seuraava »

[Heidi Lehtinen]

Kesähelteet ovat taas palanneet ja uiminen tuo helpotusta sekä iloa kuumuuteen,koirillekin Kyselenkin löytyykö teiltä vesipetoja vai rantavesissä kahlaajia? Kuinka usein uitatte koiria ja mitä koirat vedessä olosta tykkäävät

Aapo ei ole uinut tai ollut veden äärellä ennen tätä kesää joten sen ensikosketus uimiseen oli huvittavaa katsottavaa. Rohkeutta siltä ei puuttunut,se käveli vedessä eteenpäin kunnes tassut eivät koskettaneet pohjaa ja alkoi hitaasti vajoamaan pinnan alle Se ei alkuun tehnyt elettäkään alkaakseen uida,kellui vain paikallaan kunnes vain kuononpää ja silmät näkyivät. Jouduin raahaamaan sen valjaista takaisin rantaan köhimään vettä pois kurkusta. Uusi yritys ei sujunut sen paremmin mutta sitten Aapo oivalsi mistä on kyse ja on uinut sen jälkeen oikealla tekniikalla. Se menee veteen mielellään ja jää lillumaan paikalleen kaulaa myöten tassut pohjassa. Houkuttelun avulla sen saa uimaan pienen lenkin mutta mieluiten se vain on paikoillaan ja nauttii viilennyksestä.

Pepilläkään ei taida kauheasti uintikokemusta olla koska se suhtautui veteen aluksi varauksella ja kahlasi rannassa mahanalus vettä hipoen. Kiinnostusta oli mutta uskallus ei aivan riittänyt uimiseen. Pepin kanssa tein veteen totuttamisen suoraviivaisemmin kuin aapolle koska se on perusluonteeltaan kovempi, aapo vähän herkkis. Laitoin Pepille valjaat,nostin sen alas laiturilta ja pidin valjaista tukevasti kiinni kannatellen koiran painoa. Peppi kauhoi vettä liian pystyssä ja yritti kiivetä laiturille takaisin. Pidin sitä kuitenkin aloillaan ja se löysi melko nopeasti oikean uintiasennon. Päästin valjaista irti ja Peppi ui rantaan mistä tuijotti minua hieman loukkaantuneen oloisena saamastaan kohtelusta Seuraavana päivänä tulimme takaisin uimaan ja silloin Peppi juoksi suoraan veteen ja on siitä lähtien ollut oikea vesipeto. Vikisee ja tanssii rannalla mikäli ei pääse veteen halutessaan joten ei traumatisoitunut kokemastaan,päin vastoin Aapolle vastaavaa ei voi tehdä mutta Pepille tällainen "pakolla" totuttaminen sopii parhaiten monessa asiassa joihin se suhtautuu varauksella, mutta huomaa ettei mitään pelättävää ole. (mm.imuri ja rikkaharja pelottivat kunnes joutui ne kohtaamaan minkä jälkeen ei ole kiinnittänyt niihin suurempaa huomiota vaikka aluksi kävi niiden päälle näykkien ja muristen)

Uitan koiria noin 2-3krt viikossa, pepillä tosin on uintikielto siitepölyn takia mutta olen antanut sen uida mikäli vedenpinta pölytön ja uinnin jälkeen vienyt suihkuun. Allergia oireilee nyt muutenkin kun ei voi kortisonia antaa ja en ole huomannut uimisen pahentavan tilannetta. Uimapaikkamme on tuulinen ja puhdasvetinen joten nauttikoon vedessä olemisesta ainakin näillä helteillä

[maija karjalainen]

Meillä on uiminen harvinaista herkkua. Sellaisia vesiä, missä uida voisi, on melko vähän. Sitten uidaan kyseenalaisimmissa oloissa tai toisinaan meressä (ja se on aika jännää!). Laiturilta (n. 50cm vedenpinnan yläpuolella) Pupu huitaisee suoralla hypyllä veteen. Ei paljon päätä huimaa sukelluskaan. Useimmiten se ui kauniisti ja pitkään ts. löytää uima-asennon luonnostaan ja heti. Toisinaan menee rytmi sekaisin ja sitten pärskytellään liian pystyssä siihen asti, että saa tassut pohjaan ja asennon uusiksi. Veteen ei tarvitse houkutella. Sinne juostaan innolla ja hinkuen. Se on ollut aina niin, riippumatta siitä kuinka kylmää vesi on. Jäätön vesi = uimakelpoinen vesi, jos Pupulta asiaa kysyy  Kieltäessä saa sitten kummastuneen katseen "että miten niin ei saa?" Ainoastaan voimakas tuuli ja veto merellä on sellainen, jossa Pupu ei onneksi seikkaile kovin kauas. Meren rannalla enemmän jahdataan pakenevia aaltoja ja juostaan pituussuuntaan rantavedessä. Hyvä niin..

