattoa.

Tuire Kaimion Pennun kasvatus -kirja on todella hyvä! Ollaan saatu siitä monia vinkkejä kasvatukseen ja muutenkin.

Ydinluita annamme Oskulle ajanvietteeksi, puruluista se ei niinkään välitä.
Kaikenlainen nenän ja aivojen käyttäminen väsyttää. Oskulle olemme ostaneet ongelmapelin, jossa sen pitää työnnellä palikoita eräänlaisia uria pitkin jotta urien päästä putkahtaisi namu otettavaksi. Ei ole vielä tajunnut, mutta aivoja joutui toden totta käyttämään, ja rauhoittuu paremmin pelin jälkeen kuin ennen.

Rauhoittaminen onkin tärkeä taito, hermothan siinä menee, jos pitää koko ajan keksiä koiralle lisää tekemistä ja puuhaa.

Kyllä se lähtee sujumaan, ajoittain minäkin olin epätoivoinen (ja olen joskus vieläkin), että tuleeko tästä karvakasasta kunnon kansalainen ollenkaan...
Mutta voikun ne on niin pieniä sinisilmäisiä ja tietämättömiä maailman menoista, että niitä pitää hauvoille opettaa vauvaiästä alkaen johdonmukaisesti ja ystävällisesti. Päättäväisesti, ennenkaikkea, ja lempeästi, vaikka saan minäkin silloin tällöin repiä hiuksia päästäni Oskun takia...

Ei muuta kuin minultakin onnea kasvatukseen!

Terkuin Elina ja Osku, 10kk

[Julia Åivo]

Tuo kaverihan on vielä ihan vauva, joten mitään peruuttamattomia ongelmia tuskin on ehtinyt vielä tulla Saako kasvattajalta opastusta?

Lagotot voivat olla aika tarkkoja oman "koskemattomuutensa" kanssa, joten pantaantotuttamisen ja turkinhoidon kanssa täytyy olla tarkkana jo alusta lähtien. Jos pentu on kovin arka ja herkkä etenisin varovasti, esim. niin että panta on löysänä lenkkinä ja namilla houkutellaan pentua työntämään pää siitä läpi. Panta puetaan aina ennen ulkoilua, jolloin koira yhdistää sen mukavaan tapahtumaan. Jos taas kyseessä on reippaampi pentu, etenisin suoraviivaisemmin ja panta vain laitettaisiin kaulaan, huolimatta rimpuilusta. Paras on pikalukollinen panta, jonka pukeminen käy helposti.

Ruoka-aineallergiaa ei ehkä vielä noin nuorelle ole puhjennut, mutta jos koira jatkuvasti raapii korvia ja turkkia, hankaa suupieliä ja laahaa takapuolta sekin vaihtoehto kannattaa ottaa huomioon ja käyttää koira eläinlääkärissä. Kirpputartunnat ovat Suomessa aika harvinaisia, noin pientä pentua on tuskin paljon vieraiden koirien kanssa vielä pidetty, joten sitä pitäisin epätodennäköisenä.

Tuo riehuminen on ihan normaalia, ennemmin huolestuisin jos pentu olisi kuin herranterttu koko ajan.. Ei:tä ei kannata hokea kuuroille korville, vaan vain nostetaan pois kielletyn asian parista, ja ohjataan sallittuihin puuhiin, ja siitä sitten kehutaan. Näykkimiseen  meillä on toiminut kiljahdus, ja sitten lelu suuhun kun koira lakkaa varpaiden näppimisen.

[Hanna Salovuori]

Meitä lagottotalouksia löytyy (Itä-)Uudenmaan suunnalta useita, Keravalla ainakin itseni lisäksi kaksi muuta, Järvenpäässä, Porvoossa jne. Tuota vertaistukea on siis varmasti saatavilla!