seuraava »

[Heidi Lehtinen]

Iltalenkillä vastaamme tuli keski-ikäinen mies taluttaen flexissä welsh corgi cardigania.
(en ole varma oikeinkirjoituksesta )

Meidät nähdessään koira alkoi äristä ja mies huusi sitä luokseen. Koira ei totellut, joten mies reipäisi hihnasta voimalla ja koira lensi pahan näköisesti taaksepäin. Ohitettuamme koiran mies tarttui sitä niskasta ja käänsi selälleen lumihankeen ärjyen sille ja koira murisi miehelle todella vaarallisesti ja yritti jopa purra tosissaan. Ei voinut erehtyä kun kuuntelin koiran ääntä ja katsoin sen kamppailua päästäkseen pois miehen painon alta. Hetken kuluttua mies nousi ylös koiran yhä muristessa ja kiskaisi sen flexistä mukaansa.

En kyennyt kuin katsomaan sivusta järkyttyneenä  Olisi tehnyt mieli sanoa vaikka mitä  mutta jos mies kerran kohtelee koiraansa tuolla tavalla niin en naisihmisenä uskaltanut mennä väliin väkivallan pelossa. Vedet kyllä tuli silmistä kun mietin millainen tulevaisuus silläkin koiraraukalla todennäköisesti tulee olemaan ja kuinka sen elämä mahdollisesti päättyy jo nuorena omistajan osaamattomuuden ja väärien "koulutustapojen" takia 

Poliisillekin turha ilmoittaa, olen joskus niinkin toiminut muttei heillä kuulemma valtuuksia puuttua ellei kyse ole lain mukaisesta eläinrääkkäyksestä.
Tuntuu vain jotenkin niin kamalalta katsoa vierestä voimatta puuttua asiaan

[Maarit Saren]

Ensi kerralla kun näet miehen niin mielestäni sinun kannattaisi edes yrittää puhua ja ehkä hieman neuvoa miestä, ihan perusasioita vaikka niin että nameja taskuun ja heti kun näkee toisen koiran niin namia koiran suuhun ym ym ja perustelee mihin sanomisensa perustaa.
Minulle kerran kävi vähän samalla tavalla, koiran kohtelu ei ollut aivan noin rajua mutta huonoa kuitenkin ja ihmisenä oli myös vanhempi mies. Minä jäin juttelemaan hänen kanssaan vaikka vastaanotto ei heti ollut hyvää. Kerroin mitä ehkä kannattaa yrittää. Seuraavan kerran kun minun äitini näki tämän miehen ja koiran niin mies oli "totellut" neuvoani ja syötti koiralleen namia. Itselleni tuli hyvä mieli kun kuulin tästä, tiesin että koiralla saattaa olla hieman valoisampi tulevaisuus.
Aina kannattaa yrittää "pelastaa" tuollaisia koiria huonolta kohtelulta.

[Julia Åivo]

Tuo ei kyllä kuulosta ihan parhaalta tavalta harjoitella ohituksia.. Nami ei toimi kaikille koirille kaikissa tilanteissa, mutta tuommoinen repiminen ja selättäminenkään ei tietenkään ole järkevästi annettu fyysinen palaute.

Mä kyllä luulen että tuollaisessa tilanteessa on ihan turha mennä neuvomaan ja ehdottomaan namin syöttöä, tuskin herättää juuri vastakaikua.. Muutenkin tuntemattoman ihmisen neuvojen tuputtamisen moni kokee aika ärsyttävänä. Jos nyt kyse on koiran pahoinpitelystä niin silloin pitää mennä väliin, mutta muuten en kovin herkästi pyytämättä puuttuisi muiden koirankoulutukseen. Esim. itse jouduin kantamaan Liloa ohituksissa, kun siltä oli juuri leikattu polvi. Se oli niin täynnä energiaa häkkilevon ja lyhyiden lenkkien takia, että siinä ei namit ja muut auttaneet, vaan se olisi pomppinut polvensa hajalle ohituksissa muulla metodilla, jota riskiä en tahtonut ottaa. Siinä oli hermot niin kireällä muutenkin, että teki mieli tirvaista kuonoon jotain viisastelijaa joka tuli selittämään miten koiraa ei kannattaisi kantaa ohitustilanteissa..

