seuraava »

[Arja Koreasalo]

Eräs kahden kissan omistaja ystäväni haluaisi lagoton pennun, mutta meitä molempia arvelluttaa vahingoittaisivatko kissat sitä. Auttaisko, jos pentu kasvaisi emonsa hoivissa normaalia pidempään vai onko syytä unohtaa koko asia? Kun ao. henkilöllä on ollut kääpiö-pinseri hoidossa, niin kissat ovat olleet loukkaantuneita ja vetäytyneet omaan huoneeseensa ulos tulematta. Entä tilanteessa, jossa pentu muuttaisi taloon? Onko kenelläkään kokemusta? 

[Jutta Kallio]

Meidän perheessä on ollut ensin koira (vehnäterrieri) ja kissat tulleet kuvioihin vasta myöhemmin, joten tilanne ei ole tietenkään samanlainen. Kissat tottuivat koiraan hyvin ja päinvastoin. Kun meidän vehnämme sitten kuoli olimme jonkinaikaa ilman koiraa kunnes ensimmäinen lagottomme muutti meille. Kissat näyttivät hyvin selkeästi että tilanne ei heitä miellyttänyt, vetäytyivät omiin "piiloihinsa" ja koittivat pitää vähän nälkälakkoakin. Tätä kesti kuitenkin vain pari päivää. Vaikka kissat selvästi ärsyyntyivät riehuvasta koiranpennusta ne kohtelivat Peppiä aina hyvin asiallisesti. Ja Peppi oli todella riiviö pentuna, kiipeili kissojen päällä ja maisteli niitä korvista ja hännästä. Tällaiseen kissat eivät olleet lainkaan tottuneet vanhan hyvin käyttäytyvän koiran kanssa. Ainakin meidän kissoille on kuitenkin ollut hyvin toimivat kuritustavat kun meno yltyy liian villiksi saattaa koiranpentu saada läpsäytyksen pehmeällä tassulla tai vain varoituksen eli kissa nostaa tassun pystyyn pennun naaman eteen.

Tällähetkellä minulla on kaksi kissaa ja yksi lagotto, mutta äidiltä ja siskolta löytyy koiria sitten lisää. Kaikki koirat suhtautuvat kissoihin vähän omalla tavallaan. Oma koirani (reilun vuoden ikäinen) on joskus turhan varomaton kissojen kanssa, luulenkin että se pitää niitä koirina. Yrittää leikkiä niiden kanssa joskus aika kovakouraisesti, josta kissat eivät oikein lämpene (toisaalta osaa oikein hellyyttävästi myös suukotella kissoja ). Eivätkä kissat Ettaa silti yhtään pelkää, koska tuntevat sen tavat.

Uskon siis että kissat ja koirat voivat elää vallan mukavasti yhdessä. Mutta toki kannattaa olla aluksi varovainen ja tutustuttaa eläimet rauhassa toisiinsa.

[Arja Koreasalo]

Meidän Aanan ollessa 3-4kuukauden ikäinen vierailin sen kanssa kodissa, jossa oli kaksi kollia. Aana oli varma rakastettavuudestaan ja kosi kissoja leikkimään kanssaan. Vanhempi kolli istui raapimispylvään päällä ja odotti Aanan lähestymistä. Kun Aana kurkkasi ylös niin vastauksena oli salaman nopea vasen tassunveto päin naamaa! Eikä Aana rasuli ymmärtänyt lainkaan miksi hänen hyväntahtoinen eleensä kuitattiin sivalluksella. Onneksi ei pahemmin käynyt ja Aana oppi kerrasta välttämään niitä. Mutta toista kertaa en sitä kissakylään vienytkään.
- Pohtiessani pennun vähän vanhemmaksi kasvattamista ennen luovutusta ajattelin, ettei kait kissa pidä sitä jonain rottana, joka on parasta 'eliminoida'..? Isompi koiranpentu osannee jo varoakin. Niin kuin Aanakin kolhustaan oppi. Olisiko tämä järkevää?

[Salla-Mari Kuusinen]

Meille tuli Roosa kun kissamme olivat 8-vuotiaita. Molemmat kissat näyttivät Roosalle marssijärjestyksen näpäyttämällä kuonolle. Roosa alistui tähän järjestykseen, eikä meillä ollut ongelmia. Roosan toisesta pentueesta kotiin jäi Riia, joka on selvästi emäänsä kovapäisempi. Riia ei sitten kissoja kunnioittanutkaan ja toinen kissoistamme löi Riiaa molempiin silmiin, keskelle silmää ja vilkkuluomeen. Riialle jäi silmään arpi, johon sille tulee ajanmittaan kehittymään kaihi. Tapauksen jälkeen aloin leikata kissojen kynnet, mihin ne tottuvat nopeasti. Reena kun sitten jäi kotiin Riian pennuista, niin kissat näpäyttivät samanlailla kuonolle kuin muitakin ja se riitti.

Meillä kissat suhtautuivat koiriin hyvin. Koiraan tottuminen vei jonkin aikaa, eikä kissoista ja koirista koskaan tullut parhaimpia ystäviä, kissat sietivät koirat. Pentuja kissat kävivät aina vain vilkaisemassa huoneen ovelta, eivätkä välittäneet hoitoon tai kylään tulleista koirista. Jokaista liian innokasta koiraa ne näpäyttivät kuonolle merkiksi. Kisuista jouduimme luopumaan kesällä vanhuuden vaivojen takia, olivat 17-vuotiaita. Yhteistä eloa kesti siis yhdeksän vuotta ja kaikki meni muuten hyvin, paitsi tuo Riian tapaus. Pennulle onkin hyvin tärkeä opettaa heti alusta rajat kissojen kanssa elämiseen. 

