seuraava »

[jaanabrusin]

olisin kiinnostunut kuulemaan millaisia lääkkeitä teidän lagottoilla on.meidän sakari on seitsämän vuotias ja pennusta saakka ollut arka ja pelokas.Pelkotilat on vain korostuneet iän myötä.Pelkää kovia ääniä(ukkonen,mattojenpiiskaus,kun lumet tippuu katolta)sitten on pimeän pelko ja paljon muita pelkoja.Käytiin näiden pelkotilojen tähden lääkärissä ja saatiin eldepryl niminen lääke paniikkihäiriöihin.Onko jollain kokemusta tästä lääkkeestä.Kokeiltiin ensin DAP pantaa,mutta ei ollut vaikutusta.Sakarilla on tullut myös pelkotilojen tähden paljon turhaa haukkumista.

[Satu Suominen]

Hei! Lääkkeestä ei ole kokemusta, mutta mahtaako Sakari olla meidän Ferron veli?
Ikänsä ja nimensä perusteella sopisi. Ferro on myös ääniarka: ukkonen, ilotulitukset, ampuminen ym. aiheuttavat pelkoa. Ferro ei muuten ole pelokas, ainoastaan nuo äänet ja nekin vasta 2-vuotiaana.

[jaanabrusin]

sakari on syntynyt 23.7.04 tampereella.asumme Salossa.Pimeänpelko on myös hankala iltalenkkikin täytyy tehdä jo kahdeksan aikaan ei suostu lähtemään pimeällä ulos.Muuten ihana koira paitsi liina riippuvainen emännästä.On käynyt pennusta asti emännän kanssa vessassa jos laitan oven kiinni raapii oventakana.Voi johtua siitä kun olen aina ollut kotona.Seuraa emäntää joka paikkaan vielä seitsämänvuotiaanakin,kun en ota mukaan on tosi masentunut,kotiintuloni on yhtä juhlaa riehuu ja pussailee valtavasti.

[Julia Åivo]

Ei ole kokemusta ko. lääkkeen käytöstä koirilla, mutta ihmisillä Eldepryliä käytetään Parkinsonin taudin lääkkeenä. Aikaisemmin on kai käytetty masennuslääkkeenäkin, mutta ei enää nykyään. Sivuvaikutuksena voi olla esim. verenpaineen laskua, mutta en tiedä käykö koirille näin. Ihmisilläkäytetään masennuksen, paniikkihäiriön ja pakko-oireisen häiriön hoitoon eniten SSRI-ryhmän lääkkeitä. Näitä käytetään myös koirilla, ja ajattelisin näiden  olevan parempi vaihtoehto ahdistuneisuuden hoitoon koirallakin kuin Eldepryl? Googlettamalla löytyy SSRI-lääkkeiden käytöstä koirilla ihan hyviä artikkeleita. Sitten on myös busbironi, kauppanimellä Buspar, jota koirillakin on käytetty ahdistuneisuuden hoitoon. Koirien lääkintä on toki erilaista kuin ihmisten, mutta vaihtoehtoja siis on, jos tuo Eldepryl ei auta.

Nicholas Dodmanin "Koira joka rakasti liikaa" kannattaisi ehkä lukea. Siinä on paljon erilaisten pelkotilojen hoidosta. Jenkkityyliin lääkkeitä käytetään aika herkästi, mutta jos koiran pelkotilat ovat hyvin rajoittavia, en näe lääkkeiden kokeilua mitenkään pahana. 

[Satu Suominen]

Ferro on samasta pentueesta kuin Sakarikin:). Ääniarkuutta siis ainakin on siis näillä kahdella sisaruksella, muista ei ole tietoa. Me asutaan Keravalla, mutta mökkeillään lähellä Saloa Sammatissa.

[jaanabrusin]

kiitos Julia kirjoituksestasi.Itse en tiedä lääkkeistä yhtään mitään ,ja ei ola koskaan kiinnostanut niin ei ole tullut luettua.
 Ajattelin kokeilla Sakarille kolmen kuukauden kuuria jonka lääkäri kirjoitti jos ei ole huomattavaa vaikutusta,niin lopetan sitten,ja mietin taas uudelleen tilannetta.