[Marke Myyrä]

Retu oli pennusta lähtien vesipeto: se liukastui rantakalliolta veteen, ja sen jälkeen sen piti hakea läheisen saaren rannasta. Veneliikenteen ja omien voimien virhearvioinnin takia sitä ei voi kesäisin pitää rantamaisemissa vapaana, vaan uittaminen tapahtuu liinan päässä pari, kolme kertaa päivässä näillä keleillä.

Mindi puolestaan ei viime kesänä (1-vuotiskesänään) uinut juuri lainkaan. Se kahlasi veteen, ja kun neljällä jalalla ei yltänyt pohjaan, se nousi kahlaamaan takajaloillaan ja tasapainoili etutassuillaan veden pinnasta. Ei edes Retun perässä se mennyt oikeasti uimaan. Hilja-siskonsa vieraillessa se otti muutaman uintiliikkeen Hiljan kanssa. Tänä kesänä koiranuinti on kehittynyt jo muutaman metrin matkaksi, mutta kuin omia voimiaan kokeillen. Mindin uimaan opettelu on ollut kuin pienen lapsen mieluummin kuin vesikoiran!

[Tanja Jaskari]

Meillä Ukko 6 kk rakastaa vettä ja uimista ylikaiken ! Ei ole semmosta lätäkköä,ojaa tai muuta vesialuetta mitkä meillä ohitettais kuivin tassuin!Osana syynä tähän vesihulluuteen voi olla myös vanhempi koira,kultainennoutaja joka rakastaa myös vettä ylikaiken.Eli pakkohan nyt pennun oli mennä perässä ku toinen meni edeltä !Ensimmäiset uimakerrat oli kyllä melko huvittavankin näköisiä,oli nimittäin melkoista räpiköimistä mutta nyt poika ui niinkuin uimamaisteri!

Oltiin juuri pari viikkoa mökillä Torniossa joka sijaitsee merenrannassa niin siellä koirat uivat kyllä ihan päivittäin useammankin kerran.Nyt taas kotona ollessa ei ihan joka päivä olla käyty uimassa vaikka ihan lenkkipolun varrelta löytyy uimapaikka.

Kyllä näillä helteillä nauttii vedestä sekä koirat että omistajatkin ja mikä sen mukavempi tapa viettää iltaa kun lähteä yhdessä iltauinnille koiruuksien kanssa !

Tässä vielä kuva meidän vesipedosta !

[Elina Dunder]

Osku.... hmm. Ei mene mielellään veteen, edes kovinkaan lämpimään (eilen mökillä lämpötila hipoi 25 astetta). Joten meillä ei ole onneksi sitä pelkoa (vielä) että rannasta karkaisi. Tässä pikkuhiljaa totutellaan uimiseen, jos heitän kelluvan lelun veteen niin ehkä menee, ehkä ei. Jos mulla on nameja, niin silloin saan kyllä itsekin hypätä järveen, ja houkuttelen Oskua rannalta alkaen. Ja AINA päästän sen takaisin kuiville, jos se itse haluaa... Toivon tuon jotenkin edistävän Oskun uimahaluja.  saa tulla veteen ja pääsee pois, niin jospa se tykästyisi uimiseen sen aikuistuessa. Yritetään uida tietysti mahdollisimman paljon varsinkin kuumilla helteillä, helpottaahan se paljon sekä kaksi- että nelijalkaisten oloa.

Uimahetkiä vaan kaikille!

