seuraava »

[Heidi Lehtinen]

Näyttelyssä en ole lagoton kanssa käynyt,mutta ainakin mätsärissä Aapo suhtautui naistuomariin ja muihin ihmisiin posiitiivisesti häntä heiluen  Miehiin se ei ole kuulemma edellisessä kodissa tottunut ja pari kertaa on muristen näyttänyt hammasta kun vieras mieshenkilö on yrittänyt silittää    Jotenkin tuntuu että jokin huono kokemus olisi taustalla,koska reagoi noin vahvasti... Entisessä kodissaan Peppi pusutteli kaikki vastaantulijat mutta nykyään ei osoita paljoa kiinnostusta vieraisiin ihmisiin, käy haistamassa ja tulee takaisin mamman luo  Antaa kyllä vieraan ihmisen silittää mutta vilkuilee samalla minua sen näköisenä että onko pakko. Näen molemmista koirista miltein heti kuinka suhtautuvat esim. lenkillä kohdalle pysähtyvään ihmiseen ja teen sen perusteella päätöksen annanko luvan silittää vaiko en. Yleensä hyväksyvät vieraan ihmisen kunhan tämä ei heti tunge koirien iholle vaan antaa niille aikaa tutustua

[Anniina Karpomäki]

Vanhempi koiristani on jo yli 7 vuotias ja jotenkin tuntuu, että nuorten lagottojen luonteet ovat pääsääntöisesti iloisia ja reippaita touhottajia. Nuorempi koiristani on juuri tuollainen iloinen ja reipas propellihäntä. Vanhempi kaarti on paljon pidättyväisempää laatua. Kaiken kaikkiaan, kun minulta kysytään millaisia lagotot ovat luonteeltaan, en tiedä, onko se vain minun oma tuntemukseni, mutta mielestäni lagotot ovat persoonia. Tuntuu, että jokainen lagotto on ihan erilainen ja hyvä niin  :)Luonteiden ääripäät ovat tietenkin asia erikseen...

[Marke Myyrä]

Olen miettinyt tämän ketjun keskustelua. Tuskinpa lagoton maine on siitä pilaantunut tai sen huonompi kuin minkä tahansa muun rodun, että jotkut ihmiset heittävät ennakkoluuloisia toteamuksia oman "tietämyksensä" pohjalta. Muistettakoon, että kielteisen uutisen levityskynnys on aina matalampi kuin myönteisen, ja tämä pätee myös puskaradioon. Näitä samanlaisia juttujahan puhutaan kaikista koiraroduista. On kamalan sairaita westieitä, irlanninsettereitä, valkkareita, koikkereita, cairneja... Eläinlääkärin kanssa oli tästä puhetta, ja hän totesi: "Tähän on "jalostus" johtanut." Hyvän koiran saaminen on aina onnenkauppaa ja pentua kuin pentua ostaessaan hyväksyy kylkiäisenä riskin koiran sairastumisesta tai luonteen puutteista. Mutta - so what? Surettaahan se tietysti, kun meidän sydänkäpyjämme (rotua, johon minä ainakin sen haasteellisuudesta huolimatta olen hurahtanut) arvostellaan epäoikeudenmukaisesti ja vääriin tietoihin perustuen. Mutta vieläkin: so what?

[Julia Åivo]

Pidättyväisyydestä on aika pieni askel epäluuloisuuteen.. Minusta toivotumpaa on että lagotto suhtautuu avoimen ystävällisesti ja kiinnostuneesti vieraisiin. Jos suhde omistajaan on kunnossa ja viettirakenne kohdallaan, kyllä koira sitten tarvittaessa osaa ignoorata vieraat ihmiset. Luca hullaantuu kun joku tulee rapsuttelemaan, mutta ei se ole ikinä agi/tokokentällä ollut ongelma eikä se lenkillä vedä ihmisiä päin. 

Ja miten pidättyväinen, mutta ei aggre/arka koira sitten käyttäytyy esim.  näyttelyissä? Ei ole huomaavinaan tuomaria, tuijottelee ohi?  Eihän koiran, varsinkaan aikuisen,  tarvi mitään hepulia saada, mutta jonkunlainen positiivinen reaktio vieraan lähestyessä, hännänheilautus ja jonkinlainen kontaktinotto vieraaseen on minusta toivottavaa.

[Hanna Salovuori]

Minusta tuossa Julian tekstissä puhutaan nyt kahdesta aika äärilaidasta. Sillä, huomioiko koira toko-/agikentällä (= töitä tehdessään) muut ihmiset ei ole välttämättä mitään tekemistä sen kanssa, miten se suhtautuu ihmisiin esim. lenkillä tai vierailuilla. Siinä missä pidättyväisyydestä on pieni askel epäluuloisuuteen on myös avoimuudesta pieni askel päälletunkevuuteen. Toki iloinen ja ehkä jopa syliin tunkeva koira on helpompi ja ehkä jopa toivottavampi kuin epäluuloinen, mutta niinhän kirjoitin aiemmin.

Pidättyväinen koira kohtaa näyttelyssä ym. vieraat ihmiset asiallisesti (katsoo kohti ym), mutta ei hakeudu itse heidän luokseen tai tunge iholle vieraiden tullessa lähelle. Minusta myös pidättyväinen koira voi heilauttaa häntää tuossa tilanteessa, vaikka ei ole ko. tilanteeseen itse hakeutunutkaan. Pidättyväinen koira ottaa kontaktia usein "hetken päästä", mutta ei välttämättä heti ensimmäiseksi. Arka koira sen sijaan väistää selkeästi, piilottelee selän takana eikä anna koskea missään vaiheessa. 

