seuraava »

[Heidi Lehtinen]

Millaisia lagottonne ovat kouluttaa ja ovatko ne helposti motivoitavissa?
Pepin kanssa en ole vielä löytänyt parhaiten toimivaa mallia joten ajattelin kysyä neuvoja mitä tulisi huomioda erityisesti lagoton koulutuksessa Peppi ei ole kiinnostunut leluista ja ruokapalkka ei saa sitä tarpeeksi innostumaan. Kaipaisin lisää kipinää ja ryhdikkyyttä sen tekemiseen. En oleta sen käyttäytyvän kuten esim. bordercollie mutta innostuneisuutta ja tekemisen riemua saisi olla enemmän 

[Marika Vasankari]

Meidän taika kuulostaa noissa motivointi asioissa kovasti samalta kuin peppi
Makupaloista on kyllä kiinnostunut mutta innokkuutta tekemiseen pitkäjänteisesti ei tahdo olla.. Eli sen kanssa ei voi tehdä kuin muutaman toiston, muuten lähtee muihin hommiin Myöskään taika ei ole leluista kovinkaan kiinnostunut, sisällä saattaa jonkun lelun kanssa hetken rypeä ja ulkona lelu kiinnostaa ainoastaan jos se sattuu olemaan velipojan suussa sille on turha nakata palloa, se vaan katsoa napittaa ku pallo menee menojaan.. Tähän on ollut mullakin vaikea oppia koska "isoveli" on terrieri ja sille paras motivointi on nimenomaan lelu, voisi leikkiä/tehdä tokoa/temppuja vaikka kuinka kauan jos hyvä lelu palkkana, sillä on ihan erilailla intoa tekemiseen kuin siskollaan Mutta pikku hiljaa olen pannut merkille joitakin juttuja mistä taika on hieman enemmän innostunut, jokin vinkulelun riekale,siis joku tosi pieni osa koko vinkulelusta, sitä nakkelee ja jopa saattaa hakea kun nakkaa, toinen yllättävä kiinnostuksen kohde on kintas! sitä olen saanut hakemaan jopa useamman kerran peräkkäin ensi viikolla ollaan menossa agilityn alkeiskurssille, saas nähdä otanko sinne vanhan kinttaan mukaan
Nenänkäyttö jutut kuten ihmishaun sekä verijäljen olen huomannut kuitenkin kaikkein mieluisimmaksi molemmille koirille rotuun katsomatta



Marika, karvakorva ja terringeeri

[maija karjalainen]

Muutamia meillä toimivia juttuja on napujen piilottaminen (hihat, etsiminen maasta...) = nenän käyttö luvan kanssa toimii palkkana, "nenä" komento ja temputtaminen. Superleluna ja moottorina on muovipullo  . Silloin menee aivot narikkaan, useimmiten.

Pupu ilmoittaa asioista herkästi, mutta ei suinkaan haukkumalla vaan tökkäämällä. Se on sille luontaista ja mukavaa. Valjastin sen myös motivaattoriksi. Mun kämmen on targetti ja "nenä" komennolla haluan täpsyn kämmeneen. Siitä saa kehut ja joskus namit. Pupusta "nenä" on aivan huippu juttu. Se on siis nenäkoira monessakin mielessä  . TEmputtamista käytän apuna, kun on levoton paikka ja tuon maltilla ja terävyydellä on mahdotonta rauhoittua kokonaan, mutta haluan sen säilyttävän mielenkiintonsa minussa. Me sitten temputellaan ja hassutellaan niitä juttuja, mitä se tykkää yleensä tehdä ja jotka ei ole niitä "vaatimuksia" vaan toimintana palkkaavia juttuja.

[Ida Danielsson]

Senna motivoituu parhaiten ruoalla tai pallolla, ruoka on se kaikista tehokkain keino, mitä parempi palkka sen innokkaammin Senna tekee. Tavalliset ruokanappulat kelpaavat vallanmainiosti, mutta useimmiten palkkana toimii kalkkunanakit. Kehuista Senna ei juurikaan syty ja muutenkin leikki kelpaa palkaksi vain harvoin, riippuen vähän Sennan fiiliksestä. Pallo tosin toimii aina.

Sumi puolestaan palkkaantuu melkein mistä tahansa, sille kelpaa kehut, lelut, pallot ja namit. Sumi käy kuitenkin sekä agilityssa että tokossa sen verran korkeilla kierroksilla, että järkevin palkkaustapa on useimmiten tavalliset ruokanappulat ja kehut, joskus kalkkunanakit tms. ja treenien lopuksi saatetaan kiskoa narulelua tms.

