seuraava »

[Lotta Yli-Kohtamäki]

Hei vaan kaikille!

Olen jo tässä pidemmän aikaa miettinyt oman koiran hankkimista. Vasta puoli vuotta sitten tutustuin kyseiseen ihanaan rotuun ja olen yrittänyt tankata kaiken mahdollisen tiedon, mitä vaan olen irti saanut

Kyseessä tosiaan olisi ensimmäinen koira, joten kysymyksiä riittää
Kuinka yleistä on, että Lagotto-kasvattajat pentutestaavat pentueensa? Ja jos se ei ole kovin yleistä, niin ottaako kasvattajat yleensä kantaa pentujen "sopivuuteen" eri perheisiin? Itse kun en ole päässyt selvyyteen kumpi olisi parempi ensimmäiseksi koiraksi; uros vai narttu. Luonne kun ei vissiin mene aina yksi yhteen sukupuolen kanssa vaan on enemmänkin yksilöstä kiinni. Miten siis löytää se sopivin pentu?

Itselläni on ennestään pupuja lemmikkeinä (osa jo ennestään tottunut koiriin) ja toivoisin, että tuleva koira tulisi niiden kanssa toimeen. Ainakin sen verran, ettei koira yrittäisi heti tilaisuuden tullen murtautua niiden häkkiin
Tarkoituksena ei siis ole "ottaa heti ensimmäistä eteen sattuvaa pentua".

[Ossi Närvänen]

Hei!

Meillä on tällä hetkellä reilut 14kk vanha narttu, Hilja, ja rotuun ollaan tykästytty kovasti (lagottoihin ja niiden omistajiin  ). Meillä onkin jo toinen koiruli etsinnän alaisena. Ensimmäisenä oli perinteisesti kysymys; minkä rotuisen koiran otan. Perheessämme on koira-allergiaa ja astmaa, joten aivan mikä tahansa rotu ei käynyt. Lagotoista kiinnostuimme, koska niistä ei lähde karvaa (ja koirapölyn määräkin on hitusen pienempi ? ), ja innostusta lisäsi se, että samassa kylässä asuu toinenkin lagotto, jota kävimme moikkailemassa ja lenkittämässä usein. 4 kk harkinta-ajan jälkeen päädyimmekin lagottoon ja pennun etsintä alkoi. Ja kuinkas ollakkaan, sitten monien puhelinsoittojen ja keskusteluiden kasvattajien kanssa, Vihdistä löytyikin pentue, josta oli enää yksi narttu jäljellä. Narttua olimme tarkoituksella etsineetkin sen takia, koska tämä meidän kylän lagotto on hieman arka ja varuillaan oleva, jonkalaista emme halunneet. Kävimme vierailulla kasvattajan, ja parin muun lähiseudun kasvattajan luona keräämässä tietoa ja katsomassa erilaisia lagottoja (jonka jälkeen huomasimmekin, että lagottourokset eivät oikeasti olekkaan sellaisia, vaan erittäin "lupsakoita" poikia.
Joka tapauksessa, kävimme katsomassa pentuja niiden ollessa 4 vko ikäisiä. Näimme pentujen emän, joka oli erittäin sosiaalinen ja ystävällinen pikku maidontuottaja. Pennuista uros oli "oman tiensä kulkija", joka ei paljoakaan muiden seurassa viihtynyt. Nartuissa oli selvät erot: toinen oli todella rauhallinen ja alkoi nukkumaan syliin otettaessa. Toinen taas oli aikamoinen riiviö, joka oli vetämässä housunlahkeesta ja kuljetteli kameralaukkuamme pitkin pihaa ja se oli nartuista isompi. Tämä tyttö sitten muutti meidän perheeseemme.  Kasvattaja tosin teki valinnan, kumman nartun meille antaa, pennunottajien ja oman mielipiteensä mukaan!
Palaan vielä tähän sukupuolen valintaan: Urosta ei otettu myöskään sen takia, kun ajateltiin, että sillä tulee helpommin riitaa muiden koirien kanssa ja se ryntäilee sitten juoksuisten narttujen hajujen perässä.
Nartun kanssa on ollut helppoa: Hiljaa on voinut pitää irrallaan jopa aitaamattomalla pienellä pihallamme keskustassa, eikä se lähde mihinkään. Juoksut eivät ole olleet haitaksi (ekat juoksut tuli 9kk iässä), vuotoa tuli vähemmmän kuin odotettiin. Eniten vuotoa tuli paikalle, jossa se tykkää eniten makoilla, eli valkoinen nojatuoli  Tämän ongelman korjasimme laittamalla suojuksia tuoliin.

