seuraava »

[Julia Åivo]

Tuon murinaketjun innoittamana, millaiset "rajat" teillä on lagotoille kotona? Eli minkälaista käytöstä sallitaan, mikä on ehdottomasti kiellettyä?

Huomasin että meillä vähän löysäillään nykyään. Luca saa tulla sohvalle ja sänkyyn, tosin ihmisen tieltä pitää väistää.  Luca näköjään saa myös kerjätä, makupaloja tipahtelee kyllä ruokaillessa. Inhottava tapa josta pitäisi päästä eroon, nyt meillä on kaksi maanisesti tuijottavaa koiraa vahtaamassa ruokailuja.. Nykyään myös alan leikkimään jos Luca tulee tarjoamaan lelua, tai rapsutan jos tulee kyhnäämään viereen, nuorempana huomiointi tuli vain minun aloitteestani(siis periatteessa, tästä säännöstä varmaan on lipsuttu useaan otteeseen..).

Ehdoton ei taas on ihmiselle muriseminen, siitä tulee huutia. Nylkyttäminen, ihmisten tai koirien, on tiukasti kielletty. Remmissä ei saa vetää ja luokse pitäisi tulla heti kun kutsutaan. Autosta ei myöskään saa hypätä ilman lupaa. Tästä on väännetty käpälää useaan otteeseen, ratkaisu tuli kun Luca hyppäsi vilkkaalla parkkiksella melkein auton alle, ja säikähtäneenä paiskasin sen niskapersotteella takaisin takapaksiin. Kertarytinä toimi tällä kertaa.

Nyt kun Luca on jo 6v  sen kanssa elämä on aika helppoa,  Luca kulkee varsin huomaamatta mukana. Näin ollen pikkujutuissakaan ei minusta tarvi olla niin justiinsa, kunhan tietyt perusasiat on aina selvillä. Nyt olisikin syytä vähän keskittyä mini-Liloon, joka kokonsa puolesta saa vähän liikaa anteeksi ja jonka perustottelevaisuudessa todellakin on parantamisen varaa.. 

[Elina Dunder]

Meillä sohville eikä sängyille saa tulla, se on ehdoton ei. Jos ruokailua ajatellaan, niin Osku saa vapaana pyöriä jaloissa pöydän alla, mutta rauhoittuu usein makoilemaan. Ei yleensä kerjää, ja jos niin tekee, niin emme anna minkäänlaista huomiota. Emme myöskään pöydistä anna mitään, emmekä muutenkaan keittiössä, ettei opi, että sieltä saa herkkuja ja siellä kannattaa norkoilla ja olla.

Muriseminen ja haukkuminenkin ja kielletty, kun haukkuu, poskivilloista kiinni ja EI, kun on hiljaa, niin kehutaan ylitsevuotavasti. Hihnassa (pannassa) ei saa vetää, jonka on tätä nykyä sisäistänyt ihan hyvin.
Kun se matkustaa autossa jaloissa, ihminen menee aina edeltä, ja koira vasta jälkeen/saatuaan luvan, sama homma bussissa.

Vapaana ollessaan ei saa hyppiä päälle ja näykkiä takinhelmaa, käsiä, eikä muutakaan. Tämä homma on aivan hukassa vielä (tietysti pentu on), emmekä kiinnitä mitään huomiota jos riehuu, ja lopetamme matkanteon.
Siinä asiassa ollaan kyllä luistettu, kun Osku tuo lelun, niin harva se kerta alamme leikkiä... Pitäsköhän ottaa taas vähän tiukemmat säännöt tuossa jutussa...

Esim. lapasten, sukkien, ym. "varastaminen" kielletty. Todella helppo on huomata kun Osku on vienyt jotain ei-sallittua, sillä se hipsii vähin äänin koppaansa, ei pakomatkalla katso ympärilleen kertaamaan, vaan suorilla piiloon.