[Julia Åivo]

Luca palkkaantuu hyvin sekä ruualla että lelulla. Nykyään käytän useimmiten lelua, agilityssä namit ei ole kovinkaan käteviä. Tokossa käytetään tilanteen mukaan nami- tai lelupalkkaa. 

Lucalla saalisvietti on vahva ja pallo on se paras palkka. Repimisleikeistä se ei palkkaannu niin hyvin, tähän voi vaikuttaa se että niitä pentuaikana vältettiin lievän alapurennan takia, joka sitten kääntyikin oikein päin. Oliko repimättömyydellä tähän vaikutusta, niin en usko, eli vähän kaduttaa että silloin ei enemmän harrastettu repimisleikkejä.. Agissa Luca käy sen verran kuumana että innostuu myös taisteluleikeistä, mutta tokossa lelupalkka "tarjoillaan" heittämällä.

[Heidi Lehtinen]

Esimerkiksi viime päivinä ollaan opeteltu sivulle tuloa ja seuraamista. Namilla "ohjaamalla" menee jo hienosti,mutta nyt olisi otettava askel eteenpäin ja käytettävä pelkkää käskysanaa. Peppi tietää kyllä mitä "sivulle" ja "seuraa" tarkoittavat ja tekee pari toistoa nätisti ja seuraamista muutaman metrin mutta sitten innostus lopahtaa ja tekeminen muuttuu puolitehoiseksi tai yrittää lähteä pois kokonaan Taukoja olen pitänyt muutaman minuutin välein ja kouluttanut maksimissaan 10min yhdellä kertaa.
Namin kanssa harjoittelu sujuu useimmiten ihan hyvin,mutta kun pitäisi saada koira toimimaan ilman kädessä esillä olevaa namia niin kiinnostus lopahtaa kokonaan. Tosin ei se naminkaan kanssa aivan täydellä teholla toimi... Kisaamaan ei ole tarkoitus lähteä mutta haluaisin silti opettaa sen tekemään asiat täsmällisesti loppuun asti ja keskittymään siihen mitä ollaan tekemässä.

Voiko koiran miellyttämisenhalua jotenkin lisätä/vahvistaa  vai täytyykö motivaatio löytää muuta kautta? Sen puutteestahan tässä on oikeastaan kysymys. Peppi ei koe tarvetta miellyttää minua,joten koulutushetken onnistuminen on kiinni siitä löydänkö kulloinkin sen asian jota se sillä hetkellä eniten haluaa. Ja vaikka löytäisin sopivan palkan niin voi olla ettei se silti riitä motivoimaan tarpeeksi...
"emännällä on makkaraa ja saan sen jos istun. Makkara on hyvää,mutta enpä taida silti haluta istua juuri nyt. Olen mieluummin ilman" Ja kyllä, tiedän ettei Peppi ajattele näin mutta siltä se joskus tuntuu 

[maija karjalainen]

Minua - siis nimenomaan minua auttaa klikkeri paljon. Vaikka  koen olevani läsnä ja teen koiran kanssa melko paljon joka tapauksessa, niin klikkerin kanssa tekeminen on paljon intensiivisempää ja koira huomaa sen heti ja tekee sekin paljon motivoituneemmin hommia. Siksi me tehdään klikkeri lenkkejä välillä. Siis muistutukseski minulle siitä, mitä tarkoittaa oikeasti koko aikainen läsnäolo koiralle ja koiran kanssa lenkkeily ja kommunikointi. Ja toisaalta palkitsevana hauskana työlenkkinä koiralle. Klikkerilenkin jälkeen on taas yhteistyö huomattavasti helpompaa. Klikkeri siis tekee minusta johdonmukaisemman, enemmän läsnäolevan ja koiralle selkeän lukea. Ja joo - kyllä se ne käskyt osaa ihan ilman namia/klikkeriäkin, mutta vaihtelu virkistää ja ainakaan tuon vesselin kanssa ei voi tuudittautua siihen "sehän osaa ne jo" - ajatukseen. Meillä kasvatetaan koiraa edelleen joka päivä.

[Satu Suominen]

Meillä Sagalle ja Ferrolle käy palkaksi sekä namit että lelut motivoimiseksi. Se mitä kulloinkin käytetään, riippuu siitä mitä ollaan treenaamassa. Uusia asioita ja tarkkuuttaa treenaan namien kanssa ja vauhtia sitten enemmän lelujen kanssa.

