seuraava »

[Julia Åivo]

Mihin aikaan keväällä olette aikaisintaan ajelleet turkin? Tai monella se riippuu varmaan myös lämpömittarilukemista eikä vain kalenterista? Lucalle kasvatin aika pitkän tukan pakkasille, ja nyt olen yrtittänyt trimmata siitä taas lagoton näköistä.  Huomasin että ylipitkän selkäturkin trimmaaminen nätiksi ei olekaan ihan niin helppoa ja nyt jostain aina alkaa joku karvatupas törröttää, vaikka luulin että sain karvan jo tasaiseksi. Sormet syyhyää tarttua koneeseen, mutta kun lämpötilat on vielä 0 pinnassa en tiedä uskallanko, mitään lihasjumeja tai vilustumisia ei haluta. Löytyyhän meiltä takkia joka lähtöön, mutta Luca inhoaa niitä kaikkia enkä haluaisi takittaa sitä joka lenkille. Oi lagottofoorumilaiset, ajellako jo vai pitäisikö vielä odottaa muutama viikko? Heidi taisi kertoa ajélleensa Pepin jo helmikuulla, miten se on tarjennut?

[Minna Porkola]

Totti on ajeltu pari viikkoa sitten noin senttiseksi. Se ei ole näyttänyt palelevan kertaakaan.  Pahemmalla pakkasella pistin sille manttelin niskaan enemmän säälistä.

[Heidi Lehtinen]

Olosuhteiden pakosta (turkin hupaantuneisuus) jouduin ajelemaan sen aivan lyhyeksi helmikuun pakkasilla, -34 astetta oli pahimillaan lämpömittarissa...Ulkoilut jäivät pakosta 5min pissatuksiin pariksi viikoksi vaikka oli tossut ja villapuvut. Nyt tarkenee jo sentin karvassaan loistavasti ilman vaatetuksia kunhan pysyy enintään -10 asteessa lukemat. Liekö tottunut vai johtuuko reippaasta vauhdista mutta ei palele ollenkaan edes tuulisella säällä tai lumisateessa 
Aapolla turkki nyt noin 5cm kun juuri sen leikkasin mutta silläkin hapsottaa selästä erimittaisia tupsuja. Täytyy varmaan käydä ajelemassa kun tuntuu ettei pohjavillaa saa pois edes karstalla ja turkki kamalan paksu ja pörröinen. Leikkasin saksilla 2-3cm pois mutta eipä eroa juuri huomaa  Karvaa kyllä kertyi miltein roskakorillinen,en todellakaan ymmärrä 

[Julia Åivo]

Niinpä, vaikka leikkaisi muovikassillisen niin koira näyttää ihan samalta.. Ainakin meillä, kun turkki alkaa olla kypsä alasleikattavaksi, niin jos sen vetää saksilla 2-3cm mittaan niin sieltä nousee koko ajan alusvillaa. Jotenkin se on pakkautuneena alemmas eikä sitä saa samaan mittaan päälliturkin kanssa, ja sitten kun lyhentää se nousee sieltä iloisesti pystyyn.  Luca ei ole mitenkään helposti palelevaa sorttia, normiturkissa -30 pakkasetkaan ei tuntuneet missään kunhan vaan tossut oli jalassa. Ehkä sen uskaltaisi kohtapuoliin sitten ajella..

[Hanna Salovuori]

Miksi turkki tarvitsee ajella? Meillä ei ajella ollenkaan, en ole vielä keksinyt miksi pitäisi. Ymmärrän kyllä, että pahasti huopaantunut karva voi olla pakko ajaa, mutta normaalisti karva ei pääse huopaantumaan, kun sitä harjaa tarpeen mukaan. Lagotto on kuitenkin turkkirotu...

Ei meillä kyllä ole tossujakaan. Niistäkään en tiedä, mihin niitä tarvitsee...  Eivätkä ne kyllä kyydissä pysyisikään, eli sikäli niistä ei olisi hyötyä.

