seuraava »

[Julia Åivo]

Valitettavan paljon on viime aikoina ollut kysymyksiä lagottojen käytösongelmista, puremisesta, murisemisesta, arkuudesta.  Ja kodinvaihtajia on aiempaa enemmän ,toki rekisteröintimäärätkin ovat nousussa edelleen.

Mikä on nöiden ongelmien perimmäinen syy? Alkaako lagottojen luonne todella mennä ikävämpään suuntaan?  Tuntuu että aika paljon haetaan luonteisiin pehmeyttä ja helppoutta, joka voi sitten mennä vähän yli kun näitä jalostusvalintoja kerrataan. Pehmeys ja arkuus kun jossain määrin kulkevat käsi kädessä. Pehmeä, ehkä arkakin, ja suht terävä koira voi olla hyvinkin ongelmallinen. Lagotoilla kynnys purra ihmistä ei minun kokemukseni mukaan ole kovin korkea, en nyt kyllä puhu Lucasta vaan yleisellä tasolla  

Vai otetaanko lagotto sitten väärin perustein? Monesti kilttinä ja helppona mainostettu, söpö kikkaraturkki. Pentuna annetaan mutustella vähän kättä ja nilkkaa, ja vallata sohva. Tai kieltäytyä hoitotoimenpiteistä murisemalla ja rimpuilemalla. Vuoden ikäisenä  hampaat käteen losauttava hurtta ei olekaan enää niin söpö ja kiva.

Lagoton pennut ovat hyvin kaupaksimeneviä, ja hintakin kohdallaan. Ihan varmasti "jalostukseen" käytetään myös sellaisia yksilöitä joiden ei luonteen puolesta pitäisi lisääntyä, ja kaikkien pentujen kotia ei voi enää valita niin tarkkaan kun pennuista alkaa olla jo ylitarjontaa.

Varmasti joku tästä tekstistä loukkaantuu, ja ehkä tämä oli vähän kärjistettyä, paljon on hyvää kasvatustyötä ja hyviä lagottoja. Surettaa vain että rotu tuntuu menevän huonompaan suuntaan, ja monilla keskustelupalstoilla mielikuva lagotoista on arkoina näykkijöinä ja eläinlääkärin kauhuina.

[Terhi Heikkinen]

Kun olen noita lagottojen trimmauksia tehnyt, niin silloin tällöin tulee vastaan asiakkaita, jotka eivät itse pysty itse koiraansa trimmaamaan tai kynsiä leikkaamaan ja siksi turvautuvat ulkopuoliseen apuun. Mieleenpainuvin tapaus tähän mennessä on ollut 8 kk ikäinen pentu, joka puri ja raapi peloissaam käteni rei'ille. Monesti olen kyllä törmännyt sellaisiin, jotka haukkovat ilmaa ja kokeilevat varovasti hampaillaan, mutta tämä kyllä puri ihan empimättä ja varoituksena oli vain pieni vilkaisu ennen iskua. Tosin tässä tapauksessa asialle ilmeni monia selittäviä tekijöitä, muunmuassa se, ettei koira ole koskaan osoittanut vastaavaa käytöstä perhettään kohtaan, niin pelkoaggressioon ei oltu osattu puuttua, ja se, että perhe oli ollut tärkeimmän sosiaalistamiskauden mökkeilemässä jossain sivistyksen ulottumattomissa.

Ikävä tosiasia on se, että kun määrä lisääntyy, lisääntyvät myös näkyvät ongelmat. Johtuuko se omistajasta, koirasta, kasvattajasta, geeneistä vai mistä, sitä sopii vaan spekuloida ja on varmasti pitkälti tapauskohtaista. Juuri vähän aikaa sitten katselin KoiraNetistä eri rotujen kuolinsyytilastoja ja siellä oli esimerkiksi kaksi alle vuoden ikäistä kultaistanoutajaa lopetettu salakavaluuden/arvaamattomuuden takia.

Kyllä näitä arkoja ja luonteensa puolesta elinkelvottomiakin lagottoja on ollut Suomessa alusta asti, mutta ehkä ne eivät ole tulleet tällä tavalla tarkastelun ja keskustelun alle kuin nyt. Tällä tavoin asiasta keskustelemalla ongelmaa voidaan alkaa paremmin selvittää ja siihen voidaan sitä kautta paremmin myös puuttua. Ja toivottavasti puututaankin.