Tästä pupuasiasta oma mielipiteeni: Yhteensopivuus koiran ja pupun välillä voi sujua ihan miten tahansa. Tosin, pieni pentu on helppo totuttaa hyväksi kaveriksi pupun kanssa. Voin kertoa henkilökohtaisella kokemuksella, että tämä on tottumuskysymys, ja hyvinkin yksilöllistä. Lähipiirissämme on kaksi amerikanstaffordshireä, jotka tunnetaan koiratappelu- ja jopa "tappajakoirana". Toinen (narttu) yritti teurastaa pupua ja toinen taas (uros) oli jäänyt pupun kanssa kerran kahden, ja pupu oli nuoltu niin, että se oli kuolasta märkänä. Ja siellä se uros ja pupu makasivat lattialämmitteisellä lattialla vierekkäin, kun omistaja tuli paikalle.

Toivottavasti tästä oli apua. Tietoa ei voi koskaan olla liikaa, koskaan ei voi olla liian utelias (kunhan ei ihan henkilökohtaisuuksiin mene  , ja tyhmiä tai vääriä kysymyksiä ei ole. Pennun hankinnassa odotus palkitaan, ja sitä oikeaa pentua kannattaa etsiä kunnolla!

T. Ossi

[Piia Lehmonen]

Hei,

Kannattaa kysäistä, jos (läheltä) löytyisi kasvattajia joiden luona voisit käydä tutustumassa lagottoon ihan heillä kotona. Kannustaisin käymään useamman kasvattajan luona, jotta saisit parhaimman kuvan lagotoista yleensä ja kasvattajista. Uskallaan nyt näin sanoa, koska meille ei ole tulossa pentuja ja itse kehoitan aina tutustumaan mahdollisimman laajasti rotuun ja kasvattajiin.
Kasvattajilta kannattaa kysellä asioita suoraan ja katsoa itse millaisia koiria kasvattajalla on ja haluaako sitten sellaisen itselleen.
Lagotoissa on hyvin erilaisia yksilöitä, joten tietyssä linjoissa on ihan selkeästi hyviä harrastuslagottoja ja sitten jotkut hyviä sohvachampioneja 
Oman koirasihan voit opettaa vaikka mihin, joten aivan varmasti saat pidettyä pupun ja lagoton. Itselläni oli aikoinaan Kultsu ja Cockeri ja pupu...pupusta ei tullut koskaan paistia 

Muista, että maltti on valttia pennun hankinnassakin.

Onnea sinulle pennun etsintään!!

[Oona Häikiö]

Hei, kommentoisin tuohon pentutesti-asiaan tänne !
Minusta tuntuu että hyvin harva kasvattaja lagotonpennuille tekee pentutestejä (korjatkaa jos olen väärässä!!), mutta ainakin harrastuksiin lupaavimmille aktiivisille pennuille pyritään löytämään myös aktiivinen koti

Meille on tulossa pentuja ja toimitaan niinkuin aiempienkin pentueiden kanssa; oman arvion lisäksi pennuille vieras ihminen, joka kuitenkin tuntee paljon koiran käytöstä (meidän tapauksessamme oma tokokouluttajamme) tulee tekemään pennuille ns. Volhardin pentutestin johon kuuluu mm. koiranpennun toimintaaa erilaisissa tilanteissa ihminen kanssa ja reagointia vieraisiin ääniin jne.  En tietenkään voi sanoa, onko tuo Volhardin ns. Amerikkalainen testi hyvä, sillä ei meillä yksikään lagoton pentu reagoi varpaiden välissä olevan nahan puristeluun (kohdassa kivun sieto)juuri mitenkään, kun taas parsonpentu luulee sen uudeksi leikiksi ja alkaa puremaan käsiä Tällä kuitenkin saadaan eroja tuotua esille pennuissa verrattuna toisiinsa, ei niinkään sukupuolten välisiä eroja.
Ja ps. lisää Volhardin pentutestistä ja sen vaiheista lötyy mm. täältä;
http://www.jangas.com/pentutestaus.htm

Ja EDIT vielä; huomasin tässä juuri, että parsonpentuehan isän kotipaikassa aikoinaan testattiin ihan oikeasti, kun sieltä haluttiin koiraa poliisin käyttöön. En muista mikä testi silloin oli käytössä (olin silloin ehkä 13v ), mutta yksi pentu sieltä lopulta pääsi valtion koiraksi.

[Leena Laakso]

Laitetaanpa pentuvalinta-asiaa lisää saman ketjun jatkoksi, juuri uutena käyttäjänä liityin joukkoon, ajatuksena hankkia lagotto meillekin. 

