seuraava »

[Heidi Lehtinen]

Tänään kävi ikävä ja harmillinen tapaus lenkillä 
Ollaan nyt 9kk ajan Pepin kanssa harjoiteltu ohitustilanteita ja "koirasosiaalisuutta". Oltiin päästy tähän mennessä siihen pisteeseen että ohitustilanteet pysyivät hallinassa ja sieti muut koirat kunhan sen ei tarvinnut mennä lähikontaktiin vaan sai pitää oman tilansa. Haukkui satunnaisesti muttei enää räyhännyt ja luotti siihen että minä "laumanjohtajana" suojelen sitä ja hallitsen tilanteen. Peppi käyttäytyi jo selvästi rennommin muiden koirien lähellä ja otti hyvin kontaktia minuun häiriöistä huolimatta. Olen aina pitänyt huolta että kierrämme koirat tarpeeksi kaukaa muutaman metrin päästä ja emme kohtaa ketään kasvotusten vaan vaihdan aina kadun puolta jos mahdollista tai menemme tien sivuun jotta Peppi tuntisi olonsa turvalliseksi.

No,olimme kävelemässä pyörätietä pitkin ja näin vastaantulevan naisen ja hänen uroskoiransa setterin ja collien. Olemme tulleet useasti lenkillä vastakkain ja kerran aiemmin setteri karkasi ulkoiluttajaltaan ja pelästytti Pepin pahasti. Colliet ovat Pepin inhokkikoiria, en tiedä johtuuko siitä että entisessä kodissa sillä oli kaverina tyttöcollie jonka kanssa se ei tullut toimeen.
Pysähdyin koirien kanssa tienlaitaan ja olin ottamassa niitä kontaktiin kun collie karkasi pannasta ja juoksi luoksemme. En ehtinyt reagoida mitenkään tilanne tuli niin yllättäen. Peppi kävi samantien collien päälle, yritti purra sitä ja rähisi kamalasti. Tähän asti se on vieraita irtokoiria kohdatessaan vetäytynyt jalkoihini murisemaan pelokkaana mutta nyt se ampui päälle saman tien todella hyökkäävästi. Collie väisteli Peppiä parhaansa mukaan ja näykki takaisin pyörien koko ajan jaloissani mikä vaikeutti koirien erilleen saamista omani kun olivat hihnoissa. Onneksi Aapo vetäytyi tilanteesta eikä lähtenyt tappeluun mukaan. Sain hihnaa kiristämällä pidettyä Pepin jotenkuten hallinassa eikä se päässyt kunnolla collieen käsiksi hampaillaan ennenkuin koirien taluttaja sai otettua koiransa kiinni. Pepin elekielestä kävi kyllä selväksi ettei sillä ollut aikomustakaan luovuttaa ja se yritti kiihdyksissään purra käteeni pariin otteeseen kun pitelin sitä kiinni ettei se rynninyt takaisin collien kimppuun. En ole koskaan nähnyt sen olevan yhtä hyökkäävä ketään koiraa kohtaan joten reaktion voimakkuus tuli yllätyksenä. Nainen ei tuntunut olevan tapauksesta kovinkaan huolissaan, pyyteli anteeksi ja vakuutti ettei koiralle käynyt kuinkaan. Juttelimme hetken ja koko ajan Peppi yritti jatkaa rähinäänsä eteenpäin nojaten häntä selän päällä ja rähisi hampaat irvessä. Sain sen hallintaan vain ottamalla tiukan otteen kuonosta ja pitämällä sitä pakolla aloillaan.

