seuraava »

[jaanabrusin]

 ???meidän Sakarilla on paljon noita pelkotiloja yksi,mutta ei helpoin on lääkärissäkäynnit.kun mennään lääkäriin on odotustilassa aivan paniikissa.Tärisee niin paljon että itsekin tärisee kun sakari istuu jalan vieressä.Kun lääkäri tulee hakemaan on vain yksi suunta ulkoovi.lääkäri tulee ja juttelee rauhallisesti lähdetään lääkärin kanssa huoneeseen Sakari tulee perässä ja tärisee koska ei halua jäädä yksin koska se pelottaa vielä enemmän.Trimmaus reissu meni viime kerralla aika hyvin trimmaaja nauroi,että Sakari heilutti nyt ensimmäistä kertaa vähän häntää,vaikka hän on trimmannut jo monta vuotta .huom:aivan vähän,mutta edistystä sekin.Ollaan myös kokeiltu kaikki keinot vuosien varrella mitä on tullut vastaan ollaan käyty myös terapeutilla.Nyt parhaillaan kokeillaan paniikkilääkitystä.onko toisilla vastaavanlaisia kokemuksia???

[Julia Åivo]

Aika moni koira  inhoaa eläinlääkäriä, mutta se on tietty vähä eri asia onko koira täydessä paniikissa vai kettuuntunut. Luca on muuten olevinaan kovis, ja kaikkiin ihmisiin suhtautuu hyvin ja reippaasti, mutta eläinlääkäriä se inhoaa. Sillä oikein naama venähtää kun se näkee meidän vakieläinlääkärin odotustilassa.. Toisaalta se antaa kyllä tutkia, ei ole paniikissa tai yritä purra jne, mutta näkee että ei se tykkää. Näyttäisi keskisormea jos voisi.

Uskoisin että jos koiralla on muutenkin pelkotiloja, niin eläinlääkäri on yksi hankalimmista pakoista. Vieraita koiria, pelkääviä koiria, epäilyttäviä hajuja ja ehkä kipua eri toimenpiteissä. Aika harvassa paikassa vaan saa eläinlääkärin kotikäynnille, joten ei kai siinä auta kuin toivoa että vastaanotolle olisi asiaa mahdollisimman vähän..

Tämän ja toisen viestin perusteella kuulostaa että Sakarin tilanne olisi aika hankala. Jos rakennuspalikat ei ole kohdallaan, omistaja ei voi hirveästi vaikuttaa siihen millainen koirasta tulee. Dominoivan, vilkkaan koiran kanssa pärjää pitkälti maalaisjärjellä ja jämäkkyydellä, mutta hyvin aran koiran kanssa on monesti paljon vaikeampaa. Teillä siis on lääkitys kokeilussa, toivottavasti siitä olisi apua. Diapam ja muut rauhoittavat on huono vaihtoehto pitkässä juoksussa, mutta tilapäisesti "pahoissa paikoissa", esim. uutena vuotena, käytettynä voivat olla paikallaan. Käyttäytymisterapioillakin voidaan auttaa tiettyyn pisteeseen, mutta jos lääkkeet ja terapia ei auta niin täytyy tietty miettiä mikä koiran elämänlaatu on. Jos koira on fyysisesti terve niin sen pois laittaminen on kamala ajatus, mutta hankalat luonnepuolen asiat voi tuottaa koiralle yhtä paljon ja enemmänkin kärsimystä kuin risat lonkat tai paha allergia jne.

[Heidi Lehtinen]

Itselläni ei ole koskaan ollut arkaa koiraa mutta ystäväni espanjanvesikoiranarttu oli todella arka joten jonkinlainen kuva on muodostunut millaista elämä aran ja pelokkaan koiran kanssa voi pahimmillaan olla  Olin hoitamassa koiraa viikon verran pari vuotta sitten enkä nähnyt sitä koko aikana kuin vilaukselta tai kurkistamalla sängyn alle missä se kyhjötti sillä aikaa kun siivosin tarpeet lattialta ja laitoin ruoat/vedet kuppiin. Olin silti koiran seurana asunnossa 3-4h päivittäin vaikka ilman omistajan tuomaa turvaa koira ei halunnut mihinkään kontaktiin vieraan ihmisen kanssa vaan vetäytyi piiloon jonnekin minun lukiessani kirjaa sohvalla jotta en ahdistaisi koiraa enempää. Se ei suostunut ulkoilemaan kanssani kertaakaan, ei tullut edes niin lähelle että sen hihnaan saaminen ilman pakkoa olisi ollut mahdollista. Koira ei luottanut keneenkään muuhun kuin omistajaansa, muu maailma oli täynnä kaikkea pelottavaa ja ahdistavaa. Onneksi ystäväni teki oikean ratkaisun ja nukutti koiran uneen kun tuli aika muuttaa yhteen poikaystävän kanssa koska en usko että koira olisi koskaan sopeutunut asiaan ja olisi ollut väärin alkaa etsiä sille uutta kotia. Tilanteen seuraaminen sivusta oli todella surullista mutta koiraa ei voitu mitenkään auttaa koska käyttäytyminen alkoi jo pikkupentuna. Toivottavasti Sakari saa lääkkeistä apua arkuuden lievittämiseen ja pystyy elämään onnellista koiranelämää  Arkakin koira voi varmasti elää hyvän elämän, en tarkoita tekstilläni että arka/pelokas koira tulisi lopettaa mikäli apua ei löydy vaan kerroin ystäväni tapauksesta