Rotu on sinällään tuttu, ystävillä on ollut lagotto pari vuotta ja vaikka tuo viettääkin enemmän city-koiran elämää olemme vakuuttuneita että tämä rotu passaisi meidänkin tarkoituksiimme paremmin kuin hyvin.

Minulla on ollut pystykorvia aikaisemmin (ihan sisäkoirina, lukuunottamatta yhtä urosta joka ei viihtynyt sisällä edes talvella), mutta nyttemmin kun kukaan ei oikein enää metsästä olisi haaveissa enemmänkin "eräkelpoinen seurakoira" isoon omakotitaloon maalaiskaupunkiin. Sellainen jonka voisi ottaa mukaan aikalailla kaikkialle. Mökille, vaellukselle tai marjametsään. Liköhän kukaan sorsametsällä kokeillut lagottoa? Olemme molemmat myös metsäalalla, ja lähes joka päivä ainakin toisella on metsäreissua tiedossa, mihin olisi mukava saada koira mukaan. Koon puolesta on siis sellainen ehto, että ojan yli on päästävä omin voimin.  Lisäksi harrastukset ovat aika eräpainotteisia, ja tuo sienikoira-homma oli se mistä kiinnostus tähän rotuun lähti.

Olen selaillut paljon kasvattajien sivustoja, mutta en oikein saa sieltä irti sitä tietoa mitä haluaisin... Haluamme toki terveen koiran, mutta mikään näyttelyvalio sen ei tarvitse olla kun niihin hommiin ei ole kiinnostusta. Eikä intoa ole agilityynkään, ei taida täällä olla mahdollisuutta harrastaakaan. Kasvattajien sivuilta taas löytyy enimmäkseen näyttely/agituloksia, joiden perusteella en osaa yhtään sanoa kenen puoleen kääntyä pentuasioissa. Ei tarvitse olla mikään lasten kultapuppeli, mutta lapsia tulisi sietää. Mieluummin vähän kova ja omapäinen kuin arka. Värin puolesta ei ole toiveita, mutta mitäpä sanotte tuosta sukupuolesta? Tulee ainoaksi koiraksi, mutta saisi kuitenkin tulla ainakin jossain määrin juttuun muidenkin koirien kanssa.

Kasvattajien mainoksia en toki tänne odota, mutta osaisiko joku kertoa minkälaista kasvattajaa kannattaisi etsiä? Pitäisikö pitäytyä maalaiskenneleissä suurten kaupunkien sijaan..? Pystykorvien kanssa painotettiin täysin metsästysviettiä, pitäisikö nyt etsiä omalle pennulle erävanhempia?

Tai saisipa tuo olla vanhempikin kuin pentu, jos vaan olisi käyttötarkoitukseen sopiva.

[Päivi Sandberg]

Kuulostaa lagoton ihanne-elinolosuhteilta nuo teidän perheen olot!

Meidän kasvattajalla oli joku aika sitten noin 4v lagotto-poika tiedossa, joka etsi uutta kotia maalta uskoakseni melkolailla juuri kuvaamasi kaltaisista olosuhteista. Kysäisen heiltä, onko vielä "tilanne päällä".

Jos pennun päätätte ottaa, löytyy näistä lagotto-kasvattajista varmasti aika monta sienestämiseen ja eräilyyn perehtynyttä.


(Poistin tästä omat suositukseni - voin meilitse antaa lisää infoa aiheen tiimoilta)


Muutama asia, johon kannattaa kiinnittää huomiota pentua valitessa:

- kannattaa kiinnittää huomiota pennun vanhempien terveystietoihin, erityisesti lonkkaluokitukseen. huomionarvoista on mm se, että jos pentu syntyy muista, kuin A ja B -lonkkaisista vanhemmista, osa vakuutusyhtiöistä ei korvaa mahdollisia lonkkasairauksiin liittyviä kustannuksia. koskaanhan lonkkasairauksia ei voida täysin poissulkea eli vaikka vanhemmat olisivat lonkiltaan A tai B, jälkeläinen voi silti olla vaikka D. mutta olennaista mielestäni on tuo vakuutusyhtiöiden suhtautuminen korvausmielessä. itse valitsisin nyt pennun A tai B lonkilla varustetuista vanhemmista. tosin näin kevyellä rodulla ei yleensä kauheasti ole tällaisia ongelmia mutta voi olla.

