seuraava »

[Heidi Lehtinen]

Tämä keskustelu on siirretty omaksi aiheekseen keskustelusta "Miten toimia vapaana olevan koiran hyökätessä?"
-Ylläpito

Jos sinulla on omat koirat kiinni ja tuo irtokoira saa sittenkin osumia, niin ei hätää, et ole korvausvastuussa. Eri asia sitten jos sinullakin on koirat irti.

Miksi Peppi ei tykkää nartuista?

En tiedä,mutta edellisessä kodissa joutuivat luopumaan collie nartusta koska Peppi "yritti ottaa sen hengiltä". Itsekin olen huomannut että uroksia sietää paremmin kuin narttuja, kunhan nekin pysyvät turvallisen välimatkan päässä. En usko että Peppi tulee koskaan hyvin toimeen vieraiden koirien kanssa mutta arkielämässä riittää että osaa ohittaa rauhallisesti lenkillä
Koirilla mennyt jo pidemmän aikaa paremmin yhdessä mutta nyt viime päivinä on ollut taas yhteenottoja useampi Tilanteet syntyvät esim. tassuja kuivatessa kun peppi ei siedä aapon läsnäoloa ja haluaa ilmeisesti omia minut kokonaan itselleen. Heti kun aapo tulee luokseni kutsusta niin peppi käy sen päälle rähisten. Myös hississä saattaa yhtäkkiä hyökätä aapoon kiinni. Onneksi ei pure tosissaan, ainakaan vielä mitään fyysisiä vahinkoja ei ole tullut. Rauhoittuu heti kun otan sitä niskasta kiinni mutta kyräily jatkuu...Osaan nyt jo ennakoida tilanteita ja asettua valmiiksi koirien väliin mutta jokin ratkaisu olisi löydettävä. Ei ole aapolle hyväksi joutua kestämään pepin rähinöintiä. Olen miettinyt pitäisikö pitää pieni jääkausi pepille mutta voiko se kärjistää tilannetta entisestään? Kuri sen suhteen ainakin kovenee ja pidän entistä tarkemmin huolen että kuljen itse ensin ovista ym ja peppi odottaa lupaa seurata. Peppi on meillä koirista "pomo" ja aapo on hyväksynyt tämän eikä mitenkään provosoi peppiä tai haasta sen asemaa mutta silti peppi kurittaa sitä varsin kovakouraisesti. Taitaa neidin ihka oikea luonne tulla nyt esiin kuherruskuukauden jälkeen Peppi olisi varmasti mielissään asemasta perheen ainoana koirana mutta saa luvan sopeutua laumaelämään ja yhteisiin sääntöihin. Pepillähän on esiintynyt aiemmassa kodissa mustasukkaisuutta vauvalle ja varmaan mustasukkaisuudesta johtuivat osittain ongelmat myös toisen nartun kanssa. (syitä pepin aiempaan kodinvaihtoon voi lukea tältä palstalta otsikolla lagotolleni uusi koti)

[Julia Åivo]

En  muista olenko täällä kirjoitellut jo aiheesta, mutta meilläkin on narttu-urosparin kärhämöintiä. Pikkumanssi Lilo on "mustasukkainen" ja tilanteissa joissa se esim. istuu sylissä ja Luca tulee siihen saattaa murahtaa ja jopa käydä kiinni. Samoin yrittää estää Lucan pääsyn sohvalle, sänkyyn jne. Uskoisin että kyseessä on jonkinsortin johtajuusongelma, ei tee sitä esim. hoidossa ollessa. Kahdestaan uskallan ne jättää kotiin. Lilo lentää alas sohvalta jos tekee moista, jos huomioin Lucaa ja se yrittää tulla väliin estän sitä vartalolla ja kädellä "häätämällä" ja suhahtamalla, jos menee ihan mahdottomaksi niin sitten on jäähyn paikka. Pahuksen kovapäinen se on ja välillä tuntuu että se toistaa aina vaan samaa käytösmallia, mutta ehkä kun ollaan oltu tiukempia, on tilanne parempaan päin. Leikkaaminen tuntuu myös rauhoittaneen Liloa, juoksua edeltävä ja seuraava aika oli hankalimpia kun Luca vouhkasi sen perään ja Lilo ei voinut sietää sitä. Toli narttu saa ärähtää tungettelevalle urokselle, mutta korvaan ei tarvi käydä kiinni jos toinen vain istuu ja katsoo vierestä. Meillä ongelmat alkoi Lilon polvileikkauksen jälkeen kun se sai niin paljon huomiota ja vierihoitoa. En kuitenkaan usko käytöksen johtuvan kivusta, koska Lilo mielellään leikkii muiden koirien kanssa, liikkuu hyvin ja kuvat ja kontrollit on ok.  Ja käytöstä tapahtuu vain meidän omistajien lähellä.

