seuraava »

[Pia Jouhki]

Meidän ihana Vasco -poika (Foogelin Vasco Veneto) muutti kotiin eilen lähes 3kk iässä. Reipas poika, jonka kanssa aloitettiin tänään naksuttimen opettelu. Makupalana toimii pieni pala nakkia.

Onkohan mahassa nyt tältä päivältä 2 nakkia (neljä sessiota) ja tuo istuu kehotuksesta  Voiko se olla totta, että lagotto oppii näin älyttömän nopeasti? Ja session jälkeen tuo nukahtaa mun tuolin alle.

Miten tästä nyt edetään? Huomenna käydään tuota istumista läpi kotona, ehkä ulkona?
Alotetaanko huomenna sitten jonkun muun jutun opettelu? Seiso? Maahan?
Pitäsköhän mun mennä jollekin naksutinkurssille vai riittääkö teoriaopiskelu netistä?

Onhan tuo koiruus nyt vuorokauden aikana oppinut, että eteisessä laitetaan panta kaulaan ja sisälle tullessa taas panta riisutaan. Remmissä kävelykin onnistuu käsittämättömän hienosti (eilen yöllä testattiin).

Onko tämä todellistakaan vai onko kyseessä joku honeymoon?

[Minna Porkola]

Treenatkaa luoksetuloa, luoksetuloa ja vielä kerran luoksetuloa.

[Julia Åivo]

Kyllähän lagotto istumisen oppii päivässä Kaikkia opittuja juttuja kannattaa alkuun kerrata ja harjoitella ilman häiriötä, ja vähitellen aloittaa treenaamaan myös muualla ja häiriön alla. Jo opittuja asioita siis kannattaa vahvistaa, vaikka samaan aikaan opettaisi jotain uuttakin. Pentukursseilla ja totteleivuuskoulutukissa saa häiriöharjoitusta, mutta kannattaa olla aika tarkkana mihin koulutuksiin menee ja kysellä suosituksia, nykyään on kaikenlaisia kouluttajia liikenteessä.

Naksutin sinänsä on vain apuväline oikea-aikaiseen palkkaamiseen ja naksuttimen¨kanssa voi kouluttaa ihan samalla tavalla kuin suullista käskyä käyttämällä. Itse en tykkää naksua käyttää, joten en siitä osaa sanoa sen enempää, mutta itse välttäisin paikkaa joka mainostaa "naksutinkoulutusta"  

[Marika Vasankari]

Minä olen puolestani huomannut naksuttimen oivaksi apuvälineeksi osana koulutusta. Omistan sekä lagoton että terrierin ja kummankin kanssa olen huomannut että naksuttimen avulla palkkaus tulee oikeampi aikaisesti (tarvii toki harjoitusta!!) kuin suullisesti ja se kuulostaa aina samalta eli oma äänensävy ei anna koiralle palautetta. Näin ollen ainakin omat sessuni oppivat huomattavasti nopeammin mitä haluan niiden tekevän kuin ilman naksua. Lagotto on aika laiska mitään tokoiluja tekemään mutta naksutinta käyttäessä sekin innostuu jostain syystä, terrieri osaa jo monenmoista mutta se taas koulutuspaikoissa menee kierroksille, sille olen käyttänyt treenin alussa naksutinta hetken aikaa ja sillä saan sen huomion täysin minuun ja stressivaihteen pois päältä.
Naksuttimen käyttö vaatii harjoitusta että se tosiaan tulee oikea aikaisesti, naksuttimen käyttömukavauudessa ja äänessä on eroja. Itse en ole mitään kurssia asiaan käynyt, lukenut tosin kirjoja sekä harjaantunut pikku hiljaa kokeilemalla. Mutta hyvä apuväline aikakin meillä Terrierin kanssa virheitä tehneenä ensimmäiset asiat lagottoa opettaessa oli nimeen reagoiminen ja palkkaus omatoimisestakin kontaktista- nimeen reagointi on tärkeä osa mitä tahansa käskyä oli se sitten toiminnan keskeyttäminen tai luoksetulo. Ihana kulkea koiran kanssa joka nimen kuultuaan kääntyy heti kysymään mitä emännällä on asiaa.Yksinkertainen asia mutta tekee yhteiselosta huomattavasti helpompaa!!