[Heidi Lehtinen]

Entä epilepsialääkitys koiralla? Onko lääkkeistä suurta vahinkoa jos niitä määrätään koiralle ns. kokeiluun kun ei ole varmuutta epilepsiasta?
Peppi on saanut edelleen harvakseltaan toistuvasti epileptisiksi luonnehdittavia "kohtauksia" joiden aikana mm. lipoo huuliaan, maiskuttaa, jää paikalleen tuijottamaan, syö olemattomia roskia lattialta, näykkii ilmaa, on poissaoleva, sekava, jäykät liikkeet ja säpsähtelee ilman näkyvää syytä. Omituinen käytös alkaa usein ilman mitään ennakoivaa tapahtumaa ja kestää parista minuutista yli puoleen tuntiin.
Viime viikon pe sairaanhoitajana työskenteleva tuttumme oli kylässä ja näki livenä tätä käytöstä, hänen mielestään yhteneviä piirteitä ihmisten epileptiseen käytökseen oli havaittavissa. Eläinlääkärikin on tätä aiemmin epäillyt. Ongelmana on ettei asiasta voida saada täyttä varmuutta ja koska käytöstä tapahtuu harvakseltaan pari kertaa kuussa niin en haluaisi varmuuden vuoksi alkaa lääkkeitä kokeilemaan josko tilanne muuttuisi ja tällainen käytös jäisi pois. "kohtauksista" ei ole arjessa haittaa, toki ne vähän ihmetyttävät että mistä on kyse mutta mielellään en lääkitsisi niiden takia. Jos koiralla olisi kouristuksia ym niin silloin tottakai hoidettaisiin lääkkeillä mutta kun nyt vasta havainnoidaan koiraa ja kirjataan muistiin näitä tapahtumia. Välillä tuntuu että el.lääkärit melko helposti määräävät lääkkeitä ennenkuin diagnoosista on varmuutta  Meille suositeltiin epilepsialääkityksen aloittamista jo kuukausia sitten varotoimena, nähtäisiin auttavatko omituiseen käytökseen vaiko eivät. En silloin lääkitystä suostunut aloittamaan enkä ole varma haluanko aloittaa ennen varmaa tietoa onko siihen tarvetta.

[Päivi Solmula]

Meillä Sakarin ja Ferron siskopuoli isänpuolelta Tara söi tämän kesän Clomicalmia ja äänien kanssa oli kyllä vähän helpompaa. Ei ryntäillyt enää ukkosella huoneesta toiseen, vaan etsi yhden turvapaikan, jossa pysyi, kunnes rauha oli maassa. Tai tuli viereen, jos rytinä ei ollut ihan päällä. Mutta jos joku meni ulos, piti hirveän piipityksen, kun joku oli lähdössä ja kamalan torumisen, kun tämä tuli takaisin. Siihen asti piti ovi olla lukossa, ettei olisi rynnännyt pihalle "pelastamaan"... Välillä tehtiin namirinkiä tai sai possunkorvasiivun syötäväksi. Tosin monesti söi sen vasta, kun pauke hellitti. Sen verran ollaan tyytyväisiä, että joulukuussa on tarkoitus aloittaa lääkitys reiluksi kuukaudeksi uudelleen, jos vuoden vaihde sujuisi vähän rauhallisemmin.

Clomicalmia käytetään apuna koirien omistajasta erossaoloon liittyvien häiriöiden hoidossa yhdessä käyttäytymiseterapian kanssa. Sitä käytetään myös äänipelkojen hoitoon yhdessä käyttäytymisterapian kanssa. Kesällä ei uskallettu paljon Hui kauhistus CD:tä soitella ukkosten vuoksi. Mutta elokuussa aloitettiin soittamaan levyä aina syödessä. Välillä oli myrskyä, välillä tuulta ja välillä ukkosta. Nyt on kuunneltu "ruokamusana" ammuntaa kaksi kertaa päivässä. Ei reagoi enää starttipistoolin ääneen sisällä, vaikka levy soisi kovaakin. Tietää, että jotain hyvää on tulossa. Ulkona korvat menevät välillä vähän taakse, kun varuskunnasta alkaa kuulua pauke. Mutta veto kotiin ei ole enää kamala. Seuraavana on ohjelmassa ilotulistuksen ääniin totuttaminen. Eli luulen, ettei pelkkä lääkitys auta Sakarinkaan tapauksessa, vaan rinnalle tarvitaan siedätyshoitoa. Hui kauhistus CD:tä voin suositella kaikille!

[Julia Åivo]

Clomicalmia on jotkut kehuneet, sillä on aika vähän haittavaikutuksia ja moni on saanut hyvänkin avun. Sitä saa ihan käsikauppalääkkeenäkin. Mutta sitä ei saa käyttää yhdessä esim. Eldeprylin kanssa!