[Julia Åivo]

Onhan se myös koulutuskysymys. Taas esimerkkinä Luca. Jos se saa vapaasti tervehtiä, se pyörii ja röhkii, ehkä hyppii vasten (huono tapa josta ei olla niin aktiivisesti opeteltukaan pois) ja yleensä tarjoaa takamusta rapsutettavaksi. Näyttelyissä kun käytiin se oli käskyn alla (näytä!) jolloin se seisoi tuomarin tullessa, häntä alkoi heilua ja ehkä se jopa lipaisi tuomaria kädestä, mutta tassut pysyi maassa eikä se todellakaan "mennyt iholle". Silti se minusta oli avoin ja ystävällinen eikä pidättyväinen. Arvostelujen mukaan friendly/confident/nice character jos luonnetta kommentoitiin.

Mutta mielipideasioitahan nämä, ja jokaisella varmaan on oma käsityksensä siitä millainen lagoton tulee olla ja mikä on lagotolle ihanteellinen luonne. Minä yleensäkin tykkään että koira saa olla vähän riehakas ja "hullu", joten toki se vaikuttaa siihen millä silmällä lagottoja katsoo ja ehkä oma makuni ei ole ihan rotumääritelmän mukainenkaan.

[Hanna Salovuori]

Niin no, makuasioita todellakin. Minä tykkään etenkin Mion luonteesta, sitä ei tarvitse esim. näyttelyissä käskyttää olemaan aloillaan, mutta se kiinnostuu tuomarista (esim. jos tuomari heiluttaa jotain sen edessä tms) ja heiluttelee häntää. Se moikkaa kyllä ihmisiä jos annan luvan ja "halailee" mielellään, mutta ei hötkyä jos kiellän. Toisaalta se "villiintyy" kovinkin helposti kun jotain hommia tehdään. Tokokisoissa olemme saaneet käytännössä joka kerta hyvää palautetta siitä, että koiralla näyttää olevan tosi kivaa koko ajan (välillä ehkä jopa hieman liian kivaa  ) ja häntä heiluu.

Näyttelyiden luonnearvostelut ovat pääsääntöisesti kovin pintapuolisia, niille en kyllä itse anna arvoa kovinkaan paljon. Toki ne jotain kertovat, mutta aika vähän. Arankin koiran saa useimmiten opetettua näyttelytilannetta varten.

Itseasiassa luulen, että meillä Julia on aika samankaltainen ihanne tuon harrastuskoiran luonteen suhteen. Me vain ilmaisemme sen eri tavoilla, mutta päätellen siitä mitä kaikkea koiriemme kanssa teemme en usko että ihanteemme ovat välttämättä kovinkaan kaukana toisistaan.

[Helena Väisänen]

Tässä viestiketjussa on enempi näitä ihmisten huonoja kokemuksia lagotoista. Ja ajattelin lisätä hieman positiivista palautetta.  Eilen iltalenkillä kuulin toiselta koiran (irlannin terrieri)ulkoiluttajalta kuinka lagotot ovat ihanan lempeitä ja rauhallisia koiria!

[Marke Myyrä]

  Jatkan Helenan linjoilla: Eilen lenkillä tapasin herrasmiehen (todellakin!), joka talutti venäjäntoyta ja toyvillakoiraa. Hän pysähtyi silittämään Mindiä. Siinä hän totesi: "Kyllä nämä lagotot ovat avoimempia ja rohkeampia koiria, kuin ...[en mainitse verrokkirotua stereotypioinnin välttämiseksi !] Tätäkin voi ihan silittää!"

Annetaan siis hyvän kellon kuulua kauemmaksi kuin huonon!

[Heidi Lehtinen]

Lagoton "huono" maine tuntuu tulevan vastaan yhä useammin  Kun kerroin omistavani lagottoja niin kuuntelijan ilme muuttui torjuvaksi ja kertoi naurahtaen että kaikki hänen tapaamansa ja tietämänsä lagotot ovat olleet ongelmallisia ja vaikeita koiria. Kyseessä ihminen joka on työnsä puolesta koirien kanssa tekemisissä paljon. Kerroin että minullakin on tällainen "hankala" koira mutta oikealla kasvatuksella ja riittävällä aktiviteetilla sen käytös on muuttunut huomattavasti paremmaksi. En tiedä mutta ilmeestä päätellen hän ei hirveästi tuntunut kuuntelevan mistä Pepin käytös johtuu vaan laittoi sen rodun piikkin 
Ikäväähän se on kuulla negatiivistä palautetta omasta rodusta ja koirasta

[Tuulikki Kostylev]

Älä Heidi sure ihmisten puheita. Se joka ei tapa, niin ahdistaa niinhän se taitaa mennä. Mutta se minkä joku ottaa haasteena vastaan koiran luonteessa, on toisella iso ongelma.

Niinkuin eräs tosi alkuperäinen lagottojen kasvattaja on todennut: helppoja koiria saa Stockmannin leluosastolta. Näinhän se menee.

Hyvä kun luonneasioista puhutaan ja niihin asioihin jalostuksella onneksi pystytään vaikuttamaan. Eli eipä surra 

[Riikka Airaksinen]

Heh, meillä useimmiten vastaantulijat alottaa kysymällä "Onks se pentu"... Joo ei oo, energinen vaan ja tykkää ihmisistä