Muutenkin sen pitää totella käskyjä, joita olemme sille opettaneet ja joita se osaa muttei joskus vaan jaksa, esim. tule (tosi tärkeä, tulee luokse voisi sanoa aina), mene pois, ei ym.
Että tämmöistä meillä.

[Julia Åivo]

Ai niin, tuo varastelu on myös Lucalla raivostuttava tapa.  Tervehtiessään kotiintulijaa tai lenkille lähdettäessä Luca nappaa usein lattialle unohtuneen kengän tai hanskan suuhunsa ja kiikuttaa piiloon. Aika usein lenkille lähtiessä saakin pyöriä edestakaisin ja etsiä sohvan alle jemmattua kenkää..  Jos mahdollista Luca vie ko tavarat mielellään pihalle. Se osaa noutoliikkeen oikein hyvin, mutta jos käskee sitä tuomaan pihistetyn sukan/kengän/hanskan pihalta saa osakseen vain tyhmän-viattoman katseen ja hännänheilutusta...

Jotenkin tapa pihistää tavaroita on kuitenkin niin symppis että en ole edes yrittänyt kitkeä sitä. Kehotetaan vain vieraita laittamaan kengät kaappiin turvaan..

[Tuulikki Kostylev]

Jotenkin tähän tapaan meillä:

Vaikkei mitään materialisteja olla, niin esineiden rikkominen tai varastaminen on ollut ehdottomasti kiellettyä. Pikkupentuna Roni olis aina kiivennyt tuolin kautta keittiön pöydälle, siellä oli talouspaperirullaa, taisi olla kukkavaasikin, joka kaatui. Roni jäi aika nopaeasti rysän päältä kiinni ja tytär huomautti sille napakasti, että tää on kiellettyä. Roni oppi asian hyvin, eikä kalastele tavaroita pöydiltä. Lisäksi huomattiin, että Roni nappaa sukkia kuivaustelineeltä ja syö ne, tämä luonnollisesti kiellettiin + oltiin itse paljon huolellisempia, ettei jätetty sukkia muutenkaan levälleen.
Lelujen kohdalla huomattiin, että Roni syö "ankanpalasia", kun ei löytynyt mistään pehmolelun jalkaa ym. ja huomattiin sitten, että se saattoi muutaman päivän kuluttua oksentaa jonkun lelunpalan, kuten muuten myös kadonneen sukan. Homma tuntui niin vaaralliselta jo koiran itsensä kannalta, että piti tietenkin ehdottomasti kieltää Ronia syömästä lelunpaloja. Tai kielto on kai yksipuolinen ja turhan negatiivinen sana, kasvattaa on paljon parempi ja totuudenmukaisempi.Roni saa edelleenkin joka päivä leikkiä rakkailla pehmoleluillaan, mutta mä meen sitten Ronin luo ja sanon "kiitos" ja leikki loppuu siihen.  Aina ehdottoman selkeä pitää olla koiralle, jos on itse epäselvä ja ailahteleva, mikä on sallittua ja mikä on kiellettyä, niin ei ainakaan koiraa pidä syyttää ongelmista vaan katsoa peiliin.

Ruokaa saa pikkuisen vaikka kerjätä, eri asia sitten saako mitään . Ruokaa ei missään nimessä saa varastaa. Pöydälle voi jättää vaikka lihaa ja makkaraa, eivät ole (tässä) opportunisteja. Vieressä voivat kuolata, eivät takuulla ota. Kun ihmiset syövät, koirat makaa pöydän alla. Kun ihmiset lopettaa, koirat katselee kysyvästi, jäikös jotain  . Ihan symbolisesti haluan antaa välillä niille jotakin pientä. Lautaset saavat joskus nuolla puhtaaksi, jos ei ole hillittömän mausteista ruokaa ollut. Ronin jäljiltä lautanen oikein kiiltää, oikea luomu-tiskikone. Koirien ruoka on vasta ihmisten ruuan jälkeen, silloin kun itse noudatamme ruoka-aikaa.

