seuraava »

[Aino Kaarsalo]

Ajattelin vaan vähän kysellä, että kun olisin kiinnostunut tosta agilitystä, niin minkä ikäisenä sen voi aloitta koiran kanssa? Meidän Hessu on  nyt kohta kaksi vuotta. Olisko pitänyt aloittaa aikasemmin? Ja missä sitten täällä Tampereella voisi sitä harrastaa?

Olisin kiitollinen vastauksista 

[Johanna Lammi]

Alkeiskurssille pääsee kun koira on vuoden ikäinen, että hyvin voi aloittaa myöhemmälläkin iällä
Näin keväällä alkaa koirakerhoilla alkeiskurssit ja niihin haku, joten kannattaa seurata niiden sivuja/foorumeja.

[Aino Kaarsalo]

Joo, hyvä tietää että voidaan se vielä aloittaa Täytyykin ettiä joku kiva kurssi ja kysellä siitä

[Heidi Lehtinen]

Itsekin haluaisin agilityn/tokon alkeita koirien kanssa kokeilla mutta täällä ainakin vuoden parin jonot kursseille  Lisäksi pitää läpäistä käyttäytymiskoe ja hallittavuustesti. Aapo varmasti pääsisi molemmat lävitse,mutta Peppiä tuskin huolisivat kun ei ole koirasosiaalinen.
Melkoisesti rajoittaa harrastamista kun Peppi ei siedä varsinkaan narttuja näkösällä ja Aapokin urisee jos vieras koira tulee liian lähelle ilman asianmukaisia tervehtimisiä 
Toki on muitakin kuin "virallisia" kursseja mutta taidamme silti treenailla ihan kotioloissa ainakin toistaiseksi 
Pepin kanssa pitäisi harjoitella toisten koirien siedättämistä, mutta kaikki koiraihmis-kontaktit ovat jääneet olemattomiin kun emme voi käydä puistoissa ym tutustumassa uusiin ihmisiin.
Aaponkin puistoilut jäivät kun kävi dobermannin päälle ilman syytä ja sen jälkeen on vain murissut ja uhitellut siellä. (kohtelee näin myös pentuja aitauksessa) Aapon luonne muuttuu puistossa täysin arvaamattomaksi joten en uskalla päästää sitä sinne enää. Stressaa kai niin paljon ja ahdistuu. Hihnalenkillä ja muuten vapaana saattaa murista ohimennessä mutta haistellessa ok.
Hieman meni ohi aiheen kyllä tämä kirjoitus...

[Julia Åivo]

Agilityn voi aloittaa jo 8 viikkoisen kanssa, mutta liian myöhä ei ole ennen kuin koiralle tulee vanhuudenvaivoja Tampereen kurssitarjonnasta en tiedä, toivottavasti joku tamperelainen lagottoharrastaja osaa vastata. Agilityseurojen alkeiskursseille on yleensä kova tunku ja monesti aloittaminen on helpompaa jonkun yksityisen järjestämällä kurssilla, jatkoryhmään pääseminen seuraan voi sitten olla helpompaa. ProCanis Mouhijärvellä ainakin järjestää tasokasta koulutusta, jos matka ei tunnu liian pitkältä.

[Hanna Salovuori]

Agilityn voi aloittaa pennunkin kanssa, mutta useimmat seurat eivät ota alle vuoden ikäisiä. En myöskään suosittele agilityn aloittamista omatoimisesti (varsinkaan nuoren koiran kanssa), koska agility on lajina sellainen jossa väärin tekemällä saa koiran nopeasti rikki. Ydinfysiikkaa se ei ole, mutta perusjutut on syytä opetella kunnolla jotta tekeminen on turvallista.

En pitäisi ongelmana tuota että koirapuistot eivät ole mukava paikka. Vieraiden koirien kanssa oleminen tuollaisella suljetulla alueella ei ole koiraeläimelle luontaista toimintaa, vaan ihmisen keksimä "hupi". Toiset sitten sietävät sen paremmin kuin toiset. Itse etsisin jonkun/joitakin koirakavereita, joita sitten voisi tavata useammin. Kaikkien kanssa ei tarvitse tulla toimeen saati käydä nenätysten tervehtimässä.