- meillä on uros, joka ei tule toimeen muiden urosten kanssa juurikaan. ehkä narttu olisi ollut helpompi, mutta tätäkään ei voi koskaan tietää. kannattaakin kysyä jo alkuvaiheessa, onko kasvattajalla käytössä luonnetesti pennuille. tästä voi olla erityisen paljon hyötyä pentua valittaessa.

Toivottavasti saat riittävästi infoa täältä asiaan perehtyneiltä!

Joka tapauksessa onnea sopivan pennun/isomman kikkuran metsästykseen!

[maija karjalainen]

En ole ammattilainen pennunvalinnassa. Omaan lagottooni olen ollut varsin tyytyväinen ja nimenomaan siksi, että painopiste oli hyvän hermorakenteen omaavissa ja hyväluonteisten koirien käytössä jalostuksessa. Pentueeseen voi syntyä huonompilonkkaisia pentuja, vaikka vanhemmat olisivatkin A lonkkaisia. Huonommat lonkat kovassakin menossa kestävät paremmin, kun on hyvä ja tasapainoinen hermorakenne. Siksi ainakin minulle oli tärkeää nimenomaan luonne. Itse soittelin aikanaan kasvattajille, siten löysin itselleni "parhaan".

[Päivi Sandberg]

Lonkka-asiaan liittyen vielä taustaksi se, miksi otin asian esiin.

Meillä on nyt kotona B-lonkkainen terve lagotto, mutta kun Carlo oli 8kk, mentiin sieniretken jälkeisen pienen etujalan ontuman johdosta ortopedi/kirurgi-eläinlääkärille, joka kuvasi myös lonkat ja totesi, etujalan ontuma johtui lonkista ja että ne olisivat välittömän operoinnin tarpeessa, koska olivat niin löysät eivätkä lonkkamaljat olleet oikean muotoiset. Lääkäri totesi, että jos ei leikkauksia tehtäisi ennen 10-12kk ikää, ei korjaaminen enää jatkossa ehkä olisi mahdollista. Nämä leikkaukset olisivat maksaneet noin 3.000 euroa. Kun leikkausajat olivat jo varattuina, menimme kuitenkin vielä saamaan toisen mielipiteen ja onneksi, koska toinen kokenut lonkkaspesialisti totesi, että koiran kasvu voi mitä todennäköisimmin korjata tilanteen kuntoon. Ja jos ei korjaisi, voisi aina myöhemminkin turvautua proteesiin.

Onneksi emme menneet leikkauksiin vaan odotimme kasvua, tuloksena B-lonkat ja terve koira.

Vaikka tuon 3.000 euroa olisimme luonnollisesti maksaneet, koska Carlo on meidän perheen täysimääräinen ja rakastettu jäsen, olisi se silti kirpaissut hieman, koska vakuutus ei olisi kuluja korvannut Carlon äidin C-lonkkaisuudesta johtuen.
 

[Hanna Salovuori]

Minusta on hieman epäreilua suositella nimeltä näin julkisesti ketään kasvattajaa. Jostain kasvattajasta "tykkääminen" kun aina jokaisen oma mielipide. Nuo edellä mainitut kasvattajat ovat kaikki ok (siis minunkin mielestäni), eli en sinänsä ole eri mieltä, mutta rotua tuntematon saa helposti kuvan että muut "ei-mainitut" olisivat jotenkin huonoja. Ja ikävä tosiasia on, että ne jonkun mielestä hyvät ovat jonkun toisen mielestä huonoja, joten siksi olisin ainakin näin julkisesti aika varovainen.

Koiranet kertoo paljon kasvattajista ja heidän aikaan saannoksistaan (terveystulosten lisäksi koirien näyttely- ja koetuloksia, koirien sukulaisten tekemisiä, kasvattajan pentumääriä jne). Samoin kasvattajien omat nettisivut. Lisäksi kannattaa (jos mahdollista) jutella ihmisten kanssa ja yrittää päästä näkemään eri kasvattajien "tuotoksia". Viime kädessä on sitten juteltava kasvattajien itsensä kanssa ja katsottava, osuvatko ajatukset hyvästä koirasta yksiin.

[Päivi Sandberg]

Hei Hanna,

Poistin viestistäni nuo omat suositukseni. Ajattelin vaan Leenalle ammentaa infoa, joka oli helposti annettavissa, kun ei ole netistä oikein löytänyt infoa itselleen.

Toivottavasti Leenalle lähettävät viestejään sienestykseen ja eräilyyn perehtyneet kasvattajat, jotta sitä tietoa menisi oikeasti perille saakka 

t. Päivi

[Terhi Heikkinen]

Foorumilla yksittäisten kasvattajien mainostaminen on kiellettyä, joten mitään hyvien kasvattajien listausta (edes omia mielipiteitä) ei tänne voi julkisesti laittaa. Tätä sekä Lagottofoorumin muitakin tärkeitä yhteisiä sääntöjä voi käydä tiirailemassa tuolla Tiedotuksissa.