Epilepsiadiagnoosi koiralla ei taida aina olla ihan helppo juttu, en tiedä miten rutiinisti esim. aivosähkökäyrää(EEG) koirille tehdään ja osaako niitä kukaan edes tulkita Ja magneettikuvauskin on sikäli turha, että koirille ei kannata lähteä neurokirurgisia toimenpiteitä tekemään. Toki magneettikuva voisi diagnoosia tukea, mutta epilepsiakohtauksille syitä on useita ja usein magneetti on ihan normaali, joten sen tekeminen koiralle on kustannus-hyötysuhteeltaan aika ongelmallista..

Kohtausten toistuessa "kohtauskynnys" voi laskea ja kohtauksia voi tulla yhä useammin. Toistuvat kohtaukset voivat myös aiheuttaa kognitiivista tasonlaskua ja ihmiselle tietenkin tuossa tilanteessa aloitettaisiin lääkitys(jos siis kohtaukset diagnosoitaisiin epileptisiksi). Koiran kanssa asia olisi ehkä mononutkaisempi.. Jos kouristuskohtauksia ei ole, kohtaukset ovat yleensä lyhyitä ja koira toipuu ennalleen suht nopeasti en ehkä itse aloittaisi  lääkitystä. Toisaalta jos koiran luonne alkaisi muuttua sitten varmaan olisi järkevää lääkitystä kokeilla. Suomessa taitaa olla pari eläinneurologia, itse varmaan mielenkiinnosta kiikuttaisin koiran   heille nähtäväksi ja magneettikuvattavaksi jos kyseessä ei olisi kouristuskohtaukset jolloin lääkekokeilu olisi varsin selvä asia.   


Koirilla epilepsialääkkeenä  tavallisimmin käytetään fenobarbitaalia, Suomessa sitä käytetään ihmisillä enää poikkeustapauksissa. Sen haittavaikutuksia ihmisillä on uneliaisuus, riippuvuus, mahdolliset maksatulehdukset mutta koirista en tiedä.

[Päivi Solmula]

Oltiin viime viikko Vuokatissa lomalla, jossa kävimme koiran kanssa useasti ampumaradan ihan vieressä. Sekä päiväsaikaan, että illalla. Mökillä se kuunteli ammuntaa Hui kauhistus CD:ltä aina syödessä. Ja ampumaradan vieressä käyntiin syömässä nameja melkein joka päivä. Yhtenä päivänä oltiin jopa samassa rivissä ampujien kanssa... Laukaus=>nami ja loppuvaiheessa koira jo innokkaana hyppi minua vasten, että eikö niitä nameja tule, kun ammuntaa ei kuulunut. Ei mitään merkkiä korvissa tai hännässä pelkäämisestä. Ampumarata sijaitsee hiekkaseinämien ympäröimänä montun pohjalla, eli se pauke todella kuuluu, jos siellä ammutaan. Kesällä samaisen ampumaradan läheisyyteen ei ollut mitään asiaa, jos ammuntaa kuului. Eli nyt mukanani oli ihan eri tyttö. Mutta työtä, työtä ja vielä kerran työtä se on vaatinut. Ja huom. koiralla ei siis ole minkäänlaista lääkitystä nyt päällä.

Maanantaina aloitettiin ilotulituksen kuuntelu, joka on meillä ohjelmassa siis seuraavat kaksi kuukautta ainakin kahdesti päivässä. Clomicalm lääkityksen aion kyllä varulta vuoden vaihteeksi ottaa käyttöön myös. Suosittelen kaikille siedätyshoitoa Hui kauhistus levyn kanssa! Mutta aikaa sen oikea käyttö siis vaatii!!!

~Päivi ja Tara ~

PS. Koira ei enää reagoi esim. ääneen, joka kuuluu  jos joku paiskaa auton oven lähellä kovaa kiinni. Pysähtyy ehkä hetkeksi katsomaan ja jatkaa sitten matkaansa.

[Mari Hiltunen]

Meilläkin on tuo Hui Kauhistus! -levy jossain. Banjo kun pelkää ampumista ja raketteja. Hienoa jos se jollain toimii mutta meillä ei. Voin soittaa levyä vaikka täysillä ja koira ei reagoi, televisiossa saa ampua ja ilotulittaa ja koira ei reagoi. Banjo reagoi VAIN aidoille äänille. Tätä olen kysynyt mm. Nina Mennalta ja monelta muulta äänipeloista tietäviltä että mitäs nyt tehdään. Ei ole kukaan osannut vastata tai ovat olleet kanssani samaa mieltä että ko. levystä ei meidän tapauksessa ole mitään apua... 

[jaanabrusin]

meillä on sakarin kanssa sama juttu reakoi vain aitoihin ääniin.NUKKUU VAIN IHAN RAUHASSA JOS TULEE PAUKETTA LEVYLTÄ TAI TELKKARISTA.Hankala tilanne.

