seuraava »

[Eija Pyhäranta]

Hei

Yrityksistämme huolimatta tilanne kotonamme on mennyt sellaiseksi, että joudumme luopumaan Fifistä, 4,5 vuotiaasta Lagotto nartustamme.

Ongelmana on, että se murisee uhkaavasti hampaitaan näyttäen etenkin 9 vuotiaalle pojallemme, joka nyt pelkää koiraa niin paljon, etteivät voi samoissa tiloissa oikein olla. Tämä tietysti hämmentää koiraa, joka suljetaan toistuvasti pois yhteisistä tiloista silloin kun poika on hereillä ja kotona.

Eli jos tiedät koirallemme uuden kodin niin ota yhteyttä minuun puh 041 511 8911 tai koiran omistajaan eli mieheeni Reijo Pyhärantaa puh 0400 618 292. Minulle voit lähettää myös viestin sivujen kautta tai miehelleni sähköpostiin reijo.pyharanta@gmail.com.

Koira tuli meille puoli vuotta sitten, koska olisi muuten joutunut lopetettavaksi. Edelliseen kotiin tuli uusi koiranpentu jonka kanssa Fifi ei tullut toimeen. Jonkilaisia käytöshäiriöitä sielläkin oli ollut (olisiko sitten samanlaista murinaa, kahden aikuisen koti).

Fifi on perso huomionosoituksille ja rapsutuksille. Pitää myös erilaisista aktiviteeteista.

[Tuija Salminen]

Kurjaa, että tilanne on mennyt tuohon pisteeseen Jos kuitenkin tuntuu siltä, että haluatte yrittää tehdä asialle jotain niin tässä yksi taho, josta voisi kenties apua löytyä http://www.koiraneuvola.fi/index.php

Toivottavasti Fifi löytää uuden ja hyvän kodin tai parhaimmassa tapauksessa saisitte ulkopuolista apua tilanteeseenne ja voisitte pitää koiran itsellänne.

Onnea matkaan!

[Julia Åivo]

Onko koira tutkittu läpikotaisin mahdollisten kipujen takia? Lonkat, kyynärät, selkä?

Jos koira on lähdössä jo toisesta kodista käytösongelmien vuoksi, sillä on riski päätyä kiertolaiseksi paikasta toiseen. Tulevan kodin pitäisi olla tosi osaava vaikeiden tapausten kanssa, muuten kyllä valitettavasti paras ratkaisu voi olla päästää koira kokonaan pois, niin ikävältä kuin se tuntuukin.

[Terhi Heikkinen]

Onpa näitä samantapaisia kodinvaihtotapauksia ollut viime aikoina paljon.. Ikäviä juttuja.  Se on varmasti totta, ettei tilanne voi tuollaisena jatkua, että koira eristetään muusta perheestä heti kun perheen poika on lähellä.

Eli Fifi ilmeisesti etsisi ongelmakoirakokemusta omaavaa kotia, jossa ei olisi muita koiria eikä lapsia? Sellaista voi olla suoraan sanottuna todella vaikea löytää ainakaan nopeasti. Sen puolesta olen samaa mieltä kuin Julia. Koira ei osaa päiviänsä laskea, ja jos sillä on paha olla, niin monesti pisteen laittaminen elämälle on se kaikkein armeliain ratkaisu. Mutta sen tietää parhaiten koiran omistaja, että onko sitä toivoa paremmasta ja minkä verran.

Tuosta kiertopalkinnoksi joutumisesta, mikä on ihan aiheellinen kysymys, kun koira etsii jo ainakin kolmatta kotiaan.. Yksi keino tältä välttymiseen olisi esimerkiksi se, että pitäisitte itse koiran omistusoikeuden, siirtäisitte vain hallintaoikeuden uudelle omistajalle ja tekisitte siitä lainvoimaisen sopimuksen.

Joka tapauksessa tsemppiä ja voimia vaikeaan tilanteeseen!

[Heidi Lehtinen]

Toivottavasti Fifille löytyy uusi ja lopullinen koti,jossa on vakavasti ja huolella harkittu onko oma elämäntilanne/koirakokemus riittävä tytön tarpeisiin. 
Kodin etsintään,mikäli siihen päädytte,kannattaa paneutua todella tarkkaan ja riittävä koeaika jotta puolin ja toisin ehditte harkita päätöstä kunnolla. Itselleni tuli juuri viikko sitten koeajalle lagottonarttu,joka on purrut perheen vauvaa ym. Selkeillä säännöillä ja riittävällä aktivoinnilla/ulkoilulla koiran käytös on muuttunut nopeasti parempaan suuntaan mutta vielä on paljon tehtävää aivan perustottelevaisuuden opettelussa. Itse olen todella tyytyväinen molempiin kodinvaihtaja-lagottoihini,mutta käytöksen muuttaminen vaatii paljon aikaa ja paneutumista eikä ole varmaa tuottaako kovakaan työ lopullisia tuloksia.
Ei (ehkä) helpoin tapa hankkia uutta perheenjäsentä,mutta palkitsevaa mikäli on valmis uhraamaan aikaa ja kouluttamaan koiraa uusille tavoille.