seuraava »

[Heli Herna]

Onpa taas moni koira joutunut kärsimään paukutuksista. Niillekin rakettirahoille olisi varmasti monta muutakin käyttöä. Minä ymmärrän jossain mielessä vielä raketit, mutta niitä pelkkiä paukkuja en sitten yhtään.

Anne kertomus Dinasta toi väistämättä mieleen pehmeän koiran, joka muistaa kaikki ikäväksi kokemansa tapahtumat pitkään. Moni lagotto onkin varmasti vähintäänkin pehmeä ja silloin paukkuarkuus voi helposti iskeä kun ikävä paikka tai tapahtuma jää pitkäksi aikaa mieleen. Paljon onnellisempaa on tuollaisten koirien elämä kuin meidän Toto ja Miina, mikään ei tunnu heidän rauhaansa pitemmän päälle rasittavan. Noista kahdesta kyllä voisi kuvitellan Miinan olevan se kovempi vaan elämä on osoittanut toisin.

Mielenkiinnolla kyllä odotan, mitä Lohen ääniherkkyytteen liittyvästä tutkimuksesta joskus kuuluu.

Heli, Toto ja Miina

[Ida Danielsson]

Meillä meni Uusi Vuosi ihan kivasti Tahkolla lomaillessa. Paukutusta kuului, mutta ei niin paljoa kuin mitä täällä kotona olisi kuulunut. Ensimmäisiin paukkuihin nuo reakoivat haukkumalla, mutta aika pian rauhoittuivat ja loppuillasta nukkuivat sikeästi paukuttelusta huolimatta . Sumi tuskin olisi reakoinut lainkaan, mutta koska Senna haukkui niin pakkohan senkin oli .

[Marke Myyrä]

Tähän paukkuarkuus-asiaan liittyy viime päivien yllättävä havainto. Kotimme lähistöllä on tietyömaa, jossa useita kertoja päivän aikana räjäytetään kalliota. Se on sellainen PUMMM, että talo tärähtää. Mitäpä tekee uudenvuoden räiskeen aikana panikoiva Retu? Nostaa päätään, katselee ympärilleen, ottaa kontaktia minuun kuin kysyäkseen, mitä tämä on. Sitten käy makaamaan eikä ole millänsäkään. On siis ilmeisesti sellaista paukkuarkuutta, joka hätäännyttää ilotulitteinen räiskeestä, väreistä, ehkä hajustakin, mutta muut isotkaan äänet ja paukkeet eivät pelota. Valikoivaa arkuutta, sanoisin. 

[Minna Porkola]

Tottia ei ole räjäytystyömaiden räjäytykset häirinneet  Reilu vuosi sitten naapuritontilla räjäytettiin kalliota. Se voimakkaammillaan reagoi niihin samaan tyyliin kuin Retu nyt. Nyt meille kuuluu Kehä I:n tietyömaan räjäytykset eikä Totti välitä niistä, ei sisällä eikä ulkona. Ei se pelkää ukkostakaan. 

[Hanna Salovuori]

Nuo räjäytysäänet ovat koiran korvaan ihan erilaisia kuin ampumisesta (joko rakettien tai esim. starttipistoolin) johtuvat äänet. Omaan korvaan räjäytysääni on matalampi eikä niin terävä.

On myös koiria, jotka pelkäävät 6mm strttipistopolin ääntä, mutta eivät 9mm:n...

[Salla-Mari Kuusinen]

Meillä räjäyttely on lähes päivittäistä kun viereen rakennetaan Ikeaa. Roosa haukahtaa aina jos pamaus on todella kova/suuri, tarkoitan sellaista, että ikkunat melkein helisee ja ulkona maa tärisee jalkojen alla. Se valpastuu heti kun kuulee varoitus piippauksen. Riia ja Reena taas eivät välitä mitään paukkeesta.

Silloin kun Roosa pelästyi rakettia ja pamausta, se pelkäsi jopa telkkarista tulevaa pauketta. Onneksi sitä kesti vain muutaman kuukauden. 

[Päivi Solmula]