Välillä kyllä toivoisin että Luca itsekin kantaisi takaisin, mutta normaali uros      tietty sietää nartulta aika paljon.

[Satu Suominen]

Jääkausi saattaisi olla hyvä keino Pepille, mutta pitää muistaa että jos jääkausi otetaan käyttöön, niin sen pitää koskea kaikkia lauman aikauisia koiria. Näin muistaakseni Vilander klubin luennolla kertoi.

[Jutta Kallio]

Ei tarvitse pitää jääkautta kaikille perheen koirille. Mutta perheen ihmisten sensijaan pitää kaikkien(aikuisten) olla täysillä jutussa mukana. En nyt juuri löydä koiran korjaus kirjasta suoraa lainausta, mutta muistaakseni oli jopa suotavaa että perheen muita koiria hellittiin tämän jääkaudella olevan nähden

[Ida Danielsson]

Olen kerran ollut Vilanderia kuuntelemassa ja silloin hän sanoi, että mikäli perheessä on kaksi koiraa, niin koirista nuoremmalle voi pitää jääkauden vaikkei vanhemmalle pitäisikään, mutta vanhemmalle ei ilman että pitäisi samalla nuoremmallekin. Joskin uskoisin idean olevan se, että koirista vanhempi on nuoremman yläpuolella ja mikäli sille aikoo pitää jääkauden, niin täytyy pitää myös nuoremmalle jottei se ala pyrkiä vanhemman yläpuolelle. Eli en tiedä päteekö tuo silloin, jos perheen nuorempi koira vaikuttaisi olevan se pomo. Onko asia todellakin niin, että mikäli perheessä uros on vanhempi ja narttu nuorempi, niin narttu on aina pomo? Itsellä kun ei kokemusta ole muuta kuin kahden nartun välisestä suhteesta.

Mutta sen verran voin omasta kokemuksesta sanoa (vaikkei kyse olekaan uroksen ja nartun suhteesta), ettei ainakaan meillä jääkausi auttanut kahden nartun välienselvittelyssä. Oma suhde nuorempaan koiraan (selvä pyrkyri ja se dominoivampi osapuoli) meni jääkauden myötä vain huonommaksi ja tilanne narttujen välillä ei kehittynyt oikein mihinkään suuntaan, junnattiin paikallaan tilanteessa yksi yhteenotto/viikko. Lopulta jääkausi sai jäädä ja sen sijaan aloin vahvistamaan omaa suhdettani erikseen molempiin koiriin ja huoneita rajaamalla pyrimme antamaan koirille enemmän omaa tilaa, jotta kuukausien mittaan syntynyt jännite niiden välillä helpottaisi ja kyräilyt puolin ja toisin saataisiin loppumaan. Eli ratkaisuna olivat erikseen tehdyt lenkit, yksinoloajat eri tiloissa sekä leikkiminen ja treenaaminen ilman toisen koiran läsnäoloa sekä ulko- että sisätiloissa. Pyrimme tietoisesti välttelemään kaikkea, mikä nostaisi koirien virettä niiden ollessa samassa tilassa. Suhde nuorempaan on parantunut (joskin tekemistä vielä riittää) ja sitä myötä se tuntuu lopettaneen suurimmat uhittelut vanhemmalle koiralle eikä yhteenottoja ole ollut nyt lähes kolmeen kuukauteen. Tilanne on nykyisin paljon vapautuneempi ja se monta kuukautta vallinnut epävarmuus on vähitellen hälvennyt. Joitakin sääntöjä jääkaudelta kuitenkin jäi voimaan, esim. nuorempi ei saa tulla sohvalle tai sängylle ihmisen ollessa siellä eikä norkoilemaan jalkoihin, tuolin viereen tms. Sillä nuo tilanteet olivat niitä kaikista räjähdysalttiimpia. Tosin nykyisin nuo jutut ovat niin itsestäänselviä koiralle, ettei niistä tarvitse juurikaan huomauttaa. Huomiota sekin toki saa, mutta vain meidän ihmisten tekemästä aloitteesta .

Näin siis meillä. Monimutkaisia asioita nuo koirien väliset suhteet ja yhtä oikeaa ratkaisua ja toimintamallia tuskin löytyy, tilanteet ovat niin yksilökohtaisia. Itse pohdin noita asioita talven aikana paljonkin ja monelta kantilta, selasin nettiä ja kirjoja löytääkseni ratkaisuja. Lopulta ratkaisu tuntui löytyvän ja toivonmukaan suunta on edelleen parempaan, eikä takapakkia tulisi.