Koiran kanssa kannattaa testata mikä nami sitä eniten kiinnostaa. esim laittaa pieniä kippoja riviin ja niihin jokaiseen eri namia (esim. nakkia, lihapullaa, ruisleipää, pinaattilettuja, juustoa, kurkkua,kissanruokaa, ym. mitä ikinä keksiikin). Lopputulos voi olla yllättävä . Vaikka itsestä tuntuu että lihapulla olis se huippu palkka, niin koira saattaakin valita ihan muuta.

Sama pätee kyllä lelulla palkkaamisessakin. Tiedän yhden koiran jolle paraspalkka on päästä riehumaan vanhan pulkan kanssa ( sen se saakin aina toko kokeen jälkeen palkakseen).

Ei muuta kuin mielikuvitusta peliin, niin eiköhän se paras palkka koiralle löydy.

Varsinkin tottista treenatessa toistoja pitää tehdä paljon namien kanssa ennen kuin ne toimivat ilman namia (määrä riippuu tietysti koirasta). Palkkaa itse vähennän tosi varovaisesti, sillä nimen omaan tuon palkan eteen koira tekee töitä, ei niinkään omistajaa miellyttääkseen!

[Julia Åivo]

Tekemisestä itsessäänkin kannattaa tehdä mielenkiintoista. Esim. seuraamista harjoitellessa kannattaa vaihtaa usein suuntaa ja tahtia,  kulkea vaikka kiemurrellen jne. Jos koira alkaa jätättää tai sivuetäisyyttä tulee liikaa, voi koiran yllättää pomppaamalla kauemmas siitä, jolloin koiralle voikin tulla kiire palata ohjaajan sivulle. Itse tekisin jo aloittelevan koiran kanssa seuraamisen mahdollisimman vaihtelevaksi, tahdin- ja suunnanmuutoksia ei minustaa pidä niidenkään kanssa pelätä.  Itse pilasin Lucan seuraamisen vedättämällä liian pitkiä suoria, en myöskään ole itse kovin innostunut tokon treenaamisesta jonka koira varmasti aistii myös.. Nyt yritetään pikku pätkissä korjata seuraamista jotta kehdataan taas joskus mennä EVL:aan.

[Hanna Salovuori]

Namilla "ohjaamalla" menee jo hienosti,mutta nyt olisi otettava askel eteenpäin ja käytettävä pelkkää käskysanaa. Peppi tietää kyllä mitä "sivulle" ja "seuraa" tarkoittavat ja tekee pari toistoa nätisti ja seuraamista muutaman metrin mutta sitten innostus lopahtaa ja tekeminen muuttuu puolitehoiseksi tai yrittää lähteä pois kokonaan

Kaikki avut täytyy häivyttää pikkuhiljaa. Ei siis niin, että ensin autetaan namin kanssa ja sitten otetaan kaikki avut kerralla pois. Et ehkä ole näin tehnytkään, mutta ettei muutkaan erehdy.

Sama juttu matkan/ajan pidentämisen kanssa. Pikkuhiljaa, ja vieläpä välillä helpottaen. Esim. 1m - 3m - 2m - 5m - 3m - 7m jne. Matkalle paljon käännöksiä (opettava erikseen!), pysähdyksiä, temponvaihdoksia jne. Pitkien suorien treenaaminen tappaa mielenkiinnon lähes varmasti ja on kaiken lisäksi aivan turhaa. Niitä tarvitaan ainoastaan BH-kokeessa, ja siitäkin selvitään, jos pätkät ovat kunnossa.

[Heidi Lehtinen]

