Pidän Oskua vapaana jäälle ja metsään mentäessä, ja iltaisin, klo 22 jälkeen kun ollaan lenkillä. Meidän alueella ei siihen aikaan liiku enää ihmisiä, ja mitä nyt joskus joku auto.
Tiedän, että se on aika riskialtista, mutta tiedän myös tasan tarkkaan, milloin voin luottaa koiraan ja milloin en, olen oppinut sen tuntemaan niin hyvin. Minusta ja Oskusta on kaiken lisäksi mukavampaa mennä vapaana, kun ei ole hihnaa rajoittamassa kummankaan tekemisiä.
Osku on sellainen, että se vilkaisee minuun päin aina jos mielestään menee liian kauas, ja jää usein odottamaan minua.
rakas koiramme
Kerran kun olimme erään koulun pihassa, siellä tuli pari irrallaan olevaa koiraa vastaan. Kutsuin Oskun luokseni, ja laitoin kiinni. Pahaksi onnekseni ne koirat olivat huomanneet jo meidän, ja ryntäsivät suin päin luoksemme. Toinen rähisi Oskulle, ja olisi käynyt kiinnikin, jos olisi päässyt, mutta pidin Oskua ja sitä niskasta kiinni, niin että olivat kummallakin puolellani. Samalla terrieri teki koirani kanssa tuttavuutta, ihan nätisti. En viitsinyt ruveta potkimaan tai hätistämään koiria pois, kun eivät olisi menneet, ja sain tilanteen hyvin hallintaan.
No, ne sitten lähtivät, ja päästin Oskun taas vapaaksi. Se otti muutaman ison loikan niiden perään, mutta kun kutsuin sitä ja vähän huudahdin, niin tuli iloisena luokseni.
Olin kyllä siinä tilanteessa salaa ylpeä koirastani, ainakin verrattuna niihin kahteen toiseen...
Lagotto romagnoloista yleisesti
