seuraava »

[Heidi Lehtinen]

Nyt syksyllä olisi tarkoitus alkaa harrastaa koirien kanssa jotakin kivaa yhdessä Ajattelin aloittaa arkitottelevaisuus kursseilla ja esim. verijälki kiinnostaa kovasti. Tähän asti ollaan tehty harjoituksia ihan kotona mutta nyt haluaisin osallistua ohjattuun toimintaan koirien kanssa. Aapon suhteen ei ole ongelmaa, se on terve ja osaa peruskäskyt. Peppikin on oppinut tavoille ja sillä on intoa tekemiseen mutta allergia ja atopiaoireilu vaivaavat enemmän ja vähemmän Kortisonin lopettamisen jälkeen se on ollut ilman lääkitystä ja hilseily,kutina ja atooppinen ihottuma eivät näytä helpottavan. EL.lääkärikin suositteli varoivaisuutta lääkityksen suhteen kun meni viimeksi niin huonoon kuntoon nopeasti sen aloittamisen jälkeen. Varmuutta ei ole johtuiko kaikki kortisonista mutta en tiedä uskallanko ottaa riskiä ja kokeilla lääkityksen aloittamista uudelleen jolloin koirasta tulee pahimmillaan täysin apaattinen ja vointi vain huononee.
Tällä hetkellä Peppi voi oireita lukuunottamatta suht hyvin, on energinen ja reipas touhuaja Ainoa huono puoli on ettei enää välitä "vieraista" ihmisistä ainakaan meillä kotona. Aiemmin Peppi on ottanut vieraat vastaan suurella ilolla, nykyään vetäytyy minun jalkoihini nukkumaan eikä halua ottaa kontaktia tulijoihin tai rapsutuksia heiltä. Saattaa jopa murista hieman jos joku yrittää silitellä mutta olemme ohjeistaneet vieraat jättämään sen rauhaan ja välttämään katsekontaktia. Omalle kotiväelle Peppi on ollut tavallistakin ystävällisempi,haluaa syliin ja kaipaa meidän huomiotamme entistä enemmän. Olen ajatellut että jatkuva kutina on tehnyt siitä hieman äreän vieraille ihmisille.
Haluaisin kovasti alkaa kouluttaa Pepistä harrastuskaveria itselleni mutta voiko iho oireilevan koiran kanssa osallistua kursseille ym ja onko oikein Peppiä kohtaan viedä sitä vieraiden ihmisten ja koirien pariin? Kutina ei ole kovin voimakasta,(luulisin ) koira siis pärjää sen kanssa arjessa ilman jatkuvaa hankaamista ja rapsuttelua. Voisi tehdä hyvää jos se pääsisi tekemään jotain mielekästä ja purkamaan energiaansa enemmän. Pepin oireilu on todennäköisesti ympärivuotista eikä oireita voida kuulemma koskaan täysin poistaa vaikka sopiva lääkitys löytyisi joten haluaisin yrittää parantaa sen elämänlaatua niin paljon kuin mahdollista ja tarjota sille erilaisia virikkeitä kutinan vastapainoksi.
Täytyykö ottaa jotain erityisesti huomioon harrastuksissa jos koiralla on iho oireita? Harjoittelu etenee tietysti koiran ehdoilla ja esim. metsään,niityille,uimaan ei meillä mennä pahimpaan siitepölyaikaan ollenkaan. Harjoittelu jää väliin myös mikäli Peppi on ärtyneempi pahimpina kutina aikoina. Tarvitseeko sadesäällä/kurakelillä haalarin ettei turkki olisi jatkuvasti kostea ja iho pahenisi? Nyt olen ihan perusvoiteella rasvannut pahimpia kohtia ja selästä parani sen avulla iho paljon Karvakin kasvoi takaisin vaikka turkin laatu onkin osittain huono

[Marika Vasankari]

Hyvin perinpohjin asioita olet pohtinut ja varmasti nuo asiat(rajoitteet) mielessä pitäen pystyt pepin kanssa harrastelemaan monenlaista:) Itse olen innostunut mejästä, tosin se on aika "työläs" laji mutta koirat nauttii siitä enemmän kuin mistään, tosin siinä pitää se siitepölyhomma sitten huomioida mutta muuten voisi olla oivaa aktivointia Pepille ja voisi siihen keskittyessään hetkeksi unohtaa kutisevan ihon ja olotilan! sitähän voi harrastaa vaikka kaverin kanssa tai yksinkin, eli muita ihmisiä ja koiria ei olisi häiritsemässä.Lisäksi lagotto saisi siinä käyttää hajuaistiaan ja lisäksi se väsyttää koiran todella tehokkaasti! Toinen meillä tykätty laji on haku mutta se on jäänyt nyt valitettavan vähälle...Eli meillä nuo nenänkäyttö jutut ovat selvästi in
Marika

[Heidi Lehtinen]

Jälkijutut kiinnostaisi, täytyy ottaa selvää missä niitä pääsisi harjoittelemaan alkeista alkaen Lähinnä harrastamisessa mietityttää muiden ihmisten reaktiot Peppiin, pahimmillaan sillä on ollut silmänympärykset verillä ja turkissa karvattomia alueita...Tällä hetkellä se näyttää suht hyvältä, silmänympärykset vain ovat karvattomat,turkki kuiva  ja tassut,anturat ja alaleuka punoittavat.