[Tarja Ukkonen]

 Lagotto on aika laiska mitään tokoiluja tekemään ..ja höpö höpöt, mitä tuohon laiskuuteen tulee. Ei voi yleistää. Minulla on ainakin semmoinen aktiivinen, suorittava  "nakkikone" lagotto, joka tanssii vaikka ripaskaa, kun saa jotain suorittaa:) Eiköhän tuo ole ihan koiran "moottorikohtaista" oikeasta narusta nykäisyä, enkä ole vielä toistaiseksi törmännyt laiskaan lagottoon:) .....

[Marika Vasankari]

niin puhuin siis ainoastaan omasta lagotostani(kun mainitsin myös toisen rodun) joka ei tosiaan pahemmin innostu temppujen tekemisestä oli palkkana mitä tahansa, sille parasta aktivointia on nenänkäyttö kuten mejä ja haku joista selvästi nauttii enemmän kuin esim. tokoliikkeistä. Mutta toki tämä on täysin koirakohtaista!

[Heidi Lehtinen]

Entisen koiran kanssa tuli naksutinta käytettyä lähinnä temppujen opettelussa. Aapolle sitä kokeilin aluksi,mutta ei toiminut parhaalla mahdollisella tavalla, tekee innokkaammin pelkillä nameilla
Pepin tullessa opetin sille aluksi arkikäyttäytymistä pelkästään asettamalla rajat ja kehumalla äänellä ja rapsutuksin. En käyttänyt nappuloita koska se oli niin levoton ettei kiinnittänyt niihin mitään huomiota Ja muita herkkujahan sille ei voi antaa...
Vasta kuukausi sitten otin naksuttimen käyttöön kun opettelimme seuraamista ym ja sen avulla saimme tuloksia todella nopeasti  Peppi malttaa nykyään jo keskittyä koulutukseen ja on sen verran nopea liikkeissään että oikea aikainen palkkaaminen sujuu parhaiten naksauttamalla.

[Julia Åivo]

Valitettavasti niitä moottorittomia ja "laiskoja" lagottoja alkaa olla. Mikä ei tietty ole hyvä asia ottaen huomioon, että kyseessä on alkuperämaassa vielä työkoirana käytettävä rotu. Välilä tuntuu että semmoinen mahdollisimman helppo ja huomaamaton lagotto on se nykyinen ihanne, ja "moottorilla varustettu", ehkä hiukkasen kovempi koira taas ei. OT OT. 

Mutta, naksuttimen käyttö on monessa suhteessa hyvä juttu, minulle se ei vaan sovi enkä yritäkään sitä käyttää. Agilityssä se ei myöskään oikein toimi kun edetään alkeita pitemmälle. Meillä käytössä on "JEE"-kehusana  

[Hanna Salovuori]

Meillä käytössä on "JEE"-kehusana  

Ja meillä sekä naksu että "naksusana". Kaikkea siis voi käyttää!

Ja mitä moottoriin tulee, niin uskoisin että sen moottorin toimimiseen vaikuttaa paljon pentuaika ja se, mitä silloin on tehty. Tottakai perintönä saatu draivi on aina taustalla, mutta koiraa voi myös opettaa toimimaan tai olemaan toimimatta (=tehdä siitä toimintakyvytön koriste). Olen kyllä Julian kanssa ehdottoman samaa mieltä siitä, että lagotto (kuten muutkin harrastuskoirat) tarvitsevat moottoria ja tykkään itse että koirasta kunnollinen moottori löytyy... Usein "moottorilla varustettu" koira on hieman kovempi, mutta ei sen tarvitse olla.