[Heidi Lehtinen]

Peppiä ei voi päästää uimaan ilman flexiä tai lähtee saimaalle yksinään koko päiväksi Eilen olimme uintireissulla tunnin ja miltein koko ajan neiti oli uimassa. Ei olisi pitänyt taukoja vapaaehtoisesti joten otimme sen välillä rannalle lepäämään vaikka protestoikin vikisemällä ja yritti pyristellä takaisin veteen. Onnistui jotenkin pääsemään eilen irti mieheltäni ja paineli vauhdilla veteen pelkät valjaat päällä. Onneksi sain kurotettua laiturilta sen kiinni ja nostin takaisin rantaan ennenkuin ehti uida omille teilleen. Täytyy opettaa se olemaan veden äärellä rauhallisemmin ja odottamaan ohjeita niin ei tarvitse pelätä että karkaa liian kauas.
Noutavatko muiden koirat oma aloitteisesti vedestä kaikkea? Peppi ottaa uidessa jatkuvasti jotain suuhunsa,keppejä tai lumpeenlehtiä ym ja tuo ne rantaan ja lähtee hakemaan uusia. Välillä tuntuu että se pakonomaisesti etsii jotakin noudettavaa ja vikisee turhautuneena mikäli ei löydä mitään. Uimapaikallamme on paljon lumpeenlehtiä joita neiti sitten paremman puutteessa käy hakemassa ja kiikuttaa rantaan meille omistajilleen. Kävin ostamassa m&m vesilelun tähän tarkoitukseen niin vesikasvit säästyvät, mutta alan miettiä keinoja joilla Pepin rakkautta veteen ja uimiseen saisi hieman hillittyä niin uimareissut olisivat mukavampia meille kaikille

[Ida Danielsson]

Meillä molemmat koirat uivat ja ovat uineet lähes koko ikänsä. Senna on ollut uintihullu aina, mutta se odottaa aina lupaa päästä järveen, ei mene itsenäisesti ja se myös useimmiten pysyy rannantuntumassa. Yleensä sille tarvitsee ainakin alkuun heitellä keppiä, mutta jossain vaiheessa se kyllästyy hakemaan niitä tai tuomaan niitä takaisin rantaan, ja jää sen sijaan veteen polskimaan ja jahtaamaan vesikuplia . Muutaman kerran Senna on unohtunut tuohon touhuunsa niin että se on vahingossa ajautunut vähän turhan kauaksi rannasta tai ruvennut kuuroksi kehotuksille tulla takaisin rantaan, jolloin se on jouduttu hakemaan järvestä uiden. Vieraassa paikassa Senna on kuitenkin tarkka siitä, ettei sitä jätetä yksin.

Sumilla uimisen opettelu kesti vähän kauemmin, pari kuukautta sen ensimmäisestä kesästä meni niin että sen oli aivan pakko juosta Sennan perässä järveen, vaikka sen oma uintitaito ei olisi siihen vielä riittänyt. Sumin "uiminen" koostuikin lähinnä isoista loikista ja epämääräisestä räpiköinnistä. Nykyisin se ui kuitenkin jo todella mallikkaasti ja nopeinliikkein, ja Sumin bravuuri on uimahypyt laiturilta järveen. Sumi myös ryntää välittömästi kaikkiin näkemiinsä lätäköihin, oli se sitten miten pieni tahansa. Sitä ei kuitenkaan huvita uida kovin kauaa, se saattaa tehdä pienen kierroksen tai näin hellesäällä jäädä hetkeksi veteen seisomaan niin että tassut ylttää juuri ja juuri pohjaan, mutta sen jälkeen se keskittyy mieluummin rannalla läträämiseen ja Sennan järvestä noutamien keppien varasteluun. Itse Sumi ei hae keppejä kuin vain muutaman metrin päästä rannasta, paremmin se menee melkein uimaan laiturilta.

[Minna Porkola]

Meillä on kaksi innokasta uimaria. Rino, kohta 6 kk, ei ensimmäisellä uintikerrallaan tainnut edes huomata kun sillä lakkasi pohjaamasta.  Nyt se on vielä innokkaampi uimaan kuin Totti, joka sekin on melkoinen vesipeto.

[Päivi Sandberg]

Meillä asustelee varsinainen uimamaisteri

Carlo pulikoi aina, kun vaan mahdollisuuden saa. Mökillä melko lailla kokopäiväisesti! Äsken mieheni lähti veneellä uistelemaan ja herra ui perässä parisataa metriä, ennenkuin kääntyi takaisin. Ei olisi kääntynyt, ellei veneen nokka olisi kääntynyt kohti rantaa! Lähtee myös aina raivoisasti sorsien yms perään, jos erehtyvät tulemaan tähän "Carlon valtakuntaan" eli meidän mökkirantaan.