Tapaus ei aluksi tuntunut minusta kovin pahalta ja ajattelin että meillä oli vain huonoa tuuria kun collie pääsi irti. Jatkoimme matkaa ja hyvin pian selvisi kuinka pahaa jälkeä välikohtaus on saanut aikaan: nyt Peppi ei enää luota kykyyni pitää huolta sen turvallisuudesta vaan räyhää todella agressiivisesti kaikille näkemilleen koirille lähellä tai kaukana. Sen asentokin on muuttunut, se kulkee jännittyneenä häntä selän päällä ja tarkkailee ympäristöä valppaana reagoimaan. Sen käytös on ainakin nyt ollut paljon agressiivisempaa ja hyökkäävämpää kuin aiemmin, se tuntuu puoluustautuvan ennenkuin mitään todellista uhkaa on edes näkyvissä. Sen luottamus minuun on taas alkutekijöissään  Ei kai auta kuin aloittaa kaikki koulutus alusta, suututtaa ja harmittaa kun kova työ tuntuu valuneen täysin hukkaan. Neuvoja  Kuinka Pepin luottamuksen minuun saa palautettua ja sen stressitaso laskisi? Aiemmin Peppi on halunnut pois tilanteista joissa se joutuu kohtaamaan toisia koiria, mutta nyt se kiskoo hihnassa näkemiään koiria kohti ja räyhää kuola roiskuen  Raukka on tullut siihen tulokseen että hyökkäys on paras puollustus kun surkea emäntä ei osaa pitää sen puolia vieraita koiria vastaan... En syytä collien taluttajaa koska tuollaista voi tapahtua kenelle vain ja minun olisi pitänyt estää Peppiä pääsemästä puremaan hänen koiraansa. On kuitenkin suht hankalaa pidellä kahta koiraa joista toinen on täysin hallitsemattomassa tilassa ja samalla häätää vierasta koiraa pois. Olin selin silloin kun collie pääsi irti ja huomasin sen vasta kun Peppi nosti metelin. Onneksi koiralla oli muhkea paksu turkki joka suojasi sitä  hampailta.
Olisi ihanaa jos Peppi pääsisi huonosta kokemuksestaan ylitse parissa viikossa mutta jotenkin tuntuu että sen luonne ja suhtautuminen muihin koiriin ei ainakaan paremmaksi muutu tämän myötä. Meni kuitenkin miltein vuosi aikaa saada se luottamaan siihen etten anna muiden koirien lähestyä laumaamme ja nyt luottamus on rakennettava alusta. Toisaalta tein tietoisen valinnan kun otin aikuisen käytösongelmaisen kodinvaihtaja-koiran jonka kanssa asiat eivät aina suju niinkuin elokuvissa 

[Pia Jouhki]

Voi pahus.

Oliko tuota räyhäämistä vain sillä lenkillä vai myös myöhemmin?
Varmasti tuommoisesta hyökkäyksestä jää jokaisella koiralla stressitasot korkealle ja se ihan varmasti laukaisee sen räyhän loppulenkin ajan. Mutta mites sen jälkeen, kun koira on saanut kunnolla rauhoitettua itsensä kotona, jatkuiko räyhääminen?
Miten meni aamulenkki?

[Satu Suominen]

Meillä Ferro 7v ei voi sietää salukeja ja aina kun ne tulevat lenkillä vastaan niin Ferro alkaa räyhätä. Tämä jälkee se yrittää räyhätä kaikille vastaan tulijoille:(. Muuten se ei juuri rakoi vastaan tuleviin koiriin.

Toivottavasti Pepinkin kohdalla tuo koski nyt vain tuota yhtä lenkkiä ja muuten jatkuisi normaalisti!

[Marika Vasankari]

Hei Heidi!
välttämättä ei kannata vaipua heti epätoivoon, luultavasti et joudu aloittamaan Pepin kanssa ihan alusta mutta lenkeillä voi olla viikon-parin verran hankalampaa..Oma lagottoni ei rähise mutta toisen koirani kanssa olen saanut tehdä kovasti töitä, sen päälle kävi pentuna pari kertaa irti ollut uroskoira ja kävi suoraan omani päälle, sen jälkeen haukkui kaikki koirat jo kaukaa,ja välillä oli rähinäkausia. Tänä päivänä tilanne on varsin mukava, täysin rennosti ei ohituksia mene muttei myöskään yleensä rähise, lähikontaktia ei myöskään meillä vastaantuleviin oteta. Muutaman kerran viime vuosien aikana on tapahtunut tilanteita joissa jostain pihasta tai omsitajaltaan on karannut koira jota olen hätistellyt pois.(aina en tässä ole onnistunut) näiden tilanteiden jälkeen koirani on yleensä herkempi muiden suhteen noin viikon ajan. Kun pidän sen mielessä osaan ohjata sitä tuolloin jo aikaisemmin ja tarkemmin, pikku hiljaa on aina tasoittunut kun huomaa ettei kaikki pääse iholle tulemaan...Tilanne on parantunut koko ajan niin että viime viikolla kun viimeksi kävi tällainen ikävä tilanne että irtokoira pölähti pullistelemaan(sain tosin hätisteltyä pois mutta oma koirani haukkui ja kiihtyi kovasti), se oalautuikin jo saman lenkin aikana eikä muissa kohtaamisissa reagoinut. eli luotto ei aina välttämättä mene nollaan vaikka ikäviä tilanteita sattuukin :)huolehdi nyt vaan että peppi saa sinulta rauhallisen, tarkan ohjauksen miten toimia, kyllä sen luottamus siitä palautuu!
Marika

