seuraava »

[Julia Åivo]

Haluaisin kuulla miten lagottonne liikkuvat vapaana ollessaan. Täyttä laukkaa ja räkä poskella vai nuuskutellen? Luca on aina ollut semmoinen haistelija, se ravaa siksakkia ja nuuskuttelee. Nykyään se liikkuu minusta n. 50-100m etäisyydellä, nuorempana se pysytteli vielä lähempänä. Välillä Luca toki ottaa laukkapätkiä mielenkiintoisen hajun perään, tai jos se jää "pääjoukosta" jälkeen. Aukealla paikalla, pellolla tai esim. metsäautotiellä se usein innostuu juoksemaan kovempaa. Mutta kaikkiaan Lucan meno on enemmän sellaista risteilyä hajujen perässä, mikä on sikäli harmi, että lihaksia sillä ei niin paljon kasvateta. Varsinkin nyt lumisena talvena, kun metsäreitit on kapeita kinttupolkuja, olisi lihasmassassa lisäämisen varaa. Umpihankeen Luca innostuu harvemmin menemään, ja nyt kun ollaan lönkytelty polkuja jonomuodostelmassa, on melkein sama vaikka olisi tehnyt pelkkiä remmilenkkejä. 

Kesällä uinnilla ollaan saatu lihasta hienosti takaosaankin, ja lumien sulettua voidaan taas aloittaa mäissä kiipeily. Eihän se lihasmassa mikään itseisarvo ole, mutta agilitykoira saisi olla puntimmassa kunnossa kuin Luca nyt on

[Terhi Heikkinen]

Räkä poskella mennään meillä, mutta silti poikkeuksetta nenä maassa.  Ainakin alkulenkistä. Sitten lopussa voidaan vähän löysäillä ja tutkailla tarkemmin risteileviä hajuja, joskaan ei niihin malta sen kummemmin syventyä, jos maassa ei ole mitään syötäväksi kelpaavaa.

Olen itse joskus miettinyt, että eikö tuollainen etukenossa juokseminen ole aika luonnoton liikkumisasento ja voiko siitä pidemmän päälle koitua jotain kremppaa johonkin ruumiinosaan. Mutta minkäs teet, kun on kerran menohaluja, ja silti suuri tarve nuuskuttaa maata taukoamatta. 

Serakaan ei lähde kauas, 50 metriä on sellainen "suunnilleen"-raja, joka ylitetään vain harvoin. Katsekontaktia kyllä otetaan vähän väliä, ja Sera huomaa heti, jos vaihdan suuntaa tai pysähdyn.

[Julia Åivo]

Luca liikkuu lähes pelkästään ravilla, se ravaa kyllä ihan hyvää vauhtia mutta aina se nokka maassa Minusta se on ollut ihan nuoresta asti tuollainen, toki nuorena se hepuloi enemmän mutta perusaskellajina on aina ollut se ravi. Muuten Luca ei ole mikään flegmaattinen luonne, niin ihmetyttää että se metsälenkeillä on tuommoinen rauhallisempi liikkuja. Varisnkin  nyt keväällä kun mielenkiintoisia hajuja alkaa olla enemmän, nenä ei juuri noude maasta lenkillä. ihme kun se ei törmäile mihinkään.. Ehkäpä tuo etunoja on sitten lagottojen tyypillisin tapa liikkua    

[Heidi Lehtinen]

Aapo kulkee irrallaan pääasiassa ravaten nenä maassa sinne minne hajut kuljettavat. Ottaa reilusti etäisyyttä ja harvakseltaan vilkaisee olenko vielä matkassa mukana  Juoksee vain luokse kutsuttaessa,muuten reippaaseen tahtiin ravaa polkuja ja välillä hangessa.
Peppiä en ole tarkoituksella päästänyt irti,mutta se pääsi vahingossa vapaaksi viikko sitten ja kirmasi hullun lailla kunnes malttoi kuunnella ja tulla käskystä luokse. Sille tekisi todella hyvää saada juosta vapaana,mutta ainakaan taajama alueella ei voi pitää muiden liikkujien ja sen oman turvallisuuden takia. Koirapuiston aitaus on aivan liian matala ja yleensä varattu. Jääkiekko kaukaloitakaan ei voi hyödyntää tähän vuoden aikaan joten 8 metrisellä flexillä saa juosta rajoitetusti. Flexissä kouhottaa päättömästi edestakaisin ja juoksee koko ajan kunnes väsähtää.
Taluttimissa molemmat kulkevat rauhallisesti ravaten ja yleensä samaan suuntaan 