[Jutta Kallio]

Ja Hannahan omistaa kolme ruskeaa koiraa

No ei ne ruskeat turkitkaan helppoja aina tietenkään ole, mutta vaalee on aina vaalee Siis yleensä haastavampi ja takkuuntuu helpommin. Oma takkutukkani Etta on jo joutunut muutaman kerran ajelluksi vaikka on vasta 1,5-vuotias. Onhan se osaltaan ihan omaa laiskuutta jos ei jaksa turkkia tarpeeksi hoitaa, mutta joskus se ajelu on vaan armollisempi vaihtoehto niin koiralle kuin omistajallekkin. Meillä esimerkiksi Etan turkki alkaa nyt olemaan helpompi vaikka vieläkin sitä usein sormin käyn läpi. Mutta nuorempana (ja varsinkin kesällä kun puljasi kokoajan järvessä!) tuntui että turkki oli kokoajan umpitakussa vaikka miten kampaili ja availi takkuja säännöllisesti. Toivottavasti turkki on nyt "aikuistunut" ja saadaan pidettyä näyttelypituudessaan jatkossa suht helposti

[Tiina Saarela]

Tämä ei nyt liity turkin ajeluun, mutta kun Hanna kysyit että mihin tossuja tarvitsee niin voin tuon Indyn kohdalta kertoa. Tietyssä säässä turkki kerää ihan kamalasta lumipalloja ja anturoiden väliin pakkaantuneet lumipaakut vaikeuttavat kävelyä. Se on vaan helpompaa laittaa ne tossut ja antaa koiran viilettää vapaasti miten tykkää. Ilman tossuja Indy pysähtelee kahden metrin välein puremaan ja nuolemaan lumet pois varpaiden väleistä ja meno on vähän onnetonta.. Onneksi sellaisia säitä ei ole kovin paljon ja lienevät tämän talven osalta jo ohitse.

Tässä Indyn paras taidonnäyte tältä talvelta:
http://indy.mehtanen.fi/82/

[Julia Åivo]

Lucan kanssa ei enää käydä näyttelyissä, joten ihan helppouden takia ajelen sen. Luca ei tykkää turkin selvittelystä, joten miksi pitää sitä sellaisessa pituudessa että kerran viikossa pitää kammata ja aukoa mahdollisia takkuja? Me myös treenataan hiekkapohjaisessa maneesissa, joten on paljon kivempi kun koiraa ei tarvi joka treenin jälkeen pestä. Saksilla leikaten tukin lyhyeksi saaminen on paljon työläämpää, ja koneella sen surruttaa alle puoleen tuntiin, saksilla samaan lopputulokseen pääseminen vie monta tuntia ainakin minulta.

Enemmän ihmettelen miksi pitää koira kesän yli näyttelypituisessa karvassa.. Kerran tein niin ja ei ikinä enää. Niin paljon vilpoisampi oli Lucalla viime kesänä muliturkissa. Talveksi voi sitten kasvattaa karvaa, mulle riittää että koira on rotumääritelmän mukaisesa turkissa sen muutaman kuukauden ajan

jostain syystä keväällä Lucan turkki on aina vähän kuiva, ja vaatii jonkun verran hommia pysyäkseen kauniina ja takuttomana. Siksi en haluaisi sitä turhaa kiusata hoitotoimenpiteillä, vaan ajaa koko roskan mahdollisimman pian pois. Meillä ei turkki todellakaan ole laatoittuntu tai huopaantunut, mutta koska mä ahdistun jo yksittäisista takuista niin siksi näin

Luca ei voi sietää lumipaakkuja varpaiden välissä, ei auta vaikka kuinka lyhentäisi karvoja tai rasvaisi. niinpä meillä on koko talvi kuljettu tossuissa metsälenkit. Pehmeät fleecetossut haitatavat liikkumista vähemmän kuin 10m välein tapahtuva tassujen kalvaminen, joten siksi tossut. 

[Julia Åivo]

Niin ja tuosta turkkirodusta vielä.. Toki lagotto on turkkirotu ja sen turkki vaatii hoitamista, se on selvä. Mä kuitenkin uskon että useimmat koirat on sitä onnellisempia mitä vähemmällä turkinhoidolla ne pääsee. Poikkeuksiakin toki on..  Ajelustahan ei lagotto kärsi millään lailla, päinvastoin, lähes huoltovapaata aikaa tulee sitten 1-2kk verran. Näyttelyturkissa pitäminen ei ole synonyymi hyvälle huolenpidolle, koira voi voida paljon apremmin helpommassa turkissa. Luca ei ainakaan peilaile itseään ja itse miksei sen turkkia pidetä näyttelymitassa

[Hanna Salovuori]

Ei kai rodunomainen karva ole synonyymi näyttelykarvalle? Minun lagotoistani yksi käy satunnaisesti näyttelyissä, mutta kaikilla on silti rodunomainen trimmi. Arkitukkaan menee aikaa puolisen tuntia... Tuo NÄYTTELYkoira plus keskimmäinen käyvät viikoittain treeneissä kivituhkahallissa kaikkine karvoineen. Meilläkin oli luhuempi turkki kaikilla viime kesän helteillä, mutta ei rodunomaisuutta tarvitse silti kadottaa.