[Päivi Solmula]

Meillä tuo clomicalmin syöminen kesällä auttoi asiaan + tehtiin namirinkiä tai jotain muuta kivaa, kun esim. ukkonen lähestyi. Ja en usko, että selvitään vuoden vaihteestakaan ilman lääkitystä. Mutta siedätys auttoi ainakin sen verran ilotulituksen pelkoon, että venetsialaisten aikaan, kun täällä oli tosi iso ilotulitus yhden liikkeen avajaisten vuoksi koira nukkui kyljellään paukkeen alkaessa. Nosti päätään räiskeen ajaksi ja laski alas, kun pauke loppui. Ja jatkoi uniaan. Ei mennyt edes saunaan piiloon. Ukkosella menee saunaan tai muualle turvalliseksi kokemaansa paikkaan, jos pelko tulee päällimmäiseksi.... Mutta ei enää ryntäile huoneesta toiseen hysteerisenä niin kuin ennen. Tämän kesän myrskyjen/ukkosten jälkeen menikin sitten aika pitkä aika, kun kuunneltiin aluksi tuulta ja sadetta. Koska aina kun alkoi tuulla kovaa, koira oli sitä mieltä, että kohta alkaa jyristä.
 
Tuo ampumaradalla koetut positiiviset kokemukset olivat siis minullekin ihan yllätys. Mutta se ei tarkoita, ettei yllättävä ampuminen voisi tuoda taas pelkoja esiin. Siksi meillä se levy soi jatkossakin päivittäin. Ja ulos ei olla menossa ukkosella tai ilotulituksen aikana. Se on ihan eri asia sisällä, kuin ulkona. Tuo ampumaratajuttu oli ihan eri asia. Jaa siihenkin otettiin "tuntumaan" hitaasti edeten. Ja etenemistä oltaisiin heti muutettu, jos koira olisi näyttänyt pelkoa. Etuna meillä oli kyllä myös tuo koiran suunnaton ahneus. Sorsametsällekään en ole sen kanssa lähdössä. Sen verran se ammuntaa kuitenkin pelkää. Eli tilanteemme ei siis ole pysyvä. Pitää ajatella, että kerran ääniarka, aina ääniarka. Mutta sen elämää voi helpottaa siedätyksellä...

[kaarina salo]

Ukkonen aiheutaa Fenolla 10v. paniikin joka on iän myötä pahentunut. Viime kesän ukonilmat otti jo todella koville. Pahimmillaan (ei oltu silloin kotona) tapetti kynsitty oven vierestä, turvaportti joka tosin ei ollut ruuveilla kiinni revitty paikoiltaan, saunan ovi avattu (en käsitä miten on voinut saada auki) ja Feno löytyi saunan lauteiden alta vapisevana. Saunaanhan se ei koskaan ole halunnut aiemmin mennä.
Siinä vaiheessa oli pakko mennä hakemaan apuja lääkäriltä. Hän suositteli rauhoittavaa Xanor-lääkettä jota on nyt testattu myös eläimille. Pari kertaa on nyt tätä ukkosenilmalla kokeiltu ja hyvinhän se toimii. Naapurin kanssa sovimme jos päivän aikana alkaa ukkonen paukkua niin hän käy lääkkeen antamassa.

[Heidi Kaijanen]

Meillä Nana syö uutena vuotena Alproxia ( ihmisten paniikkihäiriölääke).Lääkkeellä ei ollut meillä mitään näkyviä sivuvaikutuksia eli koira ei ole mennyt miteenkään "löysäksi" niin kuin jollain paukkuarkuuteen määrätyillä lääkkeillä on tapana tehdä vaan kuuntelee kyllä ilotulituksia, mutta ei enää tärise, läähätä eikä juokse pitkin kämppää vaan malttaa jopa vähän koisia mamman kainalossa. 

Eilen meille suositeltiin lekurissa Calmex-nimistä uutta tuotetta, joka ei olisi reseptilääke. Pitänee sitäkin kokeilla, kun ei viitsisi noita voimakkaita lääkkeitä syöttää kuin uutena vuotena. (meillä pelätään siis ilotulituksen lisäksi ukkosia ja autoilua ja joskus kaatosateita jotka Nanan mielestä aina ennakoivat ukkosta...) DAP, Rescue remedy ja valeriana tabletit ym luontaistuotteet on kokeiltu ja todettu tehottomiksi. Ja Hui Kauhistus CD on menettänyt tehonsa, mutta aitoihin ääniin reagoidaan edelleen. Että douppaus jatkukoon...

Mutta tsemppiä kaikille paukkuarkojen koirien omistajille näin uuden vuoden lähestyessä!