seuraava »

[Terhi Heikkinen]

Suoritettu koe oli hakukoe.
Tuolla Ransulla kun on hirveästi ylimääräistä energiaa ja vauhtia niin on tuo jäljen teko lopetettu hetkeksi aikaa, katsotaan jos jatkettaisiin sitä lähiaikoina.

Kertokaahan jos keksitte jonkun hyvän keinon liikaan kiireeseen.  Siskollakin on energiaa kuin pikkukylässä ja ja siinä jäljestämisen hurmassa ei ehdi kaikkia jälkiä haistella. Aloitettiin treenaaminen viime syksynä ja tietyllä tavalla juju selvisi, mutta tarkkuuden sijaan meillä on oikein hyvä vauhti. 

[Aino Melasniemi]

Ootteko treenannu makkarajäljellä vai jotenkin muuten? Mulla on tarkoitus aloittaa Luigin kanssa jäljestys tänä keväänä, joten kokemusta ei vielä ole.

[Heli Herna]

Jäljestämisestä on meilläkin kokemusta kohtalaisen vähän. Makkarajäljellä on aloitettu ja turhan kiireen karsimiseen osoittautui mainioksi keinoksi makkaran murentaminen todella pieniksi muruiksi. Tosin makkara ei meillä ole makkaraa vaan esim. Frolicia, Natural menua tai lihapullaa - kaikki siis vallan pieninä muruina. Kannattaa kokeilla.

Sittemmin olemme kyllä siirtyneet pois makkaroista ja Toto ajaa usein pelkkää tallottua jälkeä. Jäljen pituutta lisätessäni tai jotain uutta metkua harjoitellessani toki vahvistan sitä herkulla. Jäljen päässä sitten odottaa kepin alla piilossa purkissa suurta herkkua eli vaikkapa Gran menua.


Heli, Toto ja Miina

[Terhi Heikkinen]

Me aloitettiin makkararuudulla, eli tallattu neliö ja siihen makkaranpaloja. Sitten tehtiin pari pitkulaista ruutua, eli parin kengän leveydeltä muutaman metrin yhtenäinen jälki ja siinä satunnaisesti makkaroita. Pian todettiin että koira hiffasi, että siellä missä ihmisen jälki, siellä ruokaa, joten siirryttiin ihan normaalimittaiseen askeleeseen. Mutta nyt ongelma on se, että ryysitään jäljeltä seuraavalle, ja ne jäljet mitkä kohdalle osuu, tarkistetaan, mutta ne mitkä ei osu, jätetään. Tämähän tietysti johtaa siihen, että minun on pakko pitää hihnasta vastaan ettei koira mene askeleen yli, ja sitten koira vetää entistä lujempaa eteenpäin, eikä rauhallisesta itsenäisestä työstä ole tietoakaan, kun koiran kiire kasvaa sitä mukaa mitä epätoivoisemmaksi veto käy. 
Kaipa mä kaivan nuo jälkipaalut esiin ja käyn katsomassa, oisko ikä tuonut vähän järkeä.  Ja neuvot ovat enemmän kuin tervetulleet.

[Heli Herna]

Ihan samanlainen ongelma oli Totolla kuin mitä Terhi nyt kuvaa Seralla olevan ja nimenomaan siihen se herkkujen murustaminen meillä auttoi. Siinä koira pakotetaan tekemään tarkkaa - ja vieläkin tarkempaa - työtä ja siten jää turha kiirehtiminen vähemmälle.

Toki meilläkin olivat makkararuudut ja - suorakaiteet käytössä ennen kuin siirryttiin kapeaan pitkulaiseen suorakaiteeseen, jonka toisesta ylikulmasta lähti sitten parin askeleen levyinen jälki. Minusta pohjatyö kannattaa tehdä huolella ja saada koira todella yhdistämään ihmisen haju ja makkara. Sen jälkeen se pitää kyllä tiukan kontaktin maahan aina kun on ihmisen jäljen haju - sehän odottaa, että aina kun haisee ihmisen jälki löytyy myös makkaraa.

Jäljen alkuun kannattaa aina tehdä minimakkararuutu, josta koira lähtee liikkeelle. Minä myös edellytän, että koira rauhoittuu paalulle (joka on aina ruudun vasemmassa alakulmassa) ennen kuin se pääsee jäljelle. Rauhoittuminen auttaa keskittymään.

Jäljestäminen on koirille luontaista ja sitä kannattaa ihan kotikoirallakin harrastaa mielenvirkistykseksi ja energian kuluttamiseksi. Nenätyöskentely kun on varsin rankkaa ja vie mehut paremmin kuin pelkkä lenkkeily tai remuaminen.


Heli, Toto ja Miina

P.S.1 Se mitä tuossa yllä kirjoitan ihmisen jäljen hajusta on tarkalleen ottaen se haju, joka syntyy kun maan pinta rikkoutuu kengän alla. Kannattaa aina talloa ihan tosissaan jäljestämistä aloitelleessaan maan pinta ja siinä olevat kasvit rikki. Tämä helpottaa koiran työtä ja asian oivaltamista huomattavasti. - Kovalla pinnalla (esim. puhdas kallio tai asfalttitie) ei kannata jäljestämistä aloittaa.

P.S.2 Terhi tai muu osaaja: Pitäisikö tämä ja muutama viesti ylöspäin siirtää uuden otsikon (esim. jäljestäminen) alle?

[Ida Danielsson]

Senna on jäljestänyt satunnaisesti ja todella vähän, muutaman kerran kesässä. Eli enempi menee kokeilun puolelle. Me ollaan tehty aina vain suoraa jälkeä ja tosi lyhyitä sellaisia, joten voisiko joku vähän valaista, että mikä tuon makkararuudun perimmäinen tarkoitus on? Senna on myös ihan hullu jäljestäjä, jyrää vain kauheella vauhdilla eteenpäin ja hosuu jatkuvasti, nameja se ei ole koskaan ehtinyt kunnolla syömään matkanvarrelta.

[Heli Herna]

Idan kysymyksen johdosta totean, että makkararuudun yms. tarkoitus on nimenomaan saada koira käsittämään, että seuraamalla rikotun maan hajua saa makupaloja. Siinä koira siis palkitsee itse itsensä. Ajan myötä ja kokemuksen kasvaessa makkaroita vähennetään ja lopulta ollaan tilanteessa, jossa niitä ei käytetä kuin satunnaisesti.  Toisaalta jäljestämisen opettaminenkin voidaan tehdä kovin monella eri tavalla ja osa koulukunnista on ehdottomasti sitä mieltä, että makkara jäljellä on vain haitaksi.

Jäljestämisestä kiinnostuneiden kannattaa tutustua alan kirjallisuuteen ja pyrkiä vaikkapa erilaisille asiaan liittyville kursseille. Suomen Palveluskoiraliitosta voi esim. tilata opuksen nimeltä Jäljestäminen - artikkelikokoelma jälkikoiran kouluttamisesta. Myös Virpi Niemisen kirjassa Pelastuskoiran koulutus on aiheesta lisää tietoa.

Kotitarpeeksi jäljestävät voivat mielestäni hyvin käyttää makkararuutu/makkarajälkitekniikkaa. Ei koira siitä pilalle mene, mutta taatusti nauttii...
Heli, Toto ja Miina

[Ida Danielsson]

^Täytyy kokeilla tuota makkararuutua. Meidän pitäisi kyllä vähän ryhdistäytyä ja alkaa oikeasti tallaamaan noita jälkiä, Sumikin pitäisi tutustuttaa hommaan. Jälkimaastot saisivat vain löytyä vähän lähempää...