Mietin tuota koirasosiaalisuutta... Voisiko Pepin murina ym. olla epävarmuutta? En toki tunne sen taustaa tarkemmin, mutta sen perusteella mitä tiedän kyse voisi olla siitä. En oikein jaksa uskoa, että se olisi varsinaista aggressiivisuutta, vaikka ulospäin näyttääkin äkkiseltään siltä.

[Heidi Lehtinen]

Vaikea sanoa kun ei olla päästy testaamaan vieraalla koiralla. Omatkin tietoni perustuvat siihen mitä kuulin Pepin entisiltä omistajilta. Ainakin Aapon kanssa osaa olla hyvin,paitsi mustasukkaisuuttaan murisee ja näykkii sitä joissain tilanteissa, onneksi yhä harvemmin. Olen aina eristänyt sen laumasta hetkeksi wc:n mikäli käytös on liian rajua Aapoa kohtaan. Miehelleni myös on murissut esim. jos käskee pepin alas sohvalta jonne on mennyt omia aikojaan. Olen ohjeistanut ettei reagoi murinaan mitenkään erityisesti vaan nostaa koiran päättäväisesti alas ja ei kiinnitä siihen huomoita vaikka tulisi rapsutettavaksi. Minulle Peppi ei ole murissut kertaakaan ja antaa tehdä ikäviäkin hoitotoimia todella hyvin.
Kyse on varmaankin juuri epävarmuudesta koska peppi mieluummin kiertää vieraat koirat kauempaa ja lopettaa rähinän heti kun kävelemme poispäin koirakosta. Minun kanssani osaa ohittaa toisen koiran muutaman metrin päästä ärisemättä,mutta ei selvästi pidä tilanteesta ollenkaan vaan ääntelee muuten vikisemällä ja jolisemalla hermostuneesti. Hihnakäytös on kuitenkin jo paljon parempaa kuin aiemmin,vetäminen on loppunut kokonaan ja kontakti on pepillä hyvin hallussa.

Kunhan match showt keväällä alkavat menemme niihin yleisöksi harjoittelemaan pepin kanssa muiden koirien sietämistä. Täälläpäin niihin tulee yleensä parisataa koiraa joten peppi todennäköisesti turtuu aika nopeasti reagoimaan joka suuntaan. Katselemme ensin kauempaa ja hivuttaudumme sitä mukaa lähemmäs kun peppi rauhoittuu ja on kuulolla. Varaamme runsaasti aikaa ja makupaloja 

[Hanna Salovuori]

Kuulostaa hyvältä suunnitelmalta, varsinkin tuo hiljaa hyvä tulee -osuus.

Uskaltaisin väittää, että osa tuosta Pepin käytöksestä (esim tuo murina sohvalla) on opittua. Se on siis kokeillut sitä joskus ja todennut, että saa tahtonsa läpi (perustan tämän siihen, että vastaavaa ovat sen veljet tehneet...). Kun se huomaa ettei rutiseminen (tai mikä tapa milloinkin) toimi, tuollainen loppuu. Olette vain itse tarkkoja, ettei se saa tahtoaan läpi vastaan väittämällä.

[Terhi Heikkinen]

Minäkin kannustaisin menemään aikuisenkin koiran kanssa agilitykurssille, lajista nauttii yleensä sekä koira että ohjaaja. Kunhan koira ei ole ympäristölleen vaaraksi eikä muille koirille aggressiivinen, niin mikä sen mukavampi laji kuin vauhdikas agility!

Kannattaa kuitenkin ennen varsinaisen treenaamisen aloittamista varmistua, että koiran tärkeimmät nivelet ovat kunnossa. Laji kun on etenkin maxi-kokoiselle koiralle melko rasittava, kun hypyt jossain vaiheessa nostetaan oikeaan 55-65 cm korkeuteen. Joten jos koiraasi ei ole vielä lonkkakuvattu, niin lonkkakuvauksen yhteydessä pienellä lisämaksulla ja samalla vaivalla voi kuvauttaa muutkin tärkeät nivelet agilitya ajatellen.