[Tarja Työläjärvi]

Julian viestiin vain sen verran, että varsinaisestihan rekisteröintimäärät eivät ole juuri nyt nousussa, sillä viime vuonnahan rekisteröitiin 61 lagottoa vähemmän kuin vuonna 2009, eli laskua 17,3 %. Pilkunviilausta toki  Odotan innolla jatkokommentteja tästä tärkeästä aiheesta.

[Hanna Salovuori]

Mä sanoisin näin äkkiseltään, että yksi isoimmista sysitä on kuvitelma siitä, että lagotto on kiva pieni pehmolelu, joka toimii automaattisesti oikein ilman opettamista. Tässä tapauksessa ulkonäkö antaa kyllä ihan väärän kuvan... Lagotto kun kuitenkin on pohjimmiltaan ihan yhtä koira kuin muutkin koirat ja tarvitsee rajat. Koira ei koskaan saisi olla perheen "vauva", ja sitä pitäisi kohdella kuten koiraa. Eli lajityypillinen käytös on otettava huomioon.

Tottakai joukossa on ollut, on nyt ja tulee aina olemaan niitä yksilöitä, joiden luonteessa on oikeasti toivomisen varaa. Itse pitäisin kuitenkin suurempana ongelmana sitä "narun toista päätä". Tässä on kasvattajilla iso merkitys, että he opastavat pennunottajat oikein, eivätkä anna kuvaa pehmolelusta tms. oliosta, jossa on tottelevaisuusvalion tiedot sisään koodattuna. Kuten tässä ketjussa on jo mainittu, pentumäärän kasvu johtaa helposti siihen, että pennut myydään sen kummemmin miettimättä. Minusta jokaisen pennunostajan pitäisi olla perillä ainakin perusasioista (tai osata ainakin kysyä!) ja osata käyttää maalaisjärkeä. Jokaiselle joku koira on se ensimmäinen, ja ongelmia tulee, toisille enemmän ja toisille vähemmän.

Minusta olisi mielenkiintoista tietää, kuinka suuri osuus noista uutta kotia etsivistä on perheen ensimmäisiä koiria.

[Maija Nieminen]

Samaa mieltä olen, kuin Hannakin, eli useimmiten syy on kyllä omistajassa, ennemminkin kuin koirassa. Ei tietenkään voi yleistää, sillä luonnevikaisiakin yksilöitä varmasti on. Ehkä se mihin itse olen eniten törmännyt, on että lagotto otetaan söpöytensä takia vain perheelle kaveriksi, eikä sen kanssa ole tarkoitus harrastaa mitään. Koska lagotto on vilkas, energinen ja kekseliäs, ihmiset olettavat, että se keksii itse kaikenlaista tekemistä. VIRHE! Lagotto on kuitenkin edelleen hyvin paljon työkoira, vaikkakin sen työtä on hajujen löytäminen ja niiden perässä kulkeminen. Ihmisen tehtävä on luoda sille edellytyksiä käyttää näitä vaistojaan. Lisäksi lagotto on pohjattoman kiinnostunut tekemään töitä ruokansa eteen ja miellyttämään omistajaansa erilaisilla tehtävillä, joten tämänkin suhteen tarvitaan PALJON ihmisen keksimää puuhaa. Haen siis takaa sitä, että tylsistynyt ja turhautunut lagotto on usein ihmisen mielestä "aggressiivinen" ja huonosti käyttäytyvä.

Puremisesta ja näykkimisestä on tosiaan ollut keskustelua useammassakin ketjussa, ja oma kokemuksemme on, että tämän "ominaisuuden" kitkeminen vaati loputtomasti töitä. Oma pentumme puri ja näykki pentuna pitkään. Asiaan piti puuttua päivittäin kymmeniä kertoja. Sitkeä työ kuitenkin kantoi hedelmää, ja nyt koiramme näykkii vain silloin kun tietää, että meneillään on riehuleikki.

Varsinkin perheen isäntä saa nykyään usein lenkillä kehuja, että kulkeepas teidän koira hienosti hihnassa. Tekisi mieli sanoa vastaantulijalle, että niin, mutta käsitättekö kuinka monta tuntia päivässä tai viikossa sitä harjoitellaan?!?

