seuraava »

[Tuija Salminen]

Minkälaisia "kotkotuksia" teidän koirilla on?

Pipo on ollut aina sellainen velikulta, pilke silmäkulmassa ja veijarimielellä varustettu uros. Kenkiä kuljettelee ympäri pihaa, lapsilta vie kengät trampalta, nokikolarilta nuohousvehkeet takakontista, renkaidenvaihdossa oli apuna sen verran, että vei pulttipussia pitkin pihaa jne.

Mutta uusin ja ehkä tällä hetkellä ärsyttävin tapa on aamulaiskuus. Kun emäntä itsekään ei ole puoliseitsemän aikaan pirteimmillään, niin kyllä tympäisee kun koira pitää väkisin patistaa pediltään alakertaan, jossa äkkiä juoksee olkkarin pedillensä makoilemaan. Ei suostu nousemaan vapaaehtoisesti, ei sitten millään. Vasta kun panta napsahtaa kiinni, koira nousee ylös. Lenkillä on sitten ihan pirtsakka itsensä, mutta tuosta lähtemisestä on tullut tahmeaakin tahmeampaa.

[Heidi Lehtinen]

Meiltäkin löytyy kaksi aamu-unista kikkuraa  Arkisin käytän ne puoli kymmenen aikaan pissalla 50m päässä nurmikolla ja sen jälkeen ne jatkavat uniaan kun lähden töihin. Mies pääsee töistä iltapäivällä ja ulkoiluttaa koirat kahden maissa mikäli osoittavat haluavansa ulos. Yleensä kyllä käy niin että koirat lepäilevät neljään saakka jolloin pääsen töistä ja vien ne parin tunnin lenkille ja touhuamme ulkoilun aikana jotakin aktivointijuttuja. Iltaruoan otan yleensä ulos mukaan ja annan siellä palkkana tai etsimistehtävinä. Kotiudumme yleensä 18-19 välillä ja koirat ovat loppuillan joko lepäämässä tai rapsuteltavana jaloissamme. Iltapissalla käyvät pikaisesti yhdeksältä ja vetäytyvät sen jälkeen unille ja heräävät seuraavana aamuna taas puoli kymmenen aikoihin. Viikonloppusin olemme kaikki aamu-unisia ja aamupissalla/lenkille lähdetään 11-12 aikoihin... Viikonloppuisin tulee ulkoiltua ja järjestettyä koirille enemmän tekemistä joten varsinkin maanantaisin aamupissalle lähtö tuntuu olevan niistä vastenmielistä ja tekevät pikapissat päästäkseen takaisin unille. Välillä tuntuu oudolta kun koirat ovat sisällä niin huomaamattomia ja vain nukkuvat mutta kaipa nuo saavat ulkona kuluttaa tarpeeksi energiaansa eikä tarvitse sisällä touhuta omiaan.

[Ida Danielsson]

Meillä koirat kyllä heräävät aamulla virkeinä ja säntäävät suoraan keittiöön tuijottamaan ruokakaappia, mutta sen jälkeen kun ruoka on syöty ne menevät takaisin nukkumaan, lenkille ei tarvitsisi lähteä . Senna myös omaa jonkinlaisen säätutkan, sillä aina kun aamulla sataa vettä, niin se ei sängystä nouse ja ruokakin saa niinä aamuina odottaa .

[jaanabrusin]

sakari tykkää varastella pyykkejä pesuhuoneen pyykkitelineeltä.Kesällä oli tosi hauskaa hakea mamman rintsikat telineeltä ja näytellä niitä vieraille jotka istuivat takapihalla.Sakari ei anna mitään pois suusta ennen kun saa vaihturin esim.nakin tai muun herkun. kurkunpala tai omenanpala ei kelpaa vaihturiksi, vaikka muuten kyllä kelpaa kaikki jopa etikkakurkut.Kaikki lastenlasten tavarat myös varastelee pipot,lapaset,lelut ja pöydältä ruuat,mutta vain lapsilta ei meiltä.Kun lapset on syömässä täytyy koko ajan vahtia vieressä.Sakari osaa leikkiä hienosti lasten kanssa piiloleikkiä Lapset menee piiloon alakertaan Sakke jää odottamaan ylös kun huudetaan SAA TULLA se lähtee hakemaan ja löytää aina.