Minusta pentu oppii sitä nopeammin tavoille, mitä nuoremmasta se opetetaan. Vanhempi pentu on kuitenkin jo suurempi, voimakkaampi ja vauhdikkaampi kuin pieni luovutusikäinen pentu. Varovainen tietysti tulee olla, kun pentu totutetaan kissoihin, kuten Jutta kirjoitti.

[Tarja Ukkonen]

Arja - eiköhän ne kissat ole yksilöitä siinä missä koiratkin. Toiset tottuvat ja sopeutuvat hyvinkin elämään muiden eläintovereiden kanssa. Äitini kissavainaa ("musta pantteri") ei sietänyt mitään muita eläimiä revirillään. Raapi dobermannin kuonon, tappoi kyykäärmeen (saaden myös itselleen puremat), tappoi pihapiiriin eksyneen fasaanin, kävi sumeilematta metsässä kohtaamansa mäyrän kimppuun... Pilkku laitettiin aina suosiolla omaan huoneeseen, jos oli koiravieraita tulossa  Pentukoiran nähdessään meni heti jäykäksi ja hyökkäysasentoon. Ei yritetty edes totutella ....  Pilkku oli upea, hieno kotikissa ja todella hyvä hiirenmetsästäjä, joka vietti saalistavia kissanpäiviä huikeat 18 vuotta    ....ja mummolan kissat elelivät aina sopuisasti samassa pihapiirissä asustavien koirien kanssa 

[Riitta Partanen]

Varmasti tämä on kissojen suhteen yksilöllistä. Meillä oli 7 birmankissaa, ovat hyvin sosiaalisia koiramaisia luonteeltaan. Sitten tuli kolme lagottoa peräjälkeen ja mitään ongelmia ei ole koskaan ollut, nukkuvat sängyssä sulassa sovussa. Birmat eivät reakoineet lagottojen tuloon juuri lainkaan. Ahaa, saimme kavereita lisää, melkein luki heidän kasvoiltaan 
-riitta-birmat ja lagotot

[Karoliina Rantala]

Näin tässä taannoin dokumentin joka käsitteli eläinten häntiä. En ollut koskaan aikaisemmin tullut ajatelleeksi, että koiran ja kissan hännät toimivat ainakin osittain päinvastaisella tavalla. Toinen haastaa leikkimään häntä pystyssä ja toinen luulee elettä peloksi/hyökkäykseksi ja päin vastoin.. lieneekö "kielimuuri" osasyy siihen miksi kissat ja koirat eivät joskus tule toimeen keskenään?

[Jutta Kallio]

Lisään vielä, että vaikka kotonasi olisi sovussa eläviä kissoja ja koiria se ei missään tapauksessa tarkoita että ne tulisivat kaikkien muidenkin kissojen/koirien kanssa toimeen. Ainakin minun koirani yrittää jahdata vieraita kissoja ja naapurin kissat haukutaan aina jos sattuvat olemaan ulkona kun lähdemme lenkille. Mutta omat kissat ovat tietty meidän lauman jäseniä eivät "kissoja"

Mutta jostain syystä kissani hyväksyvät yleensä kaikki lagotot meidän laumaan. Suurin osa meillä vierailevista lagotoista on kyllä omia kasvatteja eli ihan tuttuja, mutta myös vieraat kikkurapäät otetaan meillä vastaan rauhallisesti. Kissat kulkevat missä haluavat eivätkä juuri välitä koirista, saattavat käydä "uutta" koiraa vähän nuuhkaisemassa mennessään, mutta ilman sen suurempia tunteita.

Esimerkiksi ystäväni chihuahuat sensijaan olivat kissojeni mielestä vastenmielisiä. Kollikissani pörhisteli itseään puolta pienemmälle chihulle siihen malliin että katsoin parhaaksi kantaa koiran turvaan Mutta eivätköhän nuokin lopulta toimeen tulisi jos vaan joutuisivat toisiinsa tutustumaan

[Marika Alanen]

Kun meille tuli ensimmäinen koira, oli kissa jo muutaman vuoden ikäinen. Ne tottuivat toisiinsa nopeasti. Koira oli jo yli 1 vuotias ja oli tottunut kissoihin muualla. Tästä oli tietenkin apua. Samoin siitä, että kissamme on ulkokissa ja viettää kesät suurimmaksi osaksi ulkosalla. Näin talvella taas suurimmaksi osaksi sisällä.

Tämä koira kuoli 2008 ja olimme vuoden ilman koiraa. Sitten tuli ensimmäinen lagottopentu ja tutustuminen sujui hyvin. Kissalla oli aina pakoreitti tai korkea paikka mihin se sai mennä rauhassa katselemaan pentua. Ja nämä tulevatkin hyvin toimeen. Ovat jopa nukkuneet samalla sohvalla. Välillä koira jahtaa kissaa ulkona, mutta kumpikin tietää, että se on leikkiä.

Toinen lagotto meille tuli kesällä 2010 ja se menikin sitten vanhalla rutiinilla. Kissa näytti toteavan, että "jahas, yksi lisää...". Tämä uusi tulokas on innokas ja riehakkaampi kun vanhempi, mutta jostain syystä kissa näyttää tykkäävän siitä vielä enemmän Tämä meidän kissa on osittain norjalainen metsäkissa ja hyvin temperamenttinen tapaus. Ihmistä sivaltaa herkästi, mutta koirille ei ole kynsiä näyttänyt kertaakaan. Tassulla on läpännyt ilman kynsiä ja sähissyt, mutta se on riittänyt. Näyttäisi siltä, että nämä osaavat lukea toisiaan.

[Arja Koreasalo]

  Kiitos paljon vastauksistanne, joita on runsaasti tullut. Pyydän ystävääni lukemaan ne ja katsotaan mihin päädytään.