[Emilia Haataja]

Me Wendyn kanssa alotimme agilityn alkeiskurssilla, kun tyttö oli vähän yli 11 kuukauden ikäinen. Koira & ihminen nauttii! 
Ainoa ongelma meillä on tässä vaiheessa, kun Wendy on kasvanut jo maxi-luokan mittoihin. Jos sitten tulevaisuudessa käydään kilpailuissa, joudutaan kisaamaan Bordercollieiden yms. isojen koirien kanssa samassa luokassa.

[Heidi Lehtinen]

Lonkat aion kuvauttaa,koska Pepin kahdella pentuesisaruksella on C/C lonkat.
Terveystiedoista on hyötyä vaikkei koiraa käyttäisikään aktiiviseen harrastamiseen tai jalostukseen 

[Terhi Heikkinen]

^ Hienoa, ja jos agilitya suunnittelet, niin kannattaa kuvata sitten kyynärätkin samalla vaivalla.

[Hanna Salovuori]

Agilityssa etupään terveys on itseasiassa lonkkia tärkeämpää, sillä etupää ottaa vastaan koiran koko painon joka hypyn jälkeen. Ei siis tässäkään pidä takertua yksittäiseen kohtaan, vaan kokonaisuus ratkaisee eli koiran on oltava terve, jotta sen kanssa voi harrastaa agilitya (minä en treenaisi esim. silmäongelmaisen koiran kanssa).

Lajeja on sitten muitakin kuin agility. Jostain syystä agilitysta on tullut "se" laji, mutta koiran aktivoimiseksi on tyrkyllä paljon muitakin helpommin harrastettavia juttuja, joissa koiran terveys ei joudu niin koetukselle. Kuten Terhi tuossa kirjoitti, agility on riskilaji lähtökohtaisesti terveellekin koiralle.

Heidi: Pepin veli (mitattu hät'hätää maksiksi...) kisaa maxi3-luokassa. Myös pienillä koirilla on siis mahdollisuus pärjätä agilityssa makseissa, vaikka siinä haastetta toki onkin... 

[Julia Åivo]

Aika monet bortsut ovat siinä 50 cm huitteilla, joten koiran säkä ei ole ihan niin ratkaiseva juttu. Lagottonartut kuitenkin on helposti vähän turhan pieniä makseja, jos säkää on just se 44cm niin kyllähän koira joutuu tekemään enemmän töitä esteiden ylittämmiseen, ja se näkyy sitten vauhdissa ja kuormittaa koiraa enemmän. Toisaalta aina ei tarvi treenata maksimikorkeuksilla, Lucan kanssa käytetään usein 50cm korkeita esteitä ja allekin. Se hypää hyvin ja rimojen pudottelu ei ole yleensä ongelma, joten hyvin voidaan treenata matalammillakin välillä. Estekorkeuksia voi treeniradalla myös vaihdella, jolloin koira joutuu oikeasti vähän katsomaan niitä rimoja.

[Heidi Lehtinen]

Meille agility olisi enemmänkin koirien kannalta hauska harrastus kuin kilpailuihin tähtäävää suorittamista  Molemmat, Aapo varsinkin, rakastavat hyppäämistä ja kiipeilyä erilaisilla tasoilla, pujoittelua ym. Olen kotioloissa tehnyt niille pieniä ratoja huonekaluja apuna käyttäen ja metsässä/keskustassa hyödynnetään kaikki sopivat kohdat esim. kaatuneet puut ja betoniporsaat. Olen rajoittanut hyppämistä vain kohtuullisiin korkeuksiin ja enemmän etsimme tasapainottelu alustoja ja erilaisia pintamateriaaleja. Aapo luottaa minuun enemmän kuin Peppi ja menee sinne minne pyydetään häntä heiluen. Peppi vielä hieman miettii ja tutkailee ennenkuin uskaltautuu esimerkiksi kiipeämään korkealle kivelle pyydettäessä.