[Julia Åivo]

Mullekin kelpaisi aamu-uninen lagotto. Viikonloppuisin jos joskus saisi nukkua vähän pidempään, niin viimeistään klo 8-9 Luca kuitenkin istuu sängyn vieressä ja jos erehtyy avaamaan silmät alkaa hännänpaukutus ja lelu suussa röhkiminen. Sitten ei auta kuin nousta aamulenkille ja ruokkimaan Luca. Sillä ei ole edes hätä ulos, mutta sen mielestä aamua ei kannata tuhlta nukkumiseen..

[Satu Launonen-Tiala]

Onko tuo röhkiminen muuten joku rotuominaisuus lagotoilla, meilläkin kun tuo Fausto röhkii aina kun on oikein mielissään/innoissaan?

[Tuulikki Kostylev]

Johtuisiko arkiaamujen laiskuus pimeästä ajanjaksosta. Eli täysin normaalia. Itse sanon koirille, että nukkukaa vaan rauhassa kullannuput, äidin on pakko nousta... Pojat tietää, ettei vielä lähetä. Minä oon iloinen, jos muilla on mahdollisuus vielä nukkua 

Joskus herätys soi enkä jaksaisi itse millään nousta ylös... Mutta Roni on täysin armoton herättäjä. Meillä ei helposti nukuta pommiin, sillä "nahkavekkaria" on aika vaikea laittaa pois päältä  .

[Leena Numminen]

Meillä Hillo on keksinyt takuuvarman konstin saada isäntä ylös. Kun tämän kello soi tai Hillo havaitsee heräämisen ensi merkit, saapastelee se päättäväisesti sängyn viereen, ottaa tukevan otteen tyynystä ja kirjaimellisesti kiskoo tyynyn pois ja isännän jalkeille .
Sitten se kiertelee ympäri asuntoa tyyny suussa ja häntä pystyssä ilmeisen tyytyväisenä tehokkuuteensa nahkavekkarina .

[maija karjalainen]

Meillä on vedetty laiskuus maksimiin: koiran löytää sohvalta odottamasta aamurapsutuksia. Se heräilee sitten pikkuhiljaa, kun sen on rapsutellut läpi... sitten alkaa ruokashow "koskaan en ole ruokaa saanut, saatan menehtyä juuri nyt."  Pupu nukkuu alakerrassa ja me yläkerrassa. Se siis ei tule vastaan lasiovelle häntää heiluttaen, niinkuin kunnon koiran olettaisi. Se ei tee sitä jokakerta edes kun tulen kotiin. Jos on hyvät unet kesken, niin se hipsuttaa täysin pöllämystyneen näköisenä toivottomasti myöhässä katsastamaan tilanteen. Parhautta oli vahtikoira, joka heräsi siinä vaiheessa, kun kokonainen lentopallojoukkue oli sisällä olohuoneessa, ei eteisessä, ei keittiössä vaan olohuoneessa. Sitten ei ollutkaan riemulla rajoja: kaikki on tottakai tulleet vain häntä moikkaamaan ja rapsuttamaan! 

Lisäksi on mainittava Pupun suurin kauhu - naapurin kissa, joka läpsii tassulla ikkunaan. Silloin ei auta muu kuin mennä pöydän alle, kääntää selkä ja haukahtaa muutaman kerran, jotta mamma tulee pelastamaan. "Pelastaminen" on sitten se, että kerron sille, että omaan boksiin voi mennä nukkumaan ja toivotan hyvää yötä. Ja juuri nyt olen ollut varsin kiitollinen Pupun empatia kyvystä: se sairastaa mun kanssa erittäin tehokkaasti. Molemmat koisataan sohvalla ketarat kohti taivasta, huvittavinta oli kuitenkin se, että Pupu nukahti mun peukalo suussa. Se on 2,5-vuotias pentu.