Emme ole opetelleet seuraamista pitkinä suorina,vaan niin että pari metriä-käännös-pari metriä-käännös jne. En ole erikseen opettanut kääntymistä kun se sujuu Pepiltä luonnostaan hyvin  Siis silloin kun seuraa tiiviisti ja keskittyy vain minuun.
Olen huomannut ,että Peppiä täytyy välillä vaatia jatkamaan suoritusta tai helposti ottaa ohjat omiin tassuihin ja määrää harjoitusten keston ja tempon itse. Siis jos esim. kesken harjoitusten lähtee sivummalle, niin mikäli ei tule kutsuttaessa takaisin niin haen koiran itse ja "vaadin" suorittamaan liikkeen loppuun. Tähän riittää yleensä pelkkä oman olemuksen ryhdistäminen ja äänen päättäväisyys. Peppi vilkaisee pari kertaa kulmiensa alta ja tekee mitä pyydetään vaikka sitten helpotettuna versiona. Palkaksi saa runsaasti kehuja ja lopetan koulutuksen siihen  Pari kertaa on testannut jaksanko odottaa suoritusta vai luovutanko kesken. Silloin kyse oli maahan menosta ja Peppi seisoi 15min vieressäni tuijottaen minua tiukasti silmiin koko ajan. Mikäli yritti lähteä tiehensä niin estin jalalla sitä liikkumasta ja vain odotin hiljaa koska en halunnut toistaa käskyä paria kertaa enempää. Lopulta antoi periksi ja kävi hitaasti maahan makaamaan. Kehuin sitä kovasti ja peuhasin hetken sen kanssa lattialla. Toistin käskyn 5min päästä uudelleen ja taas peppi seisoi minua tuijottaen parin minuutin ajan ennenkuin totteli. Kehuin ja lopetimme siltä päivältä siihen.
Miten toimitte itse jos koira jättää käskyn noudattamatta? (siis silloin kun se varmasti osaa pyydetyn asian) Peppi ainakin kokeilee säännöllisesti annanko periksi vai vienkö asian loppuun asti. Olen miehellekin painottanut että käskyjä noudatetaan JOKA kerta ja täytyy olla tarkkana että tietää koiran pystyvän siihen mitä pyydetään. Meillä ainakin helposti lakkaavat noudattamasta käskyjä mikäli saavat muutaman kerran olla tottelematta esim. tänne ja maahan käskyjä. Itse pidän kiinni siitä että käskyjä noudatetaan mutta mies ei aina jaksa olla pepin kanssa niin pitkäjänteinen kuin minä. Sitten hän ihmettelee miksei peppi tottele aina kun itse on antanut välillä periksi

[Julia Åivo]

No meillä on luisuttu varsinkin arkitottiksessa aika epäjohdonmukaisiksi joten en ole paras vastamaan sen osalta tähän.

Tokossa vaadin sitten enemmän täsmällisyyttä. Epäjohdonmukaista joo, mutta toisaalta koira kyllä ymmärtää milloin treenataan ja milloin lumpustellaan metsälenkillä, meillä on myös pitkälti eri käskyt tokossa ja arjessa.  Sivulletulossa Luca saattaa joskus hidastella ja jäädä kauas/ vinoon. Ensisijassa toki asentoa yritetään korjata esim. namilla auttamalla, mutta Luca toisaalta tietää ihan hyvin oikean paikan, yrittää vain testata millainen suoritus olisi riittävä.  Itse en haluaisi tokossa käyttää muuta kuin positiivista vahvistamista, mutta toko-ohjaajamme sai meidät kokeilemaan pientä niskakarvoista nyppäisyä muistutuksena, kun asento jäi kauas. Sitä ei tarvinut tehdä kuin kerran ja sivullemenot paukahtivat seuraavilla kerroilla heti kohdalleen. Ja kyseessä oli tosiaan hyvin pieni nyppäisy, joka vain yllätti koiran sillä hetkellä.

Missään nimessä fyysisiä pakotteita ei minusta pitäisi esim. tokoa treenatessa käyttää jatkuvasti, vaan hyvin valikoiduissa tilanteissa asiassa jonka koira hyvin osaa, mutta testaa kuinka pitkälle voi lipsua. Jos sitten pakote joudutaan uusimaan enemmän kuin kerran pari, jossain mennään taas vikaan ja sitä tietä ei kannata jatkaa. Huomioimattomuus toimii meillä monesti, eli jos koira alkaa perseillä touhu loppuu sitten siihen. Koira autoon ja  treenaamaan toisen kanssa, ja sitten voidaan kerta vielä yrittää uudestaan. Luca ei koskaan kieltäydy täysin tekemisestä, mutta saattaa yrittää päästä helpointa tietä palkkaan.

Meillä ei tokoa olla nyt treenailtu melkein vuoteen. Itse kyllästyin siihen täydellisesti, enkä halunnut sillä mentaliteetilla väkisin treenata. Nyt tuntuu taas siltä että EVL-liikkeitä voisi alkaa hioa, ja hyvin Luca tuntuu ne muistavan kun ollaan vähän testailtu. Ja ehkä oma ionnostuneempi asenne heijastuu myös koiraan. Tavoite on nyt rutistaa kaikki mahdollinen agissa, ja kesän aikana sitten alkaa rakentaa tokoa kisakuntoon. Mutta rennosti niin että on hauskaa, jos EVL I-tulos joskus saadaan niin kiva, jos ei niin ei se maailma siihen kaadu.