Meillä ei kyllä ole tarvetta töppösille ollut, mutta kiva jos ne auttavat muita. Ne eivät luultavasti edes pysyisi vauhdissa mukana, joten olisiko tuossa sitten selitys siihenkin miksi paakkuja ei ongelmaksi asti ole tullut...?

Jutta: minullakin on se yksi valkoinen, tosin erirotuinen. Lisäksi Miossakin on jonkin verran valkoista juuri jaloissa. Uskon kyllä että valkoinen karva on pehmeämpää kuin ruskea.

Niin tai näin, jokainen tekee tyylillään. Minusta turkin ajelu vain ei ole se ensisijainen tapa hoitaa lagoton karvaa. Kuten alunperinkin jo olen sanonut, ymmärrän turkin ajamisen sellaisessa tilanteessa, jossa vaihtoehtoja ei ole. Pelkästä omasta laiskuudesta tai mukavuudenhalusta en ihan jaksa käsittää, sillä turkkikoiran ottaessaan tietää/pitäisi tietää, mitä se tarkoittaa.

[Julia Åivo]

Meillä on omatekoiset fleecetöppöset, jotka kestää jalassa myös hankirallaamisen ja spurtit. Salaisuus on kiinnitysnauhan sijainti ihan isoimman anturan takana.

Mä en silti ymmärrä miksi tuo rodunomainen turkki olisi lagotolle itselleen mitenkään sen parempi kuin lyhyenä pidettävä? Varsinkaan kesäkuumilla ja aktiivisella harrastuskoiralla. En kyllä pidä itseäni laiskana koiranomistajana, meillä koirien kanssa puuhaillaan hyvinkin paljon ja perushoitotoimenpiteet ovat itsestäänselvyys. Tottakai meillä olisi vaihtoehtona pitää karva "rodunomaisena". Koska Luca ei kuitenkaan turkinlaitosta mitenkään nauti, enkä suoraan sanoe minäkään, minusta on sen kannalta ehdottomasti parempi pitää se lyhyessä karvassa. Minulle koiran ulkonäöllä ei ole mitään merkitystä, kunhan se on hoidetun näköinen, koiran hyvinvointi ja mukavuus on se mikä ratkaisee. Ja Lucan rakenne kyllä kestää lyhyenkin karvan, kyllä sen rotuisekseen silti tunnistaa Pään pidän lagotonnäköisenä, siinä tulee turhamaisuus kehiin.

Pitäisikö sinusta siis turkin olla rodunomainen vain periaatteesta, rodun mainonnan tms kannalta? Vai että pidempi turkki olisi koiralle itselleen parempi?  Ainakin meillä koiran edun mukaista on mahdollisimman lyhyt turkki, säiden salliessa. Talvipakkaset on toki asia erikseen. Nypittävällä rodullahan turkin pitäminen nyppimällä kunnossa on myös hyvinvointiasia, mutta lagoton turkin laatu ei ajelusta kärsi.

[Marke Myyrä]

Onpa ajankohtainen keskustelun aihe, kun jaloissani makaa takkuturkki turjake Retu odottamassa saksikäsittelyä. Pakkaset ovat ohi (toivottavasti - tai ainakin päivisin) joten nyt on aika säälittää klania kaveri. Rotumääritelmä ei sano lagoton turkin alamittaa, yläpaksuuden tosin ("korkeintaan 4 cm"), joten tuostakin helpottuneena meidän lagotot ovat lyhytturkkisia ("Muihin vesikoiriin verrattuna lagoton turkki on aina lyhyt", sanotaan jossakin rodun esittelyssä). Mindin turkin paksuus ehtii 2-3 senttiseksi Korpilahden näyttelyyn. Eli mitä se rodunomaisuus turkin pituudessa merkitsee? Lyhyys on tosin suhteellinen käsite...

