seuraava »

[Tuija Salminen]

Mielenkiinnosta kyselen, että milloin oma lagottosi on rauhoittunut eli ns. aikuistunut?

Meillä Pipo, joulukuussa 2 v täyttävä on rauhoittunut kesästä lähtien aivan kohinalla. Ylimääräinen touhotus lenkillä (vetää remmissä ajoittain edelleen, varsinkin jos mukana on taluttajan lisäksi muita) on vähentynyt selvästi. Tänään päästin aamulenkillä pojan vapaaksi keskellä taajamaa ja annoin jolkotella pitkin ojanpohjia, kun en pimeydessä viitsinyt otsalampusta huolimatta lähteä metsään.

Selvää aikuistumista on siis ilmassa. Onneksi se hulvaton veijarimieli löytyy koirasta vielä usein ja silloin poikaa ei pitele mikään. Hajujen mukana mennään pelloilla ja metsässä lujaa ja vauhti on silloin hurjaa. Olen vaan nyttemmin oppinut lukemaan koiraani entistä paremmin ja siitä myös tuo "siiman antaminen" yleisillä paikoilla. Jotenkin vaan osaan tietyissä tilanteissa luottaa tuohon rakkaaseen lemmikkiin entistä enemmän.

[Mari Hiltunen]

Tekis mieli vastata että never 

Toiset puhuu kahdesta, toiset kolmesta. Meidän poikien osalta en osaa kyllä ottaa kantaa jos ei lasketa sitä ihan pentuaikaa ja sitten ns. aikuista koiraa. Banjo on kohta 8v. on kyllä varsinainen vekkuli edelleen 

[Niina Auvinen]

Tekisi mieli vastata never, also 
... Arttu tulee tammikuussa 10v, edelleen kuin day one! 

[Riitta Häyrynen]

Arttu on sitten mummiinsa tullut

[maija karjalainen]

Pupu on 2 ja risat ja sen on myös kohinalla "aikuistunut". Se on edelleen vekkuli, leikkisä ja ihan täysi pelle. Välillä on pakko hyräillä sille hiljakseen sitä sirkus musiikkia, kun tilannekomiikka on niin kohdillaan.  Mutta se aikuisuus näkyy sitten siinä, ettei toiminta ole ihan niin impulsiivista kuin penskana - siis on mahdollista, että aivomutkan kautta pyörähtää herne, joka aiheuttaa toiminnan pysähtymisen ennen vahinkoa/tahatonta kurittomuutta (esim. se hihnakävely) tai harkintavaiheen ja ihan niin usein ei koira päädy tianteeseen, jossa se selkeästi ihmettelee itsekin, että miten tässä näin kävi. Se on jo meidän arjessa kovasti tuntuva "aikuistuminen"  Ja sen pidemmälle ei tarvitse aikuistuakaan. Haluan, että se saa luomusti pysyä hiukan kurittomana kakarana, jollaisena se on selkeästi elementissään ja onnellinen ja iloinen koira.

[elina aula]

Never  Voihan tietty välillä olla vähän seesteisempiäkin kausia, mutta kyllä sit taas lähtee...

[Tuulikki Kostylev]

Meillä aikuistuminen toi keskittymiskyvyn parantumista ja pitkäjänteisyyttä, sanoisiko 3-4 iässä olen havainnut näillä henkistä kypsymistä 

Rauhoittuminen tai seestyminen ei ole meidän pojista osuvin ilmaus. Roni on ollut syntymästään asti so cool, muttei flegmaattinen: kova poika puuhailemaan ja todella kaipaa tekemistä. Aikuistuessaan lopetti sellaiset hulluttelut kuin sukkien ja lelujen syömisen. Rico taas oli pentuna/nuorena varsinainen pyörivä väkkärä, mutta aikuisena malttaa olla paikallaan esim. trimmatessa. Leikkisyys ja hyväntuulinen touhukkuus tekevät näistä vieläkin aika pentumaiset. 

Työhalut ovat kyllä kovat aikuisilla uroksilla, todellakin toiminnallisia koiria parhaassa iässään (Rico huomenna 4 v. ja Roni joulukuussa 7 v.) Tosin uumoilen, että virtaa, intoa ja vekkulia asennetta näissä riittää vanhanakin. Lagotosta ei varmaankaan tule vanhana tylsää mörrimöykkyä, joka vain nukkuisi! Treenien ja raskaan lenkin jälkeen ainoa väsynyt olen yleensä minä  , näillä löytyy moottorissa tehoja.