[Heidi Lehtinen]

Peppi on välillä aikamoinen diiva ja onkin saanut lempinimekseen Neiti  Kävimme pellolla syvässä hangessa juoksemassa ja kotiin tullessa sen turkki oli täynnä lumipaakkuja. Koska kylpyhuone oli varattu käskin sen häkkiin sulattelemaan lumia pois. Pepillä on häkissä pehmeä istuintyyny jonka päällä se nukkuu mutta etuosassa on tyhjää tilaa johon mahtuu myös makaamaan. Laitoin koiran häkkiin ja lähdin tekemään ruokaa. Hetken kuluttua alkoi vikinä ja Peppi seisoi häkin etuosassa jalkojaan nostellen koska häkin lattialle oli sulanut vettä eikä siihen tietenkään voinut astua  Otin pyyhkeen, kuivasin vedet pois ja hain uuden pyyhkeen jonka asettelin häkin pohjalle imemään vettä. Peppi vaikutti tyytyväiseltä ja kävi nukkumaan pyyhkeelle.
Puolen tunnin kuluttua vikinä alkoi uudelleen ja menin katsomaan mikä nyt oli vialla. Tällä kertaa pyyhe oli läpimärkä ja Peppi seisoi tyynynsä päällä korvat luimussa. Vein kastuneen pyyhkeen kuivumaan ja jatkoin keskeytynyttä ruoanlaittoa. Peppi jäi seisomaan tyynylleen.
Noin 15min kuluttua vikinää kuului taas, neiti seisoi yhä tyynyllään tyytymättömänä. Peppi ei koskaan tykkää käydä tyynyn päälle jos turkki on märkä joten hain taas uuden pyyhkeen ja kuivasin sen turkin kauttaaltaan kuivaksi. Tämän jälkeen Peppi (vihdoin) kävi tyynylleen nukkumaan mutta huokaisi makuulle käydessään syvään kuin moitteena kehnosta palvelusta.

Tämä tarina on aivan tosi vaikka useat ovat sitä epäilleet kun olen sen heille kertonut  Peppi on aivan omanlaisensa persoonallisuus, sillä on luonnetta ja syvyyttä paljon enemmän kuin esimerkiksi aapossa joka on aika "peruskoira". Useasti saa nauraa ja välillä miltein itkeä kun älykäs koira keksii milloin mitäkin ja pompottaa omistajaansa  omasta mielestään siis palvelijaa 

Sekin on jännää että vesilammikoihin ei voi astua mutta ojanpohjissa on kiva rypeä. Myös sade on inhottavaa eikä mielellään tee pissoja märälle nurmelle kuin pakon edessä vaan asfaltille...
Turkki pitää myös kuivata ulkoa tullessa tai Peppi ei käy pedilleen nukkumaan vaan vikisee ja pyörii ympyrää. Myös toisten koirien pissat ja ulosteet täytyy kiertää kaukaa ja jos astuu vahingossa niihin tai haistaa niitä niin hyppää ison loikan taaksepäin dramaattisesti ja jää yleensä seisomaan tassu ylhäällä katsoen taluttajaa syyttävästi. Pepin ulkoiluun kuuluu lenkin aikana jos minkä näköistä loikkaa ja hyppyä milloin mistäkin aiheesta, on melko tarkka tassuistaan ja reagoi astuessaan johonkin epämiellyttävään hieman liioitellusti 

[maija karjalainen]