Tsemppiä teille Pepin kanssa ja muillekin samansuuntaisten ongelmien kanssa kamppaileville!

[Marke Myyrä]

Sattuipa somasti, että tämä aihe otettiin omaksi ketjukseen justi, kun olen - taas kerran! - seurannut omien koirieni kärhämöintiä. Tällä kertaa riita tuli tennispallosta. Retu oli sillä leikkimässä ja kutsumassa minua mukaan, kun Mindi tuppautui väliin. Kovin pitkälle Retu antaa Mindin myllyttää itseään, mutta nyt se suuttui tosissaan. Katsoin jo, tarviiko minun puuttua tappeluun, kun ne ykskaks lopettivat sen ja rupesivat nuolemaan toistensa kuonoja kuin anteeksi pyydellen! Mindi on inhottava narttu, joka yrittää vallata kaikki tilanteet ja tilat itselleen; Retu väistelee. Lauman johtajana katson asiakseni "alentaa itsensä ylentäjää" (Mindiä) ja "ylentää itsensä alentajaa" sopivissa tilanteissa. En tiedä, mihin tämä johtaa. Seestyvätkö koirien välit ajan myötä vai eivät. Tuosta rähinöiden jälkeisestä sovittelusta rohkaistuneena päättelisin, että tilanne paranee.

[Terhi Heikkinen]

Minä puolestani suosittelisin käyttämään myös omaa maalaisjärkeä noiden kaikenmaailman jääkausien ja kolinapurkkien kanssa. Ainakin omistajan täytyisi olla hyvin varma, että näistä toimenpiteistä on kokonaisuuteen enemmän hyötyä kuin haittaa, ennen kuin tällaisia lähtee omin päin tai jollain kurssilla olleen kaverin suosituksesta toteuttamaan. Ei muuta, jatkakaa. 

[Heidi Lehtinen]

Peppi ja Aapo viettävät sisällä paljon aikaa omilla pedeillään vapaaehtoisesti eivätkä hakeudu toistensa seuraan ollenkaan. Välillä käyvät hakemassa rapsutuksia meiltä. Pidin peppiä muutaman kerran sylissä sohvalla mutta se loppui kun alkoi sieltä aapolle murisemaan ja yritti tunkea syliin kielloista huolimatta aina halutessaan. Lattialla voivat olla rapsuteltavina yhtä aikaa mutta yleensä aapo ei halua tulla jos peppi on lähellä. Tilanteissa joissa peppi saattaa rähistä olen alkanut jo etukäteen katseellani ja joskus äänimerkein komentaa sitä kun huomaan sen alkavan jäykistellä tai kyräillä aapoa. Tänään on mennyt ilman rähinöintiä kun sain estettyä ne ajoissa. Koko ajan saa kyllä itse olla tarkkana ettei peppi pääse yllättämään...Koirat ovat luonteeltaan täysin toistensa vastakohdat,peppi on luonteikas,eläväinen ja aapo liiankin rauhallinen,kiltti Ulkona tulevat hyvin juttuun ja kulkevat vieri vieressä. Peppi saa tukea aapon rauhallisuudesta ja seuraa sen perässä mieluummin kuin menee yksin. Ratkaisu voisi olla siirtää molemmat ulkoruokintaan

[Marke Myyrä]

Suurin vaikeus minusta koiran ojentamisessa on niiden toiminnan nopeus. Niille toistensa päällekäymiset ovat salamahyökkäyksiä, ja ennen kuin meikämuori ehtii öötä sanoa, taistelupari jo "pussailee" toisiaan ja tilanne on ohi. Siispä olen päättänyt jättää omien elukoiden koirakieliset välienselvitykset luonnonvoimien haltuun, kun kerran eivät oikeasti satuta toisiaan. Siinäpähän heidän keskeinen hierarkiansa ajan myötä selkeytyy.

Nuo paljon käytetyt menetelmät, kolinapurkki ja jääkausi, eivät ole minua varten. Jääkautta en pysty lässyttämiseltäni pitämään puolta päivää pitempään (kaksi viikkoako sen piti olla? ) ja kolinapurkki ei varmasti ole liki silloin, kun sille olisi käyttöä. Jos olisikin, tähtäystarkkuuteni on sitä luokkaa, että sekä ajoitus että kohdentaminen menisivät pieleen (koiraanhan se ei saa osua?). Rauhanomaisissa syrjimistilanteissa olen heikomman (Retun) puolta, ettei pirttihirmumme Mindin ego tuosta enää paisuisi!