[Marika Vasankari]

Minusta tässä on vielä hyvä huomioida se että kaikkien moottori ei käynnisty kaikkeen ;)kirjoitin että taika on laiska temppujen tekijä, ja sitä se onkin, mutta voi sitä onnellista ilmettä ja sitä sitkeyttä miten etenee esimerkiksi mainitsemallani verijäljellä! se on tuonut siitä aivan uuden sitkeän/itsenäisen puolen esiin, tätä voisi varmaankin verrata myös siihen työkoirana olemiseen. Sitkeyttä löytyy kun homma on sille "omempaa" eli nenänkäyttöä. Myöskin pelastuskoirien haku tuo esiin sinnikkään työkoiran, agilityssäkin toimii varsin mukavasti.  Eli vaikkei tokomainen tekeminen sitä kovin sytytä innostuu se silti muista lajeista

[Hanna Salovuori]

Työkoira voi tarkoittaa muutakin kuin sienien etsimistä. Vaikka lagotto alunperin siihen tarkoitukseen onkin jalostettu, niin nykyään sienten etsintä on olosuhteiden pakosta kuitenkin vain yksi osa "työtä". Minusta työ voi olla mitä tahansa "oikeaa tekemistä" (jos näin laaja ilmaus sallitaan) mutta varsinkin kaikkea nenän käyttöön liittyvää. Ei lagottokaan luonnostaan tiedä, että se on sienikoira, se etsii ihan yhtä mielellään vaikka ihmisiä (tai etsisi esim. huumeita, rahaa, hometta jne).

Sitä en kyllä allekirjoita että toko olisi tylsää. Se voi toki sitä olla jos siitä tekee tylsää, mutta samalla tavalla nuo muutkin lajit ovat jos niistä ei tehdä mielenkiintoisia. Tokon "tylsyys" on kuitenkin enemmän ohjaajan päässä kuin koiran mielessä... Plus että minusta tokon perusteet ovat mukana kaikessa tekemisessä. Esim. agility ilman koiran hallintaa on mahdoton ajatus ainakaan jos on tavoitteita/haluaa homman olevan turvallista, samoin esim. haku. Luoksetulo ja paikallaolo ovat olennainen osa kaikkia niitä lajeja joissa koira on irti, vaikka ne ehkä tokoa ovatkin (toki tekemisen tarkkuus voi olla hieman toisenlainen kuin kisaamiseen tähtäävässä tokossa).

Ja mitä moottoriin tulee, minusta hyvämoottorinen koira syttyy oikeastaan asiaan kuin asiaan. Kyse on vain palkasta (hyödystä jonka koira saavuttaa toimimalla - se voi olla oma riemu, herkkuruoka, kiva leikki jne.) ja ohjaajan motivointitaidoista.

[Julia Åivo]

Komps Hanna, tuohon ei ole mitään lisättävää

[Satu Suominen]

Komppaa myös Hannaa . Oikean motivointi keinon löytämisessä on välillä haastetta, mutta kun sen löytää niin lagotosta on ties mihin!
t.Satu, Ferro ja Saga

[Heidi Lehtinen]

En ole täysin varma,mutta sain Aaposta sen kuvan että se on elellyt elämänsä ensimmäiset vuodet lähinnä laumana muiden koirien kanssa ilman erillistä aktivointia joten liekö siitä johtuvaa että sitä on todella vaikeaa saada innostumaan esim. tokon opettelusta? Osaa perusasiat mutta tekee liikkeet löysästi ja ei kovin innostuneesti. Nenänkäyttö ja temput saavat sen innostumaan joten tokoilu on jätetty sen kanssa miltein kokonaan pois. Peppi taas ei innostu temppuilemaan mutta oppii tokoa nopeasti joten teen kummankin kanssa niiden omilla ehdoilla ja kaikki olemme tyytyväisiä  Itselläni koirat ovat ääripäistä, uros sohvanvaltaajana täysin tyytyväinen löllykkä ja narttu temperamenttinen ja aina valmiina toimintaan

[Hanna Salovuori]

Jos koira ei innostu -> palkka ei ole riittävän hyvää tai tehtävä on liian vaikea. Joten helpotusta hetkeksi ja riittävän hyvä palkka, niin intoakin alkaa löytyä. Plus sitten tietysti hermonsa säilyttävä ohjaaja AINA, silloinkin kun ei mene ihan putkeen...

Väkisinhän ei mitään kannata tehdä. Jos ohjaaja ei itse jostain asiasta/lajista tykkää, niin koira huomaa sen kyllä.