Pihalle pissaaminen kulkuväylille on kiellettyä, tässäkin ajateltu yleistä viihtyvyyttä ja nimenomaan aivan kaikkien koirien parasta. Ei kannata lietsoa negatiivisia asenteita koiria kohtaan ja mihin yksi koiraa merkkaa, siihen jo seuraava koipea nostaa hajumerkiksi. Kumpikaan eivät ole koskaan yrittänyt nylkyttää ihmisiä, onneksi. Narttujen perään kyllä ovat, pieni tyttökoirien kosiskelu on sallittua, mutta jotain rajaa sentään on oltava, varsinkin jos kohteena on nuori, kovin alistuva tms koira.

Noita edellä mainittuja tavaroiden tuhostusjuttuja Ricolla ei ollut pienenä. Pöydältä nappaaminen piti kieltää, olkkarin pöytä kun on niin mukavan matalallakin. Voi muuten olla, että jotkut "talon tavat"  Rico on sisäistänyt Ronin antaman "perehdytyksen" kautta.

Luonnollisesti pikkupentuna hampaiden käyttö ihmiseen on kielletty, terävät ne pienet naskalit on ja kielto + kiljaisu olivat hyviä konsteja ja aina parasta huomion ohjaus sallittuun tekemisiin. Sallittua tekemistähän täytyy olla, ei kaikki voi olla kiellettyä.

Koirat on meillä saanut vapaasti valita nukkumispaikan. Olkkarissa on iso kulmasohva, joka on tumma ja helppohoitoinen( nahkaa). Koirat joskus turkkuu sohvan päissä. Ihmistä ne aina väistää! Nää on kyllä semmoisia lempeitä ja mukautuvia koiria ja kunnioittavat omaa ihmislaumaa. Nykyään Roni entistä enemmän torkkuu sohvalla "omassa päässään"  ja vielä matkahuovan päällä. Tuntuu viihtyvän lämmössä, vaikka kesällä ei pidä kuumasta ilmasta. Näillä ei kummallakaan ole luonteessa semmoista, että ottaisivat jonkun paikan reviirikseen ja sitä sitten vartioisivat muristen ja pahapäisinä.  Meillä koirat ei kähise myöskään keskenään, ovat joko yhdessä tai sitten sopivasti antavat toisilleen tilaa. En kyllä kestäisikään semmoista elämää, jossa koirilla ( tai ihmisillä) on huonot välit, eivät edes samassa huoneessa voi olla.

[Heidi Lehtinen]

Meilläkin sohvalle ja sänkyyn hyppääminen on kielletty, tosin etutassut saa nostaa syliin  Aapo ei saa myöskään
-vetää hihnassa
-mennä ovelle vieraita vastaan
-haukkua tai murista meille
-luokse tullaan AINA kutsuttaessa ilman viivästelyjä
-pyydetyt asiat tehdään, esim. istu niin istutaan jne.
-piha alueelle ei tehdä tarpeita
-tavaroita,ruokaa ym. ei oteta ilman lupaa,paitsi omat lelut
-hihnaa laittaessa istutaan rauhallisesti
-hississä istutaan ja odotetaan lupaa mennä hissiin/tulla pois
-ulkona ei tervehditä kaikkia koiria
-hoitotoimenpiteiden aikana ollaan paikoillaan rauhallisesti
-kun syömme,aapo odottaa omalla pedillä tai matolla,katsoa saa muttei tulla kerjäämään

Aapon kanssa ei kaikkea tarvitse aina noudattaa kirjaimellisesti,mutta pääsääntöisesti toimimme näin. Mieheni tosin antaa helpommin periksi nappisilmien edessä ja aapo käyttää sitä häikäilemättömästi hyväkseen  minun kanssani ei esim. hypi päin tai yritä kerjätä keittiössä 

[Kaisa Karppinen]

Meillä on myös sohvalle sekä sängylle meno sallittu, mutta aina on tultava alas käskystä, väistettävä ihmistä, ja näin Taavi mukisematta eina toimiikin  joten minun mielestä ei sängyllä/sohvalla olo ole mikään johtajuusasia, kuten monet ajattelevat. Tosin sille voi joillekkin koirille sellainen muodotua, mutta en ajattele että automaattisesti jos koira saa olla sohvalla, hän kuvittelee olevansa jotenkin ylempänä.. Tärkeämpää on se, että siinä sohvalla ollaan omistajan ehdoilla.