[Heidi Lehtinen]

Kolinapurkkia en halua kokeilla ja jääkaudesta ei ole itsellä tarpeeksi tietoa jotta sen osaisin oikein toteuttaa. Eli meillä mennään jatkossakin ihan peruskomennoilla eteenpäin Peppi kyllä uskoo kunhan itse olen tarpeeksi päättäväinen ja "ankara". Lepsuilla ei kyllä voi yhtään tai koettaa rajojaan entistä enemmän. Huomasin itse tänään kun olimme mätsärissä että siellä ei tullut komennettua yhtä topakasti kuin muualla ja peppi käytti tilanteen hyväkseen haukkumalla/rähisemällä melkoisesti Poistuin hetkeksi koirien kanssa sivummalle kävelemään ja treenasin pepin kanssa koirien ohittamista.  Jatkossa pidän kurin samana joka tilanteessa vaikka saisinkin pitkiä katseita muilta koiranomistajilta. Peppi on kuitenkin sen verran itsepäinen eikä mene rikki vaikka sille ärähtää takaisin Olen ehkä liiankin kanssa antanut sen säheltää omiaan ulkona koska se lopettaa turhan vouhkaamisen kun teen kunnolla selväksi että en hyväksy sen käytöstä.

En anna koirien selvittää välejä keskenään koska aapo rähisee pepille takaisin eikä kumpikaan anna periksi ennen kuin otan ne irti toisistaan. Aapo ei koske peppiin hampaillaan eikä peppikään varmaan aapoa pahasti satuttaisi mutta tuskin asiat niiden välillä selviäisivät. Naapuritkaan eivät varmasti halua kuunnella koirien rähinöintiä rappukäytävässä.

[Tuija Salminen]

Miksi osa ajattelee kolinapurkista hyvin negatiivisesti?

Meillä sitä on käytetty hyvin satunnaisesti (kotona ei edes ole valmista purkkia enää, mutta mökiltä löytyi yksi ja sitä on nyt täällä käytetty). Tilanteet, joissa meillä kolinapurkki on toiminut ovat olleet viime keväinen kukkapenkkien kaivelu. Kielto vain yllytti Pipoa säntäilemään ja leikkimään/peppu pystyssä kumartamaan minun kukkien joukossa eli piti ottaa muut "aseet" kuin sanat käyttöön. Kolinapurkki toimi heti.

Mökkikauden aloitettua (ja purkin löydyttyä) olemme käyttäneet sitä varastelun estämiseksi tai oikeammin saaliin saamiseksi takaisin. Muutenhan varastettua kenkää (trampalla pomppiville lapsille on kiva tehdä jäynää ja hekea kengät sieltä yksitellen...) tai työhanskaa tullaan lähinnä esittelemään meille huomion toivossa ja puolestaan yritämme katsoa meille, jotta typerä leikki saadaan päättymään. Kun sitten tosissaan haluamme hanskat ja kengät takaisin niin kolinapurkin kanssa kolistaen koiran lähelle ja "irti" käskyä ja johan taas toimii.

Onko jollakin kolinapurkista negatiivisia kokemuksia? Ja Marke sinulle vinkiksi, että kolinapurkkeja kannattaa olla useampia. Viime keväänä kun kukkapenkkien kaivaminen oli lähes jatkuvaa, oli kolinapurkkejakin monta. Näyttihän se vähän hmm juoppolalta, kun kaljahylsyjä oli siellä täällä, mutta mitä sitä ei tekisi toimivamman arjen puolesta  Herkän koiran kanssa purkkiin kannattaa laittaa riisiä, hiekkaa tmv vähemmän kolinaa aiheuttavaa. Rohkean koiran kanssa kannattaa lähteä laittamaan kiviä tai makaronia purkkiin, jos haluaa sen tehoavan.

[Terhi Heikkinen]

Miksi osa ajattelee kolinapurkista hyvin negatiivisesti?

Hyvin negatiivinen on ehkä omalla kohdallani liian vahva ilmaus, mutta mielestäni siinä vaiheessa, kun joudutaan turvautumaan mihin tahansa "kättä pidempiin keinoihin", ei suhde koiraan ole sellainen, kuin sen itse haluan olevan. Mielestäni ei-sana on ihan riittävä kolinapurkki, jos auktoriteetti on oikealla tasolla ja olen selvästi koiran silmissä pomo. Kolinapurkilla voi varmasti hoitaa yksittäisiä oireita auktoriteetin puutteesta, mutta itse ongelmaa se ei korjaa.