Carlo tulee myös joka kerta pelastamaan minua, kun menen uimaan. Ottaa kiinni etusormesta, kun nostan sen pystyyn vedessä ja sitten pitää lähteä kohti rantaa

[Outi Kyrö]

Meillä Remu, 6kk, elää ensimmäistä kesäänsä ja on myös innokas ja taitava uimari. Mökillämme Saimaan rannalla saamme usein sydän syrjällään katsella Remun menoa keskellä järveä (tai ainakin melkein). Ostimme Remulle turvaliivitkin, jotka toisinaan puemme koiralle, niin saamme itse olla rauhallisemmalla mielellä.

Jos Remu jää rannalle yksin, niin silloin se ei välttämättä lähde kauas uimaan, vaan jää touhuamaan rantaveteen tai tekee pieniä uintikierroksia. Viime perjantaina Remu oli rannalla viisi tuntia yhtä soittoa ja olisi varmaan ollut pitempäänkin, jos emme olisi sitä pois hakeneet. Mutta mikäs helteellä sen mukavampaa! 

Ongelmana uintikauden alettua on ollut koiran paha haju, erityisesti kaulan alueella. Haju ei lähde pois edes shampoopesulla, ehkä vähän vähenee. Olen pitänyt turkin melko lyhyenä, jotta se kuivuisi nopeammin, mutta ehkä koira vaan alkaa haista, jos sen turkki on useammin märkä kuin kuiva! Olen myös alkanut epäillä punkkiliuosta (Bayvantic), koska mielestäni haju väheni kun aineen vaikutus alkoi vähetä. Mutta vaikea sanoa, olisko kenelläkään kokemusta asiasta?

[Tarja Vihanti]

Meiltä löytyy kaksi vallan erityyppistä uimaria. Nelli ui järvessä, joessa, lätäkössä jne...siis rakastaa vettä yli kaiken. Järveen mennessä tykkää jahdata pikkuötököitä, mutta
 sorsien kanssa uidaan sulassa sovussa, vaikka ihan rintarinnan!
Käskystä tulee kyllä nätisti rantaan, joten olen antanut nauttia uimisen ilosta.


Sitten Bella, tämä meidän lady. Kuumalla käy sellaisen pienen vilvoittelu uinnin, jos
sattuu haluamaan. Houkuttelemalla Bellaa ei järveen saa.

Mutta, mutta osaapa tämä neiti yllättääkin. Viime keväänä innostuttiin vallan jäiden sekaan uimaan.

Yleensä kun me Nellin kanssa uidaan Bella istuu minun repun vieressä ja odottaa nätisti,
että milloin noiden kahden räpiköinti loppuu ja päästäs jatkamaan matkaa!

[Kati Valve]

Hessu 1v 7kk on uinut siitä lähtien, kun ensimmäisenä keväänä noin 5-kuisena löysi sulan paikan pienen joen suulta. Hessu ui ihan uimisen ilosta, tekee pitkiä lenkkejä pitkin järven selkää ja juoksee kyllä uimaan aina tilaisuuden tullen. Ui vielä pitkälle syksyyn ja mikä vaan rupalikko käy, ellei järveä ole lähettyvillä.

Piitu 9 viikkoa osaa myös uida  Eilen Hessun iltauinnilla teki ensimmäisen kunnon uintireissunsa, isomman perässä kun on pysyttävä. Tähän mennessä on muutaman kerran käynyt rannalla ja kahlaillut ja haikaillut Hessun perään. Nyt asia on siis korjattu ja hienosti onkin, ui kuin vanha tekijä.

Tervetuloa helteet, me mennään porukalla Palokka-järveen!

[Marke Myyrä]

Kehitystarinoita on aina kiva kertoa - ja ehkä lukeakin! Meidän Mindi on oppinut oikeasti uimaan! Te, jotka olette todistaneet Mindin vesijuoksu-uintia valtaisine räpisköimisineen etutassuilla, nauttikaa muistoistanne: ne on loppu nyt - ehkä! Pari iltaa sitten Mndi meni järveen sukulaistemme kanssa ja kuinka ollakaan: siellä Mindin omaperäinen uimatyyli kehkeytyi takajalatkin pohjasta irti koiranuinniksi. Kun se keksi veden kantavuuden, se sai sellaiset hepulit, että rupesi uimaan kehää veljeni ympärillä, eikä sitä meinannut saada järvestä pois! Häntä vain törrötti latva tutisten kuin yliherkkä antenni veden pinnan yläpuolella, kun Mindi-tyttö porskutteli muiden mukana! Oppia ikä kaikki! Voimme sanoa, että lagotto-Mindi oppi uimaan 2 v 5 päivän ikäisenä!