Kiellettyä meillä on kaikki "huono" käytös, eli esim. nylkyttäminen, tavaroiden luvaton otto jne. mitä kaikki koiranomistajat varmasti kieltävät. Samoin koirien ohituksessa vaadin ehdotonta hyvää käytöstä, eli ohitetaan seuraten 

Lisäksi olen opettanut Taaville, ettei ovesta mennä ulos ilma lupaa. Ulos mentäessä odotetaan rauhallisesti eteisessä hihnan laittoa. Samoin sisälle tultaessa vaikka hihna on jo otettu pois, vasta käskystä saa lähteä eteisestä (helpottaa kovasti esim. kurakeleillä, ku koira automaattisesti odottaa kun esim. haen pyyhkeen jne.) Ruokaakin odotetaan nätisti istuen, ja vasta käskystä saa mennä syömään. Samoin kun hihnasta päästän ulkona irti, vasta käskystä saa lähtä juoksentelemaan. Näillä olen koittanu saada meidän hepuloivaa energiapakkausta toimimaan rauhallisemmin kaikissa muuten innostavissa tilanteissa, mikä toimiikin suht hyvin. 

[Elina Dunder]

Tuosta hihnan laitosta ulos mentäessä tulikin mieleeni yksi pieni, mutta ärsyttävä ongelma. Heti kun avaan eteisen kaapin ottaakseni hihnan ja pannan/valjaat sieltä, Osku kuulee "pahaenteistä valjaiden kilinää" ja pakoilee omaan koppaansa, eteisen piirongin alle tai muualle mahdollisimman kauas.
Saan sen sitten kalastaa kiinni, silloin ei tottele paikka-käskyäkään tms. Antaa kyllä laittaa pannan/valjaat kun olen saanut sen viereeni.
Mielellään kyllä lähtee ulos, häntä heiluen heti ovesta astuttuaan.

Vasta hiljattain, parin viikon sisällä on alkanut tekemään näin.
Mitään kammoa sillä ei ole ollut aikaisemmin, on reippaasti ottanut valjaat ja pannan uutena asiana vastaan.

Joten mistähän tämä johtuu?
Pakoilemisen alettua annamme aina makupalan samalla kun pujotamme valjaat/pannan pään läpi, muttei ole vielä auttanut... Niin, sama juttu on muuten heijastinliivissä, pujotettava.
Onko päättäväisyydessäni puutetta tässä asiassa, vai pitäisikö kohdella erittäin lempeästi ja rauhallisesti? Vai tiukemmat rajat?
Lempeästihän me sille aina releet laitamme, ei kovakouraisesti, ja kehumme aina.
Ai niin, tärisyttää ja värisyttää pienesti häntäänsä, kun odottaa, että minä saan puettua, miksi?

Argh, rupeaa jo pännimään...
Neuvoja kenelläkään?

Terkuin liianko-pikku-asioista-turhautuva omistaja

[maija karjalainen]

Meillä on vissiin aika askeettiset olot...

