Kuinka koiranne suhtautuvat huonoihin kokemuksiin ja palautuvat niistä? Esim. kovat äänet, kipu, pelästyminen jne.
Aapo liukastui kerrostalon rappusissa kulkiessaan niitä ensimmäisen kerran ja ei ole sen jälkeen suostunut kulkemaan portaita pitkin ollenkaan
Olen yrittänyt nameilla ja muilla herkuilla mutta laittaa jarrut päälle ja käy aivan matalaksi maahan makaamaan korvat luimussa. Kerran nostin sen portaisiin mutta siellä se kökötti paikoillaan kunnes nostin pois. Onneski talossamme on myös hissi, muuten elämä kävisi 4. kerroksessa turhan hankalaksi 15kg koiraa kainalossa kantaen
Aapo pelkää myös ilotulitteita, mutta ei ukkosta. Aiemmin suhtautui pelokkaasti myös imuriin,mutta kuukausien hienovaraisen totuttelun jälkeen sietää imurin eikä juokse karkuun. Tassulle vahingossa astuessa aapo ei hätkähdä mitenkään.
Pepin jalka jäi kesällä laiturilla kiinni lautojen rakoon ja vääntyi todella kipeästi kun koira tipahti samalla laiturilta ja jäi roikkumaan jalastaan puoliksi veteen. Sain sen onneksi nopeasti irroitettua eikä jalkaan tullut vaurioita vaikka raukka huusi kovaan ääneen kivusta. Tapahtuman jälkeen rannassa se ontui muutaman askeleen ja juoksi takaisin laiturille hypäten veteen uimaan häntä heiluen kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Sama juttu jos muuten teloo itseään, vaikka ääntä lähtee niin kohta jo mennään häntä heiluen sille samalle puistonpenkille josta äsken tipahti ja löi päänsä istuimeen...
hoitotoimetkin antaa tehdä hienosti vaikka vinkuu aina kivusta kun korvia putsataan. (ell ei löytänyt syytä kipuun vaikka tutki huolellisesti korvat)
Peppi pelkää tosin kuollakseen ukkosta ja on levoton kauan ennen ensimmäistä jyrähdystä. Nykyään menee piiloon jo kun alkaa sataa, yhdistää sen ukkoseen. Myös imuri oli kauhistus jonka päälle hyökkäili mutta nykyään on oppinut sietämään kuten aapokin. Jännin pepin peloista ovat surisevat hyönteiset, juoksee niitäkin pakoon ja piiloutuu sohvan taakse jos näkee kärpäsen
neiti erehtyi ottamaan kimalaisen suuhunsa kesällä
muoks. Peppi suhtautuu uusiin asioihin varautuneemmin kuin aapo, yleensä aapo menee edeltä tutkimaan ja peppi katselee kauempaa kunnes menee mukaan. Yksin ulkoiluttaessa peppi reagoi herkemmin ympäristöön haukkumalla tai urisemalla (paikallaan seisovat ihmiset,rullaluistelijat,juoksevat lapset) Aapon rauhallinen ja itsevarma olemus ovat auttaneet peppiä paljon,ottaa mallia toisen käyttäytymisestä eri tilanteissa. Pyrin ulkoilemaan molempien kanssa yksinään useamman kerran viikossa jotta pepin itsevarmuus lisääntyy ja oppivat kohtaamaan asioita ilman toisiaan
Lagotto romagnoloista yleisesti