[Tarja Työläjärvi]

Pakko sen verran kommentoida, että olen itse kyllä törmännyt useisiin tapauksiin, joissa ongelmallinen lagotto ei ole perheen ensimmäinen tai ainut koira tai välttämättä edes ainut lagotto. Kodinvaihtajia en tunne, ongelmallisella tarkoitan tässä yhteydessä koiraa, jonka kanssa kaikki ei ole kunnossa ja koira on hankala esimerkiksi käsitellä, se "hyppii silmille", "komentaa", ei tule toimeen toisten koirien kanssa tai remmirähisee, on arvaamaton ja hankala arjessa. Mistä syistä ongelmallinen tai ikävä käytös sitten tällaisissa lievemmissä tapauksissa johtuu, en osaa lähteä arvioimaan.

[Heidi Lehtinen]

Voin vastata tähän Pepin ja sen ongelmakäyttäytymisen osalta.
Koirasta luopumisen syy oli agressiivisuus/mustasukkaisuus perheen vauvaa kohtaan. Muita käytösongelmia ovat hihnassa vetäminen ja räyhääminen eikä voi sietää muita narttuja/kaikkia uroksia. Vauvaperheessä koiran huomioiminen ja ulkoilu olivat myös jääneet tavallista vähemmälle.

Heti alusta alkaen aloimme vaatia pepiltä samojen sääntöjen noudattamista kuin aapoltakin. Opetimme sille uusia toimintatapoja tiukasti mutta lempeästi ja esim. remmiräyhääminen ja vetäminen ovat jääneet jo miltein kokonaan pois.
En edennyt em. asioiden opettelussa mitenkään "hienovaraisesti" vaan kielsin topakasti aina kun peppi yritti haukkua tai kiskoa hihnassa ja uskoi nopeasti. Tietysti sai paljon kehuja hiljentyessään/ hidastaessaan vauhtia mutta en tehnyt minkäänlaisia harjoituksia sen kanssa. Tein ainoastaan selväksi etten minä "laumanjohtajana" hyväksy sellasita käytöstä ollenkaan.
(tajuaakohan kukaan mitä ajan takaa... )

Peppi oli tullessaan varsinainen pyörremyrsky,hyppi ja huiski ympäriinsä rauhattomana aina kun jotain tapahtui. Nyt oppinut rauhoittumaan,kun vaadin sitä istumaan paikoillaan ennenkuin mitään tapahtuu, esim. ennen ruokailua,leikkimistä,hoitotoimenpiteitä ja uloslähtöä. Taitaa kyllä muutenkin olla aika vauhdikas luonteeltaan  Kun saisi kanavoitua sen kaiken energian vaikka agilityyn,tosin vauhtia ehkä liikaakin... emännällä ei taida nopeus riittää Peppi ulkoilee aapon kanssa 2-3h päivittäin sekä aktivointia/leikkimistä vireystason mukaan. Pepin kanssa saa olla tarkkana ettei ylikuumene liiasta tekemisestä tai vastaavasti tekemisen puutteesta.

Agressiivisuutta ei ole esiintynyt ollenkaan,mutta tosin vasta viikko takana joten siihen asiaan ei voi sanoa vielä mitään. Odotan koskahan kuherruskuukausi loppuu ja neiti alkaa kyseenalaistaa uusia sääntöjä, sitkeyttä ja omaa tahtoa pepistä löytyy kyllä.
Tällä hetkellä haastaa aapon asemaa päivittäin ja yrittää viedä lelut ja nukkumapaikan mikäli tilaisuus tulee. Menee aivan aapon lähelle ja tuijottavat toisiaan minuuttien ajan liikkumatta. Tähän asti peppi on aina lopulta väistänyt mutta en silti jätä niitä kahdestaan kotiin yhdessä samaan huoneeseen ilman valvontaa vielä pitkään aikaan

[Hanna Salovuori]

Hienoa hienoa!

Tuon Heidin kirjoituksen perusteella veikkaisin, että Pepin ongelmat ovat johtuneet pitkälti juuri tuosta rajojen puutteesta. Nyt sillä on selkeästi säännöt, joten sen ei tarvitse muodostaa niitä itse. Epävarmuus on yleinen syy aggressiivisuutena näkyvään käytökseen...

Koira- ja ihmisaggressiivisuus ovat eri asioita. Koirat puhuvat keskenään niin eri tavalla kuin ihminen ja koira, että nuo kaksi asiaa eivät suoraan liity toisiinsa (koira voi olla äkäinen muille koirille ja tykätä silti ihmisistä tai päinvastoin). Laumassa narttu on uroksen yläpuolella, ja se tullee toteutumaan jossain vaiheessa myös Aapon ja Pepin kohdalla (tähän ei tarvita mitään tappelua!).