Meillä on jäänyt kiva vaihde päälle uudenvuoden paukuttelun jälkeen: Uloslähtiessä koira ei suinkaan suuntaa ovelle vaan senkin alle tai omaan boksiinsa. Sieltä voin sitten vaihtoehtoisesti yrittää maanitella pois (ei onnistu ihan helposti edes namien kanssa) tai sitten vain raa´asti kaivaa sen piilostaan ja valjastaa uloslähtöä varten. Pelosta ei enää ole kysymys. Piiloon meneminen on Pupun uusi juttu: saa huomiota, mamma maanittelee, toisinaan kun on se koira vietävä ulos juuri tiettyyn aikaan, ja joka tapauksessa pääsee ulos. Sairaan nasta homma! Samaa on Pupu soveltanut nykyään myös siihen kun tulen kotiin. Se kaivautuu jonnekin koloonsa niin, että saan laulella oman aikani ihan itsekseni, hännästä kuuluu kyllä iloinen "tok-tok-tok-tok", sitten se ryntää luokse vinkuen ilosta ja aloittaa repertuaarinsa "Millä leikittäis? Treenattaisko vai halittaisko?" Sille on ihan sama, kunhan yhdessä ollaan. 

Periaatteena meillä on ollut että ovella ei rynnitä. Sitä se ei tee, piilottelun jälkeinen yllätyshyökkäys on kuitenkin melkoisen voimallinen ilonpurkaus ja joskus pohdinkin josko pitäis taasi koiraa alkaa kasvataa. Oishan se ihan nastaaa, jos se vasta luvan kanssa tulisi. Mutta toisaalta - me tykätään halia ja hyppiä yhdessä ja se lopettaa pyynnöstä ja tuo sen uusin leikki on jotenkin uskomattoman liikkis. Se tosiaan vaatii siltä yritystä pysyä siellä piilossa ja paikallaan hetken. Eläimenä tuo on myös niin pehmo, että olen sallinut sille kaikenlaisia "itsetunnon kohottajia"  ts. puolipaheita tai juttuja joissa se saa hiukan törkeillä sekä leikkejä, joita se voi itse ehdottaa ja johtaa. Sitten elän sikamaisen söpöläisen kanssa, joka on kuitenkin niin herkkä, että kauhistuu jos sille sanoo pahan sanan. 

[Marke Myyrä]

Joo, kyllä nämä lemmikkimme temppunsa osaavat! Tai itsehän olemme opettaneet - ainakin meillä. Mindi pitää kiinni välipaloistaan. Sehän odottelee mökissään meidän syomisemme loppumista ja sitten omia osinkojaan. Yksi sellainen on juustopala. Kun teen voileivän, se odottaa saavansa juustoveron päältä. Sen jälkeen se odottaa saman isännältä. Ne saatuaan se poistuu muihin huoneisiin. Jos iltapalan laittaminen viivästyy, se alkaa urputtaa (ilmaisee sen kurnuttamalla ja haukahtelemalla häkissään) ja niin muistuttaa, että yhdet verot on vielä saamatta. Jugurtti on oma juttunsa. Pikaria ei tyhjennetä niin, ettei se vaatisi sen nuolemista. Nyt jugurttihimo on edennyt sillä tavalla, että jos sen syö vaikka kulhosta, Mindin on saatava nuolla se. Voi sitä itkua ja parkua, jos nämä unohtaa!

[Heidi Lehtinen]

Peppi on erikoistunut äänenkäyttöön. Sen valikoimaan kuuluu paljon erilaisia vinkumisia, urinaa, murinoita, maiskutuksia, haukottelua ja varsinkin tuhinaa joka tuntuu yleensä osuvan tismalleen oikeaan paikkaan (eihän koira oikeasti puhetta ymmärrä...eihän? ) Aapon olen kuullut haukahtavan vain pari kertaa mutta sekin on nykyään kova urisemaan varsinkin ollessaan tyytyväinen ja samalla irvistäen niin että vain alahampaat näkyvät. Yleensä jos Pepille puhuu jotain niin se poikkeuksetta kommentoi takaisin ja puhelimessa puhuessa on kiva selitellä taustalta kuuluvia epämääräisiä ääniä kun lagototkin haluavat osallistua keskusteluun  Pepin vinkuminenkin on minusta johtuvaa kun olen siihen useasti reagoinut ja neiti on oppinut mistä narusta vetää. Haukkumisen suhteen on sisällä sääntö että yksi ilmoitus riittää ja siitä olen pitänyt tiukasti kiinni. Ulkona sen sijaan annan nykyään haukkua lintuja ym mikäli haluaa mutta ihmisiin kohdistuvaan vahtihaukkuun puutun edelleen jotta ei ota tavaksi räksyttää kaikelle epäilyttävälle