Minä jo tässä tuumailin, että alkaa koiran ääniarkuus helpottamaan, kun koko kesä on tehty tietä meidän raitilla ja armeijan ammunnatkaan eivät saa koiraa reagoimaan niihin. Tänään klo21:30 jälkeen, kun oltiin pienellä iltalenkillä, alkoi läheisestä saaresta kuulua ammuntaa ja hetken päästä ihan käsittämätön ilotulitus. Koira meni paniikkiin ja alkoi huutaa ja kiljua, että kotiin ei mennä, jostapäin raketit tulivat. Pauke jatkui ja lähitalon isäntä tuli pihalle, kun heräsi ja luuli sodan syttyneen, kun kuuluu ammuntaa ja kauheaa huutoa (=minun koira). Tämä kaikki tapahtui yhden koiratalon kohdalla, josta myöhemmin tilanteen rauhoituttua ja ampumisen loputtua isäntä käveli meidän perään ja kysyi mistä se ammunta oli kuulunut. Siellä talon koira oli alkanut kiljua paniikkissa, kun kuuli ammunnan ja koirani kiljumisen, sekä talossa vierailulla olevat lapset alkoivat itkeä paniikissa, kun heräsivät koiran huutoon. Mitään lupaa kyseiselle ilotulitukselle ei varmaan ole ollut, ainakaan lehdessä siitä ei ollut mitään varoitusta. Ja nyt ulkona jatkuu sitten vuorostaan varuskunnasta kuuluva ammunta.  Se niistä yöunista, kun sappi kiehuu jo täyttä vauhtia...

Taas mentiin siis takapakkia ja kovasti.

[Kaisa Karppinen]

Oiskohan kyseessä voinut olla jonkinlaiset venetsialaiset? Tänä viikonloppunahan niitä monessa paikkaa vietellään, ainakin täällä Kemissä Meillä nimittäin myös panikoitiin eilen illalla, kun rannassa paukuteltiin isoja raketteja ja pitkään onneksi tiesin ajankohdan jo etukäteen, niin tiesin olla menemättä Taavin kanssa sillon ulos. Sisällä laitoin verhot kiinni ja television päälle, ettei paukuttelu niin selvästi kuuluis, mutta kyllähän tuo koira sen silti kuuli ja ravasi pitkin asuntoa häntä koipien välissä ja täristen. Taavi ei muuten juuri ääniä pelkää, mutta juuri raketit ovat ne  suurin kauhistus Tällä kaupungilla on muutenkin ihmeellinen tapa juhlistaa jokaista tapahtumaa/avajaista/konserttia isolla ilotulituksella

[Päivi Solmula]

Oltiin viime viikko reissussa pohjoisessa ruskaretkellä ja luin menneen viikon lehtikirjoitukset paikallislehdestä. Paukuttelu oli sillanavajaiset ja jonkilaiset yhdistetyt venetsialaiset... Meilläpäin kun ei noita venetsialaisia vietetä, niin ei osattu TODELLAKAAN varautua ilotulitukseen keskellä syksyä.

Paluu arkeen on ollut vähän hankalaa. Koira pitää kiskoa joka ilta iltapissille yhdeksän aikoihin, kun on jo pimeää. (Panta ja hihna pitää laittaa jo siellä, missä koira on. Eteiseen ei suostu edes tulemaan.) Katuvalot eivät auta tilannetta yhtään. Koira odottaa koko ajan, että milloin alkaa taas paukkua. Lapissa ei tätä ongelmaa ollut, kun illat olivat paljon vaaleampia vielä yhdeksänkin jälkeen.

Tänään aloitettu Hui kauhistus- levyn kuuntelu taas jälleen ammunnan ja ilotulituksen osalta, jos tilanne edes vähän helpottais. Iltapissiä ei voi jättää väliin, koska unissaan koira voi lirauttaa sänkyyn. Eikä yöunilta ole myöskään mukava herätä, jos koira pyytää pissille. Eilenkin illalla ei millään olisi halunnut lähteä ulos pimeään, vaikka sillä oli ihan kamala pissihätä.

Kateeksi käy koiranomistajat, joilla koira ei ole paukkuarka. Päiväsaikaan ammunnan kuuleminen ja sisällä olo jo helpottunut kovasti siedättämällä ja mm. rauhoittavilla signaaleilla.

~Päivi ~

[Marke Myyrä]

Retullahan oli vuosi sitten syyskesästä samaa ongelma kuin Taralla nyt. Silloin läheisen tanssilavan kesäkauden lopettajaisräiskeet yllättivät meidät täysin. Olimme siinä onnekkaita, että naapurissa sattui olemaan koiranpentu, joka terapeuttina hoiti silloin Retun pelon pois. Sen emäntä nimittäin toi pennun pihallemme leikkimään Retun kanssa iltapimeän pudottua. Yhteinen leikki lopetettiin niin, että tehtiin yhdessä pikkuinen pissalenkki. Vähitellen Nina-pennun kanssa koettu leikkimisen riemu ylitti pelon ja iltalenkit vähitellen pidentyivät normaaleiksi. Nyt läheisellä rakennustyömaalla ammutaan. Kun sireenit rupeavat soimaan "ampu tulee!" -merkiksi, Retu laittautuu turvapaikkaansa työhuoneen nurkkaan. Onneksi ne ovat päiväsaikaan. Iltalenkkipelko pimenevän syksyn aikaan on todella hankala juttu.

Kärsivällisyyttä, Päivi ja Tara!