[maija karjalainen]

Pupu laukkaa nenä maassa ja korvat lepattaen  ja hetkenpäästä voi jo sitten ravata nenä maassa. Mutta siksakkia ja nenän perässä menemistä se on ihan varmasti. Säännölliset hepulit on toki asia erikseen. Hepulin liikkumistapaa on vaikea edes määritellä. Se on sekoitus kummallisia kiepsahduksia ja liikettä, jossa takaosa on todella koiran alla. Se näyttää lähinnä kanilta. Toisinaan pitkän lenkin aikana se myös peitsaa hetkittäin. Luulen, että tuolla on kaksi vaihdetta: kovaa ja nenä.

[Kati Valve]

Hessu juoksee, aina kun voi ja niin kovaa kun kintuista pääsee! 100 metriä alkaa olla jo pitkä välimatka minuun, joten ilman koirakaveria lenkkeillessä Hessu laukkaa sitä väliä ja välillä pomppii kinoksiin tai tekee äkkijarrutuksen mielenkiintoisen hajun kohdalla - ja pitää koivennostotauon. Kaverin kanssa lenkkeillessä juoksee kilpaa ja painii
Hihnassa kävellessä hajut kiinnostaa enemmän, vapaana ollessa juoksemisen riemu voittaa 

[Riitta Häyrynen]

Lagoton työ on etsintä nenää käyttäen ja rotumääritelmä sano liikkeistä:
LIIKKEET: Tasaiset, ravi on tarmokasta ja reipasta; laukka lyhytkestoista.

Eli ainakin Julian lagotto käyttäytyy hyvin rodunomaisesti.
Taisi siellä joku muukin ravaaja olla , mutta jos lagotto kulkee pääasiassa laukaten niin se ei ole lainkaan rotutyypillinen lagotto.

[Heidi Lehtinen]

Onkohan tuossa Riitta vastaus siihen, miksi Aapo ei ole innostunut lenkillä juoksemaan kanssani  Saattaa ottaa pari lyhyttä laukka askelta, minkä jälkeen vaihtaa raville ja tulee perässä juosten vain hihnan kiristyessä kun vauhti kovenee. Jättäytyy aina jälkeen eikä ole ollenkaan halukas juoksemaan,reippaasti ravaten (ja minun hölkätessä) kulkee nätisti.
Peppi taas juoksisi koko ajan jos vain voisi...

[Julia Åivo]

Rakenteensa puolesta Luca pystyy ravaamaan aika kovaa, se on vaan hassun näköistä kun se ravaa ja vauhti vaan kiihtyy mutta askellaji pysyy samana. Ehkä se on sitten rotuominaisuus eikä tarvi huolestua vaikka Luca ei painelisikaan pitkiä laukkapätkiä? ennemmin kai pitäisi olla huolissaan jos koira ei pystyisi ravaamaan kovaa? 

 Tuo hepulointi on sitten ihan samannäköistä kuin Maija kuvasi, Luca loikkii kuin jänis takapää jotenkin hassusti alla ja häntä alaspäin kaarella. Pentuna ja nuorena koirana hepulointia esiintyi joka lenkillä, nykyään vain harvakseltaan mutta muutaman kerran viikossa kuitenkin

Mites tuo lihaspuoli  ylipäätään, koetteko että lagotto on helppo pitää lihaksikkaana? Lucalla etuosaan saa kohtuuhelposti lihasta, samoin selkälihakset sillä on hyvässä kunnossa. Luca on takaa hieman ahdas ja reisilihasten kasvattaminen sille on selvästi kovemman työn takana. Tietty lagotto on enemmän ravaajatyyppiä että ei sille mitään molossin lihaksia ole tarkoituskaan rakentaa.

[Jutta Kallio]

Meiltä löytyy sitten myöskin se epätyypillinen lagotto Etta rakastaa juoksemista ja laukaten pääsee tietty parasta vauhtia! Jos tilaa on (varsinkin nyt talvella kun päästään lenkkeilemään jäällä) niin täysillä mennään. Ja aina parempi jos on kavereita mukana, parasta seuraa on oma äiti Siska joka on samaa maata eli aina vauhdissa. Kyllä Etta tykkää hajujen perässäkin kulkea, mutta sekin tapahtuu yleensä vauhdikkaasti juosten

Viime viikolla käytiin lonkkakuvissa ja naureskelin kuvat nähtyäni millaiset mielettömät lihakset Etalla takajaloissa onkaan. En kyllä yhtään ihmettele, on tuo sellainen ikiliikkuja, kovaa mennään niin maalla kuin vedessäkin!