[Julia Åivo]

Mitkä teillä on lempileluja? Meillä treenikäytössä on kongin vinkuva tennispallo, joka on ihan huippu ja jopa kestäväkin. Kotona on pehmoleluja, joita Luca käyttää lähinnä unileluina. joka ainut ilta se hakee pehmolelun ja mutustelee sitä vähän aikaa ennen kuin nukahtaa. Samoin tervehtimisrituaaleihin liittyy pehmolelu suussa kohkaaminen.

Pienet lateksiset vinkulelut on kotileluista kuitenkin ykkössuossikkeja. Luca voi leikkiä niillä kauankin itsekseen, ja jos haluaa huomiota voi lelun tahallaan "heittää" sohvan alle ja sitten tuijottamalla ja hiljaa vingahtelemalla saa omistajan aktivoitua kaivamaan sen sieltä pois. Erityisen hauskaa tämä leikki on klo 02 jälkeen.. Nyt Lucalle on tullut myös omituinen tapa tuhota nämä vingut jossain vaiheessa. Se saattaa montakin viikkoa leikkiä nätisti samalla lelulla, ja  sitten yhtäkkiä vain tuhoaa sen silppuamalla senttixsentti palasiksi Vuodessa menee varmaankin 20 vinkua (ja Lucalla on melko kallis maku niiden suhteen, markettien halvimmat ei käy), niin jossain määrin hintavaksi tulee tämäkin harrastus,

[maija karjalainen]

Leluista todettakoon, että meillä parhaita on tyhjät muovipullot niitä käytetään palkkana ja huviksi: heittämällä, piilottamalla, jotain sisään jne. Oma ällöttävä ja reikäinen fleece-peitto on toinen ehdoton. Pupu on kuin Tenavien Eppu sen kanssa. Ei tule uni ja sen turvallisuudentunne järkkyy ilman omaa ällöhuopaa. Sillä sekä remputusleikitään, että sitä mutustetaan Julian kuvaamalla tavalla rauhoituttaessa nukkumaan. Mitään muovi/lateksi/piippaleluja meillä ei ole siitä yksinkertaisesta syystä, että ne ei kestä. Kokeiltu on. Se on 1 leikkisessio ja lelu on melkolailla kappaleina. Yksin en missään tapauksessa uskalla koiraa lelujen kanssa jättää. Tennispallo on aika jees ja samoin kongin wubba. Ne kestää, kun ei jätä niitä herra täystuhon hampaisiin. Samoin perusihana narusolmu. Koulutus/harrastepalkkana meillä on ollut Tug-it, jonka sain ystävältäni, koska se ei hänen koirillaan toiminut. Meillä toimii! MIkä voi olla ihanampaa kuin remputuslelu, joka haisee ja jota voi ahne syödä?  Toinen harrastepalkkanatoimiva on ollut selloinen lötkö karvaeläin, jossa on piippa hännässä. Remputuksenkestävä ja piipalla saa huomion. Lisäksi karvajutut jaksaa aina kiehtoa. Uutena ihanuutena on meillä jumppapallo olohuoneessa. Se jaksaa kiinnostaa. Sen kanssa voi viuhtoa edestakaisin: tökkiä nenällä, sohia tassuilla, rumputtaa etutassuilla, jurnauttaa sen nurkkaan ja tönäistä oikein kunnolla, sitä voi yrittää saada suuhun siinä onnistumatta ja sillä voi treenata yhdessä.