Edelleen kumpikin ovat ajoittain kovia vetämään - nenä vie, vietti vie. Vaikka auki ollessa tottelevat ja ovat hyvin kuulolla, en signaaliherkkyyden ja nopeiden reaktioiden takia uskalla pitää auki autotien lähellä. Lenkitän useimmiten kumpaakin yhtä aikaa ja kaksin on kiva innostua kaikesta mahdollisesta.

[Heidi Lehtinen]

Aapo on luonteeltaan rauhallinen eikä pidä meteliä itsestään joten sitä luullaan usein senioriksi vaikka ikää vasta 3,5 vuotta. Se suhtautuu asioihin tyynesti ja sopeutuu vaivattomasti melkein tilanteeseen kuin tilanteeseen. Välillä tuntuu että se on jo niin "vanha" ettei se jaksa Pepin sähellystä vaan vetäytyy sivummalle omaan rauhaansa. Aapo viihtyy parhaiten kainalossa rapsuteltavana, toki se pitää pitkistä lenkeistä ja aktivoinnista muttei vaadi niitä vaan sopeutuu tarpeen vaatiessa vähempään.

Peppi täytti juuri neljä vuotta mutta sen käytöksessä ei ole näkyvissä mitään aikuistumisen merkkejä. Se on kuin pieni lapsi, tekee ensin ja miettii (ehkä ) myöhemmin. Se on pohjattoman utelias ja haluaa tutkia jokaisen asian itse. Toisaalta se suhtautuu välillä asioihin todella varautuneesti ja näkee "mörköjä" varsinkin ulkona. Juuri impulsiivisuus tekee siitä niin pentumaisen ja sen tanssiva tyyli liikkua, se sipsuttaa ja hyppelehtii sinne tänne. Täytyy toivoa että Peppikin oppii jossain vaiheessa ajattelemaan ennenkuin toimii ja että käytös muutenkin hieman tasaantuisi. (vaikka ihastuinkin siihen juuri sen takia millainen se on, täysin omanlaisensa persoona luonnonlapsi ja koiramaailman Peppi Pitkätossu)

[Tuija Salminen]

Kuten viestin aloituksessa kirjoitin, niin onneksi Pipolla löytyy veijarimieltä ja vauhtia päivittäisillä lenkeillä eli silloin ei aikuistumisesta ole tietoakaan Ylimääräinen kotivouhotus on kuitenkin poissa, tosin tällä kaverilla ei ole koskaan ollut ongelmia rauhoittumisen suhteen. Kotona köllötellään rauhassa, vapana painellaan täysillä.

[Hannele Törmänen]

Mummu-lagottomme Cry Out Piper eli Paipperi ei varmaan rauhoitu koskaan. Se on 8v 4kk vanha. Leikkisä kuin mikä ja pirteä. Jaksaa 4kk ikäisen iltatähtensä kanssa leikkiä tuntikausia joka päivä, vaikuttaa yhtä nuorelta kuin pieni tyttärensä. Hauska katsoa kun äiti ja tytär pistää yhdessä ranttaliksi.

[Satu Launonen-Tiala]

Meillon vissiin jollain tapaa vammanen lagotto sitten (kiitti Hannele ) kun 5-kuukautisena se on rauhallisuuden perikuva, keskittymiskyky on ihan huippu kun motivaattorit on oikeat (=ruoka), virtaa toki löytyy tarvittaessa mutta kotioloissa todella rauhallinen kyljen kyhnyttäjä ja ulkona nätisti kontaktissa tarkkailee maailmaa, välillä toki saa hepuleita niinku koiran kuuluukin mutta tosiaan odotan koko ajan että millon se penturiiviöinti alkaa kun ei ole näkynyt.. Toki odottelen että sähläys alkaa kun tytöt alkaa kiinnostaa..

[Julia Åivo]

Ehkä lagotot on keskimääräistä leikkisämpiä koiria, ja koirasosiaalisina usein tykäävät aikuisinakin liekkiä muiden kanssa? Luca on tässä suhteessa vähän epätyypillinen lagotto. Virtapiikkihän se on edelleen kohta 7v iässä, mutta selvästi se aikuistui 2v iässä niin että muiden koirien kanssa leikkiminen ei enää kiinnostanut. Urosten kanssa se pärähtää hyvin äkkiä jos joku hyppää vasten tai käyttäytyy yhtään dominoivasti, nartutkin kiinnostaa lähinnä lähellä juoksuaikaa. Narttuihin ja leikattuihin uroksiin se toki suhtautuu ystävällisesti ja kohteliaasti.