Pupu asuu alakerrassa (keittiö ja olohuone=niissä vietetään kuitenkin suurin osa ajasta) ja yläkertaan tullaan vain pyydettäessä
Luokse tullaan käskystä, vapaana ollessa toisten koirien luota lähdetään pois "pois" käskyllä välittömästi. Ehdottaa saa leikkimistä, joskus leikin joskus en. Leluja ei meillä voi juurikaan Pupulle yksin leikittäväksi jättää. Mikään ei kestä. Kaikki menee tuhannen päreiksi ja massuun. Sohvalle saa tulla, mutta vain jos kysyy luvan ja se myönnetään. Joskus voidaan riekkua ja hypätäkin soffalle, mutta yhdessä. Pöydästä ei mun ahne peto saa mitään. En edes halua kuvitella, minkälainen marina siitä syntyisi  Meillä käydään jo nyt keskustelua, että montako kertaa se ruoka-aika onkaan. Pupu on kehittänyt itselleen "ruokakellon": jos ihmiset syö, niin koiran ruoka-aika on heti sen jälkeen. Riippumatta toki siitä onko se syönyt puoli tuntia aiemmin. Heh. Hihnassa ei riekuta, ainakaan pahasti, tai ainakin yritetään kovasti. Hyppiä ei saa, eikä vieraita kiusata. Jotkut meillä käyvistä vieraista eivät todellakaan ole koiraihmisiä ja intoa puhkuva koira ei aina ole ihan hanskassa. Harmikseni pakko myöntää.  Periaatteessa ovista kuljetaan luvan kanssa, mutta käytännössä toteutus ontuu varsin usein. Autosta ei kuitenkaan hypätä ikinä ilman lupaa. meillä on myös käytössä pissirajoitukset. Urbaanilagotto ei voi pissiä talojen seiniin ja ovenpieliin. Pitää malttaa hiukan. 

Hassua on myös tuon otuksen kanssa se, että mitä enemmän siltä vaatii ja mitä enemmän rajoja asettaa tai käskyjä antaa, sen enemmän se tuntuu tulevan lähelle. Siis haluaa niitä käskyjä, komentoja ja rajoja. Sillä on kivaa, kun se voi tehdä niinkuin emäntä sanoo. Häntä heiluen tehdään sitten älyttömyyksiä yhdessä. Mutta ehdotonta on kyllä se, että välillä ihan raa'asti muistuttaa sekä itselleen että koiralle, että miten se homma taas menikään. Meillä meinaa välillä lipsua ja sitten voi helposti ihmetellä miksi hihnassa vedetään, miksi nenäilmoitus muuttuu tassuilla läpsimiseksi ja yllättävästi koira alkaa hyppiä... Ne on hirveän pieniä asioita, joilla Pupu "röyhkeilee" ja ne kun saa pois helposti sanomalla oikeassa paikassa "höh" ja "ei" ja simppelisti huomioimattomuudella. Harvoin tarvitsee oikeasti mitään muuta. Tiukassa tilanteessa se on meillä niskaote, mutta silloinkin pitää olla tilanne päällä (jotakin vaarallista suussa, liikaa vauhtia tilanteessa, kehotuksesta huolimatta ei korvia vaan kierroksia jne.).

Joskus pohdin myös sitä onko rajoilla ja temppuilulla loppujen lopuksi niin kovin suurta eroa. Saata antaa koiralle hommaksi etsiä luun ja nakertaa sitä ruokailun ajan. Se tekee sen mielellään. Kaikki hommat missä se tietää mitä minä toivon sen tekevn, se tekee suurella innolla, joten se on sekä kuria, mutta usein myös järjetöntä naurunsekaista temppuilua meiltä molemmilta. 

Maija

[Tuija Salminen]

Hassua on myös tuon otuksen kanssa se, että mitä enemmän siltä vaatii ja mitä enemmän rajoja asettaa tai käskyjä antaa, sen enemmän se tuntuu tulevan lähelle. Siis haluaa niitä käskyjä, komentoja ja rajoja. Sillä on kivaa, kun se voi tehdä niinkuin emäntä sanoo. Häntä heiluen tehdään sitten älyttömyyksiä yhdessä.