[Marika Vasankari]

Minä pääsin alun perin verijälki hommiin kun mun toisen koiran, terrierin kasvattaja kustansi meille mejäkurssin meidän lähellä ja innosti siten mukaan, sen jälkeen kävin vielä kotipaikkakunnan(Raahe, Oulun lähellä)koirakerhon järjestämällä kurssilla kertaamassa en muista oliko päivän vai kahden kurssi, mutta siellä käytiin jäljen teko läpi ja kaikki siihen liittyvä sekä testattiin kiinnostuuko koira verestä, lisäksi tehtiin sitten pikku porukoissa ihan oikeat jäljet jotka ajettiin jotta näki jo vähän miten koira lajista kiinnostuu..Sitten soluttauduin kokeneempien mukaan jäljentekoon ja siitä se sitten lähti, tänä kesänä korkattiin sitten lagoton kanssa jo mejäkokeetkin :)Alkuun on hyvä saada kunnon ohjaus ja neuvot että pääsee alkuun. Täällä järjästetään myös muita jälki ja haku päiviä aina välillä, valitettavasti ne on monesti liikaa kilpailuihin tähtäävän oloisia, ei niinkään kivaa yhdessä tekemistä...
Mutta jos saisit jonku lajeja harrastavan kaveriksi niin voisit kokeilla mikä teidän hauveleita miellyttäisi eniten
Marika

[Heidi Lehtinen]

Verijälkeä kävin opettelemassa amerikancockerin kanssa nuorempana muutaman kerran ja siihen tarvittavat välineetkin taitaa vielä kotinurkista löytyä Johonkin harrastusporukkaan olisi hyvä liittyä niin tulisi harjoiteltua säännöllisemmin ja oppisi lisää kokeneemmilta koiranohjaajilta. Täällä mikkelissä vaihtoehtoja ovat ainakin PK-puoli ja kiva team koulutus ja yksityisten pitämät kurssit. Aapolle sopii pehmeä koulutustapa ja namipalkat mutta Peppi on välillä sen verran hankalampi että pitäisi löytää kouluttaja jonka toimintatavat sopivat sille.
Esim. olin koirakoulussa sakemannini kanssa ja kouluttaja totesi että jos koirani ei halua käskystä mennä maahan (vaikka osasi sen hyvin,kunhan protestoi) niin on parempi antaa asian olla ja kokeilla jotain muuta harjoitusta sen sijaan että vaatisi koiraa suorittamaan liikkeen loppuun ja sitten palkkaisi hyvin. Peppi ainakin kokeilee säännöllisesti rajojaan ja sitä täytyykö käskyjä noudattaa ja miten tarkasti Mikäli asiat jättää puolitiehen ja antaa liikaa periksi niin elämä sen kanssa on todella vaativaa. Siksi meillä on selvät rajat ja Peppikin on sen myötä rauhoittunut luonteensa ja käytöksensä puolesta paljon

Esimerkkinä Pepin luonteesta voin kertoa mitä meillä tapahtui keväällä kun mies oli viikon kotona koirien kanssa minun ollessani toisella paikkakunnalla. Olemme yhdessä sopineet että koirat eivät saa tulla sohvalle,mutta mies päästi Pepin puolittain syliinsä sohvalle rapsuteltavaksi muutaman kerran. Viikon mittaan tilanne eteni kunnes koira oli sohvalla miehen sylissä kiiveten sinne milloin itse halusi ja murisi sieltä aapolle jos se tuli lähellekkään sohvaa tai miestä. Lopulta Peppi oleili sohvalla itsekseenkin ja laittoi muristen vastaan kun mies komensi sitä pois tai yritti siirtää koiraa sivummalle. Mies nosti Pepin murinasta huomimatta lattialle ja koira puri häntä käteen lievästi,enemmänkin varoituksena kun aikomuksena satuttaa. Kotiutuessani minulla olikin ensimmäisenä tehtäväni palauttaa järjestys taloon, mikä onnistui yllättävän helposti. Peppi yritti minun tultuani vain kerran varovasti hypätä sohvalle mutta pelkkä katseeni sai sen luopumaan ajatuksesta ja muutenkin sen käytös palautui ennalleen eikä se ollut enää dominoiva edes miestä kohtaan. Peppi on kokeillut rajojaan mieheni kanssa melkoisesti mutta nyt kun hänkin on oppinut rutiinien ja sääntöjen tärkeyden niin yhteenotoilta on vältytty ja arki sujuu rauhallisesti.
Yhteinen harrastus miehelle ja Pepille varmasti parantaisi heidän välejään lisää ja koira alkaisi kunnioittaa ja kuunnella häntä enemmän. Mies on nykyään osallistunut jo enemmän koirien kotitokoiluun ja namien piilotukseen,ruokintaan yms ja lenkkeilee välillä niiden kanssa keskenään. Alussa sovimme että koirat ovat minun harrastukseni ja vastaan niistä täysin itse mutta Pepin kanssa se ei onnistu. Sen kunnioitus ja luottamus ansaitaan vain yhdessä tekemällä, ei herkkuja syöttämällä ja rapsutuksin.

[Hanna Salovuori]

Esim. olin koirakoulussa sakemannini kanssa ja kouluttaja totesi että jos koirani ei halua käskystä mennä maahan (vaikka osasi sen hyvin,kunhan protestoi) niin on parempi antaa asian olla ja kokeilla jotain muuta harjoitusta sen sijaan että vaatisi koiraa suorittamaan liikkeen loppuun ja sitten palkkaisi hyvin.

Paitsi että koira ei protestoi. Se ei myöskään "kuseta" tms. Koira ei kykene tuollaiseen ajatteluun, vaan protestoinnilta vaikuttavaan käytökseen on aina joku syy: koira ei osaa, tehtävä aiheuttaa sille kipua tai on muuten epämiellyttävä, sillä on omasta mielestään parempaakin tekemistä (motivaatio!) jne.

Aika jännä tapa kouluttaa tuo Heidin edellä mainitsema. Minusta tuolla opetetaan koira siihen että on lupa olla kuuntelematta / valita joku muu tehtävä.