Kiitos Hanna infosta! Näin mä vähän ajattelinkin. Harmi, mutta toivotaan, että ehkä joku joskus haluaa tutkia kemiallisen kastraation vaikutusta uroksen käyttäytymiseen ja sellaiseen tutkimukseen päästäisiin mukaan
Vapaaehtoisia koekaniineja ainakin ollaan.
Toivottavasti mahdollisimman moni lukee näitä meidän kokemuksia ja saa tietoa asiasta ja ehkä pidättäytyy tekemästä samaa virhepäätöstä, kuin mitä meillä tehtiin. Ja ehkä jos tätä kemiallista kastraatiota joku asiantuntija joskus tutkii tarkemmin ja havaitsee, kuinka paljon huonoja sivuvaikutuksia sillä voi uroksen luonteeseen olla, niin ehkä joskus tulevaisuudessa todetaan, että kemiallinen kastraatio on syytä kokonaan poistaa käytöstä.
Minä välitän meidän kokemukset eläinlääkärillemme ja yhdelle tapaamistani ongelmakoirakouluttajista, joka on ollut tekemissä kastraatio-asioihin perehtyneen asiantuntijalääkärin kanssa. Toivotaan, että viesti menee edelleen perille ja jonnekin tutkimustuloksiin kirjataan ylös näitä meidän kokemia negatiivisia vaikutuksia.
Olipa taas tänä aamuna mukava todeta, että on herra palautumassa omaksi itsekseen pikkuhiljaa ja ehkä jopa leppoisammaksi, kuin aiemmin. Tuli vieras poikakoira vastaan ja vielä pari kuukautta sitten olisi hampaat irvessä rähjätty, mutta nyt hyvin ystävällisesti odoteltiin kaverin lähestymistä (Carlo menee maahan ja odottaa häntä heiluen kaveria saapuvaksi, teki näin ihan pentuna ja nyt taas uudestaan
). Hämmästyksekseni Carlo käänsi peräpäänsä kaverin haisteltavaksi! Eikä rähinän rähinää. Tällaista ei ole tapahtunut sitten pentuaikojen
Lagotto romagnoloista yleisesti