Muutenkin asiat voi näyttää kauempaa erilaisilta. Esim. jos Luca jää irtiollessaan tuijottamaan vastaantulijaa, eikä kuuntele luoksetulokäskyä, saatan ravistaa remmiä sen korvan juuressa että hei herätys, koskematta siis koiraan. Kauempaa voi näyttää siltä että mätän sitä päähän remmillä..  Voihan tuossakin olla kyse yksittäistapauksesta, koira on perseillyt koko lenkin ja sitten omistajalla vaan kilahtaa, ei se tarkoita että koiraa njatkuvasti pahoinpideltäisiin.   

[Mari Hiltunen]

Komppaan Juliaa. En lähtisi neuvomaan jossei tilanen todella näytä siltä että koiraa pahoinpidellään ja siinäkin tapauksessa kannattaa harkita onko vastapuoli sellainen että sanominen kannattaa...

Kyllä minä ainakin joudun välillä ottamaan ihan kunnolla nahkoista kiinni kun viesti ei mene perille, ulkopuolisesta se saattaa näyttää rajultakin mutta väittäisin omalta osaltani että tiedän mitä teen. Ja tämä ei nyt tarkoita sitä että meillä rieskotaan koiria pitkin hankia pienimästäkin inahduksesta  Toinen vaihtoehto on toki antaa koiran riekkua ja mellestää ja olla välittämättä sen tottelemattomuudesta. Siitäkin tulee aika nopeasti sanomista

Minua harmittaa kovasti nuo juoppojen ja nistien koirat mitä näkee metroasemilla ja ostareilla. Ne on kyllä saaneet turpaansa niin paljon ja varmasti aiheetta että nöyrin mielin ja pää painuksissa tallaavat isäntänsä perässä. Säälittäviä raasuja...  Eräänäkin kertana yksi kuljetti isoa sakemannia kengännauhassa ja syötti sille päivän ateriana nakkipaketin  Lienekkö edes aina muistavat ottaa koiraa edes mukaansa kun paikkaa vaihtavat. Mun ymmärrykseen ei mahdu miksi se koira pitää siihen ottaa riesaksi kun elämä näyttää muutenkin olevan kamppailua ja kaikki rahat menee päihteisiin enkä liioin tajua kuka myy mitään koiraa näille päihdeongelmaisille!

[Tuulikki Kostylev]

Minun mielestä nykyajan maailmassa ihmsillä on liikaa adrenaliinia veressä.
Kyllä minäkin joskus poltan päreeni koirien kanssa, mutta minusta näkee kyllä päältä, kun olen todella vihainen, ei siinä selätyksiä tai tirvaisuja tarvita.

Enkä kyllä usko, että huutamallakaan kuin hinaaja olen yhtään uskottavampi sen paremmin eläimen kuin ihmisten edessä  . Kyllä varmaan joskus on meilläkin Vermon niityllä kaikunut, kun pojat ovat olleet "hieman kurittomalla päällä". Paljon parempia tuloksia syntyy kyllä fiksuimmilla konsteilla 

[Mari Hiltunen]

Niin... kukin tavallaan. Asia on nyt vaan niin että ne "Cesar Milanit" ei ihan joka koiran kanssa toimi. Huutaminen ei nyt auta missään tilanteessa mutta on myös tilanteita, jolloin se viesti ei mene perille pelkän oman vihaisuuden näyttämisellä...

[Maarit Saren]

No tulipahan mieleeni vaan että jotain olisi voinut yrittää tehdä koiran hyväksi, kun teki minunkin pahaa kun luin tuota viestiä mutta unohtakaa mitä kirjoitin.

[Tuulikki Kostylev]

Maarit, on kunnioitettavaa ja asenteet kohdallaan  halussa auttaa, kun näkee ihmisen jolla on kehnot koirankäsittelytaidot. Varmasti osasit lähestyä tuota vanhempaa ihmistä oikein, koska taitamaton ihminen loppujen lopuksi kuunteli neuvojasi.

Ehkä hankalampia neuvottavia ovat "arvaamattomat koiran omistajat", hyvänä päivänä "jaksetaan" olla sallivia koiraa kohtaan ja oikeastaan sallitaan semmoistakin mitä ei pitäisi. Sitten kun on itsellä huono päivä tai rankkaa elämässä puretaan omaa stressiä ja kilahdetaan koiralle. Tämmöisiä omistajia on, muttei asiassa mitään hyvää ole.

