Huaaaaa
Meitsillä on ainakin kevättä munaskuissa! Eilen oltiin lähimetsässä niin otin hatkat, kauheeta karjumista ja vihellystä kuului jostain kaukaa vaimeana äänenä mutta en antanu sen häiritä. Seurasin naisen tuoksua ja viiletin menee ihan täpönä. Nokka riipi lumen pintaa ja hanki petti välillä alta mutta ei haitannu menoa. Vetäsin sellasen omatoimisen lenkin ja hääräsin kuulemma noin 5 min täysin kateissa. Päätin sitten palata Marin ja Banjon luo ja ei tuo emäntä mitään tajua siitä että ei sais läksyttää kun kerran tulin niin kiltisti kuitenkin lopulta... Mellasti vaan jotain "tollasta ei tehdä" ja sanoi jo panikoituvansa että juoksen jonnekin tielle. Pitää mua vissii vähän toopena, en tajuu
Tää on mulle vähän uus juttu tämä naisten hajujen perään lähtö, aika kiva kuitenkin mun mielestä. On niinku ihan pakko mennä, kun ei sitä koskaan tiedä mikä rakas sieltä saattais löytyä. Mari sanoo että oon tämän asian suhteen jotenki myöhäisherännäinen, siis tässä keltaisen lumen haistelussa, kyllä mä muut hommat oon tienny jo pitkään. Mulle on kelvannut niin tytöt kun pojatkin ja jotku sellaset joilta on viety ne vehkeet, en tajuu siitä mitään mutta kyllä niitäkin "vehkeettömiäkin" voi pumpsia
Ja jos ne ei anna niin voin kävellä sellasta kivannäköistä nykimiskävelyä, yleisö yleensä nauraa ja Mari välillä kieltääkin mut musta se on ihan ok, ainakin omaksi iloksi.
On tuo velipoikakin villiintynyt menemään naisen perässä ja kuulemma kuuro siitäkin tulee kun oikein hyvät terveiset on joku ihanuus jättänyt. Mutta se on niin äidin perään että ei nykyisin jätä sitä yksin metsään vaan tsekkailee että tuleeko se mamma siellä perässä vai ei. Se on tietty ehtiny imppaamaan noita ihania hajuja jo monta vuotta enemmän ku meikkis. Oon vähän siitä ottanu mallia kun näen että se on jostain hajusta innoissaan niin työnnän kirsun siihen samaan länttiin.
Tavattiin eilisellä reissulla tuttujakin, yks corgi Kiri, mä rakastan sitä, se on niitä vehkeettömiä tapauksia. Sen emäntä sanoi että näin keväisin niitä juoksuja on sitten tulossa enemmänkin. No nyt Mari sitten pohtii että onko se kevät jotenkin erityistä juoksujen aikaa vai mitä tämä on. Meillä kun ei tyttökoiraa ole ollut, mä kyllä haluisin, ei tarttis sitte juosta niin pitkiä reissuja
terkuin
Mambo
Lagotto romagnoloista yleisesti