[Hanna Salovuori]

Eiköhän tuokin ole yksilökohtaista? Toki ravi on se  "normaali" askellaji lagotolle, mutta ei se koirasta viallista tee jos se myös laukkaa. Ainakin meillä myös se sopiva vauhti on kiinni koirasta... Juoksulenkki-askellajiksi ravi on suositeltavin, se on lihaksistolle paras. Laukka saa helpommin koiran lihakset jumiin, eikä raviakaan ole hyvä yrittää "liian kovaa". Koirasta kyllä yleensä näkee, mikä on sille hyvä vauhti.

Meillä Jassi ravaa kun haluaa  , Mio ravaa mieluummin reippaassa vauhdissa ja vaihtaa käyntiin tai peitsiin jos vauhti hiljenee liikaa -> reilusti alle normaalin kävelyvauhdin, Baia taas ravaa ihan missä vauhdissa vaan (en ole löytänyt vauhtia jossa se ei voisi ravata)... Vapaana ollessa pääaskellaji noilla on ravi, mutta kyllä sinne laukkaspurttejakin mahtuu. Ja lumisukelluksia vielä kun pystyy! 

[Julia Åivo]

Laskeeko teillä muuten lagotot mäkeä? Luca harrastaa mäenlaskua jos on sopivan jyrkkä ja tasainen lasku. Se ottaa vauhtia ja liukuu sitten pää edellä selällään ja potkii vauhtia takajaloilla..

[Ida Danielsson]

Senna lähinnä ravaa, kulkee nuuskien eteenpäin ja jää aina välillä nuuskimaan tarkemmin/merkkailemaan, mutta ottaa sitten juosten kiinni ja joskus se saattaa innostua spurttailemaan oikein kunnolla. Senna ei yleensä kovin kaukana edellä kulje, vaan pysyy mun lähellä. Sumi taas todella harvoin malttaa ravata, vaan yleensä se laukkaa, juoksee ja sinkoilee ympäriinsä. Sekin nuuskii ja pysähtyy haistelemaan, mutta harvoimpa se jaksaa hajuihin kovin kauaa keskittyä kun täytyy juosta jo seuraavaan paikkaan. Sumi seuraa mua irtiollessaan todella paljon, se ottaa kyllä välillä enemmänkin etäisyyttä (kuitenkin max. 50 m), mutta pitää mua koko ajan silmällä ja jälkeen se ei jää, vaan kulkee yleensä edellä.

[Kati Valve]

Hessu ei ole ainakaan saanut itseään jumiin tai rikki juoksemisellaan. Lihaksikas se kyllä pieneksi pojaksi on. Kävimme fysioterapiassa ja jumeja ei löytynyt juoksentelun eikä agilityn seurauksena, isot lihakset kylläkin. Laukkaaminen = täysillä pinkominen ei Hessun tapauksessa johdu siitä, että ravi olisi epämiellyttävää tai epämieluisaa. Lonkat on niin terveet kuin olla voi
Mäkeä Hessu ei laske, mutta kierii lumessa selällään vapaana ollessaan monta kertaa lenkin aikana.

[Maini Schildt]

Myös meillä liikutaan vapaana ollessa aika vaihtelevalla vauhdilla. Välillä hidastellaan ja keksitytään nuuskimiseen todella tarkasti, välillä mennään ravilla ja välillä täyttä laukkaa niin kovaa kuin kintuista lähtee. Parasta tuntuu olevan jos saa jonkun toisen koiran vielä kirittäjäksi mukaan - silloin meinaa omistajaa jo välillä hirvittää että muistaakohan väistää eteen tulevia esteitä (kerran on mennyt pentuna puuta päinkin aika pamauksella, onneksi sen suurempaa haaveria ei sattunut). Ja kauas omistajasta ei meilläkään onneksi lähdetä.

Juoksuhepulit ja kaikenlaiset hyperspurtit on kyllä usein ohjelmassa, kenties suht nuoresta iästä johtuen (vielä alle 1,5v). Myös lumikylvyt maistuu ja Lene harrastaa myös tuota mäenlaskua selällään. Erityisesti pihaamme vievässä mäessä tämä on lempitouhua - siinä on sellainen hyvä kiemurainen ja pitkä kouru polun virkaa tekemässä ja sitä pitkin on hyvä sujutella selällään kotia kohti.