[Hanna Salovuori]

Tärkeintä on pysyä itse rauhallisena myös jatkossa, koira huomaa jo omistajan hengityksen tihentymisestä että omistaja jännittyy ja varautuu hyökkäykseen. Liioitellun rauhallinen ja rento käytös toimii yleensä paljon paremmin, kuitenkin niin että mitään tyhmäilyä ei sallita. Kieltäessäkään ei saa kiihtyä itse.

[Terhi Heikkinen]

^ Noin voimakkaan aggression aikana on varmastikin aika mahdotonta/hyödytöntä toimia itse tyynen rauhallisesti. Tuollaisessa mielentilassa koira tuskin paljoa omistajaansa kuulostelee, että millä rauhoittavilla eleillä hän tätä tilannetta nyt käsittelee. Tarkoitan siis tuota Heidin kuvaamaa hetkeä, kun koira seisoo hihnan varassa kahdella jalalla, huutaa hampaat irvessä ja pyrkii käymään kimppuun ja pahimmillaan yrittää purra omistajaansakin. En näe muuta vaihtoehtoa kuin täyskäännöksen ja ripeän sekä täysin eleettömän paikalta poistumisen ja jatkossa koiran vastaavaan tilaan joutumiselta välttäminen.

Peppi ei enää luota kykyyni pitää huolta sen turvallisuudesta vaan räyhää todella agressiivisesti kaikille näkemilleen koirille lähellä tai kaukana.

Ei varmaan näin tuoreeltaan kannata tehdä kovin pitkälle vietyjä analyyseja siitä, että miten luottamukselle kävi tai miten alkupisteeseen olette joutuneet, koska tällainen ajatus takaraivossa voi aiheuttaa sinulle vaikeuksia pitää oma mielesi ja käytöksesi kurissa seuraavilla ohituskerroilla ja tämä antaa Pepille lisäsyyn uhoamiseen. Ehkä siis kannattaa antaa tilanteen ja mielen rauhoittua jonkin aikaa ja tosiaan vältellä nyt vieraita koirakontakteja sen aikaa, että tapaus on unohtunut teidän molempien mielistä mahdollisimman hyvin. Lisäksi voisi olla hyvä, että ulkoiluttaisit Peppiä jonkin aikaa yksinään, jotta pystyt hallitsemaan sen tekemiset täydellisesti, se on kahden koiran kanssa aina hankalampaa. Ja joskus perheen toinen koira lietsoo räyhääjää jo pelkällä olemassaolollaan, vaikkei itse mitenkään osallistuisikaan tapahtumiin.

Mutta tuohon itse opettamiseen, itse koen, että mitä yksinkertaisemmat toimintaohjeet koira saa, sitä turvallisempi sen on olla ja sitä paremmin se käyttäytyy. Sen vuoksi en pitäisi kovin pahana, jos kurittomalle koiralle vaikka hermostuukin sen verran, että ääni muuttuu ja komentajan olemus on uhkaava. Toki nämä pitää mitoittaa tilanteen mukaan ja käytöksen pitää muuttua heti kun koira toimii toivotulla tavalla. Suora palaute on reiluinta ja ymmärrettävintä ja koiralle kaikkein luontaisinta.