[Julia Åivo]

Ei minustakaan "pelkkä" arkuus ole syy koiran lopettamiseen, vaikka elämä aran koiran kanssa voi hankalaa ollakin. Mutta jos koira on jatkuvassa stressitilassa ja ahdistunut, eikä mikään auta, niin hyviä vaihtoehtoja on aika vähän.  Puhun nyt yleisellä tasolla, Sakaria esim. en ole ikinä nähnyt eikä pelkän tekstin perusteella voi kovin pitkälle vietyjä johtopäätöksiä tehdä. Jos koira on kotona pääosin rento ja sen kanssa perustoiminnot, vaikkapa lenkkeily onnistuvat, niin silloin arkuuden kanssa pärjää, ainakin erikoisjärjestelyin. Mutta jos koiran hermorakenne on sellainen että se on jatkuvasti hälytystilassa, reagoi joka rapsaukseen voimakkaasti ja on kotona koko ajaan hermostunut ja läähättävä, sen elämästä on aika vaikea tehdä edes siedettävää.

[jaanabrusin]

Sakari on kotona todella mukava kävelee vaan perässäni jos istun se istuu vieressä jos nukun se nukkuu jalkojeni päällä.Autossa tykkää olla lomaillaankin paljon kotimaassa.Meillä on neljä lapsenlasta kaksi oli ennen Sakaria on tottunut olemaan lasten kanssa.kun leikin pienempien kanssa lattialla Sakari on vieressäni.kun huudan lapsille kuka tulee mamman syliin Sakari on heti sylissä.ainut tilanne kun Sakari lähtee vierestäni pois on kun lapset huutaa että NYT LEIKITÄÄN KOULUTYTTÖÄ JA KOIRAA se tarkottaa ,että Sakari laitetaan valjaisiin ja talutetaan pitkin taloa siinä vaiheessa Sakari menee pöydän alle piiloon eikä tule pois vaikka lapset kuinka houkuttelee.Pentuna se oli pari kertaa koirahoitolassa kun oltiin ruotsin risteilyllä hoitaja kertoi,että oli vaan kopissa ja kurkisteli ikkunasta kun hän tuli tarhalle.Toisen kerran kun lähdettiin niin itkin koko matkan satamaan ja ajattelin Sakari ressukkaa ja päätin ,että oli viimeinen risteily en pystynyt nauttimaan matkasta.Ehkä olen itsekin liian herkkä.kerran oltiin mieheni kanssa elokuvissa vein Sakarin tyttäreni luo joka asuu kerrostalossa se makoili koko ajan oven edessä ja odotti meitä ei pystynyt tekemään mitään ei edes herkkupalat auttaneet tilannetta.Pentuna kun lähdettiin ulos eikä otettu mukaan meni oven eteen makaamaan eikä meinannut päästää millään ulos sitä sitten harjotelttiin joka ilta ja lopulta se onnistui.pentuna käytiin yleiskoulutus,jälkikoulutus ja sienikoulutus kaikki meni todella hienosti sitten koitettiin agilityä se pidettiin hallissa paniikki iski välittömästi ei suostunut lähtemään ovelta eteenpäin tärisi vain elikkä se halli oli liian pelottava ulkokentällä kaikki sujui hyvin.Jos meille tulee tuttuja vieraita Sakari haukkuu vähän aikaa ja juoksee hermostuneene ympäri.Jos on oudonpia vieraita haukkuminen ei tahdo loppua ja on todella noloa,kun koira haukkuu koko ajan välillä on ollut pakko laittaa alakertaan,kun on niin hermostunut.Toivotaan lääkkeestä apua