Tämä on varsin järkeenkäypä toimintamalli koiralta. Koira nauttii siitä, kun sillä on rajat ja se tietää mitä saa tehdä ja mitä ei. Näin se on susilaumassakin, missä vallitsee tiukka hierarkia ja alemmat yrittävät miellyttää alfanaarasta. Tämän huomaa käytännössä myös niissä tilanteissa, missä koiraa kieltää napakasti. Sehän on heti tulossa lähelle nuolee, puskee ja tuo itseään tykö anteeksipyytävän oloisena.

Uskon, että koira(t) toimii sitä paremmin mitä selkeämmin tietävät oman paikkansa laumassa. Kyllähän tuo nuoriuros meilläkin on välillä täysin korvaton, mutta nopeasti se palautetaan ruotuun ja taas homma luistaa. Esim. jos ei tule sisälle kun pyydetään, niin ovi menee kiinni ja siellähän kaveri sitten ulkona odottaa uutta sisäänkäskyä. Tällöin yleensä tilaisuutta ei enää missata vaan sisälle tullaan juoksujalkaa

Meidän rajat eivät eroa juuri muista jo mainituista, mutta kyllä me annamme tuon kuseskella omalle pihalle kuten myös kävelytiellä tienpientareelle. Jos omalle pihalle ei saisi pissata niin mitä hyötyä tästä läänistä sitten olisi  Sen verran usein tuo kaipaa päästä pihalle patsastelemaan ja tien tapahtumia tarkkailemaan ettei mitenkään voida kieltää pissailua omalle tontille. Keltaiset kinokset eivät tietenkään ole esteettisessä mielessä kaunista katsottavaa, mutta tässä meillä ajaa käytännöllisyys kauneuden edelle 

[Päivi Solmula]

Tuosta hihnan laitosta ulos mentäessä tulikin mieleeni yksi pieni, mutta ärsyttävä ongelma...Vasta hiljattain, parin viikon sisällä on alkanut tekemään näin.
Mitään kammoa sillä ei ole ollut aikaisemmin, on reippaasti ottanut valjaat ja pannan uutena asiana vastaan.

Ai niin, tärisyttää ja värisyttää pienesti häntäänsä, kun odottaa, että minä saan puettua, miksi?

Voisiko koiralla olla kipuja? Meillä menee joskus karkuun, jos valjaat ottaa esiin ja koiran paikat ovatkin jumissa...

Tuo hännän värisyttäminen vaikuttaa ihan sinun rauhoittelulta: "Ota emäntä rauhallisesti, kyllä mä olen ihan nätisti..." 

~Päivi~

[Elina Dunder]

Voisiko koiralla olla kipuja? Meillä menee joskus karkuun, jos valjaat ottaa esiin ja koiran paikat ovatkin jumissa...

Rokotus on maaliskuun alussa, silloin koko koira tarkistetaan, lihakset (ja mahdolliset läskit painokeskusteluun viitaten... ) sun muut. Ja lonkat tietysti niihin aikoihin kuvataan, täyttää vuoden.

Mulla varmaan elekieli oli sitten jotenkin uhkaava tai pelotteleva, kerta rauhoitteli. Kumarruin ehkä liikaa Oskun päälle...

Virheistä oppii.

[Terhi Heikkinen]

Meillä on vain pari ehdotonta sääntöä.

1) Luokse on tultava heti kutsuttaessa, oli tilanne mikä hyvänsä.
2) Koira väistää ihmistä (lastakin) jos sattuu olemaan tiellä.
3) Koira tottelee sanaa ei.

Vuosia sitten pidin jokseenkin tärkeänä, että tällaisia johtajuutta pönkittäviä sääntöjä on enemmänkin, mutta käytännössä olen todennut ne täysin tarpeettomaksi. Koirani kunnioittavat ihmistä, eivätkä sikaile, vaikka saavatkin nukkua sängyssä, sohvalla, kulkea oista ensin, ottaa ruokansa ilman katsekontaktia, kerjätä pöydästä ja viedä lapasen lenkillä. Niin kauan, kun itse tykkään koiristani, ne saavat käyttäytyä "huonosti". Kunhan lopettavat sitten kun käsky käy.