Ehkäpä sellaiset hallitut treenit tuttujen, provosoimattomien koirien kanssa voisivat olla tehokkaat? Ensinnäkin välimatka niin isoksi, ettei Pepin kynnys aloittaa räyhäämistä vahingossakaan ylity, ja sitten vaan reippaita ohituksia siellä mukavuusalueella ja tietysti suoraa hyvää palautetta ja palkkaa ja vähitellen matkaa lyhyemmäksi. Ja heti kun uhkakäytös on edes alkamassa (häntä nousee, kroppa jäykistyy tai koira pysähtyy), niin tiukka EI, käännös vastakkaiseen suuntaan ja reipas siirtyminen hieman kauemmaksi ja sitten uusi mahdollisuus käyttäytyä kunnolla. Tässä menetelmässä ei välttämättä ole mitään tekemistä luottamuksen kanssa, etenkään jos kyse on puhtaasti aggressiosta. Tämä on enemmänkin sitä, että koiran oletetaan tekevän sitä, mistä se saa kulloinkin suurimman hyödyn. Uskon, että lähes minkä tahansa koiran saa oppimaan halutun käytöksen, kun siihen keskittyy toden teolla eikä koiralle anna tuumaakaan periksi.

Kovasti tsemppiä Heidi jatkoon, toivottavasti tämä tapahtuma on kuukauden päästä jo etäinen muisto ja sellaisena täysin merkityksetön.

[Terhi Heikkinen]

Ja lisään sen verran, että jos Pepille on namiakin parempi palkka se, että se pääsee pelottavasta tilanteesta pois, voisi tuo kohtaamistreeni ollakin sellainen, että ensin mennään kaukana olevaa koiraa kohti ja hyvällä käytöksellä Peppi saa haluamansa, eli sen täyskäännöksen. Ja sitten vaan vähitellen aina käytte lähempänä, ja ennakoit aina sen etäisyyden, minkä Peppi vielä hyvillä mielin sietää ja juuri ennen sitä käännytte pois.

[Heidi Lehtinen]

En kyllä tilanteessa kyennyt olemaan tarpeeksi rauhallinen koska pelkäsin Pepin satuttavan toista koiraa pahasti. Ainakin tänään ulkoillessa sen kierrokset ovat menneet yli aina toisen koiran nähdessä. Alkaa hurja vetäminen,räyhääminen ja korvat katoavat. Yritin tiukalla komennolla ja fyysisesti eteen asettumalla saada sen rauhoittumaan mutta suoraan sanottuna olin sille ilmaa ja sai varoa ettei joutunut itse sen hampaiden kohteeksi kun oli niin kiihdyksissä. Nyt olen tehnyt sen kanssa aina tiukan käännöksen poispäin kun näen toisen koiran tulevan ja puolipakolla vien sen mukanani toiseen suuntaan. Heti kun lakkaa vetämästä ja räyhäämästä koiran perään ja vilkaisee edes minua niin kehun, palkkaan nameilla ja jatkamme matkaa. Olen opettanut sen aiemmin ottamaan kontaktia minuun nähdessään toisen koiran ja yritän nyt vahvistaa tätä käytöstä. Toisen koiran näkemisestä ja rauhallisesta käytöksestä saa palkaksi nameja ja kehuja ja menemme aina koirasta poispäin. Tällä tavalla harjoittelimme aiemminkin ja varmasti muutos parempaan tapahtuu nopeammin kuin ekalla kerralla  Pääsi eilen epätoivo iskemään, tuntui että ollaan taas jouduttu takaisin lähtöruutuun. Oli mennyt jo useampi kuukausi ilman että sen käytöksessä muita koiria kohtaan oli agressiivisuutta ja nyt se näyttää palanneen. Tiedän että minun tulisi toimia rauhallisesti ja pelästymättä jos irtokoira tulee kohdalle mutta se on oikeasti hankalaa kun ei voi yhtään luottaa oman koiransa käytökseen. Nyt ei onneksi käynyt pahasti mutta entä jos kohdalle osuu pieni koira tai pentu? Tai suurikokoinen koira joka provosoituu ja hyökkää Pepin päälle? Kummassakaan tapauksessa jälki tuskin on kovin kaunista ja toivon ettei taluttajana ole lapsi joka syöksyy pelastamaan omaa koiraansa ja tulee purruksi 

[Julia Åivo]