Tässä vielä tähän asiaan liittyvä kohta:

Yksittäisten kasvattajien ja/tai vapaana olevien pentujen mainostaminen on kielletty.

[Terhi Heikkinen]

huomionarvoista on mm se, että jos pentu syntyy muista, kuin A ja B -lonkkaisista vanhemmista, osa vakuutusyhtiöistä ei korvaa mahdollisia lonkkasairauksiin liittyviä kustannuksia. ---- tosin näin kevyellä rodulla ei yleensä kauheasti ole tällaisia ongelmia mutta voi olla.

Monikaan vakuutusyhtiö ei nykyään korvaa yhtään mitään nivelen kasvuhäiriöstä johtuvaa hoitoa/lääkitystä.

Ja itse tunnen useita lonkkiaan oireilevia lagottoja ja nämä oireet vaativat joskus aika raskaitakin hoitoja tai pahimmassa tapauksessa lopetuksen. Siksi en enää usko väittämään, ettei näin kevyt koira saisi useinkaan niveldysplasiaoireita. Ja sitten on vastapainoksi niitä oireettomia C- ja D-lonkkaisia, jotka elävät pitkän ja liikunnallisen elämän.

Syy lonkkaoireiden ilmenemiseen on usein se, että niveleen alkaa muodostua nivelrikkoa eli artroosia. Syy artroosiin voi olla moni rakenteellinen tai toiminnallinen juttu, eikä ikävä kyllä edes A-ja B-lonkkaiset koirat ole välttämättä tältä vaivalta suojassa. Mutta hyvin muotoutuneet ja tiiviit lonkat antavat paremman suojan nivelrikkoa vastaan kuin väljät tai muuten huonosti rakentuneet.

[Päivi Sandberg]

Kiitokset huomautuksesta! Tietämättömyyttäni ja ymmärtämättömyyttäni taas töpeksin täällä foorumilla  Tuhannesti pahoittelen tapahtunutta ja totean, että kirjoitukseni epäasiallinen osio oli silkka vahinko asiaa sen kummemmin ajattelematta eikä kirjoitukseni takana ei ollut minkään valtakunnan tahallisuutta tai tahtoa toimia foorumin sääntöjen vastaisesti  Tekevälle sattuu ja kun tekee paljon, ennenkuin ajattelee, käy usein hassusti   

Ja mitä tulee tuohon lonkka-asiaan, haluaisin vaan antaa ajateltavaa siinä mielessä, että pennun ottajat tulisivat tällaisiakin asioita etukäteen ajatelleeksi. Ainahan se on herran hallussa, miten kasvu onnistuu. Mitä vaan ongelmia voi matkan varrella tulla eikä mikään varmistelu voi taata kenellekään tervettä koiraa. Mutta ainakin Tapiolan vakuutuksessa on olemassa tuo mainitsemani erottelu A&B / muut lonkkaluokat koiran vanhemmilla ja erilainen suhtautuminen korvauspuolella. Voi tietenkin olla, että ehtoihin on syksyn 2009 jälkeen tullut muutos, josta en ole tietoinen.

Leenalle vielä sellainen vinkki, että kannattaa lukea foorumilta osiot Lagotto mediassa ja Sienikauden avaus. Sieltä löytyy ainakin vähän tietoa sieniasioista kiinnostuneista.

Hyvää loppukesää toivotellen,

Päivi

[Maini Schildt]

Suosittelen myös tsekkaamaan sattuisiko teillä lähiseudulla olemaan mitään lagottotapaamisia, joihin voi siis osallistua myös rotuuntutustumis-tarkoituksessa ilman koiraakin. Näissä on yleensä mahdollista nähdä usean eri lagottokasvattajan kasvatteja ja kuulla myös niitä sienijuttujakin (ainakin tähän aikaan vuodesta). Ja taisi ainakin Oulun seudun lagotoilla olla ihan yhteinen sieniretkikin suunnitelmissa... 

Listausta tapaamisista löytyy täältä: http://www.lagottofoorumi.com/index.php/board,30.0.html

[Leena Laakso]

Kiitos kaikille vastauksistanne! Hyödyllistä tietoa kaikki, ja tältä pohjalta pääsen kyllä eteenpäin.

Aloitanpa kyselykierroksen kasvattajilta, kiire tässä ei ole vaikka elämä ilman koiruuksia hassulta tuntuukin.