[Heidi Lehtinen]

Eivät ole tapelleet aapon kanssa ja hyvä jos niin ei tapahdukaan  Kuuluuko tähän kuvioon myös se, että kun komennan aapoa esim. lenkillä niin peppi juuri silloin yrittää käydä kiinni aapon niskaan kuin yleinen syyttäjä  Siis alkaa ärisemään hurjasti aapolle ja yrittää näykkäistä sitä niskasta tai sieltäpäin. Olen tähän asti kieltänyt moisen käytöksen ja luullut sen johtuvan pepin kuumenemisesta ja siitä kun yrittää purkaa oloaan aapoon...taidan olla hakoteillä,asiasta jotain tietävät kertokaa 

[Hanna Salovuori]

Se voi johtua samasta jutusta. Peppi hakee vielä paikkaansa laumassa ja saattaa ajatella, että kun komennat Aapoa, autat samalla tuon järjestyksen muodostumisessa. Itse kieltäisin tuossa tilanteessa Peppiä, mutta en jäisi sen kummemmin ihmettelemään tai päivittelemään tapahtunutta. Toisin sanoen tekisin selväksi, että laumajärjestys on ok juttu, mutta käyttäytyä pitää. Usein noissa tilanteissa myös meteli antaa pahemman kuvan tilanteesta kuin mitä oikeasti tapahtuukaan. Jos kyse on pelkästä rutinasta, en olisi huolissani.

[Julia Åivo]

Kuulostaa tosi hienolta miten teillä menee Pepin kanssa.  Koiran "kuntouttaminen" vaatii silmää ja kärsivällisyyttä, itse en varmaan osaisi.

Mä haluaisin kuulla kokemuksia myös arkuuden aiheuttamista ongelmista, koska aika arkoihin ja epävarmoihin lagotoihin olen  myös törmännyt. Pidän tällaisia ongelmia tosi hankalina, koska arkuuteen on vaikeampi itse vaikuttaa kuin dominoivaan käytökseen. Tottakai pentuajan hyvällä sosiaalistamisella saadaan paljon aikaan, mutta kaikkia asioita ei sekään ratkaise. Jos koira on kovin arka ja pehmeä, ja siltä vielä puuttuu "moottori",  esim. taistelutahto tai ahneus, joita voisi hyväksikäyttää ongelmatilanteissa, sen kanssa työskentely on tosi vaikeaa.

[Marke Myyrä]

Enpä malta olla heittämättä omaa viispennistäni tähän(kään!) keskusteluun. Edellä on luettu oikein hyviä kannanottoja lagottojen käytösongelmien syistä ja jopa niiden hallinnasta. Sen kuitenkin sanon, että aivan liian nopsasti kuitataan koiran ongelmat sillä "hihnan toisella päällä". Minusta lagottojen luonteessa on huolestuttava ominaisuus, johon pitäisi ehkä kiinnittää huomiota. Tällä foorumilla on julkaistu 15 luonnetestatun lagoton tulokset. Otoksessa on tasan 15 hermorakenteeltaan "hieman rauhatonta +1 p." lagottoa. Miksi ei ainuttakaan "tasapainoista +2 p." tai peräti "tasapainoista ja varmaa +3 p."? Tuomarit ovat vaihdelleet, joten tuo tulos ei selity sillä, etteivät tuomarit tunne rotua ja siksi rankaisevat berlusconimaisuudesta arvioimalla koirat rauhattomiksi. Virtaa näissä on yliriehakkuudeksi asti, ja tuon energian ohjauksen alle ja hallintaan saamisessa sitten onkin haastetta agilityssäkin, jossa ainakin Retu on kuppinurin jo pelkästä monien virikkeiden yhtäaikaisesta näkemisestä, kun kaikki esteet ovat radalla esillä.