Huonoa omaatuntoa noissa tilanteissa on turha kantaa, ne tulevat niin nopeasti ettei siinä ehdi toimia ihanteellisesti ja niin kuin ennalta suunnittelee. Jos koirasi puree luokse tulevaa irtokoiraa niin silloin syyllinen on vain irtokoiran omistaja, et sinä. Meillä rähisevän mantsuurianterrierin kanssa parhaaksi on osoittautunut ohi vaan-tekniikka, räyhätilanteissa jatketaan vaan tyynesti ohi ja koira tulee remmin päässä niin kuin parhaiten taitaa. Toki se on helpompaa 6kg terrin kuin lagotonkokoisen koiran kanssa Terhin kirjoitukseen ei paljon lisättävää. 

[Hanna Salovuori]

^ Noin voimakkaan aggression aikana on varmastikin aika mahdotonta/hyödytöntä toimia itse tyynen rauhallisesti. Tuollaisessa mielentilassa koira tuskin paljoa omistajaansa kuulostelee, että millä rauhoittavilla eleillä hän tätä tilannetta nyt käsittelee. Tarkoitan siis tuota Heidin kuvaamaa hetkeä, kun koira seisoo hihnan varassa kahdella jalalla, huutaa hampaat irvessä ja pyrkii käymään kimppuun ja pahimmillaan yrittää purra omistajaansakin. En näe muuta vaihtoehtoa kuin täyskäännöksen ja ripeän sekä täysin eleettömän paikalta poistumisen ja jatkossa koiran vastaavaan tilaan joutumiselta välttäminen.

En tarkoittanut mitään varsinaisia rauhoittavia eleitä aiemmassa tekstissäni. Fakta kuitenkin on, että omistaja tartuttaa oman mielentilansa koiraan tai vahvistaa omalla käytöksellään olemassaolevaa myös silloin kun koira on jo isoilla kierroksilla. Minä ainakin itse pyrkisin tuossakin tilanteessa osoittamaan koiralle, että minulla pysyy tilanne hallussa ja minä olen se joka päättää. Se ei onnistu, jos itse hermostuu tai pahimmassa tapauksessa hysterisoituu. Tuo mainittu "eleetön paikalta poistuminen" voi olla juuri tarkoittamaani toimintaa. Jopa tappeluun voi olla mahdollista mennä väliin provosoimatta itse lisää jos tietää mitä tekee. Koiraa voi myös käskeä tiukasti mutta rauhallisesti tai esim. karjaista sille säilyttäen kuitenkin mainitun varmuuden ja rauhallisuuden.

Kukin toki toimii tyylillään, minä pyrkisin minimoimaan vahingot ja tekemään kerrasta (vaikka se ei välttämättä onnistuisikaan) koiralle selväksi, kuka määrää. Jos tuo ei onnistu, seuraavalla kerralla on taas paljon hankalampaa.

[Terhi Heikkinen]

Kukin toki toimii tyylillään, minä pyrkisin minimoimaan vahingot ja tekemään kerrasta (vaikka se ei välttämättä onnistuisikaan) koiralle selväksi, kuka määrää. Jos tuo ei onnistu, seuraavalla kerralla on taas paljon hankalampaa.

Tilanteessa, jossa yksi henkilö taluttaa kahta koiraa, joista toisella on todellinen pinttynyt ongelma vieraiden koirien kanssa ja jossa saa murto-osasekunnin ajan miettiä tekemisiään, on ennalta mietitynkin käytösmallin mukaan toimiminen vaikeaa, ellei mahdotonta. Vapaana oleva collie tuskin olisi tätä seuruetta jättänyt vaikka siitä olisi kuinka poistunut tai kurinpalautusta omalle koiralle antanut. Koirat yrittivät molemmat purra toisiaan, joten vahinkojen minimoimista myös se, ettei jompikumpi onnistunut toista fyysisesti vahingoittamaan. Teoriasi kuulostaa niin helpolta, suorastaan täydelliseltä, mutta totuus näissä tilanteissa on sitten yleensä hieman erilainen kuin kirjaoppi. Itse vastaavan tilanteen useaan kertaan kokeneena uskallan väittää, että aika harva pystyy tuossa miettimään kovinkaan rationaalisesti, vaan oma käytös voi olla hyvinkin primitiivistä. 