[Julia Åivo]

Ei tietenkään saisi olla niin, että välillä jotain saalitaan ja sitten toisena päivän kilahdetaan koiralle.. Mutta aika harva omistaja oikeasti joka tilanteessa on täysin johdonmukainen, ja on minusta vain inhimillistä että hermot voi joskus mennä. Toki silloinkaan ei koiraan saa kohdistaa väkivaltaa, mutta aika harva koira menee rikki siitä että sille ärähtää tai nappaa niskavilloista. Tällöinkin tietty muistutuksen pitää tulla sillä hetkellä kun koira toimii väärin, jos koira on esim. tuhonnut jotain omistajan poissaollessa niin jälkikäteen on ihan turha sille rähjätä vaikka kuinka hermot menisi.

  Mutta en itse yhden kohtaamisen perusteella tekisi kovin pitkälle vietyjä johtopäätöksiä siitä miten koiraa muuten kohdellaan, ja että se tullaan varmaan lopettamaan omistajan huonon kohtelun takia.. Aika paljon näkee koirastakin, jos se luihuilee ja selvästi aristelee omistajaa, on koulutus ehkä tapahtunut turhan kovalla kädellä. Jos koira taas on itsevarman ja reippaan oloinen, en olisi kovin huolissani kohtelun suhteen.

[Heidi Lehtinen]

Minusta on kyllä turhaa voiman käyttöä jos koira kiskaistaan hihnassa oman pituutensa verran taaksepäin niin että se meinaa kaatua selälleen. Jokainen tietää miltä näyttää kun koiraa kunnolla hihnasta kiskaistaan taaksepäin ja miten se vaikuttaa niskaan ym.
Ei ollut kyse mistään korjaavasta liikkeestä, ainakaan sellaisesta minkä itse hyväksyn.

Lumihankeen painamisenkin mies teki minun silmiini turhan agressiivisesti käymällä käsiksi koiraan takaapäin niskasta ja ärjyessään selvästi vihaisena ja hermonsa menettäneenä.

Corgi on haastava rotu, varmasti joutuu kouluttamaan fyysisemmin kuin lagottoa mutta pelkästään fyysisesti alistamalla ja kurittamalla tuskin saa kovin hyviä tuloksia aikaan. Voi olla että kyseessä oli yksittäistapaus ja koiraa koulutetaan normaalisti muilla keinoilla, mutta sain sen vaikutelman katsoessani että miehellä ei ollut minkäänlaista otetta koiraansa ja hän hallitsi sitä ainoastaan kuten edellä kuvasin.

Itsellänikin on ollut koiria, joiden käsittelyssä ja kouluttamisessa on tarvittu "kovempia" otteita mutta ei niinkään fyysisesti vaan henkisesti, jotta jaksaa koiraa joka varsinkin nuorena haastaa omistajansa vähän väliä.
Olen tehnyt virheitä, varsinkin ensimmäisen oman koirani kohdalla (beauceron uros) Jälkikäteen mietittynä jokin muu rotu olisi ollut parempi valinta mutta olin nuori ja koirasta oli turvaa yksin asuessa. Meistä tulikin todella läheiset, lopulta koira murisi kaikille jotka tulivat metrin päähän minusta. Se muuttui muutenkin agressiiviseksi kaikkia muita paitsi minua kohtaan ja lääkärissä löydettiin kivulias kasvain koiran ollessa reilun vuoden.
Se selittää osaltaan luonteen muutoksen, mutta myöhemmin tajusin kumpi meistä oikeasti oli ollut lauman johtaja. Vaikka koira oli totellut minua hyvin, niin silti olisin todennäköisesti ollut sen kanssa pahoissa ongelmissa myöhemmin murrosiän tullessa. Annoin koiran nukkua sängyssäni ja kulkea miten se itse halusi. Se seurasikin minua joka paikkaan (luulin sitä rakkaudeksi mutta todellisuudessa se taisi vartioida minua) Sain tehdä sille kaikki hoitotoimet ja ottaa lelut ym, mutta kenenkään muun ei kannattanut edes yrittää. En oikeastaan kieltänyt siltä mitään koska se ei mielestäni tehnyt mitään väärää. Se oli minua kohtaan maailman ihanin koira, muut ihmiset pitivät sitä vaarallisena ja minua hulluna kun en tajunnut tilannetta.

