seuraava »

[Heidi Lehtinen]

Mielenkiinnosta kyselen montako koiraa kenenkin kotoa löytyy ja millaisin perustein koirat on valittu/otettu  Jos on eri rotuisia niin kuinka päädyit ko rotuihin ja erityisesti lagottoon? Entä onko lauma jo kasassa vai vieläkö olisi tilaa/tarvetta uudelle koiralle?

Itse löysin molemmat kodinvaihtajat netin kautta ja lagottoja ovat. Rotuvaihtoehtona oli aluksi myös espanjanvesikoira, joka onkin ehkä enemmän itselleni sopiva (sellainen hieman kovempi ja vietikkäämpi yksilö) mutta päädyin lagottoon Aapon etsiessä uutta kotia. Aapo on ihana seurakoira jonka kanssa pärjää helposti arkielämässä mutta halusin myös toisen koiran jolla olisi enemmän potentiaalia harrastuksiin. Taas mietin ottaisinko perron,mutta huomasin ilmoituksen Pepistä  Terveys ja käytösongelmistaan huolimatta Peppi vaikutti melkolailla sellaiselta koiralta jonka halusin joten otin sen koeajalle kuukaudeksi. Meillehän se jäi vaikka ei aivan sellaiseksi osoittautunut kuin aluksi luulin. Toivoisin sen olevan vietikkäämpi ja helpommin motivoitavissa,mutta ainakin sen kanssa on tekemistä vielä pitkäksi aikaa.
Arkirutiinit sujuvat hyvin mutta tokoliikkeiden ym opettelussa tarvitaan pitkää pinnaa ja kärsivällisyyttä. Peppi tekee hyvin mikäli jaksaa keskittyä kunnolla eikä häslää kaikkea muuta. Sen mielenkiinto kuitenkin lopahtaa nopeasti tiheästä palkkaamisesta ja iloisesta kouluttamisesta huolimatta. Ruoka toimii sisällä motivointiin, ulkona ei. Leluista ym ei ole kiinnostunut miltein ollenkaan.
Mutta vika ei ole koirassa vaan itsessäni. Olen tottunut kouluttamaan ja touhuamaan sakemannin kanssa,joka syttyi heti nähdessään lelun ja jaksoi tunnollisesti tehdä töitä niin pitkään kuin oli tarpeen. Se myös piti kontaktia yllä ja halusi kaikista eniten miellyttää minua. Peppi vain katsoa tapittaa ja tekee mikäli hyötyy itse jotenkin. Välillä ei tee mitään vaikka palkka kelpaisi,kävelee vain pois häkkiinsä nukkumaan. Ja palkkion pitää olla hyvä,muuten ei kiinnosta yhtään. Itselläni ei ole paljoa kokemusta pepin luonteisen koiran kouluttamisesta joten ensin täytyy opetella uusi tapa kouluttaa ja motivoida koiraa jotta saan tuloksia aikaan pepin kanssa. Välillä turhautuminen meinaa iskeä ja mietin miksi peppi ei voi toimia kuten edellinen koirani, kaikki olisi niin paljon helpompaa... Mutta lagotto ei ole tyypillinen palveluskoira ja se ei toimi samalla tavalla kuin paimenkoirat. Pepin saalisvietti syttyy kyllä variksista mutta leluista tai pallon heittelystä ei 

Ja kolmatta koiraa en ole ottamassa. Aapon ja varsinkin Pepin kanssa touhuaminen ja kouluttaminen riittävät mainiosti. Muutenkin kaksi koiraa on maksimi koska mies osallistuu vain osittain ja päävastuu niiden hyvinvoinnista ja riittävästä ulkoilusta/aktivoinnista on minulla 

[Hanna Salovuori]

Harmi, että Pepin motivointi on vaikeaa. Uskaltaisin väittää, että sen taustalla on tässä jonkin verran merkitystä... Eli Peppi on oppinut olemaan kiinnostumatta/innostumatta.

Sukuvika se ei ole, veljensä menee pähkinöiksi jo suullisistakin kehuista saati sitten ruoasta tai leluista. Töitä tuo tekisi vaikka koko ajan. Pepistäkin on varmasti kaivettavissa lisää intoa, mutta se vaatii työtä. Lyhyitä treenipätkiä, superpalkkaa (jos se tarkoittaa sisäfilettä, niin sitten sitä... tai keksit keinon hyödyntää niitä variksia?  ) jne. Vain mielikuvitus on rajana noissa palkkauksissa.

[Oona Häikiö]

Minulla on kaksi koiraa, lagotto Hilda ja parsonrusseli Myy.
Minulle 2 aikuista koiraa on sopiva määrä, eikä lisää ole tulossa. Sitten kun Hilda joskus jää eläkkeelle harrastuksista ja treeneistä, voisin kuvitella ottavani jonkin uuden pennun kasvamaan laumaani, mutta se ei ole vielä pitkiin aikoihin ajankohtaista.

Hilda tuli minulle 2006, kun asuin vielä vanhempieni luona. Muutama koiraton vuosi oltiin eletty välissä ja uskoakseni muu perhe olisi pärjännyt ilman koiraakin, mutta Hildan tulon jälkeen perheeseen kukaan ei varmasti enää osaisi ajatella elämää ilman koiraa. Lagottoon rotuna päädyttiin sattumalta, tutuksi tulleen kasvattajan kautta.

Viimekesänä laumaani tuli Hildalle kaveriksi parsonrussellinterrieri Myy. Parsoniin päädyin rotuna kun halusin aktiivisen ja reippaan harrastuskoiran, mutta kuitenkin keskikokoisen tai pienemmän, jolloin esimerkiksi monet paimenkoirat tippuivat pois rotuvaihtoehdoistani.

Hildan ja Myyn välissä meille tuli myös lagottouros Junnu, joka asuu maalla vanhempieni kanssa.