Ja niin, jos jokainen omistajan virheliike tai panikoituminen koiransa kanssa tekisi aina seuraavasta tilanteesta paljon vaikeamman, niin silloin ainakin minun jaloissa pitäisi olla pari mahdotonta ongelmakoiraa. Aika paljon on niiden (ja aiempien) kanssa tullut virheitä tehtyä, ja silti ovat edelleen oikein mallikelpoisia kavereita. Koira on minun kokemukseni perusteella uskomattoman sopeutuvainen eläin, joka antaa meille äkkipikaisille omistajille aika paljon anteeksi. Tämän vuoksi en uskaltaisi vielä luvata yhden tilanteen perusteella minkäänlaista suurentunutta ongelmaa. Mutta suurella mielenkiinnolla odotan Heidiltä jatkoa, miten hän lähtee tätä tilannetta nyt purkamaan. Joka tapauksessa minkäänlaista huonoa omaatuntoa tästä on aivan turha potea; suurin osa omistajista olisi varmasti toiminut ihan samoin, voimatta asialle yhtään mitään.

[Hanna Salovuori]

Olen eri mieltä. Tosin epäilen myös että emme puhu nyt edes täysin samasta asiasta.

Useammankin koiran kanssa toimii aivan sama kuin yhden kanssa, oikeastaan omistajan asenne vain korostuu. Olen itse ollut vastaavassa tilanteessa kolmen koiran kanssa, jotka eivät aivan häntää heiluttaen katselleet päälle tulevaa urosta. Selvisin siitäkin hengissä ilman puremahaavoja. Vastaavia lievempiäkin tilanteita on ollut sekä omien että "lainattujen" koirien kanssa.

En ole missään vaiheessa sanonut, että omistajan pitäisi olla flegmaattinen tai vain hengitellä ja hymyillä. Päinvastoin, edellisessä viestissäni mainitsin että karjuakin voi pysyen kuitenkin perusrauhallisena. Se ei ole hienoa teoriaa vaan toteutettavissa myös käytännössä, jos omistajan pää tilanteen kestää. Toki tuo on sellainen juttu, johon kannattaa varautua etukäteen (eli miettiä mitä teen, jos...) jolloin tilanne ei yllätä niin pahasti. Teorian soveltaminen käytännössä on kuitenkin usein se vaativin osuus sekä käytös- että vaikkapa terveysasioissa.

En myöskään väittänyt, että jokainen omistajan virheliike kasvattaa ongelmaa. Virheet kuitenkin vaikuttavat usein jatkossa vastaavissa tilanteissa ja lumipalloefekti on valmis ainakin jollei edellä mainitsemaani ajattelua ole välissä tehty.

Tämä ei myöskään liity mitenkään suoraan Heidiin ja Peppiin, toivon heille hyvää ja jatkoon helpompaa yhteiseloa!

[Julia Åivo]

Minusta kyllä yhden koiran kanssa on huomattavasti helpompi väistellä päälle tulevaa irtokoiraa kuin kahden, ja vaikkei tilanne menisi niin pitkälle, niin onhan jo mekaanisesti yhden koiran hanskaaminen helpompaa kuin kahden. Aina koirat eivät myöskään vaikuta toisiinsa positiivisesti, räyhähenki voi toisesta koirasta saada tukea(huonossa mielessä, muuten pitäisi päänsä kiinni mutta toinen rohkaisee räyhäämään) tai toinen koira voi provosoida toisen puolustushalua muuten.

Etukäteissuunnittelu varmasti auttaa, mutta kun on tosi kyseessä aika harvalla pulssi pysyy rauhallisena ja olemus rentona. Jokainen varmaan tekee parhaansa, mutta on tuuristakin kiinni miten koirakohtaamiset menevät.

"normaali" koira ei normaaleista kohtaamisista tai pikkukähinöistä hetkahda, ja toipuu isommistakin tapaturmista. Mutta haastavammalla luonteella varustettu ja esim. kodinvaihtajan tullut koira voi ottaa enemmän itseensä. uskon silti että tehty työ ei pyyhkiydy pois yhdessä tai kahdessakaan äksidentissä, ja tärkeintä on että omistaja pystyy nuo tapahtumat nollaamaan.