Koira jouduttiin lopettamaan kasvaimen takia ja myöhemmin olen miettinyt sen olleen hyvä ratkaisu. Vieläkin tunnen huonoa omatuntoa etten silloin kyennyt tajuamaan tekemiäni virheitä ja olemaan vahvaluontoiselle koiralleni sen tarvitsema johtaja. Toisaalta tuskin enää koskaan tulen kokemaan vastaavaa läheisyyttä yhdenkään koirani kanssa koska tiedän sen mukanaan tuomat monet ongelmat ja ettei symbioosissa eläminen ole kummallekaan hyväksi.

[Kiia Montonen]

Naureskelen tässä kun lueskelen...tietäen kirjottaneen ihmisen ammatin....

Ensi kerralla kun näet miehen niin mielestäni sinun kannattaisi edes yrittää puhua ja ehkä hieman neuvoa miestä, ihan perusasioita vaikka niin että nameja taskuun ja heti kun näkee toisen koiran niin namia koiran suuhun ym ym ja perustelee mihin sanomisensa perustaa.
Minulle kerran kävi vähän samalla tavalla, koiran kohtelu ei ollut aivan noin rajua mutta huonoa kuitenkin ja ihmisenä oli myös vanhempi mies. Minä jäin juttelemaan hänen kanssaan vaikka vastaanotto ei heti ollut hyvää. Kerroin mitä ehkä kannattaa yrittää. Seuraavan kerran kun minun äitini näki tämän miehen ja koiran niin mies oli "totellut" neuvoani ja syötti koiralleen namia. Itselleni tuli hyvä mieli kun kuulin tästä, tiesin että koiralla saattaa olla hieman valoisampi tulevaisuus.
Aina kannattaa yrittää "pelastaa" tuollaisia koiria huonolta kohtelulta.

Tottakai asioihin pitää puuttua, ja paras tapa on päin kasvoja ja heti (ei kirjoitusta paikallislehden kännykkäosioon kuten ihmisillä on tapana).
Asenne millä kertoo asioita on ratkaseva. Toki kaikkia eläimiä ei kaikilta ääliöiltä pysty pelastamaan, mutta yrittää on aina pakko.

[Tarja Vihanti]

Tänä päivänä uskalletaan mielestäni aivan liian harvoin puuttua epäkohtiin, koska pelätään juuri ihmisten reagointia...silläpä näitä kaltoin kohdeltuja eläimiä on todella paljon. Kukapa näitä eläimiä sitten puolustaa, jos ei kukaan välitä?

[Julia Åivo]

Edelleen, minusta on aika pitkälle vietyä syyttää omistajaa jo kaltoinkohtelusta yhden tapahtuman perusteella..

[Minna Porkola]

Jos sanotte vastaantulijalle jotain, niin sanokaa asianne mahdollisimman selkeästi ja perustellen, vastaanottokanava ei välttis ole auki.  Olen nyt toista päivää raapinut päätäni, miksi emme olisi saaneet väistää yhtä koirakkoa pois kadulta, kun tiesin jo entuudestaan että Totti ja se toinen koira eivät tule toimeen.  Olin itse tietysti puolustuslinjalla, enkä joko siitä syystä tai epäselvästi esitetystä asiasta todellakaan saanut selville, mitä tein hänen mielestään väärin.   

[Kiia Montonen]

Edelleen, minusta on aika pitkälle vietyä syyttää omistajaa jo kaltoinkohtelusta yhden tapahtuman perusteella..

Tuskin nyt asia ollut ihan noin?

Edelleen...toki löytyy koiranomistajia joilla on koira egon jatkeena ja osaavat KAIKEN ja ottavat hyviä neuvoja kritiikkinä...mutta kunnollinen koiranomistaja voi havahtua asiallisesta palautteesta ja huomata että toimii hieman hassusti tilanteissa koiraa kohtaan.
Joten rokheasti vaan asiallisiin neuvoihin tuolla koiramaailmassa. Lienee aika epäasiallista mennä toisen naamaneteen ja syyttää kaltoinkohtelusta....hyviä neuvoja kannattaa aina jakaa.