[Julia Åivo]

Aika  laila samoilla linjoilla Terhin kanssa. Mä en muutenkaan koirien kanssa, leluja lukuunottamatta, tykkää käyttää mitään ylimääräisiä härpäkkeitä, käytettiin niitä sitten "hyvässä tai pahassa". Esim. naksutin ei oikein sovi mun käteen. Liikaa liikkuvia osia..  Varmaan jossain yksittäisessä asiassa kolinapurkki voi tosiaan toimiakin, mutta kuinka helposti sitten mennään siihen että purkkia kolistellaan vähän koko ajan? Kaikkiaan  mun mielestä parempi, mitä vähemmillä "lisälaitteilla" pärjää. Toki esim. kuonopanta niin vahvalla koiralla, jota ei voimin hallitse, on oikein käypä jne, mutta omieni kanssa haluan pitää toiminnan mahdollisimman simpppelinä.

[Hanna Salovuori]

Jos ajatellaan tarkemmin mihin mm. kolinapurkin käyttö perustuu (kuten iso osa muistakin saman lähteen opeista), niin minulle siinä on riittävä peruste olla käyttämättä sitä. Koiran omien yritysten ja halujen lannistaminen ja pelon hyväksikäyttö "koulutuksessa" ei ole minusta oikein eikä tarpeellista. Mutta kukin tyylillään ja makunsa mukaan.

Niin, toisaalta sen kerran kun minun koirani on vahingossa tavannut kolinapurkin (se hyppäsi treenihallilla hyllyä vasten ja purkki putosi sen viereen lattialle), se ei aiheuttanut toivottua(?) tulosta, kun koira nappasi purkin suuhunsa ja lähti kantamaan sitä ylpeänä. Sitä olisi siis pitänyt käyttää huomattavasti rajummin, jos olisi halunnut saada sen tuloksen aikaan jota purkilla oikeasti tavoitellaan.

[Heidi Lehtinen]

Olen saanut neuvoksi Pepin kanssa kokeilla kolinapurkkia ulkona jos ärhentelee toisille koirille Sanoin heti etten epävarman koiran kanssa todellakaan pelottele sitä yhtään millään ja tee ohituksista epämiellyttävämpiä kokemuksia. Peppi kiihtyy ainoastaan jos joutuu ohittaman toisen koiran liian läheltä, raja on yleensä muutama metri. Ohitus sujuu nätisti kun otan hihnan lyhyelle ja sanon reippaasti "mennään!". Yleensä juttelen pepille iloisella äänensävyllä ja kehun sitä hienosta suorituksesta. Mikäli ärähtää/yrittää vetää toisen koiran luo niin sanon tiukasti "hei!", käsken pepin istumaan ja katsekontaktista jatkamme eteenpäin. Meillä tuo "hei!" tarkoittaa "lopeta se mitä olit tekemässä ja katso tännepäin". Hyvin on peppikin sen oppinut, tosin sille täytyy sanoa painokkaammin kuin aapolle joka uskoo todella vähästä. Kun peppi komennon kuullessaan hiljenee katsoen minua niin kehun ja palkintona jatkamme kävelyä Mikäli ei kuuntele niin otan otteen kuonosta ja katson sitä silmiin samalla kun kiellän. Tämä on viimeinen keino ja tehonnut ainakin tähän asti. Jos yrittää urista vielä sittenkin niin komennan sanallisesti uudelleen ja silloin on viimeistään ymmärtänyt että olen tosissani eikä ole jatkanut. Useimmiten uskoo heti mutta välillä kokeilee rajojaan ja jatkaa selvästä kiellosta huolimatta. Näissä tilanteissa ei voi vain antaa olla ja ajatella että haukkukoot jos haluaa ehkä ensi kerralla sujuu paremmin Jos ei kuuntele sanallisia käskyjä niin otan kevyen otteen kuonosta jolloin haukunta/murina lakkaa ja odotan että rauhoittuu ja käy käskystä istumaan. Myönnän että välillä on todella vaikeaa pysyä rauhallisena ja olla hermostumatta kun koulutus ei suju toivotulla tavalla ja tulee takapakkia mutta silloin otan yleensä aikalisän ja liikumme paikoissa joissa ei ole muita koiria. Sitten kun on saanut itsensä taas motivoitua jatkamaan niin harjoittelu jatkuu Pitää itselle muistuttaa että eihän peppi ole ollut meillä kuin pari kuukautta ja siihen nähden se on edistynyt paljon Ja pienet epäonnistumiset eivät pilaa koko koulutusta,välillä on palattava takaisinpäin kertaamaan asioita.