Lagotto on yllättävän kylmänkestävä. Joskus Retu on kynitty tosi lyhyeksi helmikuussa (kasvattaja teki sen, kun opetti leikkaamaan turkkia), eikä ongemia ollut. Sateella suositus oli pitää lointa, ettei tuuli kylmetä märän turkin takia. Liiasta lämmöstä nämä näkyvät enemmän kärsivän kuin kylmästä.

[Heidi Lehtinen]

Aapolla olen pitänyt tossuja koko talven,koska palelee herkästi anturoista ja kerää kipeät jääpaakut tassuihin. Auto onnettomuuden jäljiltä anturat "hankautuneet", liekö siksi palelevat herkemmin.
Turkiltaan Aapo on melkoinen turjake pidemmässä karvassa, ainakin omaan silmään näyttää hieman epäsiistiltä vaikka tasaisesti leikattu ja takuton  En ole ajamassa aivan lyhyeksi, sellaisella terällä että turkki ohenee mutta pituutta jää vähintään pari senttiä. Päässä jätän pidemmäksi jotta rodunomainen ilme säilyy ennallaan.

Kesällä ulkoilemme paljon metsässä,hiekkateillä ja uimme,joten lyhyehkö turkki ei ole niin kuuma ja antaa koiralle vapauden temmeltää ilman joka iltaista selvittelyä kamman kanssa. Kurakeleillä ja sateella muut talon asukkaat varmasti arvostavat sitä että koirat eivät tuo kauheasti kuraa ja likaa mukanaan rappukäytävään. Pepin herkälle iholle ei varsinkaan tee hyvää useampi vesipesu päivässä ja märässä turkissa oleminen (pyyhekuivaus jättää aina kosteaksi ja pakko pestä kurakeleillä joka ulkoilun jälkeen) Myönnän että myös kodin siisteys ja ajan säästäminen vaikuttavat asiaan hieman.

Aapon turkinhoidossa olen päässyt vähällä koska ei ole helposti takkuuntuva mutta Pepin karva muodostaa jo nyt niin tiukkoja kiharanystyröitä että kauhulla mietin tulevia turkin selvittely hommia kunhan tulee pituutta lisää Onneksi täälläpäin lenkkeilee nainen,jonka lagotolla samantyyppinen karva kuin pepillä mutta vaalea. Täytyy kysyä kuinka hän hoitaa sen turkkia ja kokeilla itse samoilla menetelmillä pärjätä pepin kanssa 

[Jonna Nevalainen]

Meillä saksittiin juuri Uuno ja Taavi lyhyeen karvaan. Mun mielestä lyhyempää turkkia on helpompi pitää puhtaana ja kunnossa. Lyhyessä karvassa on myös hyvää se, ettei lumi ja roskat tartu turkkiin niin helposti. Mäkään en erityisemmin nauti tosta turkin jatkuvasta trimmauksesta, niin kuin ei meidän Uuno-Inkerikään ja senkin takia lyhyt turkki on meille hyvä ratkaisu. Jos tulee viileitä ilmoja, niin laitetaan pojille takit päälle. Kovemmilla pakkasilla on myös meidän koirilla tossut jalassa ja hyvin ne jalassa on pysyneetkin vaikka vauhtia riittää.

[Heidi Lehtinen]

Leikkasin Aapon karvan itse lyhyeksi (noin 1,5cm,päänkarvat pidemmät) ja voin luvata etten ryhdy sitä saksin leikkaamaan alas enää ikinä! (karvan pituus oli 6-7cm kun mittasin) Työtä oli paljon enemmän kuin ajattelin ja hommasta ei nauttinut koira sen enempää kuin minäkään  Aikaa kului yli pari tuntia pesuineen ja karvaa ajelehtii ympäri asuntoa vaikka pesuhuoneessa leikkelin. Lopputulos on kohtalainen mutta mieluummin maksan tutulle trimmaajalle 35 euroa ja saan siistin,huolitellun koiran tunnissa ja pysyy kotikin siistimpänä...Aapokin stressaa vähemmän kun on kokenut trimmaaja joka ei vahingossa kosketa ihoa saksilla ja tulee nopeammin valmista