Tuon energian hallintaan saaminen on seikka, jossa koen itseni riittämättömäksi ja siksi olen haeskellut Retulle uutta omistajaa. Ylivilkkaus aiheuttaa käytösongelmia aina uusissa tilanteissa. Ongelmat eivät ilmene aggressiivisuutena, vaan myönteisenä ihmisystävällisenä hökälehtimisenä. Tilanne 1: Olimme veljeni perheessä kylässä, ja heti eteisessä tutut ihmiset nähdessään Retu repesi riemusta. Se rupesi juoksemaan asuntoa ympäri vauhkona tervehtien ihmisiä, ja sillä aikaa, kun otin hihnan irti Mindiltä, se oli ehtinyt tanssimaan ripaskaa keittiön pöydälle! Koira, joka kotona vain nukkuu, makaa lenkkien väliset ajat näennäisesti mistään piittaamatta! Arvatkaa, hävettikö! Se piti köyttää hihnalla sohvan jalkaan, että se rauhoittui paikalleen. Tilanne 2: Remmirähinän hillitsemiseksi olen löytänyt yhden konstin: Toisten koirien ohitustilanteissa pudotan hihnan kädestäni, joten Retu kohtaa koiran vapaana. Ei mitään rähinää, ei ongelmaa! Se vilkaisee toista koiraa ja kävelee vierelläni ohi. Tämä vain ei kelpaa ongelmanratkaisuksi, kun koskaan ei voi tietää siitä toisesta koirankävelyttäjästä!

Siis näitä tilanteita on. Paikkansa pitää tässäkin sanonta, että maalla ollaan viisaita, kun merellä on hätä. Mutta haluaisinpa nähdä lagoton, josta voi luonnetestissäkin todeta, että se on tasapainoinen ja varma! 

Raapusti kaikesta huolimatta lagottoihin hurahtanut Marke

[Julia Åivo]

Mä en olisi tuosta lt:n "hieman rauhattomasta" vielä huolissani, koska käsittääkseni sitä jaetaan aika helposti jos koira on sellainen ystävällinen ja innokas höseltäjä kuten ainakin minun mielestäni ihannelagotto on

Itse haluan mieluiten mahdollisimman innokkaan ja "ylienergisen" koiran, koska minulle koirat on myös kisakavereita. Itse koen paljon helpommaksi tällaisen höseltäjän kuin diesel-mallin.  Mutta tarkoituksenmukaista ei tietenkään ole jalostaa lagotoista hyrräkoiria jotka eivät pysty rauhoittumaan.  Toisaalta "innokkuus ja energisyys" eivät välttämättä tarkoita keskittymiskyvyn puutetta.

[Niina Auvinen]

Hieman rauhaton +1
ennemmin vielä näin kuin miinukselle menevät ominaisuudet.

Vertailuna esimerkiksi espanjanvesikoira, josta löysin 21 testattua koiraa, 15kpl +1 hieman rauhaton ja neljä kappaletta, joista tulos hermorakenteesta miinuksen puolella.

Toisena vertailuna hyvinkin toisensorttinen koirarotu, mustaterrieri. 32kpl joukossa 20 kpl +1, hieman rauhaton.

En oikein jaksa uskoa, että hermorakenteesta saatu +1, hieman rauhaton on se syy ongelmiin.

Melkein kaikki lagotot olivat saaneet testistä +3, vilkas ja mielestäni näin kuuluu tämän koirarodun kohdalla ollakin.

[Hanna Salovuori]

Tässä on nyt taas terminologinen väärinkäsitys... "Hieman rauhaton" ei luonnetestin yhteydessä tarkoita mitään vikaa tai että se olisi varsinaisesti huono juttu. Tuo on kaikista koiraroduista varmaankin se yleisin "pistemäärä". Kaiken kaikkiaan nuo luonnetestistä saatavien määritelmien sisältöön on hyvä paneutua, pelkästään tuo termi yksinään antaa äkkiä väärän kuvan. Käytännössä lagotto on kuitenkin (ja sen pitääkin olla) sen verran pehmeä (yleensä luonnetestissä "hieman pehmeä"), että se jättää väkisinkin testitilanteessa pienen jäljen, eli tulos on "hieman rauhaton".

Vilkkaus (temperamentti) on sitten ihan eri juttu eikä suoraan liity tuohon hermorakenteen kohtaan (rauhoittumiskyvyn puutteet ovat hermorakenteen ongelmia). Koira voi olla vilkas, mutta osata silti rauhoittua kun se sille opetetaan/annetaan mahdollisuus. Minusta lagoton kuuluukin olla vilkas, sen saaminen pidettyä hallinnassa on vain koulutuskysymys. Ikävää, jos tuon takia täytyy löytää uusi koti (itse tykkään mieluummin vilkkaasta, toimintaan kykenevästä koirasta kuin totaalisesta sohvaperunasta, mutta makunsa toki kullakin).